Lue keskustelun säännöt.
Miksi pettäjät salaa pettämisen?
08.06.2017 |
Osaavatko pettäjät kertoa, miksi pitää toimia salassa? Miksei voi vaan rehellisesti kertoa ja kestää seuraukset? Ja vastaukseksi ei nyt kelpaa, että se mitä ei tiedä, ei satuta. Kyllä sen kuitenkin toinen osapuoli tietää.
Kommentit (78)
tunteettomia panokoneita tuollaiset ihmiset.
ei tuollaista käytöstä ymmärrä ihminen joka rakastuu vain yhteen.
T:45 v. mies enkä ole pettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska muuten tulee ero. Itsellä on salasuhde varatun miehen kanssa ja olen itse varattu. Ei meillä ole aikomusta erota puolisoistamme. Haetaan toisistamme sitä mitä kotoa ei saa. Himoa, kipinää, villiä seksiä. Keskustellaan tosin ihan tavallisistakin asioista, ei ihan kaikki ole pelkkää seksiä.
Sama. Kärsin intohimottomasta suhteesta jossa ei ole läheisyyttä eikä kohta seksiäkään. Olemme silti todella rakkaat toisiimme ja sitoutuneet tähän kumppanuuteen, haaveilemme eläkevuosista yhdessä jne.
Olen sanonut monta kertaa miehelleni että jos hän ei ymmärrä mun läheisyydentarvetta eikä ole valmis kompromissiin joku muu saa antaa sen. En ole koskaan salannut tätä tarvettani enkä sitä että olen valmis hakemaan sen avioliiton ulkopuolelta. Enkä koe pettämiseksi sellaista mikä ei ole omalta puolisolta pois. Hän saa seksiä juuri niin usein kun haluaa, rakastavan ja aktiivisen puolison joka olen aina ollut.
Mutta minullakin on hyvä rakas ystävä (tunnettu yli 30v) joka on paljon samankaltainen kuin mieheni mutta rakastaa läheisyyttä ja koskettelua. Kun tapaamme hän halaa niin että se tuntuu ihon alla, luissa ja ytimissä. Emme salaa ystävyyttämme hänenkään perheeltä vaikka hän ei ole sitä suoraan vaimolleen kertonutkaan (elää samanlaisessa tilanteessa kuin minä). Voimme silti kävellä käsikkäin tai käydä kahvilla ihan hänen kotinsa lähistöllä, halata kun tapaamme tai eroamme välittämättä siitä näkeekö joku vai ei. Rakastelu ja intiimi läheisyys..... no sitä ei voi edes sanoin kuvata!! Jumalaista, niin kaunista että mua itkettää joka kerran kun mua kosketaan ja silitellään! Hän saattaa sivellä mun poskea ja hiuksia vaikka tunnin, niin kauan kuin minä tarvitsen ja haluan läheisyydentarpeeni tyydyttämiseksi. Hän sanoo että on ihanaa kun otan vastaan kosketusta mikä on hänellekin tärkeää.
Eikä meidänkään tapaamiset ole pelkkää seksiä, joka viikko käymme kahvilla ja vain juttelemme perheestä, lapsista, työasioista, kumpaakin vaivaavista terveydellisistä jutuista joista ei viitsi kotona puhua, ikääntymisestä ja ystävyydestä. Ja viestittelemme jos olemme maisemissa, kumpikin on paljon poissa töiden takia.
Sulla on siis kaksi puolisoa. Onkohan se sun ykköspuolisolle ok? Ota vielä kolmaskin, se voi tyydyttää sellaisia tarpeita, joita muut ei. Nätisti valehtelet itselles.
Veikkasin, että kyseinen mies kyllä tästä sivusuhteesta tietää, eihän hän nyt tyhmä ole. Rakkaus voi olla aitoa ja läheisyys kaunista sivusuhteessakin. Vain yksinkertaiset ihmiset uskovat rakkauden sivusuhteessa olevan luonteeltaan erilaista kuin parisuhteessa.
Mitä kaunista on pitää kahta puolisoa, jos siitä ei ole avoimesti sovittu?
Ajatelkaa asiaa näin: sinun hartiasi kipeytyvät jos sinua ei hierota sillointällöin. Puolisosi ei sinua suostu hieromaan, siitä huolimatta että vuosia olet tätä pyytänyt ja kertonut miten fyysisesti sattuu jos et hierontaa saa. Suhteenne on muuten hyvä, mutta hierontaa ei vaan kuulu. Menet siis hierojalle ja voit taas hyvin. Rakastat puolisoasi etkä halua erota, sinut mitä muuttaisit olisi että hän hieroisi sinua silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni petturi ei kestäisi sitä, että se oma rakas panee muita. Siksi ei haluta siirtyä avoimeen suhteeseen, vaikka se helpottaisi omaa elämää ja omatuntoa reilusti.
Harva petturin kumppani haluaa avoimen suhteen, ei se toive yksiavioisuudesta katoa ja itse muutu seksuaaliseksi seikkailijaksi, vaikka puoliso pettäisi.
Miksei petturi voi etsiä sellaista puolisoa, joka haluaa samoja asioita elämältä? Molemmat voisivat toteuttaa itseään. Itsekin olen etsinyt arvomaailmaani ja elämäntyyliäni vastaavan puolison. Mikseivät pettäjät voisi? Heitä on niin paljonkin, joten varmasti löytyisi.
Useimmat ihmiset kuvittelevat olevansa pettämisen yläpuolella, kunnes ihastuvat kunnolla ja tunne vie mukanaan. Harva kokee olevansa "pettäjä".
Eikö sitten kannattaisi lyödä kortit pöytään ja paljastaa tilanne myös puolisolle? Silloin voisi säilyttää itsekunnioituksen.
Sivusuhde yleensä pönkittää itsetuntoa, ei tuhoa sitä.
Niin, mutta vain lyhyellä tähtäimellä. Pitkällä tähtäimellä se nakertaa omaa itsekunnioitusta, ellei nyt ole joku narsisti.
Sinunko itsekunniotusta sivusuhteesi on nakertanut?
Ei ole omakohtaista kokemusta. Isäpuolestani tämä näkyi, vaikka peitteli oman itsekunnioituksensa puutetta mahtailevalla olemuksella ja väkisin väännetyllä muka hyvällä itsetunnolla, kuten huonoitsetuntoiset usein tekevät. Toki petettykin menettää itsekunnioitustaan, erityisesti jos jää katsomaan sitä menoa, jos sinä sitä hait.
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, että vain todettaisiin, että parisuhteeni ei ole 100 % kunnossa, joten nyt ero ja sitten etsin arvomaailmani jakavan miehen, jonka kanssa kaikki on täydellistä. Ehei, kun aina on niitä harmaan sävyjä, ja tilanteilla on monta puolta. Ymmärrän, että se pelottaa, ja on helpompaa tuomita muita kuin koittaa voittaa pelkonsa.
Olin naimisissa 16 vuotta, ja jossain vaiheessa olin palavasti ihastunut tuttavamieheen. Meillä oli ihmeellinen kemia, palava halu ja yhteinen sävel löytyi jutuissa. Pidimme tietoisesti suhteen platonisena, sillä olimme molemmat naimisissa. Kuitenkin se oli ihana ja nautittava suhde, jossa ei ollut mitään pahaa. Silloisella aviomiehelläni oli samantyyppistä juttua myös, muttei seksiä. Liitto oli hyvä, meillä oli huumoria, seksiä ja hyvä yhteinen arki. Siitä huolimatta on täysin normaalia ihastua muihinkin. ☺ Tiedän, että tämä juuri on joillekin se vaikea asia ymmärtää.
Eron jälkeen olin muutaman vuoden sinkkuna. Viihdyn yksin ja kun lapsetkin olivat joka toinen viikko isällään, itsenäisyys oli juuri se mitä kaipasin. Seksiä kyllä tarvitsin, ja vaikka exän kanssa ystävyys säilyi, niin ei sitä eroseksiä vuositolkulla jaksa. 😂 Tuumasta toimeen, fuckbuddyä metsästämään.
Sinkkuvuosina minulla oli kaksi pitkää suhdetta. En siis halunnut vakiintua, ainoastaan hyvää saman aaltopituuden seuraa ja seksiä. Tähän tarkoitukseen varattu mies on omiaan. Ensimmäinen suhteeni oli minua 14 v nuorempi, naimisissa, lapseton. Nuoresta iästään huolimatta heidän suhteensa oli urautunut, ja seksiäkin suht vähän. Hän vietti aikaa luonani 3-4 kertaa kuussa, nautimme toisistamme ja kävimme joskus lenkillä tms. mutta seksiksihän sekin aina meni. Kiva tyyppi, mutta häneen en rakastunut. En missään nimessä halunnut sekaantua heidän avio-ongelmiinsa, ja se oli tiedossa alusta alkaen. Hyvä maku jäi molemmille yli vuoden suhteesta, vaimo ei tiennyt mitään.
Toinen suhteeni oli myös tunteissa iso kokemus. Rakastuin yllättäen aivan päätä pahkaa työkaveriin. Ja hän minuun. Hän piti silloin (ja pitää edelleen) kulissiliittoa yllä. Hän haluaa tarjota kolmelle lapselleen kodin. Seksiä heillä on, mutta muuten ei juuri yhteyttä, molemmat pakenevat omiin harrastuksiinsa ettei tarvitse jutella. Isosta tunteesta huolimatta en tätä miestä itselleni halunnut, joten ei tarvinnut pahoittaa vaimon mieltä tai sotkea kenenkään perhe-elämää.
Siinä siis vastaus ap:lle. Vain tyhmät ihmiset menevät heti toitottamaan puolisolle, että nyt petin, erotaan ja hajotetaan perhe. Kun usein sitä perhettä ei ole ollenkaan tarpeen hajottaa. Olen töissä isossa sairaalassa, ja siellä kyllä näkee niin ihmeellisiä pettämistarinoita, että käsitys ihmisluonnosta ei ole kovinkaan sinisilmäinen enää nykyään. 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska muuten tulee ero. Itsellä on salasuhde varatun miehen kanssa ja olen itse varattu. Ei meillä ole aikomusta erota puolisoistamme. Haetaan toisistamme sitä mitä kotoa ei saa. Himoa, kipinää, villiä seksiä. Keskustellaan tosin ihan tavallisistakin asioista, ei ihan kaikki ole pelkkää seksiä.
Sama. Kärsin intohimottomasta suhteesta jossa ei ole läheisyyttä eikä kohta seksiäkään. Olemme silti todella rakkaat toisiimme ja sitoutuneet tähän kumppanuuteen, haaveilemme eläkevuosista yhdessä jne.
Olen sanonut monta kertaa miehelleni että jos hän ei ymmärrä mun läheisyydentarvetta eikä ole valmis kompromissiin joku muu saa antaa sen. En ole koskaan salannut tätä tarvettani enkä sitä että olen valmis hakemaan sen avioliiton ulkopuolelta. Enkä koe pettämiseksi sellaista mikä ei ole omalta puolisolta pois. Hän saa seksiä juuri niin usein kun haluaa, rakastavan ja aktiivisen puolison joka olen aina ollut.
Mutta minullakin on hyvä rakas ystävä (tunnettu yli 30v) joka on paljon samankaltainen kuin mieheni mutta rakastaa läheisyyttä ja koskettelua. Kun tapaamme hän halaa niin että se tuntuu ihon alla, luissa ja ytimissä. Emme salaa ystävyyttämme hänenkään perheeltä vaikka hän ei ole sitä suoraan vaimolleen kertonutkaan (elää samanlaisessa tilanteessa kuin minä). Voimme silti kävellä käsikkäin tai käydä kahvilla ihan hänen kotinsa lähistöllä, halata kun tapaamme tai eroamme välittämättä siitä näkeekö joku vai ei. Rakastelu ja intiimi läheisyys..... no sitä ei voi edes sanoin kuvata!! Jumalaista, niin kaunista että mua itkettää joka kerran kun mua kosketaan ja silitellään! Hän saattaa sivellä mun poskea ja hiuksia vaikka tunnin, niin kauan kuin minä tarvitsen ja haluan läheisyydentarpeeni tyydyttämiseksi. Hän sanoo että on ihanaa kun otan vastaan kosketusta mikä on hänellekin tärkeää.
Eikä meidänkään tapaamiset ole pelkkää seksiä, joka viikko käymme kahvilla ja vain juttelemme perheestä, lapsista, työasioista, kumpaakin vaivaavista terveydellisistä jutuista joista ei viitsi kotona puhua, ikääntymisestä ja ystävyydestä. Ja viestittelemme jos olemme maisemissa, kumpikin on paljon poissa töiden takia.
Sulla on siis kaksi puolisoa. Onkohan se sun ykköspuolisolle ok? Ota vielä kolmaskin, se voi tyydyttää sellaisia tarpeita, joita muut ei. Nätisti valehtelet itselles.
Veikkasin, että kyseinen mies kyllä tästä sivusuhteesta tietää, eihän hän nyt tyhmä ole. Rakkaus voi olla aitoa ja läheisyys kaunista sivusuhteessakin. Vain yksinkertaiset ihmiset uskovat rakkauden sivusuhteessa olevan luonteeltaan erilaista kuin parisuhteessa.
Mitä kaunista on pitää kahta puolisoa, jos siitä ei ole avoimesti sovittu?
Kahden puolison pitämisessä ei olekaan mitään kaunista, muttei se rakkaus sivusuhdekumppania kohtaan silti ole vähemmän kaunista kuin puolisoa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska muuten tulee ero. Itsellä on salasuhde varatun miehen kanssa ja olen itse varattu. Ei meillä ole aikomusta erota puolisoistamme. Haetaan toisistamme sitä mitä kotoa ei saa. Himoa, kipinää, villiä seksiä. Keskustellaan tosin ihan tavallisistakin asioista, ei ihan kaikki ole pelkkää seksiä.
Mitä sitten, jos tulee ero? Eihän selvästi ole hyvä suhde, jos toista tarvitaan. Miten voitte satuttaa puolisoitanne noin? En vain ymmärrä.
Molemmat haluamme olla puolisoidemme kanssa, emme halua erota. Kunhan ei vain mene ihastumaan toiseen niin siihen asti kaikki on ok ja asia pysyy hallinnassa.
Kysyhän vielä puolisoltasi, että onko kaikki ok ja asia hallinnassa, kun sinä "vain panet" muita. :)
Tälle tilanteelle ei vain voi mitään. Seksi kotona ei ole mitenkään tyydyttävää. Kuitenkaan ei halua erota koska muuten kaikki on hyvin, mutta ei myöskään voi olla ilman seksiä.
Onko ihan mahdoton ajatus avata suu ja puhua puolisolle? Vai eikö kantti kestä?
Kyllä nämä ihmiset yleensä ovat yrittäneet puhua ja muuttaa asioita vuosia ennenkuin lähdetään hakemaan sitä puuttuvaa asiaa muualta.
Ovatko todella?
Kyllä, meillä ainakin. Mieheltä vain puuttuu täysin läheisyyden tarve itseltä eikä voi sitä ymmärtää. Hän ei pidä koskettamisesta eikä meillä tosiaan ole sitä kuin rakastellessa sen tunnin pari, ei mitään jälkihehkutteluja tms vaan kumpikin palaa heti omiin hommiinsa. Teknisesti kyllä erinomainen suoritus, mutta....
Olen keskustellut, kirjoittanut kirjeitä, itkenyt, anellut yms mutta toinen ei vaan tajua miten isosta asiasta on kyse. Jo seurustelun alussa sovimme ettei meidän suhteesta seksi lopu tai sen saa luvalla hakea muualta ja nyt - jostain syystä välit alkaa olemaan 3-6 vkoa entisen kerran viikossa sijaan. Sitä on vaikea hyväksyä. Seksi sentään korvasi jotenkin sen kosketuksen puuttumisen. Nyt voi olla että noiden viikkojen ajan ainoa kosketuksemme on mun antama iltasuukko kun lähden nukkumaan!
Antaisin mitä tahansa jos saisin koskea omaa puolisoani ja hän koskisi minua!! Mutta on pakko ajatella myös itseään - montako vuotta olisin valmis uhraamaan elämästäni ilman kosketusta vielä näiden parinkymmenen lisäksi? En yhtään!! Siksi ystävyys ja ystävä on kullan kallis
35
Apua. Kuulostaa ihan omalta kokemukselta. En vain osaa opettää, pelkkä ajatuskin tekee syyllisen tunteen. Uskomattoman yksinäistä, ennen niin ihanassa suhteessa. Mutta eiköhän tuokin ajatusmalli tässä vielä ajan mittaan muutu jos asiat jatkaa huononemistaan. M29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska muuten tulee ero. Itsellä on salasuhde varatun miehen kanssa ja olen itse varattu. Ei meillä ole aikomusta erota puolisoistamme. Haetaan toisistamme sitä mitä kotoa ei saa. Himoa, kipinää, villiä seksiä. Keskustellaan tosin ihan tavallisistakin asioista, ei ihan kaikki ole pelkkää seksiä.
Sama. Kärsin intohimottomasta suhteesta jossa ei ole läheisyyttä eikä kohta seksiäkään. Olemme silti todella rakkaat toisiimme ja sitoutuneet tähän kumppanuuteen, haaveilemme eläkevuosista yhdessä jne.
Olen sanonut monta kertaa miehelleni että jos hän ei ymmärrä mun läheisyydentarvetta eikä ole valmis kompromissiin joku muu saa antaa sen. En ole koskaan salannut tätä tarvettani enkä sitä että olen valmis hakemaan sen avioliiton ulkopuolelta. Enkä koe pettämiseksi sellaista mikä ei ole omalta puolisolta pois. Hän saa seksiä juuri niin usein kun haluaa, rakastavan ja aktiivisen puolison joka olen aina ollut.
Mutta minullakin on hyvä rakas ystävä (tunnettu yli 30v) joka on paljon samankaltainen kuin mieheni mutta rakastaa läheisyyttä ja koskettelua. Kun tapaamme hän halaa niin että se tuntuu ihon alla, luissa ja ytimissä. Emme salaa ystävyyttämme hänenkään perheeltä vaikka hän ei ole sitä suoraan vaimolleen kertonutkaan (elää samanlaisessa tilanteessa kuin minä). Voimme silti kävellä käsikkäin tai käydä kahvilla ihan hänen kotinsa lähistöllä, halata kun tapaamme tai eroamme välittämättä siitä näkeekö joku vai ei. Rakastelu ja intiimi läheisyys..... no sitä ei voi edes sanoin kuvata!! Jumalaista, niin kaunista että mua itkettää joka kerran kun mua kosketaan ja silitellään! Hän saattaa sivellä mun poskea ja hiuksia vaikka tunnin, niin kauan kuin minä tarvitsen ja haluan läheisyydentarpeeni tyydyttämiseksi. Hän sanoo että on ihanaa kun otan vastaan kosketusta mikä on hänellekin tärkeää.
Eikä meidänkään tapaamiset ole pelkkää seksiä, joka viikko käymme kahvilla ja vain juttelemme perheestä, lapsista, työasioista, kumpaakin vaivaavista terveydellisistä jutuista joista ei viitsi kotona puhua, ikääntymisestä ja ystävyydestä. Ja viestittelemme jos olemme maisemissa, kumpikin on paljon poissa töiden takia.
Sulla on siis kaksi puolisoa. Onkohan se sun ykköspuolisolle ok? Ota vielä kolmaskin, se voi tyydyttää sellaisia tarpeita, joita muut ei. Nätisti valehtelet itselles.
Läheisyyden tarve on kyllä ihmisellä perustavanlaatuinen tarve. Ihmettelen, miksi aviopuoliso ei sitä suostu täyttämään (puuttuuko tämä tarve häneltä?), jos rakkautta on paljon ja suhde hyvä.
Kuten kirjoitin häneltä tämä tarve puuttuu täysin ja kosketus tuntuu vain epämiellyttävältä. Joku outo lapsuuden trauma??
Ja kyllä, läheisyyden puute koskee ihan fyysisesti. Käyn jopa psykoterapiassa kun pää ei enää kestä. Ystävän läheisyys toki lohduttaa mutta sitäkin on tarjolla kovin harvoin olosuhteiden pakosta.
35
Vierailija kirjoitti:
Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, että vain todettaisiin, että parisuhteeni ei ole 100 % kunnossa, joten nyt ero ja sitten etsin arvomaailmani jakavan miehen, jonka kanssa kaikki on täydellistä. Ehei, kun aina on niitä harmaan sävyjä, ja tilanteilla on monta puolta. Ymmärrän, että se pelottaa, ja on helpompaa tuomita muita kuin koittaa voittaa pelkonsa.
Olin naimisissa 16 vuotta, ja jossain vaiheessa olin palavasti ihastunut tuttavamieheen. Meillä oli ihmeellinen kemia, palava halu ja yhteinen sävel löytyi jutuissa. Pidimme tietoisesti suhteen platonisena, sillä olimme molemmat naimisissa. Kuitenkin se oli ihana ja nautittava suhde, jossa ei ollut mitään pahaa. Silloisella aviomiehelläni oli samantyyppistä juttua myös, muttei seksiä. Liitto oli hyvä, meillä oli huumoria, seksiä ja hyvä yhteinen arki. Siitä huolimatta on täysin normaalia ihastua muihinkin. ☺ Tiedän, että tämä juuri on joillekin se vaikea asia ymmärtää.
Eron jälkeen olin muutaman vuoden sinkkuna. Viihdyn yksin ja kun lapsetkin olivat joka toinen viikko isällään, itsenäisyys oli juuri se mitä kaipasin. Seksiä kyllä tarvitsin, ja vaikka exän kanssa ystävyys säilyi, niin ei sitä eroseksiä vuositolkulla jaksa. 😂 Tuumasta toimeen, fuckbuddyä metsästämään.
Sinkkuvuosina minulla oli kaksi pitkää suhdetta. En siis halunnut vakiintua, ainoastaan hyvää saman aaltopituuden seuraa ja seksiä. Tähän tarkoitukseen varattu mies on omiaan. Ensimmäinen suhteeni oli minua 14 v nuorempi, naimisissa, lapseton. Nuoresta iästään huolimatta heidän suhteensa oli urautunut, ja seksiäkin suht vähän. Hän vietti aikaa luonani 3-4 kertaa kuussa, nautimme toisistamme ja kävimme joskus lenkillä tms. mutta seksiksihän sekin aina meni. Kiva tyyppi, mutta häneen en rakastunut. En missään nimessä halunnut sekaantua heidän avio-ongelmiinsa, ja se oli tiedossa alusta alkaen. Hyvä maku jäi molemmille yli vuoden suhteesta, vaimo ei tiennyt mitään.
Toinen suhteeni oli myös tunteissa iso kokemus. Rakastuin yllättäen aivan päätä pahkaa työkaveriin. Ja hän minuun. Hän piti silloin (ja pitää edelleen) kulissiliittoa yllä. Hän haluaa tarjota kolmelle lapselleen kodin. Seksiä heillä on, mutta muuten ei juuri yhteyttä, molemmat pakenevat omiin harrastuksiinsa ettei tarvitse jutella. Isosta tunteesta huolimatta en tätä miestä itselleni halunnut, joten ei tarvinnut pahoittaa vaimon mieltä tai sotkea kenenkään perhe-elämää.
Siinä siis vastaus ap:lle. Vain tyhmät ihmiset menevät heti toitottamaan puolisolle, että nyt petin, erotaan ja hajotetaan perhe. Kun usein sitä perhettä ei ole ollenkaan tarpeen hajottaa. Olen töissä isossa sairaalassa, ja siellä kyllä näkee niin ihmeellisiä pettämistarinoita, että käsitys ihmisluonnosta ei ole kovinkaan sinisilmäinen enää nykyään. 😆
Ihan tyynesti totean, että mun moraalikäsitys on erilainen. En pystyisi seurustelemaan varatun miehen kanssa, vaikka olisinkin itse vapaa. Sinisilmäinen en ole mäkään, muttei se tarkoita, että voisin itse pettää. Mun mielestä platoninenkin rakkaussuhde on pettämistä. Jos pitää jotain muuta ykkösenä oman puolison sijaan, on kyse pettämisestä. Asiat ei ole mustavalkoisia, samaa mieltä olen siitä mäkin. Siksi pitääkin nähdä vaivaa, että pysyy uskollisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska muuten tulee ero. Itsellä on salasuhde varatun miehen kanssa ja olen itse varattu. Ei meillä ole aikomusta erota puolisoistamme. Haetaan toisistamme sitä mitä kotoa ei saa. Himoa, kipinää, villiä seksiä. Keskustellaan tosin ihan tavallisistakin asioista, ei ihan kaikki ole pelkkää seksiä.
Sama. Kärsin intohimottomasta suhteesta jossa ei ole läheisyyttä eikä kohta seksiäkään. Olemme silti todella rakkaat toisiimme ja sitoutuneet tähän kumppanuuteen, haaveilemme eläkevuosista yhdessä jne.
Olen sanonut monta kertaa miehelleni että jos hän ei ymmärrä mun läheisyydentarvetta eikä ole valmis kompromissiin joku muu saa antaa sen. En ole koskaan salannut tätä tarvettani enkä sitä että olen valmis hakemaan sen avioliiton ulkopuolelta. Enkä koe pettämiseksi sellaista mikä ei ole omalta puolisolta pois. Hän saa seksiä juuri niin usein kun haluaa, rakastavan ja aktiivisen puolison joka olen aina ollut.
Mutta minullakin on hyvä rakas ystävä (tunnettu yli 30v) joka on paljon samankaltainen kuin mieheni mutta rakastaa läheisyyttä ja koskettelua. Kun tapaamme hän halaa niin että se tuntuu ihon alla, luissa ja ytimissä. Emme salaa ystävyyttämme hänenkään perheeltä vaikka hän ei ole sitä suoraan vaimolleen kertonutkaan (elää samanlaisessa tilanteessa kuin minä). Voimme silti kävellä käsikkäin tai käydä kahvilla ihan hänen kotinsa lähistöllä, halata kun tapaamme tai eroamme välittämättä siitä näkeekö joku vai ei. Rakastelu ja intiimi läheisyys..... no sitä ei voi edes sanoin kuvata!! Jumalaista, niin kaunista että mua itkettää joka kerran kun mua kosketaan ja silitellään! Hän saattaa sivellä mun poskea ja hiuksia vaikka tunnin, niin kauan kuin minä tarvitsen ja haluan läheisyydentarpeeni tyydyttämiseksi. Hän sanoo että on ihanaa kun otan vastaan kosketusta mikä on hänellekin tärkeää.
Eikä meidänkään tapaamiset ole pelkkää seksiä, joka viikko käymme kahvilla ja vain juttelemme perheestä, lapsista, työasioista, kumpaakin vaivaavista terveydellisistä jutuista joista ei viitsi kotona puhua, ikääntymisestä ja ystävyydestä. Ja viestittelemme jos olemme maisemissa, kumpikin on paljon poissa töiden takia.
Sulla on siis kaksi puolisoa. Onkohan se sun ykköspuolisolle ok? Ota vielä kolmaskin, se voi tyydyttää sellaisia tarpeita, joita muut ei. Nätisti valehtelet itselles.
Läheisyyden tarve on kyllä ihmisellä perustavanlaatuinen tarve. Ihmettelen, miksi aviopuoliso ei sitä suostu täyttämään (puuttuuko tämä tarve häneltä?), jos rakkautta on paljon ja suhde hyvä.
Kuten kirjoitin häneltä tämä tarve puuttuu täysin ja kosketus tuntuu vain epämiellyttävältä. Joku outo lapsuuden trauma??
Ja kyllä, läheisyyden puute koskee ihan fyysisesti. Käyn jopa psykoterapiassa kun pää ei enää kestä. Ystävän läheisyys toki lohduttaa mutta sitäkin on tarjolla kovin harvoin olosuhteiden pakosta.
35
Tämän voin allekirjoittaa. Kyllä se satuttaa jos ei saa läheisyyttä vaikka sitä itse pyrkii antamaan. Monesti on sydän särkynyt kun rakas puoliso jättää täysin huomiotta ja tuetta, vaikka niitä itse minulta saa. Parhaimmillaan/pahimmillaan päivän ainoa kosketus on se että "saan" koskea vähän puolison jalkaa kun istutaan sohvalla sekin nopeasti on jo liikaa tai epämukavaa. Siinä se on se päivän läheisyyspläjäys sitten, päivästä toiseen jotakukin näin. Joka kerta sydän murener hiukan lisää. Terapiaa tässä itsekkin harkitsee. M
Koska pettäjät ovat luusereita ja heikkoja. Itsekkäitä. Ajattelevat vain omaa mielihyväänsä. Kunhan itse saa kaikesta parhaat palat. Muiden tunteista ei välitetä. Omat lapsetkin saattavat siinä sivussa kärsiä. Mutta pettäjät eivät tätä huomaa, kun ovat niin itsekkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska pettäjät ovat luusereita ja heikkoja. Itsekkäitä. Ajattelevat vain omaa mielihyväänsä. Kunhan itse saa kaikesta parhaat palat. Muiden tunteista ei välitetä. Omat lapsetkin saattavat siinä sivussa kärsiä. Mutta pettäjät eivät tätä huomaa, kun ovat niin itsekkäitä.
Mutta puoliso ei ole itsekäs kun ei anna läheisyyttä koska ei sitä itse halua tai tarvitse?
Kysymys on outo, koska jos ihminen olisi valmis luopumaan nykyisestä suhteestaan, niin eihän hän pettäisi vaan ottaisi ensin eron ja sitten vasta olisi toisen kanssa. Pettäjät kuitenkin haluaisivat nimenomaan sekä säilyttää nykyisen suhteen että saada seksiä/läheisyyttä joltain ulkopuoliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on outo, koska jos ihminen olisi valmis luopumaan nykyisestä suhteestaan, niin eihän hän pettäisi vaan ottaisi ensin eron ja sitten vasta olisi toisen kanssa. Pettäjät kuitenkin haluaisivat nimenomaan sekä säilyttää nykyisen suhteen että saada seksiä/läheisyyttä joltain ulkopuoliselta.
Huomasin itsekin, että kysymys on outo. Itse asiakin on niin outo, että kysyin silti. Miksi ihmeessä joku luulee, että voi samaan aikaa syödä kakkua ja säästää sen? Miten tällainen ihminen perustelee asian itselleen?
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on outo, koska jos ihminen olisi valmis luopumaan nykyisestä suhteestaan, niin eihän hän pettäisi vaan ottaisi ensin eron ja sitten vasta olisi toisen kanssa. Pettäjät kuitenkin haluaisivat nimenomaan sekä säilyttää nykyisen suhteen että saada seksiä/läheisyyttä joltain ulkopuoliselta.
Huomasin itsekin, että kysymys on outo. Itse asiakin on niin outo, että kysyin silti. Miksi ihmeessä joku luulee, että voi samaan aikaa syödä kakkua ja säästää sen? Miten tällainen ihminen perustelee asian itselleen?
- ap
Koska voi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska muuten tulee ero. Itsellä on salasuhde varatun miehen kanssa ja olen itse varattu. Ei meillä ole aikomusta erota puolisoistamme. Haetaan toisistamme sitä mitä kotoa ei saa. Himoa, kipinää, villiä seksiä. Keskustellaan tosin ihan tavallisistakin asioista, ei ihan kaikki ole pelkkää seksiä.
Mitä sitten, jos tulee ero? Eihän selvästi ole hyvä suhde, jos toista tarvitaan. Miten voitte satuttaa puolisoitanne noin? En vain ymmärrä.
Molemmat haluamme olla puolisoidemme kanssa, emme halua erota. Kunhan ei vain mene ihastumaan toiseen niin siihen asti kaikki on ok ja asia pysyy hallinnassa.
Ymmärtääkö pettäjä kuitenkin, että on jo jättänyt puolisonsa pettämällä? Että suhde puolison kanssa todennäköisesti loppuu pettämisen takia. Vaikka pettäjä ei jäisi kiinni, käytös muuttuu, ja ajan kanssa puoliso tekee johtopäätöksensä.
No minun avioliittoon ei päättynyt, sain "luvan" pettää jos on pakko, kunhan en jätä.
Tein siksi salassa, etten satuttaisi niin paljoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on outo, koska jos ihminen olisi valmis luopumaan nykyisestä suhteestaan, niin eihän hän pettäisi vaan ottaisi ensin eron ja sitten vasta olisi toisen kanssa. Pettäjät kuitenkin haluaisivat nimenomaan sekä säilyttää nykyisen suhteen että saada seksiä/läheisyyttä joltain ulkopuoliselta.
Huomasin itsekin, että kysymys on outo. Itse asiakin on niin outo, että kysyin silti. Miksi ihmeessä joku luulee, että voi samaan aikaa syödä kakkua ja säästää sen? Miten tällainen ihminen perustelee asian itselleen?
- ap
Ymmärtääkseni tässä ketjussa jotkut kirjoittajat ovat nimenomaan yrittäneet selittää asiaa sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on outo, koska jos ihminen olisi valmis luopumaan nykyisestä suhteestaan, niin eihän hän pettäisi vaan ottaisi ensin eron ja sitten vasta olisi toisen kanssa. Pettäjät kuitenkin haluaisivat nimenomaan sekä säilyttää nykyisen suhteen että saada seksiä/läheisyyttä joltain ulkopuoliselta.
Huomasin itsekin, että kysymys on outo. Itse asiakin on niin outo, että kysyin silti. Miksi ihmeessä joku luulee, että voi samaan aikaa syödä kakkua ja säästää sen? Miten tällainen ihminen perustelee asian itselleen?
- ap
Ymmärtääkseni tässä ketjussa jotkut kirjoittajat ovat nimenomaan yrittäneet selittää asiaa sinulle.
Joo, ja kiitos siitä heille!
- ap
Vierailija kirjoitti:
Koska pettäjät ovat luusereita ja heikkoja. Itsekkäitä. Ajattelevat vain omaa mielihyväänsä. Kunhan itse saa kaikesta parhaat palat. Muiden tunteista ei välitetä. Omat lapsetkin saattavat siinä sivussa kärsiä. Mutta pettäjät eivät tätä huomaa, kun ovat niin itsekkäitä.
Näin on. Oma mieheni petti, koska ei kestänyt sitä huomiota, jota annoin 1-vuotiaalle lapsellemme.
Läheisyyden tarve on kyllä ihmisellä perustavanlaatuinen tarve. Ihmettelen, miksi aviopuoliso ei sitä suostu täyttämään (puuttuuko tämä tarve häneltä?), jos rakkautta on paljon ja suhde hyvä.