Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyisin jotenkin enemmän vanhempia, jotka puhuvat lapselleen englantia, vaikka se ei ole vanhemman oma äidinkieli?
08.06.2017 |
Lapseni on englanninkielisessä päiväkodissa. Olen törmännyt siellä ilmiöön, että jompikumpi vanhemmista puhuu lapselle englantia, vaikka molempien vanhempien äidinkieli on suomi. Minusta tämä on hassu ilmiö. Toki kielitaito on tärkeää, mutta silti tuntuisi hassulta puhua lapselle jotain muuta kuin äidinkieltäni. Luen paljon englanniksi, mutten silti koe kielitaitoni olevan englannissa samalla tavalla vivahteikasta ja rikasta kuin suomeksi. Lisäksi näiden vanhempien puheesta kuulee kyllä ihan ei-natiivinkin korvaan, etteivät ole natiiveja ja kieli on jotenkin yksipuolista ja lauseet aika tönkköjä.
Oma lapseni oppi päiväkotiin menon jälkeen muutamassa kuukaudessa puhumaan englantia ihan yhtä hyvin kuin nämä, joiden toinen suomenkielinen vanhempi on puhunut englantia. Ihan vain päiväkodin ja englanninkielisten ohjelmien ja kirjojen avulla. En oikein näe mikä hyöty on puhua lapselle muuta kieltä kuin äidinkieltään.
Mielipiteitä?
Kommentit (171)
Voi teitä. Opettaisitte lapsillenne edes jotain muuta kieltä kuin englantia, jos olette huolissanne lastenne kielitaidosta. Englanti on se vieras kieli, jonka lapset oppivat ennemmin tai myöhemmin - todennäköisesti ennemmin, koska suomalaisissa kouluissa sitä tarjotaan melkein ainoana a-kielenä. Englannin ylivallan huomaa siinä, että nykynuoriso puhuu ihan hirveän paljon parempaa englantia kuin aiemmat sukupolvet.
Mutta kuinka moni puhuu ranskaa? Tai edes sujuvaa ruotsia?
Olisiko kiina mitään? Tai vaikka venäjä? Kun maailman yleisin kieli on huono englanti, niin sen osaamisella ei ole paljon merkitystä.
Ja ajatus siitä, että omalle lapselle puhutaan mitään muuta omaa äidinkieltä, on tietysti sellainen, että siinä ei vanhemmat ole ajatelleet ihan loppuun saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä. Opettaisitte lapsillenne edes jotain muuta kieltä kuin englantia, jos olette huolissanne lastenne kielitaidosta. Englanti on se vieras kieli, jonka lapset oppivat ennemmin tai myöhemmin - todennäköisesti ennemmin, koska suomalaisissa kouluissa sitä tarjotaan melkein ainoana a-kielenä. Englannin ylivallan huomaa siinä, että nykynuoriso puhuu ihan hirveän paljon parempaa englantia kuin aiemmat sukupolvet.
Mutta kuinka moni puhuu ranskaa? Tai edes sujuvaa ruotsia?
Olisiko kiina mitään? Tai vaikka venäjä? Kun maailman yleisin kieli on huono englanti, niin sen osaamisella ei ole paljon merkitystä.
Ja ajatus siitä, että omalle lapselle puhutaan mitään muuta omaa äidinkieltä, on tietysti sellainen, että siinä ei vanhemmat ole ajatelleet ihan loppuun saakka.
Minusta englanti nimenomaan on se kieli, minkä oppimiseen kannattaa panostaa ennen muita kieliä. Kun osaat englantia, pärjäät sillä myös ranskassa ja ruotsissa. Jos osaat ranskaa, niin pärjäät vain ranskassa. Jos ruotsia, niin pärjäät ruotsissa mutta et missään muualla.
Englanti on universaali maailman yleiskieli jota voidaan olettaa puhuttavan ainakin jollain tasolla joka paikassa, joten miksi mikään muu kannattaisi ottaa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi? Kun englanti on hyvä, niin sitten voi opetella myös muita kieliä jos haluaa. Ja jos menee vielä kyseiseen maahan opettelemaan kieltä, niin vahva englanti on hyödyksi koska löytyy heti yhteinen kieli natiivien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin naurattaa englanninkielisen päiväkodin työntekijänä lukea näitä. Tiedättekö te yhtään, millaista englantia teidän lapselle pk:ssa puhutaan? Meitä on joo muutama, jotka olemme asuneet ulkomailla ja sen kuulee, pari natiiviakin löytyy. Mutta vähintään 50% meidän henkilökunnasta puhuu niin jäätävän huonoa ralli-tönkkö-enkkua että voi morjens. Hoitajat on tosiaan lähihoitajia, ihan tavallisia sellaisia. Joudun koko ajan opettamaan muuta henkilökuntaa ja se on tosi rasittavaa, ei edes perussanasto hallussa. Ihan sama mitä kotona puhutte :D
Ei se olekaan lapsen kielellisten taitojen kannalta ratkaisevaa miten puhdasta tai epäpuhdasta enkkua _osa_ häntä hoitavista henkilöistä päivähoidossa puhuu, tai puhuvatko äidinkieltään vai eivätkö puhu. Ei teidän olekaan tarkoitus opettaa lapsille heidän äidinkieltään/ykköskieltään, sen tekevät vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä. Opettaisitte lapsillenne edes jotain muuta kieltä kuin englantia, jos olette huolissanne lastenne kielitaidosta. Englanti on se vieras kieli, jonka lapset oppivat ennemmin tai myöhemmin - todennäköisesti ennemmin, koska suomalaisissa kouluissa sitä tarjotaan melkein ainoana a-kielenä. Englannin ylivallan huomaa siinä, että nykynuoriso puhuu ihan hirveän paljon parempaa englantia kuin aiemmat sukupolvet.
Mutta kuinka moni puhuu ranskaa? Tai edes sujuvaa ruotsia?
Olisiko kiina mitään? Tai vaikka venäjä? Kun maailman yleisin kieli on huono englanti, niin sen osaamisella ei ole paljon merkitystä.
Ja ajatus siitä, että omalle lapselle puhutaan mitään muuta omaa äidinkieltä, on tietysti sellainen, että siinä ei vanhemmat ole ajatelleet ihan loppuun saakka.
Me valittiin englanti siksi toiseksi kieliksi siksi, että me molemmat ymmärrämme sitä. On helpompi tukea lapsen kielenkehitystä, kun ymmärtää molempia kieliä. Meillä tulee päivittäin tilanteita, joissa lapsi ei tiedä jotain päiväkodissa käytettyä sanaa suomeksi. Jos lapsi olisi ranskankielisessä päiväkodissa, en osaisi kääntää noita sanoja ja lapsi puhuisi varmasti enemmän sekakieltä kuin nyt. Lisäksi kaupungissamme on vain englanninkielinen koulu, eikä muita kielikouluvaihtoehtoja. Lapsen opettaja on Jenkeissä syntynyt kiinalainen. Hän on opettanut lapsille myös joitain yksittäisiä juttuja kiinaksi, kuten numerot ja tervehdyksiä. Tästä lapsi on innostunut kiinankielestä ja haluaa oppia sitä tulevaisuudessa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä. Opettaisitte lapsillenne edes jotain muuta kieltä kuin englantia, jos olette huolissanne lastenne kielitaidosta. Englanti on se vieras kieli, jonka lapset oppivat ennemmin tai myöhemmin - todennäköisesti ennemmin, koska suomalaisissa kouluissa sitä tarjotaan melkein ainoana a-kielenä. Englannin ylivallan huomaa siinä, että nykynuoriso puhuu ihan hirveän paljon parempaa englantia kuin aiemmat sukupolvet.
Mutta kuinka moni puhuu ranskaa? Tai edes sujuvaa ruotsia?
Olisiko kiina mitään? Tai vaikka venäjä? Kun maailman yleisin kieli on huono englanti, niin sen osaamisella ei ole paljon merkitystä.
Ja ajatus siitä, että omalle lapselle puhutaan mitään muuta omaa äidinkieltä, on tietysti sellainen, että siinä ei vanhemmat ole ajatelleet ihan loppuun saakka.
Me valittiin englanti siksi toiseksi kieliksi siksi, että me molemmat ymmärrämme sitä. On helpompi tukea lapsen kielenkehitystä, kun ymmärtää molempia kieliä. Meillä tulee päivittäin tilanteita, joissa lapsi ei tiedä jotain päiväkodissa käytettyä sanaa suomeksi. Jos lapsi olisi ranskankielisessä päiväkodissa, en osaisi kääntää noita sanoja ja lapsi puhuisi varmasti enemmän sekakieltä kuin nyt. Lisäksi kaupungissamme on vain englanninkielinen koulu, eikä muita kielikouluvaihtoehtoja. Lapsen opettaja on Jenkeissä syntynyt kiinalainen. Hän on opettanut lapsille myös joitain yksittäisiä juttuja kiinaksi, kuten numerot ja tervehdyksiä. Tästä lapsi on innostunut kiinankielestä ja haluaa oppia sitä tulevaisuudessa. Ap
Hienoa. Kasvatat lasta jonka tuleva kieli on jokin "finglish", sekoitus suomea ja englantia. Eihän pieni lapsi erota suomea ja englantia, ei se tiedä että ne on eri kieliä. Lapsi oppii vanhemman esimerkin avulla että esim. keittiössä keskellä huonetta oleva "juttu" on "pöytä" tai "table".
Jos lapselle puhutaan eri kieliä niin riippuen mikä kieli on ollut käytössä oppimishetkellä, eri asioille on joko suomen- tai englanninkieliset sanat lapsen sanavarastossa. Ja kun rakenteetkin on erilaisia niin nekin menee helposti sekaisin. Sitten lapsi sanoo jotain tyyliin että "Lautanen is on the pöytä".
Tietysti kyllähän se sitten aikanaan varmaan korjaantuu kun lapsi alkaa ymmärtää kielien erot ja erotella sanoja ja rakenteita eri kieliin kuuluviksi viimeistään kouluopetuksen myötä.
Ajattele vaikka itse jos muuttaisit johonkin maahan, jonka kielestä sinulla ei ole mitään hajua. Vaikka ranskaan, ja mitään yhteistä kieltä paikallisten kanssa sinulla ei olisi, eli olisit samassa tilanteessa kuin pieni lapsi. Sitten eri ihmiset, jotka sinun kanssasi olisivat, alkaisivat puhumaan sinulle eri kieliä, joku vaikka ranskaa ja toinen espanjaa.
Et olisi koskaan kuullut kumpaakaan, miten pystyisit erottelemaan ne toisistaan ja mistä edes tietäisit mitä kieliä ne ovat? Painat mieleesi sanan jollekin asialle etkä tiedä mitä kieltä se on, oletat sen olevan kyseisen maan natiivikieltä mutta oikeasti se ei ole. Näetkö nyt mihin tämä johtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vipittömän onnellinen, että minulla on ainakin yksi kieli maailmassa, jonka jokaisen vivahteen ja merkityksen ymmärrän täydellisesti. Kieli ja ja sen maan kulttuuri käyvät käsi kädessä. Ilman toisen tuntemista ei hallitse toistakaan. Äidinkieli on yksi tärkeimpiä asioita elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä. Opettaisitte lapsillenne edes jotain muuta kieltä kuin englantia, jos olette huolissanne lastenne kielitaidosta. Englanti on se vieras kieli, jonka lapset oppivat ennemmin tai myöhemmin - todennäköisesti ennemmin, koska suomalaisissa kouluissa sitä tarjotaan melkein ainoana a-kielenä. Englannin ylivallan huomaa siinä, että nykynuoriso puhuu ihan hirveän paljon parempaa englantia kuin aiemmat sukupolvet.
Mutta kuinka moni puhuu ranskaa? Tai edes sujuvaa ruotsia?
Olisiko kiina mitään? Tai vaikka venäjä? Kun maailman yleisin kieli on huono englanti, niin sen osaamisella ei ole paljon merkitystä.
Ja ajatus siitä, että omalle lapselle puhutaan mitään muuta omaa äidinkieltä, on tietysti sellainen, että siinä ei vanhemmat ole ajatelleet ihan loppuun saakka.
Me valittiin englanti siksi toiseksi kieliksi siksi, että me molemmat ymmärrämme sitä. On helpompi tukea lapsen kielenkehitystä, kun ymmärtää molempia kieliä. Meillä tulee päivittäin tilanteita, joissa lapsi ei tiedä jotain päiväkodissa käytettyä sanaa suomeksi. Jos lapsi olisi ranskankielisessä päiväkodissa, en osaisi kääntää noita sanoja ja lapsi puhuisi varmasti enemmän sekakieltä kuin nyt. Lisäksi kaupungissamme on vain englanninkielinen koulu, eikä muita kielikouluvaihtoehtoja. Lapsen opettaja on Jenkeissä syntynyt kiinalainen. Hän on opettanut lapsille myös joitain yksittäisiä juttuja kiinaksi, kuten numerot ja tervehdyksiä. Tästä lapsi on innostunut kiinankielestä ja haluaa oppia sitä tulevaisuudessa. Ap
Hienoa. Kasvatat lasta jonka tuleva kieli on jokin "finglish", sekoitus suomea ja englantia. Eihän pieni lapsi erota suomea ja englantia, ei se tiedä että ne on eri kieliä. Lapsi oppii vanhemman esimerkin avulla että esim. keittiössä keskellä huonetta oleva "juttu" on "pöytä" tai "table".
Jos lapselle puhutaan eri kieliä niin riippuen mikä kieli on ollut käytössä oppimishetkellä, eri asioille on joko suomen- tai englanninkieliset sanat lapsen sanavarastossa. Ja kun rakenteetkin on erilaisia niin nekin menee helposti sekaisin. Sitten lapsi sanoo jotain tyyliin että "Lautanen is on the pöytä".
Tietysti kyllähän se sitten aikanaan varmaan korjaantuu kun lapsi alkaa ymmärtää kielien erot ja erotella sanoja ja rakenteita eri kieliin kuuluviksi viimeistään kouluopetuksen myötä.
Ajattele vaikka itse jos muuttaisit johonkin maahan, jonka kielestä sinulla ei ole mitään hajua. Vaikka ranskaan, ja mitään yhteistä kieltä paikallisten kanssa sinulla ei olisi, eli olisit samassa tilanteessa kuin pieni lapsi. Sitten eri ihmiset, jotka sinun kanssasi olisivat, alkaisivat puhumaan sinulle eri kieliä, joku vaikka ranskaa ja toinen espanjaa.
Et olisi koskaan kuullut kumpaakaan, miten pystyisit erottelemaan ne toisistaan ja mistä edes tietäisit mitä kieliä ne ovat? Painat mieleesi sanan jollekin asialle etkä tiedä mitä kieltä se on, oletat sen olevan kyseisen maan natiivikieltä mutta oikeasti se ei ole. Näetkö nyt mihin tämä johtaa?
Tarkoitin tuolla sinun korostamalla osalla sitä, että jos en osaisi englantia, en osaisin sanoa, että "se on suomeksi värityskuva/kuravaatteet/jne". En sitä, että vahvistaisin lapsen sekakielen puhumista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin naurattaa englanninkielisen päiväkodin työntekijänä lukea näitä. Tiedättekö te yhtään, millaista englantia teidän lapselle pk:ssa puhutaan? Meitä on joo muutama, jotka olemme asuneet ulkomailla ja sen kuulee, pari natiiviakin löytyy. Mutta vähintään 50% meidän henkilökunnasta puhuu niin jäätävän huonoa ralli-tönkkö-enkkua että voi morjens. Hoitajat on tosiaan lähihoitajia, ihan tavallisia sellaisia. Joudun koko ajan opettamaan muuta henkilökuntaa ja se on tosi rasittavaa, ei edes perussanasto hallussa. Ihan sama mitä kotona puhutte :D
Ei se olekaan lapsen kielellisten taitojen kannalta ratkaisevaa miten puhdasta tai epäpuhdasta enkkua _osa_ häntä hoitavista henkilöistä päivähoidossa puhuu, tai puhuvatko äidinkieltään vai eivätkö puhu. Ei teidän olekaan tarkoitus opettaa lapsille heidän äidinkieltään/ykköskieltään, sen tekevät vanhemmat.
Jos nimenomaan tavoitellaan "kaksikielisyyttä" niin kyllä niiden hoitajien pitäisi olla natiiveja. Päiväkoti-iässä lapsi vielä pystyy helposti oppimaan uusia äänteitä, joten se kannattaisi ehdottomasti käyttää hyödyksi ja sitähän englanninkielisellä päiväkodilla haetaan.
Suomalainen, joka on oppinut englannin vasta nuorena, ei varhaislapsuudessa, puhuu sitä aina jonkinlaisella aksentilla ja samalla välittää sen tehokkaasti lapselle, joka pystyisi vielä oppimaan täysin natiivinkin tavan puhua.
Minusta suorastaan törkeää että englanninkielisessä päiväkodissa ei ole natiiveja englanninpuhujia töissä.
Minä puhun lapselleni espanjaa, joka on äidinkieleni. Suomessa olen asunut jo 15 vuotta, mutta koska kävin kouluni englanniksi, kieleni on ap:n sanoin "yhtä vivahteikasta" myös englanniksi. Suomea taas en koe niin luontevaksi, vaikka sitä erittäin hyvin puhunkin. En oikein ymmärrä mikä pakko on puhua juuri omaa äidinkieltään, jos toista kieltä puhuu yhtä hyvin. Kaikkien kieli ja sanavarasto ei muutenkaan ole yhtä vivahteikas ja laaja kuin toisten, siis millään kielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies puhuu englantia ja minä suomea vaikka ollaan molemmat suomalaisia. Mies on asunut Jenkeissä vuosia, on englanninkielen opettajana toiminut ja englanti on yhtä hyvää hänellä kuin Suomi. Luemme paljon lapselle molemmilla kielillä. Itse pysyn tietty vain suomenkielessä. Täällä missä asumme ei ole englanninkielistä koulua joten tuntuisi tyhmältä jättää lapselta ilmainen kieli opettamatta.
Minulla on useampia tuttuja ja kavereita, jotka ovat jossain elämänsä vaiheessa asuneet useamman vuoden englanninkielisessä maassa. Silti kukaan heistä ei puhu lapsilleen muuta kuin suomea. Lapselle voi lukea englanniksi ja katsoa piirretyt englanniksi, mutta äidinkieli on aina äidinkieli. Lisäksi kieli on aina osa kulttuuria. On jotenkin hölmöä opettaa kieli ilman kulttuuria.
Me olemme tehneet tämän ratkaisun ja se on meillä toiminut hyvin. Mieheni on valmistunut yliopistosta aikoinaan englanninkielen opettajaksi joten on myöskin vähän eri viivalla kuin pelkästään ulkomailla asunut. Lapsemme suomenkieli ei ole tästä kärsinyt ollenkaan joten mitä haittaa englannin oppimisella on?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin naurattaa englanninkielisen päiväkodin työntekijänä lukea näitä. Tiedättekö te yhtään, millaista englantia teidän lapselle pk:ssa puhutaan? Meitä on joo muutama, jotka olemme asuneet ulkomailla ja sen kuulee, pari natiiviakin löytyy. Mutta vähintään 50% meidän henkilökunnasta puhuu niin jäätävän huonoa ralli-tönkkö-enkkua että voi morjens. Hoitajat on tosiaan lähihoitajia, ihan tavallisia sellaisia. Joudun koko ajan opettamaan muuta henkilökuntaa ja se on tosi rasittavaa, ei edes perussanasto hallussa. Ihan sama mitä kotona puhutte :D
Ei se olekaan lapsen kielellisten taitojen kannalta ratkaisevaa miten puhdasta tai epäpuhdasta enkkua _osa_ häntä hoitavista henkilöistä päivähoidossa puhuu, tai puhuvatko äidinkieltään vai eivätkö puhu. Ei teidän olekaan tarkoitus opettaa lapsille heidän äidinkieltään/ykköskieltään, sen tekevät vanhemmat.
Jos nimenomaan tavoitellaan "kaksikielisyyttä" niin kyllä niiden hoitajien pitäisi olla natiiveja. Päiväkoti-iässä lapsi vielä pystyy helposti oppimaan uusia äänteitä, joten se kannattaisi ehdottomasti käyttää hyödyksi ja sitähän englanninkielisellä päiväkodilla haetaan.
Suomalainen, joka on oppinut englannin vasta nuorena, ei varhaislapsuudessa, puhuu sitä aina jonkinlaisella aksentilla ja samalla välittää sen tehokkaasti lapselle, joka pystyisi vielä oppimaan täysin natiivinkin tavan puhua.
Minusta suorastaan törkeää että englanninkielisessä päiväkodissa ei ole natiiveja englanninpuhujia töissä.
Ehdottomasti tulee olla natiivit töissä, jos myydään englanninkielisenä päiväkotina. Itse kävin kerran viisi minuuttia eräässä englanninkielisessä päiväkodissa aikuisena tutustumassa, ja kuulin sinä aikana paljon virheitä hoitajien puheessa. En ollut uskoa sitä todeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä. Opettaisitte lapsillenne edes jotain muuta kieltä kuin englantia, jos olette huolissanne lastenne kielitaidosta. Englanti on se vieras kieli, jonka lapset oppivat ennemmin tai myöhemmin - todennäköisesti ennemmin, koska suomalaisissa kouluissa sitä tarjotaan melkein ainoana a-kielenä. Englannin ylivallan huomaa siinä, että nykynuoriso puhuu ihan hirveän paljon parempaa englantia kuin aiemmat sukupolvet.
Mutta kuinka moni puhuu ranskaa? Tai edes sujuvaa ruotsia?
Olisiko kiina mitään? Tai vaikka venäjä? Kun maailman yleisin kieli on huono englanti, niin sen osaamisella ei ole paljon merkitystä.
Ja ajatus siitä, että omalle lapselle puhutaan mitään muuta omaa äidinkieltä, on tietysti sellainen, että siinä ei vanhemmat ole ajatelleet ihan loppuun saakka.
Minusta englanti nimenomaan on se kieli, minkä oppimiseen kannattaa panostaa ennen muita kieliä. Kun osaat englantia, pärjäät sillä myös ranskassa ja ruotsissa. Jos osaat ranskaa, niin pärjäät vain ranskassa. Jos ruotsia, niin pärjäät ruotsissa mutta et missään muualla.
Englanti on universaali maailman yleiskieli jota voidaan olettaa puhuttavan ainakin jollain tasolla joka paikassa, joten miksi mikään muu kannattaisi ottaa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi? Kun englanti on hyvä, niin sitten voi opetella myös muita kieliä jos haluaa. Ja jos menee vielä kyseiseen maahan opettelemaan kieltä, niin vahva englanti on hyödyksi koska löytyy heti yhteinen kieli natiivien kanssa.
Ei näin. Sitä englantia oppii anyway ennen pitkää!
Esim. mieheni oppi peleistä, leffoista ym. Ko lapsena aika hyvin ja kehitti lukemalla.
Jo ennen kuin muutti Britteihin, oli kieli todella sujuva, mutta kaipa vielä parempi nykyään.
Aksenttia ei ole, lähinnä amerikkalainen yleiskieli käytössä ja amerikkalaisetkin ovat usein luulleet häntä amerikkalaiseksi.
Eikä ole opiskellut kuin äidinkielellään lukioon asti eikä vanhemmat edes osaa kunnolla kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä. Opettaisitte lapsillenne edes jotain muuta kieltä kuin englantia, jos olette huolissanne lastenne kielitaidosta. Englanti on se vieras kieli, jonka lapset oppivat ennemmin tai myöhemmin - todennäköisesti ennemmin, koska suomalaisissa kouluissa sitä tarjotaan melkein ainoana a-kielenä. Englannin ylivallan huomaa siinä, että nykynuoriso puhuu ihan hirveän paljon parempaa englantia kuin aiemmat sukupolvet.
Mutta kuinka moni puhuu ranskaa? Tai edes sujuvaa ruotsia?
Olisiko kiina mitään? Tai vaikka venäjä? Kun maailman yleisin kieli on huono englanti, niin sen osaamisella ei ole paljon merkitystä.
Ja ajatus siitä, että omalle lapselle puhutaan mitään muuta omaa äidinkieltä, on tietysti sellainen, että siinä ei vanhemmat ole ajatelleet ihan loppuun saakka.
Me valittiin englanti siksi toiseksi kieliksi siksi, että me molemmat ymmärrämme sitä. On helpompi tukea lapsen kielenkehitystä, kun ymmärtää molempia kieliä. Meillä tulee päivittäin tilanteita, joissa lapsi ei tiedä jotain päiväkodissa käytettyä sanaa suomeksi. Jos lapsi olisi ranskankielisessä päiväkodissa, en osaisi kääntää noita sanoja ja lapsi puhuisi varmasti enemmän sekakieltä kuin nyt. Lisäksi kaupungissamme on vain englanninkielinen koulu, eikä muita kielikouluvaihtoehtoja. Lapsen opettaja on Jenkeissä syntynyt kiinalainen. Hän on opettanut lapsille myös joitain yksittäisiä juttuja kiinaksi, kuten numerot ja tervehdyksiä. Tästä lapsi on innostunut kiinankielestä ja haluaa oppia sitä tulevaisuudessa. Ap
Hienoa. Kasvatat lasta jonka tuleva kieli on jokin "finglish", sekoitus suomea ja englantia. Eihän pieni lapsi erota suomea ja englantia, ei se tiedä että ne on eri kieliä. Lapsi oppii vanhemman esimerkin avulla että esim. keittiössä keskellä huonetta oleva "juttu" on "pöytä" tai "table".
Jos lapselle puhutaan eri kieliä niin riippuen mikä kieli on ollut käytössä oppimishetkellä, eri asioille on joko suomen- tai englanninkieliset sanat lapsen sanavarastossa. Ja kun rakenteetkin on erilaisia niin nekin menee helposti sekaisin. Sitten lapsi sanoo jotain tyyliin että "Lautanen is on the pöytä".
Tietysti kyllähän se sitten aikanaan varmaan korjaantuu kun lapsi alkaa ymmärtää kielien erot ja erotella sanoja ja rakenteita eri kieliin kuuluviksi viimeistään kouluopetuksen myötä.
Ajattele vaikka itse jos muuttaisit johonkin maahan, jonka kielestä sinulla ei ole mitään hajua. Vaikka ranskaan, ja mitään yhteistä kieltä paikallisten kanssa sinulla ei olisi, eli olisit samassa tilanteessa kuin pieni lapsi. Sitten eri ihmiset, jotka sinun kanssasi olisivat, alkaisivat puhumaan sinulle eri kieliä, joku vaikka ranskaa ja toinen espanjaa.
Et olisi koskaan kuullut kumpaakaan, miten pystyisit erottelemaan ne toisistaan ja mistä edes tietäisit mitä kieliä ne ovat? Painat mieleesi sanan jollekin asialle etkä tiedä mitä kieltä se on, oletat sen olevan kyseisen maan natiivikieltä mutta oikeasti se ei ole. Näetkö nyt mihin tämä johtaa?
Pitikö ymmärtää tahallaan väärin, että pääsee pätemään? 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan avokin kanssa sovittu että jos/kun lapsia tulee, heille opetetaan myös englantia. Olemme molemmat syntyjämme suomalaisia, mutta asuneet vuosikaudet ulkomailla ennen tapaamista, ja tapasimme ja opiskelimme englanninkielisessä lukiossa. Puhumme toisillemme englantia koska se on miehelle luonnollisempi ilmaisukieli kuin suomi, ja itse haluan ylläpitää opittua kielitaitoani.
Tönkön kielitaidon siirtoa lapselle en ymmärrä, mutta puhumme mielestäni erittäin hyvin, itse lähes yhtä vahvasti kuin suomea ja mieheni huomattavasti äidinkieltään paremmin, eli kaksikielinen perhe olisi meistä hyvin luonnollinen ja hyödyllinen ympäristö lapsille tilanteessamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin naurattaa englanninkielisen päiväkodin työntekijänä lukea näitä. Tiedättekö te yhtään, millaista englantia teidän lapselle pk:ssa puhutaan? Meitä on joo muutama, jotka olemme asuneet ulkomailla ja sen kuulee, pari natiiviakin löytyy. Mutta vähintään 50% meidän henkilökunnasta puhuu niin jäätävän huonoa ralli-tönkkö-enkkua että voi morjens. Hoitajat on tosiaan lähihoitajia, ihan tavallisia sellaisia. Joudun koko ajan opettamaan muuta henkilökuntaa ja se on tosi rasittavaa, ei edes perussanasto hallussa. Ihan sama mitä kotona puhutte :D
Ei se olekaan lapsen kielellisten taitojen kannalta ratkaisevaa miten puhdasta tai epäpuhdasta enkkua _osa_ häntä hoitavista henkilöistä päivähoidossa puhuu, tai puhuvatko äidinkieltään vai eivätkö puhu. Ei teidän olekaan tarkoitus opettaa lapsille heidän äidinkieltään/ykköskieltään, sen tekevät vanhemmat.
Jos nimenomaan tavoitellaan "kaksikielisyyttä" niin kyllä niiden hoitajien pitäisi olla natiiveja. Päiväkoti-iässä lapsi vielä pystyy helposti oppimaan uusia äänteitä, joten se kannattaisi ehdottomasti käyttää hyödyksi ja sitähän englanninkielisellä päiväkodilla haetaan.
Suomalainen, joka on oppinut englannin vasta nuorena, ei varhaislapsuudessa, puhuu sitä aina jonkinlaisella aksentilla ja samalla välittää sen tehokkaasti lapselle, joka pystyisi vielä oppimaan täysin natiivinkin tavan puhua.
Minusta suorastaan törkeää että englanninkielisessä päiväkodissa ei ole natiiveja englanninpuhujia töissä.
Ehdottomasti tulee olla natiivit töissä, jos myydään englanninkielisenä päiväkotina. Itse kävin kerran viisi minuuttia eräässä englanninkielisessä päiväkodissa aikuisena tutustumassa, ja kuulin sinä aikana paljon virheitä hoitajien puheessa. En ollut uskoa sitä todeksi.
Helppohan se on myydä englanninkielisenä päiväkotina AV-mammalle jolla ei ole kunnollisesta englannista hajuakaan ja luulee oman kömpelön rallienglannin jota on opiskelut viimeksi 15 vuotta sitten olevan "lähes äidinkielen veroista".
Voi olla jopa vakuuttavampaa kun pystyy itsekin keskustelemaan jokseenkin vaivatta hoitajan kanssa, jolla on samanlainen tausta kuin itsellä. Natiivin kanssa voisi mennäkin jo sormi suuhun ja kieli solmuun.
Mä tunsin yhden tollaisen 'kaksikielisen' perheen lapsen koko kouluaikani. Asuivat siis lapsen ollessa taapero 2 vuotta jossain ulkomailla, ja nämä kansainvälistyneet wt-vanhemmat päättivät, että tästä tehdään kansainvälinen lapsi ja puhutaan sille englantia. Sen lisäksi, että finglishiä puhuvan lapsen oli aikoinaan hankala sopeutua joukkoon pienen paikkakunnan päivähoidossa, oli hän vielä lukiossakin aivan tasaisen huono kummassakin kielessä. Siitä huolimatta jaksettiin olla niin ylpeä omasta 'kansainvälisyydestä'. :D
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan avokin kanssa sovittu että jos/kun lapsia tulee, heille opetetaan myös englantia. Olemme molemmat syntyjämme suomalaisia, mutta asuneet vuosikaudet ulkomailla ennen tapaamista, ja tapasimme ja opiskelimme englanninkielisessä lukiossa. Puhumme toisillemme englantia koska se on miehelle luonnollisempi ilmaisukieli kuin suomi, ja itse haluan ylläpitää opittua kielitaitoani.
Tönkön kielitaidon siirtoa lapselle en ymmärrä, mutta puhumme mielestäni erittäin hyvin, itse lähes yhtä vahvasti kuin suomea ja mieheni huomattavasti äidinkieltään paremmin, eli kaksikielinen perhe olisi meistä hyvin luonnollinen ja hyödyllinen ympäristö lapsille tilanteessamme.
Paitsi että teidän perheenne ei ole kaksikielinen. Kaksikielisyys ei tarkoita sitä, että perheen suomalaiset vanhemmat ovat joskus oppineet englantia.
Kaksikielisissä perheissä toinen vanhempi puhuu esimerkisi suomea äidinkielenään ja toinen englantia äidinkielenään. Siis nimenomaan äidinkielenään. Sitten vanhemmat puhuvat lapsilleen omaa äidinkieltään. Lapselle syntyy logiikka, jonka mukaan äidin kanssa puhutaan suomea ja isän kanssa englantia. Lapsesta kasvaa kaksikielinen.
Kaksikielisen lapsen äiti on edelleen itse yksikielinen, joka vain osaa vieraita kieliä.
Aika moni vanhempi näyttää olevan huolissaan siitä, että lapsi oppii vierasta kieltä eli englantia - mutta ei lainkaan huolissaan siitä, että lapsi oppii äidinkieltään. Kannattaisi olla. Äidinkieltäänkin pitää kehittää, ei se kehity hyväksi automaattisesti. Siksi on tärkeää, että jo vauvalle puhutaan, lorutellaan, luetaan ja lauletaan omalla äidinkielellä.
Kaikille niille vanhemmille, jotka haluavat, että jälkikasvu oppii vieraita kieliä, tiedoksi, että kaikkien kielten oppiminen alkaa oman äidinkielen oppimisesta. Mitä paremmin osaa äidinkieltään, sitä helpompi on oppia myöhemmin vieraita kieliä.
Ja toisin päin. Jos ei osaa kunnolla omaa äidinkieltään, muiden kielten opiskelusta tulee todella vaikeaa.
Puhumattakaan siitä, että kieli ei ole vain kieltä vaan mitä suuremmassa määrin myös kulttuuria ja sivistystä. Jos puhut omalle lapsellesi muuta kuin omaa äidinkieltäsi, siirrätkö samalla myös jotain kulttuuriperimää? Miten voisit, kun se englanti ei ole sinun kulttuurisi?
Vierailija kirjoitti:
Meillä asuu naapurustossa siskoni kanssa kouluja käynyt nainen, joka on täysin suomalainen. Nimi on tyyliä Merja Mönkkönen. Mieskin on täysin suomalainen. Tämä nainen sitten puhuu lapsilleen englantia sillä perusteella, että on ollut nuorena aupairina. Lisäksi lapset ovat nimiltään Jamie(tseimi) ja Miles(mails). Lausuu kyllä ihan nätisti englantia, mutt ai että sattu korvaan se yksipuolinen kieli.
Minäkin tiedän tällaisen perheen. Tosin perheen äiti on oikeasti puoliksi britti, mutta äidin vanhemmat ovat eronneet tämän ollessa pari-kolmevuotias ja tämän isä muuttanut takaisin britteihin. Eivät ole olleet tekemisissä isänsä kanssa sen jälkeen, mutta silti pitää kunnioittaa taustaa ja puhua englantia lapsille ja nimetä heidät englanninkielisillä nimillä.
Miksi se jotenkin pilaisi lapsen kaikkien kielien oppimisen jos joku ei-natiivi puhuu sille englantia? Joo, voi olla että se englanti ei tule olemaan kovin hyvää jos sitä lapselle pääasiallisesti puhuu henkilö, joka ei oikeasti osaa, mutta miten se vaikuttaisi suomen oppimiseen?
Ja eiköhän kuitenkin koulussa englannin opetuksen alkaessa ole vaikka huonoakin englantia valmiiksi puhuva jo melkoisessa etulyöntiasemassa toisiin lapsiin nähden, jotka eivät puhu sanaakaan edes sitä huonoa englantia.