Akateeminen nainen ja duunarimies, voiko onnistua?

No totta kai voi. Mutta en suosittele jos jo nyt on tuollaisia ongelmia, ja jos pystyt yhä löytämään sopivamman miehen.

Sivistys ja koulutus on kaksi eri asiaa. Mieti mikä sinulle on tärkeää.

Oon törmännyt vaikka kuinka moneen akateemiseen naiseen, jotka ovat mieluummin ottaneet duunarimiehen kuin akateemisen miehen

Jos naisilta kysytään niin ei tietenkään voi onnistua. Ei duunari voi mitenkään osata keskustella syvällisiä eikä varmaan muutenkaan tajua muusta kuin lvi-hommista.

Eipä se miehen akateemisuuskaan (tarkoitatko valmistunutta vai yliopistolla työskentelevää?) välttämättä auta. Jos mies on di ja sinä humanisti, niin ei tule henkeviä keskusteluja filosofiasta...

Minulla on duunarimies ja rakkautta riittää, mutta ehkä työmotivaationi oli toisaalta korkeammalla akateemisen exäni aikoihin.

Totta kai voi onnistua, mutta hankalaa se erinomaisen haastavaa se voi olla jos sinä kaipaat huomattavasti enempi keskustelua kuin kumppanisi. Mutta akateemisena miehenä on kyllä sanottava, että ei me kaikki akateemiset olla mitenkään erityisen syvällisiä, tai välttämättä yhtään sen enempää keskustelevia. - Keskustelun puute ei siis automaattisesti poistu sillä, että on akateeminen.   

Minä olen kolmannen polven akateeminen ja perheessä ihannoitiin koulutusta yli kaiken. Nuistam kuinka äitini (nyt 80 v) totesi jostain ihmisestä "fiksu vaikkei olekaan kouluja käynyt". Näillä eväillä lähdin maailmalle...

siksi eka aviomieheni oli akateeminen. Mutta nykyinen aviomieheni on vain kauppaopiston käynyt. Tämä jälkimmäinen on paljon viisaampi, syvällisempi ja älykkäämpi. Ei hänestä ole filosofiseen pohdintaan, mutta ei kaikista akateemisistakaan ole, jos sellaista etsii.

Ei voi onnistua.

Kokemusta myös akateemisista, syvällisimmän ja älykkäimmän miehen olen löytänyt kaupan kassalta. Toki ymmärrän että hän on todellinen helmi. Riippuu niin teistä. Tuntuu että jos nyt jo mietit moista, voi olla ettei toimi. Minulla miehen keskustelutavat eivät ole ongelma vaan elintavat kuten kaljoittelu ja punaisen lihan syönti.

Miehinen mies, joka osaa tehdä käsillään ja esim. rakentaa on parasta mitä tiedän. Päiväunieni kohde. Katson kaikki tv:n remppaohjelmat ja yleensä sinne on valikoitunut tosi hyvän näköisiä miehiä. Tavallisenkin näköinen kelpaisi tosielämässä.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta myös akateemisista, syvällisimmän ja älykkäimmän miehen olen löytänyt kaupan kassalta. Toki ymmärrän että hän on todellinen helmi. Riippuu niin teistä. Tuntuu että jos nyt jo mietit moista, voi olla ettei toimi. Minulla miehen keskustelutavat eivät ole ongelma vaan elintavat kuten kaljoittelu ja punaisen lihan syönti.

Vähän ohi, mutta meitä akateemisia on nykyisin niin paljon että se kaupankassakin voi olla akateeminen...  

En suosittele,pariskunnasta toinene on akateeminen (nainen) ja mies käynyt peruskoulun.Niillä on saman verran jutussa ja sen tasossa eroa kun nsan tiedemiehellä ja keskiverto troglodyyttilla, suosittelen,älä lähde tuohon kelkkaan. Itse olen korkeasti koulutettu mutat avovaimoni ei,enkä voi suositella sitäkään.

Isäni ja äitini ovat tällainen pari. Onnellinen liitto kesti noin 40 vuotta (päättyi toisen kuolemaan ).

Itselläni myös on akateeminen koulutus, mutta miehelläni ei. Silti rakastan keskusteluitamme. Ei koulutus tai sen puute takaa sitä, mitä päässä liikkuu ja miten keskustelu sujuu.

Muutenkin suhteessa pitäisi miettiä toimiiko siinä asiat yleensäkin. Koulutus ei parisuhteessa onnea takaa, vaan parin muut valmiudet ja etenkin valmius tehdä töitä pitkän suhteen eteen.

Kyllä keskustelun taso on akateemisessa seurassa toisenlaista kuin vähemmän koulutetussa. Mutta näitä tasokkaita, virkistäviä keskusteluja voi käydä muualla kuin parisuhteessa, vaikkapa työyhteisössä.

Ja omasta kokemuksesta: Syvällisempää analyysia ammattiasioista käyn 19-vuotiaan työkaverin kanssa kuin mieheni kanssa (sama ala). Ja henkisesti syvällisempää keskutelua käyn 25-vuotiaan tutun kanssa kuin mieheni kanssa. Ja me mieheni kanssa olemme keski-ikäisiä kääkkiä.

Tää riippuu enemmänkin ihmisestä kuin koulutuksesta, osa akateemisista on helvetin kuivia, puhuvat vaan omasta alastaan. Duunareista löytyy myös moneen junaan, toiset seuraa mitä yhteiskunnassa tapahtuu, toiset ei.

Tiedän yhden ope- palomiesparin. Varmaan täysin ainut laatuaan.

Minun yksi kaverini on akateeminen, ja aina sillä on joku duunariäijä kierroksessa. En tosin osaa sanoa heidän syvällisistä keskusteluistaan.

Opettaja- asentaja. Hyvin menee. Vaimo arvostaa enemmän käsistään taitavaa miestä kuin pidemmälle lukenutta.

Joo, ei ole koulutuksesta kiinni, vaan siitä kuinka toiveet ja mieltymykset natsaa. Itse akateemisena naisena haluan miehen jonka kanssa ei tarvitse vapaa-ajalla jauhaa akateemista tekosyvällistä paskaa, vaan voi ottaa vaan rennosti. Duunareista näitä lähinnä löytyy, tai sitten insinööreistä, jotka muuten voivat olla aika nuivia. Nyt mulla on semi-akateemikko, eli sairaanhoitajamies, ja hyvin menee.

Akateemisena naisena olen ollut suhteessa duunarimieheeni nyt 19 vuotta. Enkä vaihda!