Akateeminen nainen ja duunarimies, voiko onnistua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläiset on niitä ikisinkkuja jotka itkee sitten Hesarin mielipidesivulla kun akateemiselle naiselle ei löydy sopivaa miestä. Mietitään toisen koulutuksia ja kaikkea muuta. Ei uskalleta heittäytyä vaan tehdään siitä miehen etsinnästä joku tieteellinen työprojekti ja on kilometrin pituiset listat miehen ominaisuuksista. Tärkeintä loppupelissä on se että onko kahden välillä sitä "kemiaa" eli mies rakastuu naiseen ja nainen mieheen, silloin kaikki palaset kyllä loksahtaa ja koulutuksilla ja silmien värillä ei ole mitään väliä.

Koulutus/työ kertoo ihmisen arvomaailmasta, luonteesta ja kiinnostuksen kohteista, joten kyllä sillä on väliä.

Ei automaattisesti. Ei kaikilla ole mitään unelma-ammattia. Kunhan nyt keksivät jotain, jossa työtehtävät ovat edes siedettäviä ja josta saa riittävän toimeentulon. Ja toiset eivät pääse unelma-alalleen.

Sekin kertoo varsin paljon ihmisestä, että hänellä ei ole unelma-ammattia kuten myös se ettei hän pyri aktiivisesti kohti unelma-ammattiaan tai ainakin kohti jotain, joka on suurinpiirtein samankaltainen ala.

Ambitioita voivat olla myös muualla kuin ammatissa ja koulutuksessa. Työ saattaa ainoastaan mahdollistaa sen toisen asian tavoittelun. En siis lainkaan väitä että aina olisi näin, mutta tunnen muutamia joilla näin on. 

Ap on pakko olla trolli tai harvinaisen tyhmä

Kuten edellä on jo todettu, ei ole automaattisesti kiinni koulutuksesta. Suomi on tutkintouskovaisten maa ja täynnä ihmisiä, jotka ovat laput silmillä saattaneet putkisuorittaa useammankin korkeakoulututkinnon, mikä ei välttämättä todista mistään muusta kuin hyvästä sopeutumiskyvystä koulutusjärjestelmään ja kestävistä istumalihaksista (mitä tekoäly tällekään vielä tekee…). Sivistys ja henkinen liikkumavara on sitten oma juttunsa. 

Voi hyvin onnistua, jos älykkyys monilla elämän alueilla on lähellä toisiaan .

Ain ,kun parin älykkyys poikeaa toisistaa paljon ,on enemmän ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläiset on niitä ikisinkkuja jotka itkee sitten Hesarin mielipidesivulla kun akateemiselle naiselle ei löydy sopivaa miestä. Mietitään toisen koulutuksia ja kaikkea muuta. Ei uskalleta heittäytyä vaan tehdään siitä miehen etsinnästä joku tieteellinen työprojekti ja on kilometrin pituiset listat miehen ominaisuuksista. Tärkeintä loppupelissä on se että onko kahden välillä sitä "kemiaa" eli mies rakastuu naiseen ja nainen mieheen, silloin kaikki palaset kyllä loksahtaa ja koulutuksilla ja silmien värillä ei ole mitään väliä.

Koulutus/työ kertoo ihmisen arvomaailmasta, luonteesta ja kiinnostuksen kohteista, joten kyllä sillä on väliä.

Ei automaattisesti. Ei kaikilla ole mitään unelma-ammattia. Kunhan nyt keksivät jotain, jossa työtehtävät ovat edes siedettäviä ja josta saa riittävän toimeentulon. Ja toiset eivät pääse unelma-alalleen.

Sekin kertoo varsin paljon ihmisestä, että hänellä ei ole unelma-ammattia kuten myös se ettei hän pyri aktiivisesti kohti unelma-ammattiaan tai ainakin kohti jotain, joka on suurinpiirtein samankaltainen ala.

Täh, missä vaiheessa pitää sun mielestä olla joku unelma-ammatti? Oon lukiossa matikan maikkana eikä mulla ole oikeastaan koskaan ollut mitään unelma ammatti. Oon vain aina ollut kiinnostunut numeroista, mut opettamiseen tai oikeastaan mihinkään muuhun suoraan ammattiin viittaavaan mulla ei ole koskaan ollut intohimoja.

n53

Jos itse kokee työn merkityksellisyyden ja unelmien tavoittelun äärimmäisen tärkeänä osana omaa maailmankuvaa, silloin voi tuntua vaikealta samaistua ihmiseen, jolle työ on lähinnä keino tulla toimeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläiset on niitä ikisinkkuja jotka itkee sitten Hesarin mielipidesivulla kun akateemiselle naiselle ei löydy sopivaa miestä. Mietitään toisen koulutuksia ja kaikkea muuta. Ei uskalleta heittäytyä vaan tehdään siitä miehen etsinnästä joku tieteellinen työprojekti ja on kilometrin pituiset listat miehen ominaisuuksista. Tärkeintä loppupelissä on se että onko kahden välillä sitä "kemiaa" eli mies rakastuu naiseen ja nainen mieheen, silloin kaikki palaset kyllä loksahtaa ja koulutuksilla ja silmien värillä ei ole mitään väliä.

Koulutus/työ kertoo ihmisen arvomaailmasta, luonteesta ja kiinnostuksen kohteista, joten kyllä sillä on väliä.

Ei automaattisesti. Ei kaikilla ole mitään unelma-ammattia. Kunhan nyt keksivät jotain, jossa työtehtävät ovat edes siedettäviä ja josta saa riittävän toimeentulon. Ja toiset eivät pääse unelma-alalleen.

Sekin kertoo varsin paljon ihmisestä, että hänellä ei ole unelma-ammattia kuten myös se ettei hän pyri aktiivisesti kohti unelma-ammattiaan tai ainakin kohti jotain, joka on suurinpiirtein samankaltainen ala.

Täh, missä vaiheessa pitää sun mielestä olla joku unelma-ammatti? Oon lukiossa matikan maikkana eikä mulla ole oikeastaan koskaan ollut mitään unelma ammatti. Oon vain aina ollut kiinnostunut numeroista, mut opettamiseen tai oikeastaan mihinkään muuhun suoraan ammattiin viittaavaan mulla ei ole koskaan ollut intohimoja.

n53

Jos itse kokee työn merkityksellisyyden ja unelmien tavoittelun äärimmäisen tärkeänä osana omaa maailmankuvaa, silloin voi tuntua vaikealta samaistua ihmiseen, jolle työ on lähinnä keino tulla toimeen. 

Unelma ei aina liity työhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläiset on niitä ikisinkkuja jotka itkee sitten Hesarin mielipidesivulla kun akateemiselle naiselle ei löydy sopivaa miestä. Mietitään toisen koulutuksia ja kaikkea muuta. Ei uskalleta heittäytyä vaan tehdään siitä miehen etsinnästä joku tieteellinen työprojekti ja on kilometrin pituiset listat miehen ominaisuuksista. Tärkeintä loppupelissä on se että onko kahden välillä sitä "kemiaa" eli mies rakastuu naiseen ja nainen mieheen, silloin kaikki palaset kyllä loksahtaa ja koulutuksilla ja silmien värillä ei ole mitään väliä.

Koulutus/työ kertoo ihmisen arvomaailmasta, luonteesta ja kiinnostuksen kohteista, joten kyllä sillä on väliä.

Ei automaattisesti. Ei kaikilla ole mitään unelma-ammattia. Kunhan nyt keksivät jotain, jossa työtehtävät ovat edes siedettäviä ja josta saa riittävän toimeentulon. Ja toiset eivät pääse unelma-alalleen.

Sekin kertoo varsin paljon ihmisestä, että hänellä ei ole unelma-ammattia kuten myös se ettei hän pyri aktiivisesti kohti unelma-ammattiaan tai ainakin kohti jotain, joka on suurinpiirtein samankaltainen ala.

Täh, missä vaiheessa pitää sun mielestä olla joku unelma-ammatti? Oon lukiossa matikan maikkana eikä mulla ole oikeastaan koskaan ollut mitään unelma ammatti. Oon vain aina ollut kiinnostunut numeroista, mut opettamiseen tai oikeastaan mihinkään muuhun suoraan ammattiin viittaavaan mulla ei ole koskaan ollut intohimoja.

n53

Jos itse kokee työn merkityksellisyyden ja unelmien tavoittelun äärimmäisen tärkeänä osana omaa maailmankuvaa, silloin voi tuntua vaikealta samaistua ihmiseen, jolle työ on lähinnä keino tulla toimeen. 

Unelma ei aina liity työhön.

Ei välttämättä ja toki on hyvä, että on paljon eri unelmia, mutta itse ainakin ajattelin niin, että unelmia pitää olla aivan jokaisella elämän osa-alueella ja että ikinä ei pidä tyytyä mihinkään vähempään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläiset on niitä ikisinkkuja jotka itkee sitten Hesarin mielipidesivulla kun akateemiselle naiselle ei löydy sopivaa miestä. Mietitään toisen koulutuksia ja kaikkea muuta. Ei uskalleta heittäytyä vaan tehdään siitä miehen etsinnästä joku tieteellinen työprojekti ja on kilometrin pituiset listat miehen ominaisuuksista. Tärkeintä loppupelissä on se että onko kahden välillä sitä "kemiaa" eli mies rakastuu naiseen ja nainen mieheen, silloin kaikki palaset kyllä loksahtaa ja koulutuksilla ja silmien värillä ei ole mitään väliä.

Koulutus/työ kertoo ihmisen arvomaailmasta, luonteesta ja kiinnostuksen kohteista, joten kyllä sillä on väliä.

Ei automaattisesti. Ei kaikilla ole mitään unelma-ammattia. Kunhan nyt keksivät jotain, jossa työtehtävät ovat edes siedettäviä ja josta saa riittävän toimeentulon. Ja toiset eivät pääse unelma-alalleen.

Sekin kertoo varsin paljon ihmisestä, että hänellä ei ole unelma-ammattia kuten myös se ettei hän pyri aktiivisesti kohti unelma-ammattiaan tai ainakin kohti jotain, joka on suurinpiirtein samankaltainen ala.

Ambitioita voivat olla myös muualla kuin ammatissa ja koulutuksessa. Työ saattaa ainoastaan mahdollistaa sen toisen asian tavoittelun. En siis lainkaan väitä että aina olisi näin, mutta tunnen muutamia joilla näin on. 

Miksi ei voisi olla ambitioita kummassakin? Työssä kuitenkin vietetään yleensä suurin osa hereilläoloajasta, joten olisi varsin suotavaa, että myös siitä työstä nauttisi.

Vain rakkaudella on väliä.