Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä loppuraskaudessa väsymystä ja tunteita
08.06.2017 |
Mieheni haluaa, että muutamme isompaan asuntoon, kun nyt on kolmas lapsi tulossa. Mielestäni ihan järkevä ajatus, mutta olen jokaisen käymämme näytön jälkeen sanonut, etten tässä elämäntilanteessa jaksa muuttoa ja kaikkea siihen liittyvää työtä. Kun äitiysloma alkoi, lopetin myös sivutoimiset opiskelut ja jätin menemättä pääsykokeisiin, kun tiesin omat voimavarani.
Olen odottanut, että pääsisin äitiyslomalla rauhoittumaan ja keskittymään synnytykseen ja vauvan tuloon, koska en ole ennättänyt edes miettiä asioita. Mies kuitenkin löysi taas uuden talon, josta innostui kamalasti, en halunnut pahoittaa taas hänen mieltään ja koska talo tuntui tosi kodikkaalta ja hyvältä tilaisuudelta, niin suostuin etenemään. Järkevästi ajateltuna kannattaa hyödyntää, jos noin hyvä onni käy.
Mies vakuutti minulle, että hän hoitaa kaiken. Olen stressannut asiasta aika paljon, en monestakin syystä ole nukkunut öisin enää kuukausiin ja eilen flunssassa ja rv 37, kun huomasin raatavani neljättä tuntia illan näyttöä varten kämppää kuntoon yksin, niin oma jaksaminen loppui. Mies on myös ollut flunssassa ja sai toissapäivänä levätä, olen hoitanut kaiken kotona jo pitkään. Eilen tuli töistä valmiiseen kotiin ja vähän ihasteli mun aikaansaamaa siivousta/järjestystä ja lähdimme sitten näytön alta pois.
No riitahan siitä näytön jälkeen tuli. Vetosin häneen ja siihen, että lupasi hoitaa kaiken. Näen nimittäin jo sieluni silmin, kuinka raadan täällä jatkossakin. Mies suuttui tosi paljon ja sanoi kokemansa niin epäreiluna väitteeni, koska hänen piti tehdä töitä päiväsaikaan. Lisäksi sanoi, että itsepähän olin näytön ajankohdan sopinut, siis se oli ainoa, mikä välittäjälle kävi.
Olen itkenyt koko yön, kun tuntuu, että olen ihan umpikujassa ja voimien vastaisesti edessä on kaamea vuori raakaa työtä. Ja miehen inhottavuus sapettaa. En saanutkaan keskittyä tulevaan synnytykseen.
Miten tästä selviää? Olemmeko joskus onnellisina tuossa uudessa kodissa?
Kommentit (6)
Jätä hommat tekemättä ja sano miehellesi (jos ihmettelee jotain), että keskityt itseesi ja teidän pian syntyvään lapseenne. Olet oikeutettu siihen ja myös lapsen kannalta on parempi kuunnella kehoansa. Johan olette aiemmin asiasta sopineetkin ja jos et jaksa niin sitten et jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös miehelle iski kauhea paniikki etsiä isompaa kotia kun aloin odottaa toista lastamme. Tai siis silloin kun tajusi, että lapsi on oikeasti tulossa. Yli puolivälin. Hän kuulemma hoitaa kaiken.
Nyt kotimme myynnissä ja isompia käyty katsomassa. Viimeksi kun kodissamme oli näyttö niin mies lähti esikoisen kanssa ulos ja varmaankin ajatteli, että laitan kodin kuntoon. Söin puoli litraa jäätelöä, keitin kahvin termariin ja menin läheiseen puistoon istumaan :D
Näytön jälkeen keskusteltiin ja sanoin, että vauva ei tarvitse lisätilaa. Asutaan nyt tässä ja tutustutaan uuteen perheenjäseneen ja katsotaan kun kaikki ovat toipuneet muutoksesta, että vieläkö se isompi koti on pakollinen ja ylipäätään milloin. Maksetaan tätä rauhassa pois. Mielestäni muutto olisi myös esikoista aatellen huono päätös, liikaa muutoksia kerralla.
3 jatkaa. Laskettu aika siis ensi kuussa. Koti vielä myynnissä, mutta onneksi tarjouksia ei ole tullut.
Kiitos rakentavista vastauksista! Oon jotenkin niin sisällä tässä, että en näe oikeita vastauksia.. Vaikea vaan pysäyttää käyntiin lähteneitä puitteita. Täytyy tuhannennen kerran yrittää selittää..
ap
Biologia on tässä kohtaan epäreilu ettei mies on konkreettisesti kokea miten raskan ponnistus raskaus on naiselle varsinkin, kun raskaus on ihan luonnollinen tila. Sinäkään et voi tietää miten mies oikeasti kokekee raskauden ja hänen "pakokouhunsa" tulla esille pakkomielteenä hankkia perheelle isompi koti, kun ei oikein voi tehdä muutakaan.
Istutte kaksistaan alas, kun on sellainen sopiva ja rauhallinen hetki. Sitten otat miestä kädestä kiinni, katsot silmiin ja sanot, kulta, ihan oikeasti en nyt jaksa.
Kerrot asiallisesti perusteet ja ehdotat, miten te yhdessä perheenä toimitte niin, että kukaan ei väsy eikä koe, että joutuu tekemään asioita vastentahtoisesti.
Kerrot, että rakastat ja ymmärrät myös miestäsi, mutta että nyt sinun jaksamisesi raja tuli vastaan ja teidän on pakko tehdä jotain.