Lue keskustelun säännöt.
Miksi äidit puhuvat lapsilleen törkeän loukkaavasti? Esimerkkejä.
06.06.2017 |
Lyhyellä aikavälillä satuin taas kuulemaan kaksi karseaa keskustelua, joissa äidit puhuttelivat lapsiaan äärimmäisen inhottavalla tavalla. Toisessa noin 10-vuotias tai vähän vanhempi poika sovitteli kenkiä, ja äitinsä tiuski hänelle koko ajan epäkunnoittavasti ja halveksivasti (Nokian ABC).
Toisessa tapauksessa meinasi aivot räjähtää, kun bussipysäkillä ja edelleen bussissa nuori äiti mollasi kovaäänisesti pikkutyttöään. Ja sitä jatkui ja jatkui ja jatkui loputtomiin. Ilmeisesti tyttö oli vähän oikutellut aamulla ja kaupassa, ja siitä rangaistuksena oli julkinen kovaääninen ja pitkäaikainen häpäisy vieraiden ihmisten kuullen (bussi nro 21, Lielahti Tre). Se totisesti herätti muiden matkustajien huomiota. Ja tämä nainen kehtasi vielä syyttää lastaan huonosta käytöksestä. Kuvaan kuuluu, että molemmat lapset kuuntelivat vaiti äitiensä verbaalista oksennusta, korkeintaan hiljaisesti yrittivät sanoa muutaman sanan.
Aikuisille ei koskaan puhuttaisi tuolla tavalla. Miksi siis lapsille, jotka ovat herkemmin haavoittuvia ja joita pitäisi vaalia?
Kommentit (59)
Sekä ikävä puhetapa lapsia kohtaan että tällainen tuomitseva kyseleminen kertovat siitä miten tavattoman yleinen Suomessa on rankaiseva asenne sekä itseä että muita ihmisiä kohtaan.
Paras löytämäni tapa välttää tätä on yrittää keksiä tapoja olla lasten kanssa niin että se olisi itsellekin kivaa. Senhän takia niitä lapsia hankitaan että olisi sitä perhe-elämää, ja toisin kuin väittävät voi perhe-elämäkin olla hauskaa. Rankkaa, kuluttavaa, sotkuista, mutta myös hauskaa.
On hirveän vaikea löytää sitä omaa hyvää reittiä siihen hyvään perhe-elämään jos päässä rullaa joku "puhun rumasti lapsilleni, olen paska ihminen" -litania.
Kyllä, rumasti puhumalla ei hirveän hyvää perhe-elämää saavuteta, mutta voi kans miettiä sitä että jos ihminen kurmoottaa lastaan julkisella paikalla, niin silloin se ihminen alkaa olemaan jo todella väsynyt.
Lempeyttä sekä itseä että muita kohtaan, sitä täällä tarvitaan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ollu kuulemassa. Mitä sanoja he käyttivät? Montako lasta itselläsi on?
Etkö ollut kuuntelemassa? Yksittäisiä sanoja en pysty toistamaan, mutta puhuttelutapa oli molemmissa tapauksissa erittäin halveksiva ja tiuskiva lapsia kohtaan. Kyllä sen erottaa tiukahkosta mutta tavanomaisesta komentamisesta, jonka jälkeen palataan taas tavalliseen puheenparteen. Näissä tapauksissa inhottava puhuttelu vain jatkui ja jatkui.
Minulla on yksi lapsi.
En ollut. Pysytäänpäs asiallisina.
Vastasin vain omaan kommenttiisi. Koin myös haukahtelevat kysymyksesi ja lapsiluvun tiedustelun jossain määrin hyökkääviksi, mutta ehkä ylitulkitsin. Totta on, aina on hyvä pysyä asiallisena. ap
Joo-o. Haukotus..
Vierailija kirjoitti:
Naiset on usein aivan hirveitä ihmisiä, siitä johtuu.
Toki niillä on aina "hyvä syy" olla sellaisia.
Ei ollut tarkoitus syyttää yksin äitejä, kyllä isätkin osaavat kohdella lapsiaan huonosti. Näissä tapauksissa vain olivat äidit kyseessä. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi isä, joka kerrostalon pihalla huusi, rähjäsi ja kiroili pienelle pojalleen, joka oli unohtanut lapasen kotiin. Itku siinä meinasi päästä.
Vanhempia ei toki saa liikaa syyllistää eikä kytätä. Ihmisiähän me kaikki olemme heikkouksinemme. Mutta mielestäni joskus pitää läimäistä äitejä ja isiä avokämmenellä ja kovaa, jotta osaisivat katsoa peiliin. Se tekee kipeää mutta on opettavaista, tiedän omasta kokemuksesta. ap
Sekin täytyy muistaa et yksittäinen lyhyt konahdus on eri asia kun puolen tunnin pystyyn haukkuminen rumin sanoin. Jos tekee mieli haukkua lapsi ja polkea hänen itsetunto jo pienenä niin edestäänhän sen sit löytää. Sitten on turha ihmetellä ja varsinkaan lasta syyttää.
Juu vanhempia ei saa syyllistää, lapsia vain. Lapsia saa julkisesti nöyryyttää, sää lytätä ja halveksia, kun äiti/isä on vähän väsynyt.
Kumpikohan on haavoittuvaisempi, kumpaa pitäisi suojella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin pitää näyttää lapselle siltä, että tietää miten homma hoidetaan, vaikka ei olis todellisuudessa aavistustakaan. Vanhempihan on yhtäaikaa esimies työharjoittelijan kengissä.
Vierailija kirjoitti:
Juu vanhempia ei saa syyllistää, lapsia vain. Lapsia saa julkisesti nöyryyttää, sää lytätä ja halveksia, kun äiti/isä on vähän väsynyt.
Kumpikohan on haavoittuvaisempi, kumpaa pitäisi suojella?
Jos tekee mieli haukkua lapsi ja polkea hänen itsetunto jo pienenä niin edestäänhän sen sit löytää. Sitten on turha ihmetellä ja varsinkaan lasta syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on usein aivan hirveitä ihmisiä, siitä johtuu.
Toki niillä on aina "hyvä syy" olla sellaisia.
Ei ollut tarkoitus syyttää yksin äitejä, kyllä isätkin osaavat kohdella lapsiaan huonosti. Näissä tapauksissa vain olivat äidit kyseessä. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi isä, joka kerrostalon pihalla huusi, rähjäsi ja kiroili pienelle pojalleen, joka oli unohtanut lapasen kotiin. Itku siinä meinasi päästä.
Vanhempia ei toki saa liikaa syyllistää eikä kytätä. Ihmisiähän me kaikki olemme heikkouksinemme. Mutta mielestäni joskus pitää läimäistä äitejä ja isiä avokämmenellä ja kovaa, jotta osaisivat katsoa peiliin. Se tekee kipeää mutta on opettavaista, tiedän omasta kokemuksesta. ap
Mun näkökulmasta voisit varmaan itsekin paremmin jos sulle olisi selitetty asiat kärsivällisyyttä, ei fyysistä väkivaltaa käyttämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kiinnittänyt samaan huomiota. Vaatekaupassa arviolta 5-6 -vuotias poika sai ihan tavallisen kiukkuväsymyskohtauksen. Ei käyttäytynyt mitenkään tosi kamalalla tavalla, mutta sanoi äidilleen vastaan nuristen. Äiti suuttui ihan hirveästi ja sanoi pojalle ilkeällä äänensävyllä että "Oletko sä 2-vuotias vai miksi käyttäydyt kuin vauva?!" jne. Ei kuulostanut kivalta. Odotin näkeväni vaaterekin takaa jonkun wt-äidin jolla elämänhallinta- ja vihaongelmia, ja kieltämättä hämmästyin kun äiti paljastuikin täysin "normaaliksi" trenssitakkiseksi ja siistin ulkonäön omaavaksi naiseksi. Kummastutti miten äiti puhui niin alentavaan äänensävyyn lapselleen ja suuttui niin paljon yhtäkkiä pienestä kiukuttelusta.
Luulen, että kyseiset äidit ovat väsyneitä. Nukkuminen jää vähäiseksi. Heillä voi olla mielenterveysongelmia, rankka parisuhde tai vaikeaa töissä.Lapset voivat olla usein todella hankalia etenkin vanhempiaan kohtaan.
Minä olen lapseton, mutta sisaruksillani ja ystävilläni on lapsia ja lastenhoito on välillä todella uuvuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietäisittepä mun anopin. Haukkuu, kääkättää, puhuu rivoja yms
hirveän kova ääni eikä puheissa sensuuria yhtään.
Mietin monesti, että mikä tuonkin elämän tarkoitus on? Vittuilla muille ja kehua itseään. Ei ole hääppöinen ihminen.
Mistä näitä sikiää?
Vierailija kirjoitti:
Olen kiinnittänyt samaan huomiota. Vaatekaupassa arviolta 5-6 -vuotias poika sai ihan tavallisen kiukkuväsymyskohtauksen. Ei käyttäytynyt mitenkään tosi kamalalla tavalla, mutta sanoi äidilleen vastaan nuristen. Äiti suuttui ihan hirveästi ja sanoi pojalle ilkeällä äänensävyllä että "Oletko sä 2-vuotias vai miksi käyttäydyt kuin vauva?!" jne. Ei kuulostanut kivalta. Odotin näkeväni vaaterekin takaa jonkun wt-äidin jolla elämänhallinta- ja vihaongelmia, ja kieltämättä hämmästyin kun äiti paljastuikin täysin "normaaliksi" trenssitakkiseksi ja siistin ulkonäön omaavaksi naiseksi. Kummastutti miten äiti puhui niin alentavaan äänensävyyn lapselleen ja suuttui niin paljon yhtäkkiä pienestä kiukuttelusta.
Epäilen että moni elää sitä täydellistä elämää. Hirveä asuntovelka, maisteriopinnot, ura, uraohjusmies, golf yms. Siinä sitä sitten eletään täydellistä elämää ja heti on herne nenässä kun pieni kitinä.
Kaikki mulle heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu vanhempia ei saa syyllistää, lapsia vain. Lapsia saa julkisesti nöyryyttää, sää lytätä ja halveksia, kun äiti/isä on vähän väsynyt.
Kumpikohan on haavoittuvaisempi, kumpaa pitäisi suojella?
Lapsia ei saa syyllistää, ei koskaan nöyryyttää, ei julkisesti, eikä kotona. Eikä varsinkaan lytätä tai halveksia. Lapsi on haavoittuvaisempi. Silti alapeukku.
Yllätys että kommentit ei taaskaan pääse läpi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on jäänyt mieleen kerran abcllä kun olin miten raa'asti eräs isä puhui pojalleen.
Kun poika itsenäisesti meni tilaamaan ruoan ja isä jäi vielä toiseen jonoon odottamaan kassalle pääsyä, poika palasi innoissaan hymyilevänä kertomaan mitä otti ruoaksi, isä kysyi vain "tilasitko juomankin" ja poika tunnusti unohtaneensa.
Isä hyvin kylmästi totesi kovaan ääneen "et tietenkään tilannut kun oot niin saatanan tyhmä" ja oikein näki kun ilo sammui pojan silmistä.
Eikä ollut edes kyse siitä että olisi pitänyt jonottaa uudestaan kun se ääliö isä seisoi vieläkin toisessa kassajonossa.
Voi, sääliksi käy poikaa. Miksi halutaan sammuttaa lapsissa niin paljon: ilo, innostus, itseluottamus, rohkeus...
Olisin sanonut isälle, että onneksi lapsella on edes ihan helvetin fiksu vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Tietäisittepä mun anopin. Haukkuu, kääkättää, puhuu rivoja yms
hirveän kova ääni eikä puheissa sensuuria yhtään.
Mietin monesti, että mikä tuonkin elämän tarkoitus on? Vittuilla muille ja kehua itseään. Ei ole hääppöinen ihminen.
Mistä näitä sikiää?
Eikö edes lasten aikana?
Aika monilla tuo on historian toistamista: omat vanhemmat ovat mitätöineet, niinpä jatkan samaa varsinkin väsyneenä. Kumma kuinka se pinna venyy töissä työkavereiden kanssa paljon paremmin kuin niiden omien rakkaiden. Muutaman kerran olen joutunut kuuntelemaan todella latistavaa ja negatiivista äitiä kun en ole pystynyt poistumaan paikalta. Esimerkiksi kerran lentokoneessa perhe oli menossa lomamatkalle. Isä ja lapset olivat kaikki aivan rauhallisia mutta äidin stressitaso oli korkealla, komensi, moitti ja mollasi koko matkan pesuettaan, ennusti katastrofeja joita ei tapahtunut. Mietin kuinka paljon mukavampi tuon perheen loma olisi ilman tuota hössöttävää äitiä, isä näytti huolehtivan luontaisesti ilman meteliä lapsista ja nainen joka mielestään vastasi kaikesta keskittyi mesoamiseen. Huh!
Olen kysynyt äidiltäni, että miksi hän on aina vähätellyt tyttäriään. Kerroin vielä esimerkkejä.
Vastauksena, että "en voi muistaa mitä olen puhunut" yms. Lapsena ei ole uskaltanut kysyä mitä äiti oikein tarkoitti.
Muistan vain, että siskon Yo-juhlien alla äiti raivosi siskolleni "paska paperit". Siskoni ka oli yli 8 ja kirjoitukset meni hyvin.
Eihän tuolle äitini käytökselle ole mitään syytä kuin mielisairaus/narsismi höystettynä kateudella.
Vastasin vain omaan kommenttiisi. Koin myös haukahtelevat kysymyksesi ja lapsiluvun tiedustelun jossain määrin hyökkääviksi, mutta ehkä ylitulkitsin. Totta on, aina on hyvä pysyä asiallisena. ap