En kestä enää puheliasta naapurimiestä!

Olet jo löytänytkin ratkaisun, eli kävelet vain normaalia vauhtia niin kuin muutenkin etenisit. Pälpätys on vaan ikävä äänihaitta, mutta sen oppii jättämään huomiotta.

Tosin tuossa on jo naapurin mielenterveys vähän kyseenalainen, tarvitsisi ehkä ammattiapua.  

Laita valtavat kuulokkeet päähän ja aurinkolasit silmiin. Onko teillä vaan yksi ulko-ovi? Ite pääsee hyvin kiertään naapurit, kun talossa on etu- ja taka-ovi. Aina ei jaksa edes moikata.

Vierailija kirjoitti:

Laita valtavat kuulokkeet päähän ja aurinkolasit silmiin. Onko teillä vaan yksi ulko-ovi? Ite pääsee hyvin kiertään naapurit, kun talossa on etu- ja taka-ovi. Aina ei jaksa edes moikata.

On vain yksi ovi. Kun olisikin kaksi, kahdessa paikassa ei tuo naapuri sentään voisi vaania yhtä aikaa! Pahinta tässä on se, etten tahdo kestää mitään ylimääräistä aamuisin, ja haluaisin vain olla mahdollisimman kaukana muista ihmisistä, mutta sinne ulos ei kerta kaikkiaan pääse ilman tuota hyökkäystä. Olen alkanut kokea suunnattomana helpotuksena sen, että aamulla sade ropisee ikkunaan, kun sateella tuo mies ei viitsi päivystää ulkona. Aurinkoisina päivinä olen koko aamupäivän huonolla tuulella, kun joudun heti herättyäni kestämään tuota.

Kun naapuri tulee papattamaan sinulle jotain, niin jätä hänet huomiotta kokonaan ja jatka matkaasi. Voit ynähtää mennessäsi jotain epämääräistä, jos totaalinen ohittaminen tuntuu ilkeältä. Näitä rajattomia höpöttäjiä löytynee joka kerrostalosta. Osa on mt-ongelmaisia tai kehitysvammaisia, toiset - varsinkin vanhemmat ihmiset - ovat ilmeisesti jotenkin seonneet yksinäisyydestä, jos eivät siis ole yksin viihtyvää tyyppiä. Minun entinen naapurini muuttui tuollaiseksi iholle tunkevaksi puhekoneeksi jäätyään leskeksi. Tuntui ikävältä joutua jättämään hänet huomiotta mutta eivät toiset ihmiset voi rakentaa elämäänsä naapurin rajattoman seurankaipuun ympärille.

Onko miehellä joku ongelma kun rupeaa kesken lauseen pälättämään?

On maaninen. Eipä tuolle oikein mitään voi, kun ei ole vaaraksi.

Aika julmaa... kyseinen herra on selkeästi yksinäinen. Ei sillä, itse asun kerrostalossa ja aina kun vien koiraa ulos joku mummo tai pappa hyökkää nurkan takaa juttusille. Ei auta kun jutella. Ajattelen, että joskus minäkin olen vanha, eikä ole muuta juttukaveria kuin naapurit. Eihän se kiva ole jos on vaikka oikeasti kiire(silloin sanon, että voi nyt on kiire töihin tms.) mutta kyllä muuten juttelen kohteliaasti useamminkin tovin. Joskus jos en oikeasti jaksa niin puen juoksuvetimet päälle ja kiidän koiran kanssa ohi ja huikkaan, että hyvä sää juosta. :D Tai sitten yritän luovia jostain sivuovesta.

Vierailija kirjoitti:

Kun naapuri tulee papattamaan sinulle jotain, niin jätä hänet huomiotta kokonaan ja jatka matkaasi. Voit ynähtää mennessäsi jotain epämääräistä, jos totaalinen ohittaminen tuntuu ilkeältä. Näitä rajattomia höpöttäjiä löytynee joka kerrostalosta. Osa on mt-ongelmaisia tai kehitysvammaisia, toiset - varsinkin vanhemmat ihmiset - ovat ilmeisesti jotenkin seonneet yksinäisyydestä, jos eivät siis ole yksin viihtyvää tyyppiä. Minun entinen naapurini muuttui tuollaiseksi iholle tunkevaksi puhekoneeksi jäätyään leskeksi. Tuntui ikävältä joutua jättämään hänet huomiotta mutta eivät toiset ihmiset voi rakentaa elämäänsä naapurin rajattoman seurankaipuun ympärille.

Totta, tuntuu nimenomaan jotenkin kylmältä ja ilkeältä vain kävellä ohi sanomatta mitään... Olen jotenkin perusluonteeltani niin kiltti ja kohtelias, että vaatii tietoisia ponnistuksia ylipäätään kyetä kävelemään pois kesken toisen puheen, mutta kokemuksesta tiedän, ettei se lopu koskaan, jos sitä jää kuuntelemaan. Täytyisi varmaan tosiaan yrittää olla reagoimatta mitenkään.

Ne jonkun ehdottamat kuulokkeet ovat hyvä idea, ja aloin miettiä, että menisiköhän viesti perille jos hankkisinkin sen sijaan kunnon kuulosuojaimet ja menisin ne päässä pihalle...? :D

Muistuttaa minun miestäni, jonka pitää höpöttää kaikki asiat puolituntemattomille ihmisille. Kärsin (ja häpeänkin) tästä suunnattomasti! Kaikki entiset työpaikat kerrotaan vuosikymmenien takaa kaikille, jotka vain tielle sattuu. Olemme eläkkeellä, mutta mielestäni tämä ei selitä hänen käytöstään. Olen tullut vakavasti siihen tulokseen, että hänellä on ADHD, jota ei ole diagnosoitu. Hän on muutenkin kuin puheissaan aika levoton ja aina on kiire johonkin... Tuli vaan mieleeni tuosta aloittajan naapurista, nämä ihmiset ovat niitä, jotka vaativat todella  lähimmiltä hermoja.

Tiedän tunteen. Mä en uskalla kovin usein ryhtyä puheisiin pihalla päivystävien mummojen kanssa, koska puhetta ei saa poikki. Mulla on aika paljon muutakin tekemistä kuin toimia vanhusten seurana - lähtien jo siitä, että omat vanhemmat odottavat mua käymään ja jeesaamaan arkiaskareissaan. Niin kiva kuin se oliskin istuskella pihakeinussa juttelemassa... aika ei vaan riitä, kun en vielä ole eläkkeellä.

Sanot huomenta etkä mitään muuta. Toimit normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Mä en uskalla kovin usein ryhtyä puheisiin pihalla päivystävien mummojen kanssa, koska puhetta ei saa poikki. Mulla on aika paljon muutakin tekemistä kuin toimia vanhusten seurana - lähtien jo siitä, että omat vanhemmat odottavat mua käymään ja jeesaamaan arkiaskareissaan. Niin kiva kuin se oliskin istuskella pihakeinussa juttelemassa... aika ei vaan riitä, kun en vielä ole eläkkeellä.

Aika moni puhelias eläkeläinen ei tunnu hahmottavan sitä, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole aikaa tai jaksamista jutusteluun samalla tavoin kuin heillä. Monilla päivät täyttyvät työssäkäynnistä ja työmatkoista, lasten kuskaamisesta hoitoon/kouluun/harrastuksiin, koiran ulkoiluttamisesta, kauppareissuista, omiin harrastuksiin rientämisestä ja muusta vastaavasta. Sen, minkä minä olen kokenut ikäväksi, on se, että nämä kyseisensorttiset eläkeläiset ottavat sen usein "hienosteluna" ja "esittämisenä", jos heille sanoo, ettei esim. ehdi jutella siksi, koska pitää keritä bussiin ja töihin. Varsinkin nuoret saavat kuulla heiltä ivallisia "ollaanpa sitä nyt niin olevinaan" -kommentteja. Sen kerran, kun aikaa rupatella olisi, niin moni ei välttämättä halua ryhtyä heidän kanssaan juttusille, kun tietää, miten piikikästä heidän suhtautumisensa voi olla.

Tosiaan, kuten 11 sanoi: Sano huomenta ja jatka matkaa, älä pysähdy. Mies on aivan varmasti tottunut siihen, että suuri osa toimii niin, ja on innoissaan, kun sinä ikäänkuin kuuntelet. 

Meillä oli samanlainen rollaattoripappa naapurina. Käläkälä päläpälä..... pihalla tai kaupassa kun osui vastaan niin puhetulvaa ei millään saa poikki. Istuskelee kaupan penkillä ja siinä bongaa heti kaikki ohikulkijat. Vaikea siitä ohi päästä moikkaamatta. Mutta kun se ei siihen moikkaukseen jää. Heti alkaa kauhea tuntikausien pälpätys lapsenlapsista sun muusta.

Ei auta vaikka kuinka yrittäs sanoa, että "nyt on pakko lähtee, jäätelöt sulaa/lapsi ei jaksa odottaa..". Lapsikin huutaa että "äiti, mennään jo....mennään...". Ei vaan millään tajua käläti käläti päläti päläti...

Sen takia aina kun mahdollista kierrän kyseisen herran mahdollisimman kaukaa.

Jos koirasi ei ole vielä vanha, niin lähtekää juoksemaan heti ovelta (vilkuta papalle kun juokset ohi) ja pysähtykää sitten, kun olette riittävän kaukana. Sitten koira tehkööt rauhassa bisneksensä pusikkoon ja sitten juoksette taas kovaa takaisin ja vilkuta taas. Kunto nousee ja jossain kohtaa pappa luovuttaa.

Toinen vaihtoehto on väijyä rappukäytävässä hetkeä, kun pappa kääntää selkänsä tai löytää toisen uhrin jolle höpöttää - ja ampaista silloin ulos.

Nimimerkillä kokemusta on aiemmasta kerrostalosta, jossa asuin. Tällä hetkellä riesanani on rivitalossa naapurin setä. Laitoin näköesteitä aidan eteen nähtyäni naapurin rouvan silmämunat aidanraosta riittävän monta kertaa, niin nyt hänen miehensä huutelee aidan takaa aina, kun kuulee minun olevan pihalla ja tulee milloin milläkin asialla pihani puolelle kurkkimaan. Tänään asuntonäytölle menossa. :)

Puhelin vaan korvalle ja pälätät siihen omiasi etkä ole huomaavinasi koko ukkoa.

Mulla oli tollanen naapuri. Ei ollut suomalainen joten oli myös eri kulttuurista jossa oli kai normaalia pimpotella naapurin ovikelloa ja alkaa juttusille. Puhe oli kyllä aika yksipuolista. Yritin antaa merkkejä että pitäisi mennä mutta ei millään lopettanut. Oli pakko siis ihan sitten sanoa että nyt täytyy mennä koska... Joskus oli ihan syytäkin eli tekemistä ja joskus en vain jaksanut jutella koska tyyppi ei edes ollut sen tyyppinen henkilö jonka jutuista tykkäisin. Oli kai joku narsisti tyyppi ja sen jutut keskittyi aina toisten ihmisten tai viranomaisten haukkumiseen kirosanoin säestäen.

Kaikkein huvittavinta oli kun kerran ampaisi ovelta ihan sisään asti ilman että olisin näyttänyt mitään merkkejä että olisi ok tulla sisään. Kyllä nauratti kun ei itselle tulisi mieleenkään tehdä sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tollanen naapuri. Ei ollut suomalainen joten oli myös eri kulttuurista jossa oli kai normaalia pimpotella naapurin ovikelloa ja alkaa juttusille. Puhe oli kyllä aika yksipuolista. Yritin antaa merkkejä että pitäisi mennä mutta ei millään lopettanut. Oli pakko siis ihan sitten sanoa että nyt täytyy mennä koska... Joskus oli ihan syytäkin eli tekemistä ja joskus en vain jaksanut jutella koska tyyppi ei edes ollut sen tyyppinen henkilö jonka jutuista tykkäisin. Oli kai joku narsisti tyyppi ja sen jutut keskittyi aina toisten ihmisten tai viranomaisten haukkumiseen kirosanoin säestäen.

Kaikkein huvittavinta oli kun kerran ampaisi ovelta ihan sisään asti ilman että olisin näyttänyt mitään merkkejä että olisi ok tulla sisään. Kyllä nauratti kun ei itselle tulisi mieleenkään tehdä sellaista.

Huokaus. Milloin ihmiset ymmärtää, että vihjailut ja merkkien antamiset on ihan turhaa ja niitä voi tulkita ihan miten vaan. Eli: sanokaa suoraan, opetelkaa puhumaan, laittakaa rajoja.

Muita kokemuksia?