Äidille rajat

Otat vähän etäisyyttä. Ja yritä itsekin päästä yli tapahtuneesta. Seuraavan kerran, kun tulee jotain pilkallista, niin sanot heti siinä hetkessä, että et pidä tavasta, jolla hän puhuu sinulle. Ja jollei usko, niin sanot, että jos hän jatkaa tuohon tapaan, niin sinun on vaikea jatkaa hänen kanssaan keskusteluja ja että joudut ottamaan välimatkaa. Jos hän jatkaa, toteutat päättäväisesti mitä olit kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Otat vähän etäisyyttä. Ja yritä itsekin päästä yli tapahtuneesta. Seuraavan kerran, kun tulee jotain pilkallista, niin sanot heti siinä hetkessä, että et pidä tavasta, jolla hän puhuu sinulle. Ja jollei usko, niin sanot, että jos hän jatkaa tuohon tapaan, niin sinun on vaikea jatkaa hänen kanssaan keskusteluja ja että joudut ottamaan välimatkaa. Jos hän jatkaa, toteutat päättäväisesti mitä olit kertonut.

Tätä teatteria on nyt eletty vuosia ja viimeksi juuri sanoin että jos hän on päättänyt pitää tuon asenteen niin antaa olla ja löin luurin kiinni. Minä en soita enää hänelle. Ei vaan opi että voisi kohdella minua ihan yhtä hyvin kuin muitakin. Taisi olla tässä meidän välit, vaikka eipä tuota kymmenien vuosien vttuilua voi väleiksi sanoa. Lapsesta saakka puhunut minusta koko suvulle valheita ja pilkannut. Jatkakoon yksin, ei taida olla toiveitakaan että tuosta vanhoilla päivillä tulisi normaali ihminen. Kiitos kommentistasi.

Suosittelen ottamaan etäisyyttä lopullisesti. Et soita, et vastaa. Olet ollut mahdollistaja salliessasi asiattomuudet. Siksi äitisi ei ole oppinut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen ottamaan etäisyyttä lopullisesti. Et soita, et vastaa. Olet ollut mahdollistaja salliessasi asiattomuudet. Siksi äitisi ei ole oppinut mitään.

Olet oikeassa. Oman lapseni vuoksi olen yrittänyt jonkunlaisia välejä pitää. Häntä äitini kohtelee paremmin. On nyt aikuinen joten saa itse huolehtia väleistä mummoon.

Todennäköisesti teet äitisi onnettomaksi, sillä hän on tarvinnut sinua kynnysmatokseen, ja nyt kun et enää suostu alistumaan, hänen maailmansa romahtaa. Mutta hän on itse vastuussa sanoistaan ja käytöksestään.

Vierailija kirjoitti:

Otat vähän etäisyyttä. Ja yritä itsekin päästä yli tapahtuneesta. Seuraavan kerran, kun tulee jotain pilkallista, niin sanot heti siinä hetkessä, että et pidä tavasta, jolla hän puhuu sinulle. Ja jollei usko, niin sanot, että jos hän jatkaa tuohon tapaan, niin sinun on vaikea jatkaa hänen kanssaan keskusteluja ja että joudut ottamaan välimatkaa. Jos hän jatkaa, toteutat päättäväisesti mitä olit kertonut.

Eiköhän tästä ole käynyt ilmi että ap on "yrittänyt päästä yli" tapahtuneesta jo vuosikaudet, kunnes kuppi menee nurin eikä seuraavaa kertaa enää tule. Joskus lasten on pakko kasvattaa vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti teet äitisi onnettomaksi, sillä hän on tarvinnut sinua kynnysmatokseen, ja nyt kun et enää suostu alistumaan, hänen maailmansa romahtaa. Mutta hän on itse vastuussa sanoistaan ja käytöksestään.

 

Olet varmaan oikeassa, ei kiinnosta, enkä välitä vaikka itkisi silmät päästään. Minä olin ainoa joka äitiä lohdutteli kun isä kuoli. Ainoa joka soitti ja kysyi miten pärjää, tarvitseeko apua. Käytin kaupassa, valvoin untaan kun joutui onnettomuuteen ja sai aivotärähdyksen. Otin luokseni asumaan kun joutui remonttia tekemään mutta kun minun kotini rempattiin ja kysyin voinko tulla hänelle asumaan siksi aikaa, sain vain halveksivan tuhahduksen, kuten yleensä aina ennenkin kun jotain pyysin.  Minulla on nyt mitta täysi. Vuosia olen pohtinut että voiko välit katkaista vai pitääkö koko elämän ajan sietää ja antaa anteeksi, vaikkei koskaan pyydä anteeksi.

ap

Ja taas äitihaava turskahti! Neljäs kerta tänään?

Nää on todella jänniä juttuja, äidit on vanhuksia ja itkevät tyttäret vaihdevuosissa ja sitä jaksetaan hokea, että äiti on syyllinen.

Eikö elämä jää elämättä, kun napanuora äitiin on katkaisematta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas äitihaava turskahti! Neljäs kerta tänään?

Ei ku ekan kerran. Onko muillakin äiti-nimisiä ongelmia? Oletko ehkä yksi niistä ilkeilijöistä joista me lapset tänne kirjoitellaan? Kuulostat ihan siltä.

Ethän sinä lapsi ole, vaan vaihdehuosien tuolla puolen oleva täti

Kohtahan se kai kuolee pois sekin.

Narsistijankkaaja hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Otat vähän etäisyyttä. Ja yritä itsekin päästä yli tapahtuneesta.

Tämä. Ei kannatta tarttua jokaiseen asiaan. Kertoo enemmän vain tämän omista ongelmista (pakko-oireet) kuin äidistään.

Vierailija kirjoitti:

Nää on todella jänniä juttuja, äidit on vanhuksia ja itkevät tyttäret vaihdevuosissa ja sitä jaksetaan hokea, että äiti on syyllinen.

Eikö elämä jää elämättä, kun napanuora äitiin on katkaisematta?

Ei ole elämä jäänyt elämättä, paljon olen saanut aikaan, enkä asu edes samassa kaupungissa kuin äitini. Napanuora on katkaistu, äitiä en periaatteessa ole tarvinnut yhtään mihinkään sen jälkeen kun kotoa muutin pois.

Mutta kun isä kuoli, tuli tunne että nyt ehkä tarvitsee apua ja tarvitseekin koko ajan enemmän. Koko elämäni ajan olen saanut kuunnella ikävää puhetta, suoranaista valehtelua ja avointa pilkkaamista äidiltä. Eikö se ole jo aikakin laittaa rajat? Mistään vaihdevuosioireista ei ole kysymys koska ongelma on ollut lapsuudesta asti.

Nyt se vaan kärjistyi kun itse sairastuin ja ettei sairastaminen olisi liian helppoa, äitini päätti lisätä taakkaani olemalla entistäkin ilkeämpi ja olettamalla että tälläkin kertaa hänelle annetaan anteeksi kunhan hän vain odottaa ettei tarvitse pyytää anteeksi. Ei tule tapahtumaan. En kuuntele enää yhtään ainoaa ilkeilyä häneltä.

ap

Älä hyvä ihminen nyt välejä laita poikki, lähes jokainen vanhus on hankala ihminen ja sanoo mitä sattuu, aivot eivät enää toimi niinkuin pitää ja ennen kiltti ihminen saattaa olla vanhana aivan kauhea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas äitihaava turskahti! Neljäs kerta tänään?

Ei ku ekan kerran. Onko muillakin äiti-nimisiä ongelmia? Oletko ehkä yksi niistä ilkeilijöistä joista me lapset tänne kirjoitellaan? Kuulostat ihan siltä.

Ethän sinä lapsi ole, vaan vaihdehuosien tuolla puolen oleva täti

Kaikki ihmiset ovat jonkun lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat vähän etäisyyttä. Ja yritä itsekin päästä yli tapahtuneesta.

Tämä. Ei kannatta tarttua jokaiseen asiaan. Kertoo enemmän vain tämän omista ongelmista (pakko-oireet) kuin äidistään.

 

Eikö koskaan saa tarttua mihinkään asiaan vaikka olisi kymmeniä vuosia kuunnellut pilkkaamista ja ilkeilyä? Olen ottanutkin useasti etäisyyttä ja viimeksi vastasin puheluun odottavaisena joko osaisi olla asiallinen. Heti tervehdyksen jälkeen alkoi vttuilu ja syyllistäminen. Löin luurin korvaan. Nyt pidetään pidempi tauko ja jos soittaa (epäilen että siellä on taas linjat kuumina kun minua taas haukutaan pitkävihaiseksi, ilkeäksi tms eikä hän näe itsessään mitään vikaa) saatan jatkaa taukoa muutaman kuukauden jos edelleenkään ei osaa käyttäytyä. Lopulta välit pistän kokonaan poikki.

Mikä mielestäsi tässä on pakko-oireilua? 

ap

Vierailija kirjoitti:

Älä hyvä ihminen nyt välejä laita poikki, lähes jokainen vanhus on hankala ihminen ja sanoo mitä sattuu, aivot eivät enää toimi niinkuin pitää ja ennen kiltti ihminen saattaa olla vanhana aivan kauhea.

Kyllä vanhakin voi oppia uutta, käyttäytymään. Äidilläni ei ole mitään dementian oireita joka selittäisi ilkeilyä. Silloinhan hän olisi ollut dementikko jo 25v lähtien. Koko ikäni on ollut minulle ilkeä. Ei ole kyse vanhuusvuosista pelkästään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kohtahan se kai kuolee pois sekin.

Luultavasti elää satavuotiaaksi kuten oma äitinsä.

ap

Ei ole äitisi. Kukaan ei kirjoita äidistään tuolla tavoin.