Akateeminen nainen ja duunarimies, voiko onnistua?

Ei akateemiselle naiselle kelpaa duunarimies :D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä keskustelun taso on akateemisessa seurassa toisenlaista kuin vähemmän koulutetussa. Mutta näitä tasokkaita, virkistäviä keskusteluja voi käydä muualla kuin parisuhteessa, vaikkapa työyhteisössä.

Ja omasta kokemuksesta: Syvällisempää analyysia ammattiasioista käyn 19-vuotiaan työkaverin kanssa kuin mieheni kanssa (sama ala). Ja henkisesti syvällisempää keskutelua käyn 25-vuotiaan tutun kanssa kuin mieheni kanssa. Ja me mieheni kanssa olemme keski-ikäisiä kääkkiä.

Sori, mutta kommenttisi nauratti:

Meitä on iso, tiivis kaveriporukka jo vuosien ajalta. Koulutukseltamme edustamme suunnilleen ääripäitä; yksi professori, yksi LVI-asentaja, lääkäri, sähköasentaja, ekonomi, opettaja, lähäri, taiteilija, muusikko  jne. Luettelo ei ole avio/avopuolisojärjestyksessä eikä täydellinen, mutta kertonee koulutusten kirjosta.

Olemme jo vuosia olleet ystäviä ja monet siis pareja keskenään, jokunen sinkkukin joukossa, jotka ovat tuoneet illanistujaisiin mukanaan aina silloisen kumppaninsa, joiden koulutustausta on myös ollut vaihteleva.

Yhteisiä nimittäjiä meillä on paljon; olemme yhteiskunnallisesti hyvin tiedostavia (poliittisetkin kannat vaihtelevat), rakastamme kulttuuria eri muodoissaan (käymme yhdessä ja erikseen erilaisissa tapahtumissa , taidenäyttelyissä, konserteissa jne.). Filosofiasta kiinnostuneita löytyy myös useita, mutta tärkeintä on ollut kaikille halu oppia mahdollisimman paljon. Joku on saanut oppinsa koulutuksensa kautta, mutta se on usein kapea-alaista. Niinpä tärkein ominaisuus onkin tieon hankkiminen ja sen soveltainen itse, omaehtoisesti.

Keskustelemme mitä erilaisimmista asioista  , pitkään ja innokkaasti. Jokainen on mukana. Ulkopuolinen ihminen ei kykenisi arviomaan keskustelun osallisten koulutustaustaa mitenkään.

PS.  Olen itse akateeminen,mieheni ei. Hänen älykkyytensä on mitattu huomattavasti minun älykkyttäni (ja suurimman osan muistakin ihmisistä) korkeammaksi omia testejäni kattavammissa testeissä.

Keskustelut ovat toki tärkeitä, mutta ilman seksuaalista vetovoimaa parisuhteemme ei olisi koskaan syntynyt. Eikä pysyisi kasassa ilman sitä.

Eivät kaikki duunarimiehet ole käsistään taitavia sen paremmin kuin akateemiset henkeviä keskustelijoita.

Tälläiset on niitä ikisinkkuja jotka itkee sitten Hesarin mielipidesivulla kun akateemiselle naiselle ei löydy sopivaa miestä. Mietitään toisen koulutuksia ja kaikkea muuta. Ei uskalleta heittäytyä vaan tehdään siitä miehen etsinnästä joku tieteellinen työprojekti ja on kilometrin pituiset listat miehen ominaisuuksista. Tärkeintä loppupelissä on se että onko kahden välillä sitä "kemiaa" eli mies rakastuu naiseen ja nainen mieheen, silloin kaikki palaset kyllä loksahtaa ja koulutuksilla ja silmien värillä ei ole mitään väliä.

Sisareni on toimari, aviomies koneasentaja. On ollut todella paljon ongelmia johtuen miehen huonosta itsetunnosta. Hänen sukulaiset pilkkaavat: olet varmaan tossun alla, kun on johtaja kotona.

Naurettava ajatus, ettei syvällisiä keskusteluita pysty käymään ilman korkeakoulututkintoa. Jos ei näe tarvitsevansa tutkintoa työllistyäkseen haluamaansa ammattin voi hyvin sivistää itseään työn ohella omatoimisesti. Tämänlaisella elinikäisellä oppimisella jää pelkän koulussa opetetun varassa oleva hyvin pian kakkoseksi tiedon määrässä.

Muutenkin jos seuraa tiiviisti uutisia ja on kiinnostunut erilaisista asioista on lähes mahdotonta olla jatkuvasti oppimatta uutta.

Esittämäsi duunarimies tyyppi on karikatyyri joka todellisuudessa edustaa hyvin pientä osaa ei-akateemisista ihmisistä. On toki olemassa näitä "en ole koskaan lukenut kirjaa, enkä lue" ihmisiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kolmannen polven akateeminen ja perheessä ihannoitiin koulutusta yli kaiken. Nuistam kuinka äitini (nyt 80 v) totesi jostain ihmisestä "fiksu vaikkei olekaan kouluja käynyt". Näillä eväillä lähdin maailmalle...

siksi eka aviomieheni oli akateeminen. Mutta nykyinen aviomieheni on vain kauppaopiston käynyt. Tämä jälkimmäinen on paljon viisaampi, syvällisempi ja älykkäämpi. Ei hänestä ole filosofiseen pohdintaan, mutta ei kaikista akateemisistakaan ole, jos sellaista etsii.

No eipä se filosofinen pohdinta onnistu juuri muilta kuin filosofian opiskelijoilta. Aivan kuten lääkärinäkään ei voi toimia ne, jotka eivät ole alaa opiskelleet.

Ollaan vaimon kanssa akateemisia akateemisista kodeista. Tohtoreita molempien suvuissa monessa polvessa. Ei meillä kotona harrasteta tieteellisiä tai maailmoja syleileviä keskusteluja. Molemmilla on vaativa työ ja ollaan paljon työmatkoilla. Uraan tai työhön liittyviä asioita ei tuoda kotiin. Ei niistä kotona jaksa jankata. Silloin kun ollaan kahden niin lähinnä hullutellaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei akateemiselle naiselle kelpaa duunarimies :D

No näinhän se on, mutta naiset nyt ei sitä halua kirveelläkäänmyöntää, vaikka asiantuntijatkin sen tietävät.

"Suomen parisuhdemarkkinoilla muhii suuri ongelma. Keski-ikäiset, kouluttamattomat miehet eivät löydä naisia, eivätkä koulutetut naiset miehiä. Parisuhteiden asiantuntija, tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta sanoo, että jopa puolet keski-ikäisistä duunareista, vähemmän koulutetuista miehistä on vailla partneria.

Syynä on se, että koulutetuille naisille ei kelpaa kouluttamaton mies."

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ongelma-parisuhdemarkkinoil…

Kokemukseni mukaan suhde ei toimi, jos miehen itsetunto ei kestä naisen akateemisuutta ja tulotasoa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei ole koulutuksesta kiinni, vaan siitä kuinka toiveet ja mieltymykset natsaa. Itse akateemisena naisena haluan miehen jonka kanssa ei tarvitse vapaa-ajalla jauhaa akateemista tekosyvällistä paskaa, vaan voi ottaa vaan rennosti. Duunareista näitä lähinnä löytyy, tai sitten insinööreistä, jotka muuten voivat olla aika nuivia. Nyt mulla on semi-akateemikko, eli sairaanhoitajamies, ja hyvin menee.

Akateemikko. :D Uskallan väittää, että et ole akateeminen sinäkään.

Mitä koulutuksella on tekemistä asian kanssa? Jos haluatte puhua erilaisista asioista, niin kyse on persoonasta, eikä koulutuksesta. Toki pohdiskelijat yleensä hakevat yliopistoon, mutta eivät välttämättä. Etenkään jos pohdiskelija on pää pilvissä kulkeva, joka ei saa juuri mitään aikaiseksi. Tosin ei tällainen ihminen yleensä mitään duunarityötä jaksa tehdä. 

Meillä ei toiminut. Minä akateeminen ja mies ei ollut. Mulle asia ei ollut ongelma, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna kaipasin ehkä joskus älyllisesti pohdiskelevampaakin keskustelua.

Miehelle asia muodostui ongelmaksi valmistumiseni jälkeen. Hän lyttäsi minua tyyliin: vaikka oletkin yliopiston käynyt, niin et tule elämäsi aikana tienaamaan niin paljon, kun mä olen jo tienannut näinä vuosina sun VAAN opiskellessa. Toinen suosikki keino oli lytätä "ei ketään kiinnosta noi sun jutut. Kuka lukee jotain tutkimuksia?!"

Sitä alistamista ja lyttäämistä jaksoin niinkin kauan kuin vielä 10 vuotta valmistumiseni jälkeen.

Nykyään olen toisen oman alan akateemisen kanssa naimisissa ja on todella ihanaa olla älyllisesti samalla tasolla ja sydämen sivistyskin on nykyisellä puolisollani kohdallaan.

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan suhde ei toimi, jos miehen itsetunto ei kestä naisen akateemisuutta ja tulotasoa.

No tämä nyt riippuu enemmänkin naisesta. Jos nainen tuo naisille tyypilliseen tapaan sitä koulutustaan ja sen ylivertaisuutta ilmi, niin kyllä moni duunarimies varmaan ymmärtää häipyä sellaisesta suhteesta huitsin kukkaan. Harvoinpa miehet siitä koulutuksesta numeroa tekevät, mutta naiset sitäkin useammin. Vai kehtaatko edes yrittää väittää muuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan suhde ei toimi, jos miehen itsetunto ei kestä naisen akateemisuutta ja tulotasoa.

No tämä nyt riippuu enemmänkin naisesta. Jos nainen tuo naisille tyypilliseen tapaan sitä koulutustaan ja sen ylivertaisuutta ilmi, niin kyllä moni duunarimies varmaan ymmärtää häipyä sellaisesta suhteesta huitsin kukkaan. Harvoinpa miehet siitä koulutuksesta numeroa tekevät, mutta naiset sitäkin useammin. Vai kehtaatko edes yrittää väittää muuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan suhde ei toimi, jos miehen itsetunto ei kestä naisen akateemisuutta ja tulotasoa.

No tämä nyt riippuu enemmänkin naisesta. Jos nainen tuo naisille tyypilliseen tapaan sitä koulutustaan ja sen ylivertaisuutta ilmi, niin kyllä moni duunarimies varmaan ymmärtää häipyä sellaisesta suhteesta huitsin kukkaan. Harvoinpa miehet siitä koulutuksesta numeroa tekevät, mutta naiset sitäkin useammin. Vai kehtaatko edes yrittää väittää muuta?

Ja tässä erinomainen esimerkki siitä miten pää ei kestä.