13v haukkui vaarin antamat syntymäpäivälahjat niin että vaari alkoi itkemään kesken juhlien
Eli vielä vuosi sitten pojan toive oli kitara ja kitaratunteja. Tuolloin vaarilla ei ollut varaa toteuttaa toivetta mutta nyt hän oli eläkkeestä säästänyt.
Pojan kiinnostus kuitenkin on huomattavasti hiipunut tuosta vuoden sisällä, mutta tätä vaari ei tiennyt. Tietysti olisimme ilmoittaneet jos olisimme tienneet että hän suunnittelee pojalle niin kallista lahjaa.
Jonkinlainen murros/myöhäinen uhmaikä on pojalla nyt menossa ja sen myös näytti suoraan vaarille. Pojalla tosin oli muutenkin huono päivä kun oli valvonut yön pelaten. Katsoi vaarin ostamaa kitaraa (käytetty mutta siisti ja ehjä) ja sanoi, että pidä romusi, ei kiinnosta ja että tunneille hän ei mene. Yksityistunteja oli varattu 160€ arvosta.
Vaari on nyt muutenkin herkillä koiransa kuoleman jälkeen ja alkoi itkeä kesken juhlien. Minulla on ihan hirveä olo. Miten ikinä hyvitän tämän?
Kommentit (326)
Mä tiedän yhden hienon lahjan hälle sopivan :
Siis neuvostani ottakaa nyt vaari...
ja ostakaa sille samovaari,
tai vaikka dromedaari;
näist' ilahtuupi varmaan vaari
ja niin on tääkin juttu
vihdoin klaari
Luuleeko joku että eläkeläisillä ole rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän yhden hienon lahjan hälle sopivan :
Siis neuvostani ottakaa nyt vaari...
ja ostakaa sille samovaari,
tai vaikka dromedaari;
näist' ilahtuupi varmaan vaari
ja niin on tääkin juttu
vihdoin klaari
Vaikka teini on barbaari
On tärkeä vaarin elinkaari
Kohta on myös Mittumaari
Ja ilosta nauraapi vaari
Jos olisi mun poikani niin saisi aivan hirvittävän rangaistuksen. Sitten luultavasti vetäisin itseltäni ranteet auki kun olen kasvattanut tuollaisen sieluttoman hirviön.
En jaksa uskoa että poikas olis noin mulkku vanhaa vaariaan kohtaan.
Kai he ovat saaneet sovittua? Pakko saada tietää ku meni niin tunteisiin.
Sanoisin että jos et itse nyt tajua mitä tässä tilanteessa pitää tehdä niin en ihmettele miksi lapsesi käyttäytyy tuolla tavalla. Jos 13-vuotiaana ei osaa vielä käyttäytyä niin on se kyllä kumma...
Muistan kun olin noin 6v äitini toi tuliaisiksi työmatkaltaan minulle legopakkauksen joka minulla oli jo. Mutta en ruvennut huutamaan vaan sanoin vain että ei haittaa ja nyt on ainakin lisää hahmoja. Ja tässä on vielä se ero että olin seitsemän vuotta nuorempi ja lahjan antaja oli äitini jolle olisin perheen kesken voinut sanoakin jotain mutta en sanonut koska en halunnut loukata häntä. Pojalla on syytä epäillä narsismia.
Ei tule ap:n lapsesta sitten Porvoon taitavinta tiluttelijaa kun ei kitaransoitto kiinnosta.
Itse varmaan irrottaisin yöllä kitarasta yhden kielen ja kuristaisin yöllä tuon äpiksen.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan erottu, minä yli 10h päiviä töissä, lapsen isä hävisi yhtäkkiä hänen ja vanhempieen elämästä.. Tiedän, että olen epäonnistunut.. sisko joka 8v, kuitenkin soittaa tuota kitaraa..
Ao
Nämä ovat näitä nykypäivän ihmeellisiä syitä miksi tällöistä tapahtuu. Tilanteet ei muutu miksikään mutta ihmisistä on tullut tässä 100 vuoden sisällä jotenkin täysin kädettömiä.
Ennenkin painettiin jopa 12 h työpäivää pelloilla ja ties missä. Isät joi ja juoksi millon missäkin, koti oli naisen vastuulla. Lapsia oli vähintään 5. Miten silloin on silti jaksettu ja selvitty? On vain pitänyt jaksaa ei auttanut itku markkinoilla. Keskimääräinen elinikä oli paljon pienempi joten ei paljoa isovanhempia ollut.
AP et selvästikään selviä lapsesi kasvatuksesta yksin. On mahdollista hakea apua, myöhemmin tuota ei enää kitkerä irti, saattaa nyt jo olla myöhäistä. Tottakai elämäntilanteet vaikuttavat, mutta niitä ei voi käyttää yksinään tekosyynä. Kun lapsen kasvatus lähtee käsistä, se on lähtenyt silloin sinun käsistäsi ja se johtuu siitä, että jokin meni pieleen. Syitä tähän sitten voi olla vaikka mitä, mutta apua pitää hakea heti kun huomaa ettei yksin selviä.
Jos minä olisin käyttäytynyt noin omaa vaariani tai mummoani kohtaan olisin saanut kepistä ja hemmetin lujaa! Ukkini vietti vuodet 1939 - 1945 rintamalla käyden aina katkaisemassa Muurmannin rataa. Myöhemmin kertoi miten joka päivä toivoi kuolevansa kun näki miten ystäviä kaatui vierestä. Nukkui Parabellum eli Luger tyynyn alla. Ukki kuoli 76 vuotiaana vuonna 1989.
Mummoni kasvatti muksut ja hoiti tilan. Eräs niistä muksuista oli äitini... Mummoni kuoli 1990.
Kunnioitus ja arvostus? Minne ne ovat hävinneet!?
T: Keskiviivan mies.
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän yhden hienon lahjan hälle sopivan :
Siis neuvostani ottakaa nyt vaari...
ja ostakaa sille samovaari,
tai vaikka dromedaari;
näist' ilahtuupi varmaan vaari
ja niin on tääkin juttu
vihdoin klaari
Käyttäisitkö vielä yhden lauseen baari sanalla?
Poika teki ihan oikein, tunteet pitää näyttää. Vaari rupesi itkemään, eli tavallaan alistui. Valta on vaihtunut ja poika on suvun uusi päämies.
13-vuotiaan persoonallisuus on jo kehittynyt eikä se tule merkittävästi enää muuttumaan. Toki vanhempia ja peliteollisuutta voi tästä syyttää, vanhemmathan ovat selvästi laiminlyöneet kasvatuksen, mutta tässä vaiheessa on jo myöhäistä vanhempien vanhemmuutta arvostella. Vanhemmat tulevat lähivuosina kärsimään jo muutenkin pojan käytöksestä. Koulukuraattorilta lastensuojeluilmoitus, huostaanotto radikaalina tukitoimena tällaisissa tapauksissa tulee ainakin harkitaan, sillä vanhemmat eivät yksin pysty rajoittamaan pojan pelaamista, joka selvästi on jo vahingoittanut nuoren kehitystä. Koulukotikaan ei pysty enää vaikuttamaan tämän ikäisen nuoren persoonallisuuden kehitykseen, mutta nuoren edun vaatiman pelaamisen rajoittamiseksi heillä on hyvät keinot käytettävissä, joten lapsen edun voidaan katsoa vaativan kiireellistä sijoitusta ainakin tilanteen selvittämiseksi. Huostaanotettuna nuorelle voidaan sijoituspaikan harkinnan mukaan tarjota ammattiapua, tarvittaessa psykiatrista lääkehoitoa peliriippuvuuden pienentämiseksi, myös vieroitusoireilun lieventämiseksi hoitoa tarvittaneen, läheisverkoston kartoittamiseksi nuori tullaan eristämään, tyypillisesti aloituspäätöksessä 6 kk jaksoksi jota voidaan jatkaa, ja usein on käynyt niin että lopulta myös empatiakyvyn kehitystä saatetaan nuorella havaita, kun eristys- ja kartoitusjakson jälkeen ensimmäisiä kontakteja omaisiin tullaan rajoitetusti sallimaan. Tällaiset hoidot ja sijoitukset ovat yleensä pitkäkestoisia ja oppivelvollisuus tulee samalla täytettyä hoitopaikassa yksilöopetuksena. Sijoituspaikassa voi olla myös rajoitetusti harrastusmahdollisuuksia, mutta mistään yksityistunneista ei tietenkään voida puhua.
Ootpas sä mulkun pennun kasvattanut!
Kyllä tuo tunteisiin vetoava ja huomiota herättävä otsikko saa minut aika vakuuttuneeksi, että tämä on provo. Ei tuollaista otsikkoa muuten oltaisi laitettu
Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää että murrosikäisen lapsen ajatukset voivat vaihtua tuhka tiheesen. Sinänsä ymmärrän että koiran kuoleman jälkeen tunteet voivat olla pinnassa, mutta koska säästäminen on ollut pidemmän ajan projekti, ihmettelen etteikö vaarilla oo käynyt mielessä kysellä hieman tilannetta.
Minä en usko, että kukaan vanhempi olisi onnistunut kasvattamaan noin huonosti käyttäytyvää lasta. Joten pelkkä provo.
Syystä taikka ilman, lasta ei saa lyödä. Mutta tällaisesta tempusta olisi kultaisella kasarilla saanut selkäänsä vuoren varmasti, ja todennäköisesti oppinut kertaheitolla että lahjoista kiitetään, aina. Ja kellekään ei puhuta rumasti, varsinkaan ikäihmisille.
En silti kehota lyömään lasta, mutta saamansa synttärilahjat, ei siis pelkästään sitä vaarin antamaa kitaraa vaan kaikki, ottaisin pois. Niitä poika voisi erityisen hyvällä ja muut ihmiset huomioivalla käytöksellä yrittää hankkia takaisin. Ja pelaaminen loppuisi tähän paikkaan, koska kyseessä alkaa selvästi olemaan jo riippuvuus, jos yön valvoo pelaten.
Luonnollisestikin poika saisi luvan pyytää vaarilta anteeksi ja palauttaa 160€ jonka vaari oli kitaratunteihin käyttänyt. Ainakin osa tuosta summasta pidätettäisiin pojan viikkorahoista.