Mitä työtä olet kokeillut, mihin et ikinä, missään olosuhteissa halua palata?

Kokemusta on monelta alata. Mutta henkilökohtainen avustaja ja kaupan tuote-esittelijän hommat syvälä.

Postinkanto, taimitarha, kotisiivous, kaupankassa, kerrossiivoja ihan ok hommia.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on monelta alata. Mutta henkilökohtainen avustaja ja kaupan tuote-esittelijän hommat syvälä.

Postinkanto, taimitarha, kotisiivous, kaupankassa, kerrossiivoja ihan ok hommia.

Niin me ollaan erilaisia. Kaupan tuote-esittelijän työ oli minusta oikein unelmatyötä. Tein opintojen ohella keikkaa, jossa sai maistattaa kahveja ympäri Etelä-Suomen. Pääsi juttelemaan ihmisten kanssa, ja kaikki olivat vain iloisia ilmaisista maistiaisista. Palkka oli ainakin kolmanneksen parempi kuin taimitarhalla, joka oli todella tuskaista työtä kuumuudessa.

Tehdastyö tuskaa? Höpöhöpö. Kokeilkaapa puhelinmyyntiä, niin se tehtaassa oleva työpaikka on huippujuttu. . On molemmista kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorempana Kotipizzassa duunissa.

Huono palkka ja älyttömästi hommaa.Iltaisin paikalla pidettiin yhtä työntekijää ja siinä tuli leivottua pitsat kun samalla otat uusia tilauksia ja tarjoilet pöytiin,otettua puhelintilaukset vastaan,illan päätteeksi siivottua pöydät,keittiö,pestyä salin lattiat,tiskien hoito,roskat,tilitys,kassan lasku ym.

Paikka suljettiin 21.00 ja asiakas joka tuli sisään 20.49 ja tilasi 5 pitsaa sai työajan mukavasti venymään yli puolella tunnilla.

Välillä tuli 10hengen jengi syömään ja yrität kiireellä vääntää pitsoja,tyhjentää pöytiä ja kuunnella pitsojaan noutavien raivoamista siitä kun kestää.

Olisin tarvinut neljä kättä lisää.

Tota se on KAIKISSA ravintoloissa.

Laitoshuoltajan työ oli helvettiä. Työkaverit täysin moraalittomia pomon liikkeitä vahtivia laiskureita. Kaikki työt siitä mistä aita on matalin. Jos teki työn liian hyvin=enemmän aikaa käyttäen mutta silti tehokkaasti, sai kielen naksuttelua ja silmien pyörittelyä. En kestänyt sitä, usein säälitti potilaat joihin se vaikutti. Enää en voisi sanoa että tulen kaikkien kanssa toimeen työyhteisössä sun muuta korulauseita, koska iskostui niin hyvin tajuntaan se että korkea työmoraali voi joskus estää yhteisymmärryksen. Päätin tehdä työni hyvin ja sain paskaa, mutta en kadu.

Baarisiivous. Pidän siivoamisesta ja voisin kuvitella siivoavani vielä joskus työkseni, mutta kolmikerroksinen klubi oli ihan liikaa minulle. Työ oli fyysisesti todella raskasta, varsinkin selkä- ja nivelvaivaiselle. Paikassa ei ollut tarvittavia liuskoja/ramppeja, joten painavaa siivouskonetta piti nostella porrasakelmissa, mikä tarkoitti sitä että kone tai oma kroppa vaurioitui herkästi.

Oma lukunsa on tietysti se, että omistajat haluavat säästää siivouskuluissa, joten oksennuksen ja muun smägmän annettiin marinoitua kokolattiamattoihin, kalusteisiin ja muihin pintoihin sunnuntain yli. Työaikaa ei baarissa ollut luojan kiitos mitoitettu niin tiukaksi kuin suurimmassa osassa kohteita, koska sotkun määrää ei mitenkään voinut arvioida etukäteen, poislukien vappu ym suuremmat juhlat.

Erittäin epämiellyttävä puoli tuossa hommassa oli sekin, että vessapäivystyksiä tehdessä miehet ehdottelivat seksiä tai kommentoivat ulkonäköä. Tuo oli oikeastaan se viimeinen niitti homman lopettamiseksi ja otin viimeisinä lupaaminani päivystyskertoina puolisoni mukaan vessojen tarkastuskäynneille. Sillon sain olla rauhassa.

Joku valitteli työpaikalla olleen ilmeisesti kylmä n15 astetta. Mun työpaikalla yleensä n 3-5 astetta, ja joskus on ihan kuuma, kun laittaa kunnolla päälle. Joissain työtehtävissä ollaan pakkasessa, siis -30 pakkasta. Joku työpaikka taas oli sellainen, että aamulla jo oli 25-30 astetta lämmintä ja mun mielestä siellä kylmässä saa laitettua vaatetta aina lisää, mut sille kuumuudelle ei oikein voi mitään. Vaikka periaatteessa mukavalle se lämpö kuulostaa, niin ei ole töissä kivaa.

Mut se inhottavin työ? Se on kyllä ollut joku paikka, missä on ikävä pomo ja inhottavat työvuorot tai inhottavat työkaverit. Puhelinmyyntiin en lähtisi, tai mihinkään muuhunkaan, missä joutuu koko päivän istumaan paikollaan. Olis selkä pian jumissa.

Vierailija kirjoitti:

Laitoshuoltajan työ oli helvettiä. Työkaverit täysin moraalittomia pomon liikkeitä vahtivia laiskureita. Kaikki työt siitä mistä aita on matalin. Jos teki työn liian hyvin=enemmän aikaa käyttäen mutta silti tehokkaasti, sai kielen naksuttelua ja silmien pyörittelyä. En kestänyt sitä, usein säälitti potilaat joihin se vaikutti. Enää en voisi sanoa että tulen kaikkien kanssa toimeen työyhteisössä sun muuta korulauseita, koska iskostui niin hyvin tajuntaan se että korkea työmoraali voi joskus estää yhteisymmärryksen. Päätin tehdä työni hyvin ja sain paskaa, mutta en kadu.

Mä ajattelin myös tulevani kaikkien kans toimeen. No, en tule, joskus tulee vastaan ihmisiä joiden kanssa ei vaan tule toimeen. Yleensä joko laiska, joka ei tykkää että toinen tekee työn kunnolla, tai sitten ihminen jolle ei kelpaa mikään ja joka huomauttaa vaan huomauttamisen takia. Voi tänään sanoa tee näin ja huomenna päinvastoin, ilman mitään muuta syytä, kun haluaa vaan päästä sanomaan.

Henkilökohtainen avustaja yksityisessä yrityksessä.

Yritys sai irtoasiakkaita kunnalta. Multa kysyttiin voisinko mennä asuinpaikkaani lähellä olevaan palvelutalon auttamaan ms-tautisen miehen sänkyyn. Klo 22-24. Sanottiin, että siinä tarvitaan nostolaitetta, jonka käyttö opetetaan. Kun olin jo luvannut hoitaa pari kuukautta hommaa, niin kerrottiin että tältä invalta voi sitten tulla hieman ulostetta nostolaitesysteemissä.

Se jätettiin kertomatta, että äijä oli 140-kiloinen.

Nostolaite näytettiin kerran.

Neljästä ensimmäisestä kerrasta kahdella sitä paskaa sitten tuli. Pyysin koulutusta siihenkin. Oli kuulemma kerrottu, että olen ammattilainen. En todellakaan ole! Teen keikkoja koska en saa ikäni vuoksi muitakaan töitä.

Äijän perse piti pyyhkiä ja öljytä pussit ja pukamavoiteet työntää peräreikään.

Kiukkuinen kusipää. Reitti sänkyyn oli niin kapea että edelliset olivat törmänneet seiniin ja ovenpieliin. Mitään ei saanut siirtää, ei hänen tuoliaankaan jonka olisi voinut siirtää sitten takaisin. Rikki mennyt imuri piti olla myös reitillä.

Äijä haukkui minua mähläriksi. Lopetin keskustelun kanssaan. Sitten vain istuin paikalla kunnes tuli aika laittaa hänet sänkyyn.

Hyi helvetti!

Hautomo. En ole sen kokemuksen jälkeen lihaan koskenut. Osa tipuista syntyy niin vammaisina kuin olla vain voi. Ainoa lohtu on nopea loppu silppurissa.

Sairasta.  Onneksi oli kahden päivän keikka.

Yritin myydä puhelimessa Skimbaaja lehden vuosikertaa. Ei kukaan halunnut tilata. Mutta silloin oli lama-aika.

Kaikki muut asiakaspalvelutyöt paitsi kirjaston tiskillä. Kirjastossa oli rauhallista ja sympaattisia asiakkaita. Kokemusta monenlaisesta erilaisesta asiakaspalvelutyöstä, ja voiton vie paskuudessa puhelintyö. Esimiehen painostus, vittumaiset asiakkaat ja helvetilliset selkä ja niskakivut. Paskaa palkkaa unohtamatta.

Vanhainkodin osasto. Kaikki raskaasti autettavia. Ei yhtään asukasta, jonka kanssa olisi voinut keskustella. Suurin osa tuijottaa sängyissään kattoa päivät pitkät. Aamuvuoro: aamupesukierros, sitten syöttökierros, lisää pesuja, syöttökierros, vaippakierros, syöttökierros jne. Iltavuoro: syöttökierros, vaippakierros, syöttökierros. Pienikin muuttuva osanen käynnistää jumalattoman kiireen.Työkaverit yhtä tylsiä kuin työkin, ei mitään huumoria tai mielikuvitusta, vedetään vain orjallisella rutiinilla. Omaiset muistavat kertoa, kuinka tyytymättömiä ovat hoitoon.

Ketjussa paljon parjattu henkilökohtaisen avustajan työ on minulle ollut kaikin puolin antoisaa. Matkailua Suomessa ja ulkomailla, konsertteja, teattereita, luonnossa liikkumista, kotitöitä, puutarhanhoitoa, paljon vitsailua ja mukavien ihmisten kohtaamista yms. Ihan eri kategoriaa kuin vanhainkotityö. 

Pääomasijoittaminen pre-seed-vaiheen teknologiayriksiin. Kehittyi paha kusipääallergia.

Vierailija kirjoitti:

Puhelinmyyjä.

Mulle puutarha-alan kesätyö oli vielä vähemmän mieluisa puhelinmyyntityöhön verrattuna. Olen sosiaalinen ihminen, joten oli aivan tuskaa kitkeä rikkaruohoja kahdeksan tuntia päivässä. Puhelinmyyntityössä taas minulle osui duuni jossa puhelimeen vastasivat mukavat ja kiinnostuneet, tietyn firman nykyasiakkaat niiden haista paska -asiakkaiden sijaan.

Siivous. Välineitä ei ollut(mm. imuri oli hajonnut), ja kun huomautin esimiehelle asiasta, ei reagoinut mitenkään. Samassa ajassa piti saada yhtä puhdasta jälkeä ilman imuria kuin imurin kanssa. Helvetinmoisen iso tila. Melkein itkua väänsin kun pomo painostaa et ylitöiksi ei saa mennä.

Toisessa siivouskohteessa olin sairaana ja voimat aivan poikki. Olin kuitenkin töissä koska pomo ei antanut olla pois(olin 17 enkä tajunnut mitä minulta voi vaatia). Seuraavana päivänä tulee vihaista puhelua pomolta, etten ole siivonnut jotain tilaa. Olin katsonut, että tilaa ei oltu käytetty eikä siellä ollut tarpeen kuin roskien vienti ja pikainen siivous. Aikaa oli aivan helvetin vähän jota monikerroksinen rakennus kyseessä, ei kuitenkaan mikään sairaala. Siivosin kyseisen tilan kuitenkin ekstrana muun työni päälle uudelleen, samassa työajassa kuin normaalisti koko rakennuksen. Taas pomolta soitto että ei ole siivottu, piti sitten mennä pomon ja asiakkaan kanssa kyseiseen tilaan ihmettelemään. Se oli tosi nöyryyttävää kun kaksi kertaa olin siivonnut sen tilan lattiasta kattoon ja molemmat haukkuu etten ole siivonnut mitään ja miksi jätän työn tekemättä. Sinne olikin sitten jäänyt jonnekin aivan ihme paikkaan joku viiru, jota ei olisi osannut katsoa ilman että joku näyttää. Tämän olisi voinut kertoa jo aiemmin ja vähän inhimillisemmällä tavalla, eikä kyseinen viiru edes muistaakseni lähtenyt normiaineilla pois.

Tuo päivä oli viimeinen niitti ja jäin sairauslomalle työuupumisen vuoksi. Kohtuuttomat vaatimukset, aikaa olisi saanut olla kymmenen kertaa enemmän, epäreilu pomo jne.

Jäi hirveä kammo siivoustyötä kohtaan ja jotenkin tunnen aina sääliä kun näen siivoojia.

Vierailija kirjoitti:

Hautomo. En ole sen kokemuksen jälkeen lihaan koskenut. Osa tipuista syntyy niin vammaisina kuin olla vain voi. Ainoa lohtu on nopea loppu silppurissa.

Sairasta.  Onneksi oli kahden päivän keikka.

Niitähän kuoriutuu päivässä kymmeniä tuhansia joten ei ole ihme jos muutama vammainen on seassa.

Osa ihmisistäkin syntyy vaikeasti vammaisina.

Mutta joo, eräässä ruokatehtaassa liukuhihnatyö. Sama kädenliike koko 8 tuntia, never again.

Asiakaspalvelutyö ja bussikuskin työ. Kun ei vaan voisi vittuakaan kiinnostaa asiat joihin ei voi itse vaikuttaa ja silti pitäisi olla yhtä hymyä. Onneksi nyt ei tarvitse duunissa kohdata vittumaisia asiakkaita. 

Mikä tahansa työn osa-alue suurkeittiöllä. Pahempaa kuin lähärinä oleminen vuodeosastolla.

Todella!

Helpottaa lukea että en ole yksin tämän kanssa. Samoja töitä vuoden verran tehnyt. Oli minulle se kutsumusammatti / unelmatyö jota silmällä pitäen olin opiskellut turvallisuusalaa kolme vuotta. Sitten alkuviehätyksen jälkeen kyseinen duuni muodostui painajaiseksi. Kaikista pahinta mulle oli työyhteisön sairaus, joka ilmeni jatkuvana kyttäämisenä, draamana ja ylilyönteinä. Sitten kakun kermana vielä välinpitämättömyys turvallisuusaspekteja kohtaan (!) liiketoiminnan edistämiseksi.

Tosin kaikki tämä pätee ihan kaikkiin yksityisen turva-alan hommiin. Sinne hakeutuvat lähtökohtaisesti aggressiiviset, voimaa ihailevat yksilöt, jotka sitten suhtauvat ongelmatilanteessa häikäilemättömästi lähes kaikkeen kohteena olevaan. Oli aivan suunnattoman riipivää seurata kuinka oma ja kumppanin psyyke rakoili sekä persoona muuttui kylmäksi ja välinpitämättömäksi.

Mutta nyt olen hemmetin iloinen, sillä pääsin pois ennen kuin kaikki tämä tuhosi minut. Nyt opiskelen uutta alaa ja tulevaisuus näyttää valoisalta. :)