Lue keskustelun säännöt.
Eilisiltainen karmiva kauppareissu. Kuvittelinko vai mitä?
06.06.2017 |
Kotini lähellä on huomaamattomasti varsinaiselta kävelytieltä kääntyvä hämärä, osin umpeenkasvanut polku jolla kävellessä oksat läiskivät naamaa. polku vie vanhainkodin viereiselle, tyhjälle tontille ja vanhainkodin vieressä on sitten kauppa. Löysin kerran polun sattumalta ja olen sen jälkeen käyttänyt sitä säännöllisesti kauppareissuilla. Polkua pitkin matkaa on noin 2km, kävelytietä 3km.
puolessa välissä polkua on alikulkutunneli täynnä töherryksiä ja lisäksi siellä on pari maatuneen näköistä olut tms tölkkiä, ihmisiä ikinä en ole siellä nähnyt! Tunnelma on jännä, jotenkin pysähtynyt. Hiljaista...
No, eilen sitten olin illalla 20.00 rynnimässä kauppaan äkillisen siiderin & salmiakin himon vallassa,en ollut ikinä käyttänyt polkua niin myöhään, mutten osannut olla asiasta huolissani. Juuri ennen tunnelia tuli kuitenkin tunne, että joku seuraa, katsoin taakse mutten nähnyt ketään.. työnsin tunteen pois mielestä ajatellen, että siellä on joku lapsi tai koirankusettaja. Pääsin kauppaan, tein ostokset ja hetken punnittuani päätin palata myös takaisin polkua, sillä halusin juoda matkalla oluen(näin keski-ikäisenä minusta on tullut arka kävelemään arki-iltana avattu tölkki kädessä :D) En ollut päässyt pitkällekään kun sama tunne tuli taas: joku tuijottaa. Joku seuraa. Kuulin oksien rasahtelevan hiukan, mutten nähnyt ketään tai mitään vaikkei metsä ole edes kovin tiheä ja olo alkoi olla levoton, vaikka koetin sanoa itselleni että siellä on joku kakara, jolla on kesälomalla tylsää! Tai jänis. kissa. Paskat.
Pistin lähes juoksuksi ja tiedostin, että joku tai jotain oli todella kintereillä, Jokin iso. Se ei kuullostanut juoksuaskelilta, vaan jonkin suuren rynnimiseltä vauhdilla. Karhuja täällä ei tietääkseni ole, metsä kun ei ole jättiläismäinen ja rajoituu joka puolelta asutukseen! Kettuja on joskus näkynyt, supikoirakin kerran mutta ei kai niistä tuollaista metakkaa lähde! .O Syöksyin kävelytielle lähes kaataen jonkun onnettoman pyöräilijän ja nojasin valotolppaan kaikki voimat sen juoksumaratonin jäljiltä kadonneena. Yksi tölkkikin oli jäänyt matkan varrelle, se avattu...
Sori romaani mutta olisiko teillä ideoita siitä, mitä oikein tapahtui?
Kommentit (34)
Rupeapa ap kirjoittaa creepypastoja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on liuta samantapaisia kokemuksia nuoruudesta, 80-luvulta. Käytin metsän läpi kulkevaa oikopolkua bussipysäkille, sainpa matkalla poltettua salaa röökinkin vaikka tunnelma oli epämiellyttävä ja tuntui kuin joku kyttäisi. Se perskuleen kyttäävä tunne jatkui pitkin syksyä, sitten tuli talvi ja kuljin visusti asfaltilla kunnes huhtikuussa otin polun taas käyttöön, viimeisen kerran, tällä kertaa se pirun kyttääjä nimittäin lähti perään. en nähnyt mikä se oli , oksat vain ryskyi ja maa tömisi kuin olisi itse akatabuto kintereillä ! Olin sinä aamuna erittäin ajoissa pysäkillä..
Kyllähän sitä usein säikympi yksin jossain hiljaisessa paikassa liikkuessaan on. Mulle kävi marjanpoimintareissulla viime kesänä niin. Olin jo poispäin kohti autoa kävelemässä sellaista traktoripolkua aika keskellä ei mitään. Yhtäkkiä kuulin kovan rasahduksen kun jossain meni oksa poikki. Lähdin ämpärit kourassa elämäni vauhtia juoksemaan autolle enkä pysähtyny ennen kun olin perillä.
Näin jälkikäteen ajatellen jollain toisella marjastajalla voinut olla hauskaa kun nelikymppinen muija päästelee juosten meneen saappaat jalassa, huivi päässä ja ämpärit käsissä :) No, en jäänyt ottaan selvää oliko karhu vai hirvi vai marjastaja.
Vierailija kirjoitti:
Ostit sitten siiderin tuskaasi kaljaa ?
3 siideriä, 3 olutta. Juon molempia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostit sitten siiderin tuskaasi kaljaa ?
3 siideriä, 3 olutta. Juon molempia.
Ap
Olitko kenties juonut jo useamman...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mörkö! Ympäri suomea on tehty havaintoja mörkömaisesta olennosta, joka seuraa. Google kertoo lisää esim . hakusanoilla " metsätien musta vartija".
Äitini ja tätini näkivät sellaisen marjametsässä, 70-luvulla. Oli kuulemma iso, tumma "möhkö" ja seurasi puiden lomassa piilotellen.
Se on yliluonnollista, sellaista mitä et voi tajuta. Tunteesi oli aito ja sitä oli syytäkin pelästyä. Kaikkea ei voi nähdä mutta jotain saatat silti tuntea. Se kaikki ei ole hyvää. Opitko jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikkeli? Tässä kotini lähellä on alikulkutunneli, jonka luulin pitkään päätyvän umpikujaan ! Ylhäältä katsottuna ihan viidakko, eikä sieltä ikinä kuulu ihmisääniä. Olinkin miehelle ihmetellyt, että miksi tunneli joka ei johda mihinkään?
kunnes kerran lapsi sai selville, että siitä menee kyllä polku .D
Vierailija kirjoitti:
Itseä vaan hämää että missä on muka alikulkutunneli jos sinne ei edes mene tietä 🙈
Ainakin Mikkelin Savisillassa on sellainen, tai siis sitä polkua ei helposti hoksaa !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso tierumpu? Yksin metsässä kun joku seuraa, voi jättimäisen äänen päästää vaikka pusikosta lentoon lähtevä varis. On iso lintu nääs.
Minä kattelen joskus hömppäleffan illalla kun mies työmatkalla. Mulle hömppää on kauhua, ei esim romantiikkaa, en tykkää siitä eli katoin Kirottu 2. Makkarit on yläkerrassa ja nukkumaan mennessä aloin kuvitella että joku nousee hitaasti portaita 😬 Kaikenlaista luonnon ääntä siel voi olla ja ehkä mielikuvitus kuitenkin teki tepposet polulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lähdin kerran illalla lenkille koiran kanssa, oli syksy. Asun syrjässä, täällä on lähinnä vain metsää ympärillä. Otsalamppu oli mukana, kun täällä ei katuvalojakaan ole.
Olin jo aika kaukana kotoa kun kuulin metsästä ihan selvästi rapsahtelevaa ääntä. Säikähdin aivan kauheasti ja lähin ensin hölkkäämään kotia kohti, tuntui että se ääni läheni ja voimistui. Sydän hakkas ihan hulluna.
Lähin juoksemaan niin täyttä kun vaan pääsin ja sitten pysähdyin. Oli hiljaista. Sitten aivan yhtäkkiä kauhea rapina vaan kuulu taas ja hetken päästä hirvi tömpsähteli metsästä siihen tielle, katto mua hetken ja lähti takas mettään :D
Aloin nauramaan. Hitto se oli vaan hirvi :)
Ehkä sulla AP vaan mielikuvitus alko liikaa juoksemaan tai siellä metässä oli joku metsän eläin, joka päästeli ääniä !
Käytetään yksinkertaista eliminaatiomenetelmää.
Karhu: olisit kuullut mörinää ja varmasti nähnyt ainakin vilauksen noin isosta eläimestä, jos sellainen olisi sinua seurannut.
Ihmissusi: ei ole olemassa.
Sarjamurhaaja: ei sovi kuvaukseesi ("jokin iso"). Olisi todennäköisesti pitänyt jotain ääntä, josta olisit tunnistanut tämän ihmiseksi.
Ihmismieli on ohjelmoitu pyrkimään kohti selviytymistä ja sitä myöten ylitulkitsemaan ja -reagoimaan kohdatessaan vaaran merkkejä, olivat ne todellisia taikka kuviteltuja. Käy vaikka nyt päiväsaikaan katsomassa paikkaa, ja kun hyvin todennäköisesti et löydä sieltä mitään mikä viittaisi siihen, että siellä on ollut joku/jokin muu, voit jatkaa sen reitin käyttämistä ihan rauhassa.