Lue keskustelun säännöt.
Miksi äidit puhuvat lapsilleen törkeän loukkaavasti? Esimerkkejä.
06.06.2017 |
Lyhyellä aikavälillä satuin taas kuulemaan kaksi karseaa keskustelua, joissa äidit puhuttelivat lapsiaan äärimmäisen inhottavalla tavalla. Toisessa noin 10-vuotias tai vähän vanhempi poika sovitteli kenkiä, ja äitinsä tiuski hänelle koko ajan epäkunnoittavasti ja halveksivasti (Nokian ABC).
Toisessa tapauksessa meinasi aivot räjähtää, kun bussipysäkillä ja edelleen bussissa nuori äiti mollasi kovaäänisesti pikkutyttöään. Ja sitä jatkui ja jatkui ja jatkui loputtomiin. Ilmeisesti tyttö oli vähän oikutellut aamulla ja kaupassa, ja siitä rangaistuksena oli julkinen kovaääninen ja pitkäaikainen häpäisy vieraiden ihmisten kuullen (bussi nro 21, Lielahti Tre). Se totisesti herätti muiden matkustajien huomiota. Ja tämä nainen kehtasi vielä syyttää lastaan huonosta käytöksestä. Kuvaan kuuluu, että molemmat lapset kuuntelivat vaiti äitiensä verbaalista oksennusta, korkeintaan hiljaisesti yrittivät sanoa muutaman sanan.
Aikuisille ei koskaan puhuttaisi tuolla tavalla. Miksi siis lapsille, jotka ovat herkemmin haavoittuvia ja joita pitäisi vaalia?
Kommentit (59)
En tiennyt että ABC:llä myydään kenkiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, miten sä puutuit asiaan itse tilanteessa?
Mitäs helevettiä äiti sitten oikein saa puhua - vai saako äiti puhua lapsilleen?
Äidit - tuo maailman vihatuin ihmisryhmä!
Jos äiti komentaa ja nalkuttaa, hän häpäisee ja on huono kasvattaja.
Jos äiti on koko ajan korrekti, hän sysää kasvatusvastuuta lapselle ja on huono vanhempi.
Äitejä kytätään ja lyödään joka puolella:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2890542/miten-ihmisista-tullut-niin-aari…
Olen kiinnittänyt huomiota samaan. Jotenkin vaikuttaa olevan mahdotonta puhua lapselleen asiallisesti, vaan kaikki moitteet tulee tosi ilkeästi tai huutaen.
Ojentaa voi toisellakin tavalla, ja hyvällä käytöksellä pääsee taatusti parempaan lopputulokseen.
Minä olen kyllä hermostunut lapseeni, mutta kertaakaan en ole rumasti hänelle puhunut, enkä puhu hänestä rumasti muille myöskään.
Mulla on yksi ystävä johon olen ottanut etäisyyttä siitä syystä miten hän puhuu lapsilleen, ja usein pimahtaa vielä ilman ennakkovaroitusta, niin että lapsi säikähtää eikä ymmärrä yhtään miksi hänelle huudetaan. Hirveä seurata sellaista.
Noh, eipä ole mikään ihme miksi aikuiset eivät osaa käyttäytyä, varmaan samanlaisen kasvatuksen ovat saaneet itse.
Mullakin on jäänyt mieleen kerran abcllä kun olin miten raa'asti eräs isä puhui pojalleen.
Kun poika itsenäisesti meni tilaamaan ruoan ja isä jäi vielä toiseen jonoon odottamaan kassalle pääsyä, poika palasi innoissaan hymyilevänä kertomaan mitä otti ruoaksi, isä kysyi vain "tilasitko juomankin" ja poika tunnusti unohtaneensa.
Isä hyvin kylmästi totesi kovaan ääneen "et tietenkään tilannut kun oot niin saatanan tyhmä" ja oikein näki kun ilo sammui pojan silmistä.
Eikä ollut edes kyse siitä että olisi pitänyt jonottaa uudestaan kun se ääliö isä seisoi vieläkin toisessa kassajonossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi otos yhden osapuolen lasien läpi katsottuna ei kerro kokonaisuutta lasten arjesta. Lasten kanssa ei ole ikuista sunnuntaita, jossa kaikki menisi tismalleen oikein vaan pahoja päiviä on lapsilla ja vanhemmillakin.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on jäänyt mieleen kerran abcllä kun olin miten raa'asti eräs isä puhui pojalleen.
Kun poika itsenäisesti meni tilaamaan ruoan ja isä jäi vielä toiseen jonoon odottamaan kassalle pääsyä, poika palasi innoissaan hymyilevänä kertomaan mitä otti ruoaksi, isä kysyi vain "tilasitko juomankin" ja poika tunnusti unohtaneensa.
Isä hyvin kylmästi totesi kovaan ääneen "et tietenkään tilannut kun oot niin saatanan tyhmä" ja oikein näki kun ilo sammui pojan silmistä.
Eikä ollut edes kyse siitä että olisi pitänyt jonottaa uudestaan kun se ääliö isä seisoi vieläkin toisessa kassajonossa.
Tällaista kuulee valitettavan usein. Aikuisuus on monelta vanhemmalta pahasti hukassa, mutta vastapainoksi itsekkyydestä ei ole puutetta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jotkut puhuvat aikuisillekin todella törkeästi, etenkin puolisoilleen.
Tämä tapahtui Jumbon Lindexin alusvaateosastolla:
Rouva valikoi rintaliivejä ja alushousuja itselleen. Jaloissa pyörii n. 8-10 vuotias poika ja todella tuskastunut mies. Mies ehdottaa, että hän voisi lähteä pojan kanssa viettämään aikaa jonnekin muualle (osastolla oli hirveä tungos, jotkin alet meneillään). Nainen alkaa kaakattamaan suureen ääneen: "sinne kun lähdet, niin et löydy enää ikinä" jne. Siis todella alentavana sävyyn. Puhui kuin imbesillille laakamadolle. Mies painoi katseensa maahan ja jatkoi rouvan vanavedessä tepastelua. Ajattelin, että itse olisin miehen sijassa kääntynyt kannoillani ja todennut, että "sopii toivoa".
Vierailija kirjoitti:
Mitäs helevettiä äiti sitten oikein saa puhua - vai saako äiti puhua lapsilleen?
Äidit - tuo maailman vihatuin ihmisryhmä!
Jos äiti komentaa ja nalkuttaa, hän häpäisee ja on huono kasvattaja.
Jos äiti on koko ajan korrekti, hän sysää kasvatusvastuuta lapselle ja on huono vanhempi.Äitejä kytätään ja lyödään joka puolella:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2890542/miten-ihmisista-tullut-niin-aari…
Jösses tätä uhriutumisen määrää.
Toki nämä äitien kyttääjät ovat oma lukunsa - mutta onhan se vähän hassua, että äidit saa tylyttä lapsia, mutta samat äidit itkevät netissä, jos heitä arvostelee.
Eli lasten pitää niellä kaikki, äitien ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä ollu kuulemassa. Mitä sanoja he käyttivät? Montako lasta itselläsi on?
Etkö ollut kuuntelemassa? Yksittäisiä sanoja en pysty toistamaan, mutta puhuttelutapa oli molemmissa tapauksissa erittäin halveksiva ja tiuskiva lapsia kohtaan. Kyllä sen erottaa tiukahkosta mutta tavanomaisesta komentamisesta, jonka jälkeen palataan taas tavalliseen puheenparteen. Näissä tapauksissa inhottava puhuttelu vain jatkui ja jatkui.
Minulla on yksi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt että ABC:llä myydään kenkiä
Kolmenkulman ABC:llä Nokialla aivan Tampereen rajalla on pop up -myymälä, jossa myydään vaatteita ja kenkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurissa äiti ei koskaan puhu tyttärilleen nätisti, ei edes jaksa niitä kuunnella... Pojalleen on esimerkillinen äiti.
Ihmettelen tätä päivittäin. Ilmeisesti pojalla eri isä?
No minulla on lapsi, joka välillä itsepintaiselle tuulelle sattuessaan ei vain reagoi positiivisesti mihinkään hellästi ilmaistuihin ohjailuihin. Joskus tällaisessa tilanteessa lapsi kiukuttelee ja marisee kielteisesti kaikesta tuntikausia, eikä siihen auta mikään. Minulla on pitkä pinna, ja siinä vaiheessa kun se napsahtaa ja korotan ääntäni, olen saattanut olla todella kärsivällinen ja johdonmukainen jo tuntikausia. Myös vanhemmalla on oikeus näyttää tunteita lapselle eikä ole edes hyvää kasvatusta niellä huonoa ja epäkunnioittavaa käytöstä maailman tappiin asti. Olen kyllä huomannut ihmisten katsovan todella pahasti, jos lasta on komentanut julkisella paikalla tiukempaan sävyyn. Helppoluonteisten lasten vanhempien on ehkä vaikea ymmärtää,että en ole silti mikään kauhea äiti, joka AINA huutaa. Olen tullut huomaamaan myös, että lapseni ei ole se kaikkein haavoittuvaisin. Hän nimenomaan odottaa sitä minulta, että pystyn pitämään pintani. En tietenkään korottaisi ääntäni herkälle ja ujolle lapselle, jonka kanssa paremmin toimii paljon hienovaraisempi kommunikointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, miten sä puutuit asiaan itse tilanteessa?
Miten tuollaiseen voi puuttua, vaikka mieli tekisi?
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on jäänyt mieleen kerran abcllä kun olin miten raa'asti eräs isä puhui pojalleen.
Kun poika itsenäisesti meni tilaamaan ruoan ja isä jäi vielä toiseen jonoon odottamaan kassalle pääsyä, poika palasi innoissaan hymyilevänä kertomaan mitä otti ruoaksi, isä kysyi vain "tilasitko juomankin" ja poika tunnusti unohtaneensa.
Isä hyvin kylmästi totesi kovaan ääneen "et tietenkään tilannut kun oot niin saatanan tyhmä" ja oikein näki kun ilo sammui pojan silmistä.
Eikä ollut edes kyse siitä että olisi pitänyt jonottaa uudestaan kun se ääliö isä seisoi vieläkin toisessa kassajonossa.
Voi, sääliksi käy poikaa. Miksi halutaan sammuttaa lapsissa niin paljon: ilo, innostus, itseluottamus, rohkeus...
Missä on sinun esim joilla pääsen sinun törkeästi puhumisen listalle. Riittääkö kun sanoo ei ja kaikki ei mene niinkuin lapsia haluaisi
Naiset on usein aivan hirveitä ihmisiä, siitä johtuu.
Toki niillä on aina "hyvä syy" olla sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ollu kuulemassa. Mitä sanoja he käyttivät? Montako lasta itselläsi on?
Etkö ollut kuuntelemassa? Yksittäisiä sanoja en pysty toistamaan, mutta puhuttelutapa oli molemmissa tapauksissa erittäin halveksiva ja tiuskiva lapsia kohtaan. Kyllä sen erottaa tiukahkosta mutta tavanomaisesta komentamisesta, jonka jälkeen palataan taas tavalliseen puheenparteen. Näissä tapauksissa inhottava puhuttelu vain jatkui ja jatkui.
Minulla on yksi lapsi.
En ollut. Pysytäänpäs asiallisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, miten sä puutuit asiaan itse tilanteessa?
Miten tuollaiseen voi puuttua, vaikka mieli tekisi?
Esimerkiksi kysymällä:
Hei kuule, onko toi sun mielestä hyvä tapa puhua lapsen kanssa?
Vastaus on tiukassa tilanteessa varmasti puolusteleva, mutta ei pidä alkaa väittämään vastaan. Jatkokysymykset vastauksen perusteella toiminevat.
Enpä ollu kuulemassa. Mitä sanoja he käyttivät? Montako lasta itselläsi on?