Lue keskustelun säännöt.
Miksi äidit puhuvat lapsilleen törkeän loukkaavasti? Esimerkkejä.
06.06.2017 |
Lyhyellä aikavälillä satuin taas kuulemaan kaksi karseaa keskustelua, joissa äidit puhuttelivat lapsiaan äärimmäisen inhottavalla tavalla. Toisessa noin 10-vuotias tai vähän vanhempi poika sovitteli kenkiä, ja äitinsä tiuski hänelle koko ajan epäkunnoittavasti ja halveksivasti (Nokian ABC).
Toisessa tapauksessa meinasi aivot räjähtää, kun bussipysäkillä ja edelleen bussissa nuori äiti mollasi kovaäänisesti pikkutyttöään. Ja sitä jatkui ja jatkui ja jatkui loputtomiin. Ilmeisesti tyttö oli vähän oikutellut aamulla ja kaupassa, ja siitä rangaistuksena oli julkinen kovaääninen ja pitkäaikainen häpäisy vieraiden ihmisten kuullen (bussi nro 21, Lielahti Tre). Se totisesti herätti muiden matkustajien huomiota. Ja tämä nainen kehtasi vielä syyttää lastaan huonosta käytöksestä. Kuvaan kuuluu, että molemmat lapset kuuntelivat vaiti äitiensä verbaalista oksennusta, korkeintaan hiljaisesti yrittivät sanoa muutaman sanan.
Aikuisille ei koskaan puhuttaisi tuolla tavalla. Miksi siis lapsille, jotka ovat herkemmin haavoittuvia ja joita pitäisi vaalia?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietäisittepä mun anopin. Haukkuu, kääkättää, puhuu rivoja yms
hirveän kova ääni eikä puheissa sensuuria yhtään.
Mietin monesti, että mikä tuonkin elämän tarkoitus on? Vittuilla muille ja kehua itseään. Ei ole hääppöinen ihminen.
Mistä näitä sikiää?
Eikö edes lasten aikana?
Siis osaako käyttäytyä lasten aikana? No ei. Puhui kerrankin, että kuinka oli nähnyt pikkupojalla pitkän kikkelin ja, että appiukolla ei näy penis yhtä paljon...osaa kyllä olla Ok, mutta noi jutut menee yli. Viuhahtelee humalassa ja siellä lapsia yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on niin rasittavia, että minun puolestani saatte mätkiä niitä kakaroitanne vaikka turpiin.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että kyseiset äidit ovat väsyneitä. Nukkuminen jää vähäiseksi. Heillä voi olla mielenterveysongelmia, rankka parisuhde tai vaikeaa töissä.Lapset voivat olla usein todella hankalia etenkin vanhempiaan kohtaan.
Minä olen lapseton, mutta sisaruksillani ja ystävilläni on lapsia ja lastenhoito on välillä todella uuvuttavaa.
Kyllä, lapsenhoito on välillä uuvuttavaa. Ja kyllä, vanhemmat voivat olla väsyneitä tai heillä voi olla muuten vaikeaa. Mutta niin voi olla lapsellakin.
Kukaan äiti tai isä ei varmaan ole täydellinen, mutta parempaan pitäisi pyrkiä lasten suhteen. Liian usein lapsia kohdellaan huonosti, koska vanhempaa ei huvita olla aikuinen, häntä ei kiinnosta hillitä itseään ja itsekkyys ottaa vallan. Jokin on pahasti pielessä, jos aikuinen käyttäytyy epäkypsemmin kuin lapsi. Silloin voi jo vähän syyllistää itseään ja miettiä, haluaako tätä jatkaa. Mielenterveysongelmat ovat kyllä erikseen, tarkoitan tässä vain aikuisten itsekeskeisyyttä, empatiakyvyn puutetta ja haluttomuutta ottaa itseään niskasta kiinni.
Tuttuni lapsi kasvatettiin hyvin mitätöivässä hengessä "laita lapsi asialle mene itse perässä" ja "ei meidän pojasta siihen ole" tyyliin, ei kelvannut vaikka kuinka yritti. Kehno itsetunto näkyi koulussa, joutui kiusatuksi. Onkin nyt yli kolmekymppisenä sairauseläkkeellä masennuksen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietäisittepä mun anopin. Haukkuu, kääkättää, puhuu rivoja yms
hirveän kova ääni eikä puheissa sensuuria yhtään.
Mietin monesti, että mikä tuonkin elämän tarkoitus on? Vittuilla muille ja kehua itseään. Ei ole hääppöinen ihminen.
Mistä näitä sikiää?
Eli ihan samanlainen kun sä itse.
Voi sua reppana...osui ja upposi. Et sitten itse osaa käyttäytyä😂😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monilla tuo on historian toistamista: omat vanhemmat ovat mitätöineet, niinpä jatkan samaa varsinkin väsyneenä. Kumma kuinka se pinna venyy töissä työkavereiden kanssa paljon paremmin kuin niiden omien rakkaiden. Muutaman kerran olen joutunut kuuntelemaan todella latistavaa ja negatiivista äitiä kun en ole pystynyt poistumaan paikalta. Esimerkiksi kerran lentokoneessa perhe oli menossa lomamatkalle. Isä ja lapset olivat kaikki aivan rauhallisia mutta äidin stressitaso oli korkealla, komensi, moitti ja mollasi koko matkan pesuettaan, ennusti katastrofeja joita ei tapahtunut. Mietin kuinka paljon mukavampi tuon perheen loma olisi ilman tuota hössöttävää äitiä, isä näytti huolehtivan luontaisesti ilman meteliä lapsista ja nainen joka mielestään vastasi kaikesta keskittyi mesoamiseen. Huh!
Helppohan se on valmiissa pöydässä tyynenä istuskella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu vanhempia ei saa syyllistää, lapsia vain. Lapsia saa julkisesti nöyryyttää, sää lytätä ja halveksia, kun äiti/isä on vähän väsynyt.
Kumpikohan on haavoittuvaisempi, kumpaa pitäisi suojella?
Lapsia ei saa syyllistää, ei koskaan nöyryyttää, ei julkisesti, eikä kotona. Eikä varsinkaan lytätä tai halveksia. Lapsi on haavoittuvaisempi. Silti alapeukku.
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietäisittepä mun anopin. Haukkuu, kääkättää, puhuu rivoja yms
hirveän kova ääni eikä puheissa sensuuria yhtään.
Mietin monesti, että mikä tuonkin elämän tarkoitus on? Vittuilla muille ja kehua itseään. Ei ole hääppöinen ihminen.
Mistä näitä sikiää?
Eli ihan samanlainen kun sä itse.
Voi sua reppana...osui ja upposi. Et sitten itse osaa käyttäytyä😂😄
Ei. Sä olet vaan luonnevikainen itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietäisittepä mun anopin. Haukkuu, kääkättää, puhuu rivoja yms
hirveän kova ääni eikä puheissa sensuuria yhtään.
Mietin monesti, että mikä tuonkin elämän tarkoitus on? Vittuilla muille ja kehua itseään. Ei ole hääppöinen ihminen.
Mistä näitä sikiää?
Eli ihan samanlainen kun sä itse.
Voi sua reppana...osui ja upposi. Et sitten itse osaa käyttäytyä😂😄
Kuvailemasi käytös on tyypillistä teini ikäisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena jotenkin pelkäsin jäädä autoon odottamaan, kun äiti kävi nopeasti jollakin pienellä asialla. Tällä kertaa oltiin lähdössä johonkin ja äidiltä unohtui jotakin sisälle. Myönnän, olin todella rasittava, kun muistan saaneeni hirveän kohtauksen, koska en halunnut jäädä yksin autoon odottamaan. En ollut kovin vanha, mutta muistan silti ikuisesti äitini huutamat sanat tuolloin:"En välitä vaikka kuolisit!" samalla, kun lukitsi minut autoon odottamaan. Nämä jäävät mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Aika monilla tuo on historian toistamista: omat vanhemmat ovat mitätöineet, niinpä jatkan samaa varsinkin väsyneenä. Kumma kuinka se pinna venyy töissä työkavereiden kanssa paljon paremmin kuin niiden omien rakkaiden. Muutaman kerran olen joutunut kuuntelemaan todella latistavaa ja negatiivista äitiä kun en ole pystynyt poistumaan paikalta. Esimerkiksi kerran lentokoneessa perhe oli menossa lomamatkalle. Isä ja lapset olivat kaikki aivan rauhallisia mutta äidin stressitaso oli korkealla, komensi, moitti ja mollasi koko matkan pesuettaan, ennusti katastrofeja joita ei tapahtunut. Mietin kuinka paljon mukavampi tuon perheen loma olisi ilman tuota hössöttävää äitiä, isä näytti huolehtivan luontaisesti ilman meteliä lapsista ja nainen joka mielestään vastasi kaikesta keskittyi mesoamiseen. Huh!
Samasta ilmiöstä löytyy aivan loistava esimerkki Youtubesta:
Siskonpeti kausi 2: Lapset ravintolassa.
Katsoessa yhtä aikaa naurattaa ja tuntee terävän piston omassatunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nalkuttavia, lyttääviä, halveksivia, huutavia ja lastaan haukkuvia äitejä!! sellaisten lapsia mä säälin. Tekisi mieli mennä halaamaan niitä lapsia ja sanoa, että "Olet kaunis, fiksu, ihana ja rakastettava".
Kyllä, minulla on lapsia. Kasvatettu rakkaudella. Olen heistä ylpeä ja kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietäisittepä mun anopin. Haukkuu, kääkättää, puhuu rivoja yms
hirveän kova ääni eikä puheissa sensuuria yhtään.
Mietin monesti, että mikä tuonkin elämän tarkoitus on? Vittuilla muille ja kehua itseään. Ei ole hääppöinen ihminen.
Mistä näitä sikiää?
Eikö edes lasten aikana?
Siis osaako käyttäytyä lasten aikana? No ei. Puhui kerrankin, että kuinka oli nähnyt pikkupojalla pitkän kikkelin ja, että appiukolla ei näy penis yhtä paljon...osaa kyllä olla Ok, mutta noi jutut menee yli. Viuhahtelee humalassa ja siellä lapsia yms.
Jaa no, on tuo hullu. Myönnetään. Keski ikäinen kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuossa kenkäkaupan tilanteessa olis menny sanomaan vaikka "Anteeks, että häiritsen, mutta voisitkohan sä auttaa mua (kääntyy pojan puoleen), kun mun pitäis löytää tennarit mun kummipojalle, enkä keksi, mitkä ois pojan mielestä kivat/ kumpi väri ois parempi, niin sä varmaan osaisit sanoa" tms. Jos toimisi tällainen neutraali tilanteen keskeyttäminen, ja samalla poikaa kohtaan osoittaisi arvostusta. Voisi palauttaa äidin ns. normaaliin käytökseen, jos vaan oli jossain tunnetilassaan.
Olen aika huono toimimaan nokkelasti tilanteissa, tai tarkemmin sanottuna en useinkaan osaa sanoa mitään fiksua, kuin vasta myöhemmin, tilanteen mentyä ohi. Tai en uskalla puuttua tilanteisiin, paitsi jos selvästi on hätätilanne. Mutta useimmat hankalat tilanteet ovat vähän epäselviä: missä vaiheessa on menty liian pitkälle ja ulkopuolisten pitäisi puuttua, milloin taas ns. kohtelias välinpitämättömyys toimisi parhaiten.
Julkisella paikalla, esim. bussissa huutelusta, kiusaamisesta, lähentelystä ym. häiriköinnistä kärsineet ihmiset usein kertovat haastatteluissa tai mielipidepalstoilla, että pahinta oli, kun muut paikalla olleet eivät sanoneet mitään tai puuttuneet tilanteeseen. Jossain vihapuheen vastaisessa kampanjassa annettiin ohjeita, kuinka osoittaa tukea kiusatulle. Minun mielestä lapsi - lyttäävä vanhempi -tilanne on ihan vastaava. Myös tilanteessa, jossa koko bussilastillinen ihmisiä seuraa sivusta, kun yksi aikuinen yrittää pärjätä itkevän vauvan ja juoksevan taaperon kanssa, voisi mennä vaan kysymään "Voinko auttaa?" sen sijaan, että paheksuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietäisittepä mun anopin. Haukkuu, kääkättää, puhuu rivoja yms
hirveän kova ääni eikä puheissa sensuuria yhtään.
Mietin monesti, että mikä tuonkin elämän tarkoitus on? Vittuilla muille ja kehua itseään. Ei ole hääppöinen ihminen.
Mistä näitä sikiää?
Eikö edes lasten aikana?
Siis osaako käyttäytyä lasten aikana? No ei. Puhui kerrankin, että kuinka oli nähnyt pikkupojalla pitkän kikkelin ja, että appiukolla ei näy penis yhtä paljon...osaa kyllä olla Ok, mutta noi jutut menee yli. Viuhahtelee humalassa ja siellä lapsia yms.
Miten lapset reagoi kun mummi kävi puhumaan jonkun poikalapsen ja miehensä pippeleistä? Millainen tämä viuhahdustilanne oli? Onko hänellä alkoholi-ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Jos tuossa kenkäkaupan tilanteessa olis menny sanomaan vaikka "Anteeks, että häiritsen, mutta voisitkohan sä auttaa mua (kääntyy pojan puoleen), kun mun pitäis löytää tennarit mun kummipojalle, enkä keksi, mitkä ois pojan mielestä kivat/ kumpi väri ois parempi, niin sä varmaan osaisit sanoa" tms. Jos toimisi tällainen neutraali tilanteen keskeyttäminen, ja samalla poikaa kohtaan osoittaisi arvostusta. Voisi palauttaa äidin ns. normaaliin käytökseen, jos vaan oli jossain tunnetilassaan.
Olen aika huono toimimaan nokkelasti tilanteissa, tai tarkemmin sanottuna en useinkaan osaa sanoa mitään fiksua, kuin vasta myöhemmin, tilanteen mentyä ohi. Tai en uskalla puuttua tilanteisiin, paitsi jos selvästi on hätätilanne. Mutta useimmat hankalat tilanteet ovat vähän epäselviä: missä vaiheessa on menty liian pitkälle ja ulkopuolisten pitäisi puuttua, milloin taas ns. kohtelias välinpitämättömyys toimisi parhaiten.
Julkisella paikalla, esim. bussissa huutelusta, kiusaamisesta, lähentelystä ym. häiriköinnistä kärsineet ihmiset usein kertovat haastatteluissa tai mielipidepalstoilla, että pahinta oli, kun muut paikalla olleet eivät sanoneet mitään tai puuttuneet tilanteeseen. Jossain vihapuheen vastaisessa kampanjassa annettiin ohjeita, kuinka osoittaa tukea kiusatulle. Minun mielestä lapsi - lyttäävä vanhempi -tilanne on ihan vastaava. Myös tilanteessa, jossa koko bussilastillinen ihmisiä seuraa sivusta, kun yksi aikuinen yrittää pärjätä itkevän vauvan ja juoksevan taaperon kanssa, voisi mennä vaan kysymään "Voinko auttaa?" sen sijaan, että paheksuu.
Ihan hyviä ideoita. Pää täytyy joka tapauksessa pitää kylmänä, jos aikoo puuttua tällaisiin tilanteisiin, joissa ei ole kyse mistään fyysisestä väkivallasta. Puuttumisen täytyy tapahtua jotenkin kiertoteitse, kuten esitit. Muuten tilanne voi eskaloitua kaikille epäedulliseen suuntaan.
Samoin häiriköinnin tai vihapuheen uhrille voi kuulemma osoittaa parhaiten tukeaan menemällä esim. bussissa viereen istumaan ja juttelemaan. Esimerkiksi kun Tampereella eräs suomalainen tyttö joutui ilman omaa syytään rasistisen huutelun kohteeksi (häiriköt jotenkin tulkitsivat hänen puolustavan pakolaisia), eräs nainen meni hänen viereensä tueksi. Muut matkustajat kiusasivat tai olivat hiljaa. Karmeaa, jos edes tuota yhtä hyväsydämistä ei olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuossa kenkäkaupan tilanteessa olis menny sanomaan vaikka "Anteeks, että häiritsen, mutta voisitkohan sä auttaa mua (kääntyy pojan puoleen), kun mun pitäis löytää tennarit mun kummipojalle, enkä keksi, mitkä ois pojan mielestä kivat/ kumpi väri ois parempi, niin sä varmaan osaisit sanoa" tms. Jos toimisi tällainen neutraali tilanteen keskeyttäminen, ja samalla poikaa kohtaan osoittaisi arvostusta. Voisi palauttaa äidin ns. normaaliin käytökseen, jos vaan oli jossain tunnetilassaan.
Olen aika huono toimimaan nokkelasti tilanteissa, tai tarkemmin sanottuna en useinkaan osaa sanoa mitään fiksua, kuin vasta myöhemmin, tilanteen mentyä ohi. Tai en uskalla puuttua tilanteisiin, paitsi jos selvästi on hätätilanne. Mutta useimmat hankalat tilanteet ovat vähän epäselviä: missä vaiheessa on menty liian pitkälle ja ulkopuolisten pitäisi puuttua, milloin taas ns. kohtelias välinpitämättömyys toimisi parhaiten.
Julkisella paikalla, esim. bussissa huutelusta, kiusaamisesta, lähentelystä ym. häiriköinnistä kärsineet ihmiset usein kertovat haastatteluissa tai mielipidepalstoilla, että pahinta oli, kun muut paikalla olleet eivät sanoneet mitään tai puuttuneet tilanteeseen. Jossain vihapuheen vastaisessa kampanjassa annettiin ohjeita, kuinka osoittaa tukea kiusatulle. Minun mielestä lapsi - lyttäävä vanhempi -tilanne on ihan vastaava. Myös tilanteessa, jossa koko bussilastillinen ihmisiä seuraa sivusta, kun yksi aikuinen yrittää pärjätä itkevän vauvan ja juoksevan taaperon kanssa, voisi mennä vaan kysymään "Voinko auttaa?" sen sijaan, että paheksuu.
Avun tarjoaminen on hyvä juttu, siitä olen samaa mieltä. Vaan meinasitko oikeasti ostaa turhat tennarit kohottaaksesi vieraan lapsen itsetuntoa? Makutuomariksi värjääminen ei oikein tuota haluttua tulosta, ellet oikeasti osta sen vieraan pojan valitsemia kenkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuossa kenkäkaupan tilanteessa olis menny sanomaan vaikka "Anteeks, että häiritsen, mutta voisitkohan sä auttaa mua (kääntyy pojan puoleen), kun mun pitäis löytää tennarit mun kummipojalle, enkä keksi, mitkä ois pojan mielestä kivat/ kumpi väri ois parempi, niin sä varmaan osaisit sanoa" tms. Jos toimisi tällainen neutraali tilanteen keskeyttäminen, ja samalla poikaa kohtaan osoittaisi arvostusta. Voisi palauttaa äidin ns. normaaliin käytökseen, jos vaan oli jossain tunnetilassaan.
Olen aika huono toimimaan nokkelasti tilanteissa, tai tarkemmin sanottuna en useinkaan osaa sanoa mitään fiksua, kuin vasta myöhemmin, tilanteen mentyä ohi. Tai en uskalla puuttua tilanteisiin, paitsi jos selvästi on hätätilanne. Mutta useimmat hankalat tilanteet ovat vähän epäselviä: missä vaiheessa on menty liian pitkälle ja ulkopuolisten pitäisi puuttua, milloin taas ns. kohtelias välinpitämättömyys toimisi parhaiten.
Julkisella paikalla, esim. bussissa huutelusta, kiusaamisesta, lähentelystä ym. häiriköinnistä kärsineet ihmiset usein kertovat haastatteluissa tai mielipidepalstoilla, että pahinta oli, kun muut paikalla olleet eivät sanoneet mitään tai puuttuneet tilanteeseen. Jossain vihapuheen vastaisessa kampanjassa annettiin ohjeita, kuinka osoittaa tukea kiusatulle. Minun mielestä lapsi - lyttäävä vanhempi -tilanne on ihan vastaava. Myös tilanteessa, jossa koko bussilastillinen ihmisiä seuraa sivusta, kun yksi aikuinen yrittää pärjätä itkevän vauvan ja juoksevan taaperon kanssa, voisi mennä vaan kysymään "Voinko auttaa?" sen sijaan, että paheksuu.
Avun tarjoaminen on hyvä juttu, siitä olen samaa mieltä. Vaan meinasitko oikeasti ostaa turhat tennarit kohottaaksesi vieraan lapsen itsetuntoa? Makutuomariksi värjääminen ei oikein tuota haluttua tulosta, ellet oikeasti osta sen vieraan pojan valitsemia kenkiä.
En ostaisi turhia tennareita, vaan jollain tosi nerokkaalla repliikillä välttäisin sen ilman, että paljastuisin feikiksi.
Eli ihan samanlainen kun sä itse.