Akateeminen nainen ja duunarimies, voiko onnistua?

Jos jaksaa pidemmän päälle kuunnella persuilua, ryyppäämistä, jääkiekkoa ja muita junttiasioita. 

Mulla mies on lähihoitaja ja kyllä meillä käydään laajoja keskusteluja. Ei kaikki koulutetutkaan sellaiseen kykene, kyse on enemmän luonteesta ja sisäisestä palosta. Ja enemmän hän on kartalla nykymenosta kuin minä. Itse olen liian empaattinen lukemaan aivan kaikkea. Sieluni hajoaa helpommin, joten taitavammin hän keskustelee tietyistä teemoista kuin minä. Onneksi minä taas pysyn kärryillä hänen kauttaan. Eli kyse on vain ja ainoastaan luonteiden yhteen sopimisesta ja siitä, että täydentää toisiaan. 

On tieteellinen mahdottomuus että tuollainen parinmuodostus olisi tosielämässä mahdollista.

Jos ei kykene syvällisiin keskusteluun, en enää lähtis tuollaiseen suhteeseen. 

Kommenteissa mainittiin mm. että voi olla duunari, joka seuraa yhteiskunnallisia asioita. Minusta ei ole kyse siitä, mitä seuraa, vaan miten ymmärtää seuraamiaan asioita: kokonaisuuksia, syy-seuraussuhteita jne. Mutta nykyäänhän ilmeisesti edes yliopisto-opiskelijat eivät välttämättä kykene abstraktiin ajatteluun, joten eipä se koulutustaso kerro ajattelun ja keskustelun tasosta nykyään juuri mitään.

No riippuu mitä kaipaat suhteelta. Pidemmän päälle voi olla tylsää, kun läheisyyden määrä vähenee ja ei silti ole mitään älyllistä yhteyttä. Itse pidän mielenkiintoisia keskusteluita ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita tärkeimpänä ominaisuutena toimivassa suhteessa.

Ei tule pitkällä tähtäimellä toimimaan

Mieheni on fiksuin tuntemani mies. Hän on rakennusmestari. Hän on paljon fiksumpi kuin kaverin hammaslääkärimies joka yrittää aina päteä, lähinnä ammatillaan 😄

Vaihtoehto. Ota syvälliset keskustelut ilman seksiä ja läheisyyttä. Kysymyshän on, mitä arvostaa eniten. Tai luottaa, että jossakin kaikki yhdistettynä tulee vastaan joskus, tai sitten ei.

Kolmekymmentä vuotta on onnistunut.

Ei koulutustaso ole oleellista, vaan arvot ja luonne. Minulle on tärkeää hyvä luonne ja se, että osaa keskustella muustakin kuin esim. urheilusta, Salkkareista ja tosi-tv-ohjelmista.

academic worker

Vierailija kirjoitti:

Tälläiset on niitä ikisinkkuja jotka itkee sitten Hesarin mielipidesivulla kun akateemiselle naiselle ei löydy sopivaa miestä. Mietitään toisen koulutuksia ja kaikkea muuta. Ei uskalleta heittäytyä vaan tehdään siitä miehen etsinnästä joku tieteellinen työprojekti ja on kilometrin pituiset listat miehen ominaisuuksista. Tärkeintä loppupelissä on se että onko kahden välillä sitä "kemiaa" eli mies rakastuu naiseen ja nainen mieheen, silloin kaikki palaset kyllä loksahtaa ja koulutuksilla ja silmien värillä ei ole mitään väliä.

Koulutus/työ kertoo ihmisen arvomaailmasta, luonteesta ja kiinnostuksen kohteista, joten kyllä sillä on väliä.

Ollaan DI ja palomies, hyvin toimiii kaikki ja koen et on enemmän sukupuolikysymys ja persoonakohtaista pystyykö ja haluaako edes käydä sen syvällisempää keskustelua. Meillä varmasti ns älykkyys samalla tasolla ja mies on oikein fiksu ja maailmaa nähnyt muuten. Joissain asioissa toki törmään siihen että töiden kautta eletään ihan eri maailmassa, silläkään ei itselleni ole mitään merkitystä. En vaihtaisi mihinkään. Ex-aviomies oli akateeminen ja muut elämäni pidemmät suhteet myös akateemisten miesten kanssa että kokemusta siitäkin puolesta.

N39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläiset on niitä ikisinkkuja jotka itkee sitten Hesarin mielipidesivulla kun akateemiselle naiselle ei löydy sopivaa miestä. Mietitään toisen koulutuksia ja kaikkea muuta. Ei uskalleta heittäytyä vaan tehdään siitä miehen etsinnästä joku tieteellinen työprojekti ja on kilometrin pituiset listat miehen ominaisuuksista. Tärkeintä loppupelissä on se että onko kahden välillä sitä "kemiaa" eli mies rakastuu naiseen ja nainen mieheen, silloin kaikki palaset kyllä loksahtaa ja koulutuksilla ja silmien värillä ei ole mitään väliä.

Koulutus/työ kertoo ihmisen arvomaailmasta, luonteesta ja kiinnostuksen kohteista, joten kyllä sillä on väliä.

Ei automaattisesti. Ei kaikilla ole mitään unelma-ammattia. Kunhan nyt keksivät jotain, jossa työtehtävät ovat edes siedettäviä ja josta saa riittävän toimeentulon. Ja toiset eivät pääse unelma-alalleen.

Voi onnistua, yhdessä oltu nyt n. 30 vuotta. Mutta riippuu täysin yksilöistä. Tuskin kaikkien kanssa onnistuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläiset on niitä ikisinkkuja jotka itkee sitten Hesarin mielipidesivulla kun akateemiselle naiselle ei löydy sopivaa miestä. Mietitään toisen koulutuksia ja kaikkea muuta. Ei uskalleta heittäytyä vaan tehdään siitä miehen etsinnästä joku tieteellinen työprojekti ja on kilometrin pituiset listat miehen ominaisuuksista. Tärkeintä loppupelissä on se että onko kahden välillä sitä "kemiaa" eli mies rakastuu naiseen ja nainen mieheen, silloin kaikki palaset kyllä loksahtaa ja koulutuksilla ja silmien värillä ei ole mitään väliä.

Koulutus/työ kertoo ihmisen arvomaailmasta, luonteesta ja kiinnostuksen kohteista, joten kyllä sillä on väliä.

Ei automaattisesti. Ei kaikilla ole mitään unelma-ammattia. Kunhan nyt keksivät jotain, jossa työtehtävät ovat edes siedettäviä ja josta saa riittävän toimeentulon. Ja toiset eivät pääse unelma-alalleen.

Sekin kertoo varsin paljon ihmisestä, että hänellä ei ole unelma-ammattia kuten myös se ettei hän pyri aktiivisesti kohti unelma-ammattiaan tai ainakin kohti jotain, joka on suurinpiirtein samankaltainen ala.

Meillä toimii himassa hyvin. Toiminut jo 27 vuotta, mies oppinut puhuu hiukan yksinkertaisemmin asiat jotta minäkin pysyn mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläiset on niitä ikisinkkuja jotka itkee sitten Hesarin mielipidesivulla kun akateemiselle naiselle ei löydy sopivaa miestä. Mietitään toisen koulutuksia ja kaikkea muuta. Ei uskalleta heittäytyä vaan tehdään siitä miehen etsinnästä joku tieteellinen työprojekti ja on kilometrin pituiset listat miehen ominaisuuksista. Tärkeintä loppupelissä on se että onko kahden välillä sitä "kemiaa" eli mies rakastuu naiseen ja nainen mieheen, silloin kaikki palaset kyllä loksahtaa ja koulutuksilla ja silmien värillä ei ole mitään väliä.

Koulutus/työ kertoo ihmisen arvomaailmasta, luonteesta ja kiinnostuksen kohteista, joten kyllä sillä on väliä.

Ei automaattisesti. Ei kaikilla ole mitään unelma-ammattia. Kunhan nyt keksivät jotain, jossa työtehtävät ovat edes siedettäviä ja josta saa riittävän toimeentulon. Ja toiset eivät pääse unelma-alalleen.

Sekin kertoo varsin paljon ihmisestä, että hänellä ei ole unelma-ammattia kuten myös se ettei hän pyri aktiivisesti kohti unelma-ammattiaan tai ainakin kohti jotain, joka on suurinpiirtein samankaltainen ala.

Täh, missä vaiheessa pitää sun mielestä olla joku unelma-ammatti? Oon lukiossa matikan maikkana eikä mulla ole oikeastaan koskaan ollut mitään unelma ammatti. Oon vain aina ollut kiinnostunut numeroista, mut opettamiseen tai oikeastaan mihinkään muuhun suoraan ammattiin viittaavaan mulla ei ole koskaan ollut intohimoja.

n53

Ei se samanlainenkaan koulutus keskusteluyhteyttä takaa. 

Ei missään nimissä akateemista miestä!