Mitä työtä olet kokeillut, mihin et ikinä, missään olosuhteissa halua palata?

Vierailija kirjoitti:

Olin 2 kuukautta rakennusapumiehenä. Ainoa työtehtäväni oli valvoa henkilönostimen työturvallisuutta eli katsoa ettei kukaan jäänyt sen alle. Seisoin sitten koneen takana kaksi kuukautta tekemättä yhtään mitään. Jalkoja särki koko päivän aivan älyttömästi ja kello ei tuntunut liikkuvan mihinkään.

Olen keski-ikäinen nainen ja elämässäni kokeillut yhtä ja toista työtä. Kuvailemasi työ sopisi itselleni loistavasti eläke-ikään saakka. Yksinkertaista, helppoa ja stressitöntä. Mielelläni tuijottelisin palkkani eteen ettei kukaan jää nostimen alle. Palkkaisiko joku minut, 54 v. työttömän lähihoitajan kyseisiin töihin?

Päiväkodissa hoitaja! Never again!

Vierailija kirjoitti:

Kelan asiakaspalvelu puhelimessa. Voitte kuvitella mitä se on kun elämänkoululaiset ja työttömät ja narkkarit jne kaataa päivittäin 7-8 tuntia paskaa niskaan ja kaikki nauhotetaan joten et ikinä voi sanoa mitään takaisin. Ei enää ikinä.

En tajua. Siis asiakkaita, sinua kyllä ymmärrän. Mä oon kuullut ihmisten valitusta kaavakkeista ja virkailijoista ja siitä, miten joku on "fiksusti" lohkaissut virkailijalle, todeten aina lopulta, "menipä hiljaseks, heh heh hee. Miten tyhmiä ihmiset voi olla? Se virkailija ei varmaan voi vaikuttaa millaisella kaavakkeella korvausta haetaan, tai kun asiakas ei ole tuonut tarvittavia liitteitä jne. Käsittääkseni virkailija ei voi tehdä päätöstä jistain tuesta itse, vaan tietyt säännöt ja ohjeet on joiden mukaan se myönnetään. Ja että se v**tuilu nopeuttaisi asian käsittelyä? Itseäni ärsyttää vaan virkailijat, jotka ei tiedä/osaa asioita jotka virkailijana pitäisi tietää.silti yritän asiodessa olla kohtelias, joku voi olla uusi työntekijä? Onneksi välillä aina löytyy töitä, mutta työttömänä jossain virastossa käydessäni ihmettelen myös asiakkaita jotka ei vastaa virkailijan kysymyksiin, höpöttää vaan omiaan ja ihmettelee missä rahat viipyy. Mahtaa olla tuskaa. Niitä keskusteluja vaan kuulee joskus odottaessa.Siksi itse yritän pysyä asiassa ja olla asiallinen, tilanteessa kun tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelan asiakaspalvelu puhelimessa. Voitte kuvitella mitä se on kun elämänkoululaiset ja työttömät ja narkkarit jne kaataa päivittäin 7-8 tuntia paskaa niskaan ja kaikki nauhotetaan joten et ikinä voi sanoa mitään takaisin. Ei enää ikinä.

En tajua. Siis asiakkaita, sinua kyllä ymmärrän. Mä oon kuullut ihmisten valitusta kaavakkeista ja virkailijoista ja siitä, miten joku on "fiksusti" lohkaissut virkailijalle, todeten aina lopulta, "menipä hiljaseks, heh heh hee. Miten tyhmiä ihmiset voi olla? Se virkailija ei varmaan voi vaikuttaa millaisella kaavakkeella korvausta haetaan, tai kun asiakas ei ole tuonut tarvittavia liitteitä jne. Käsittääkseni virkailija ei voi tehdä päätöstä jistain tuesta itse, vaan tietyt säännöt ja ohjeet on joiden mukaan se myönnetään. Ja että se v**tuilu nopeuttaisi asian käsittelyä? Itseäni ärsyttää vaan virkailijat, jotka ei tiedä/osaa asioita jotka virkailijana pitäisi tietää.silti yritän asiodessa olla kohtelias, joku voi olla uusi työntekijä? Onneksi välillä aina löytyy töitä, mutta työttömänä jossain virastossa käydessäni ihmettelen myös asiakkaita jotka ei vastaa virkailijan kysymyksiin, höpöttää vaan omiaan ja ihmettelee missä rahat viipyy. Mahtaa olla tuskaa. Niitä keskusteluja vaan kuulee joskus odottaessa.Siksi itse yritän pysyä asiassa ja olla asiallinen, tilanteessa kun tilanteessa.

Piti vielä lisätä... voi sitä myötähäpeää kun joku sanoo "sanoin näin, meni virkailija hiljaseks". Hmm..ilmeisesti virkailija ei työnsä puolesta voi vastata takaisin samalla mitalla, tai miettii miten ääliö voi ihminen olla. Veikkaan että virkailija kuulee ne samat muka hauskat ja nokkelat läpät kerta toisensa jälkeen. Niinkun muut asiakaspalvelijat myös, samat jutut, vitsit ja valitukset kerta toisensa jälkeen. Yleensä asioita joihin ei voi itse vaikuttaa.

Taimenistutuksesta löytyy paljon samoja asioita. Täälläkin hikeä helteellä, kipeä selkä, ei vessaa/juoksevaa vettä ja stressiä, kun pomo hönkii niskaan "oletko jo istuttanut 1000 taimea"? Heikompi aines potkitaan/savustetaan ulos, eikä näissä hommissa oikein pärjää kuin kovakuntoiset miehet. :/

Ei siinä mitään, 1000 taimea olisikin helppoa istuttaa viileässä säässä, tasaiseen, kivettömään maastoon, jossa ei olisi jumalatonta määrää risuja ja sudenkuoppia. Ei tarvitse paljoa extremeurheilua harrastaa, sillä noissa maastoissa saa pelätä suorastaa, milloin tippuu reittä myöten kivien välissä olevaan kuoppaan, vääntää nilkkansa tai törmää kyyhyn.

No oon vielä nuori ja jotenkin opiskelut pitää rahoittaa.

Upseeri.

Ammattikoulussakin lienee akateemisempaa kuin kadettikoulussa. Kadettikoulussa/jehovissa saa viisailta "oikeat" vastaukset kysymyksiin.

Kirjoissa on valmiiksi painettuna kysymykset ja vastaukset, välissä muka analyyttisesti "pohdiskellaan", sitten luetaan vastaukset ääneen ja kas: Opittu ja osataan myöhemmin!!! 

Lähes kaikki teollisuuden hommat ovat alipalkattuja sekä masentavia paikkoja joissa on surkea ilmapiiri ja vaihtuvuus on monessa paikassa suuri varsinkin jos vakituisen duunarin sijaan joudut vuokrafirman kirjoille tekemään samoja hommia kuin vakkarit ,pienellä palkalla niin olet silloin pelkkä kiireenpurkaja ja hyväksikäytetty orja.

Kaikki yötyöt. Ennemmin myyn vaikka persettä henkeni pitimiksi jos on pakko. En vaan kestä sitä väkisin valvomista, koko elämä meni ihan zombina enkä saanut mitään tehtyä silloin kun olin yötöissä. Onni onnettomuudessa, että lääkäri otti oireeni tosissaan eikä pitänyt mua mukavuudenhaluisena työnvieroksujana. Yötyöt ei todellakaan sovi mulle.

Joku kommentoi, että asiakaspalvelijat on luonteeltaan kynnysmattoja. No ei ehkä niinkään, asiakaspalvelutyöhön vaan suhtautuu työnä, osa työtä on jutusella ihmisten kanssa joutavia, kuunnella valituksia ym. Jos siitä maksetaan, niin mikäpäs siinä, vaikka muuten vihaan tuommoista, siis sellaista vähän turhasta valittamista ja sen pohtimista, mahtaako illalla sataa. Toki asiakkaita on erilaisia, mutta on uskomattomia kysymyksiä tullut ja valituksia, joihin ei itse voi vaikuttaa, yleensä tietyt ohjeet tulee työnjohdolta joita sitten noudatetaan, halusipa tai ei, jos palkkansa meinaa saada.

Lähihoitaja psykiatrisessa. Toivotonta hommaa

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yötyöt. Ennemmin myyn vaikka persettä henkeni pitimiksi jos on pakko. En vaan kestä sitä väkisin valvomista, koko elämä meni ihan zombina enkä saanut mitään tehtyä silloin kun olin yötöissä. Onni onnettomuudessa, että lääkäri otti oireeni tosissaan eikä pitänyt mua mukavuudenhaluisena työnvieroksujana. Yötyöt ei todellakaan sovi mulle.

Mä taas VIHAAN iltatyötä ja iltavuoroja. Mieluummin oon aamulla tai yöllä töissä, mut iltatyöt/iltavuorot? Kun pääset kotiin, valvot yöllä, kun ei saa unta heti, nukut päivällä ja kiiruhdat töihin. Muuta ei ehdi.

Kotisiivous.

Yksityiset vanhusten hoivakodit.

Kuluttajaneuvojan työ ei totisesti ollut minun duunini. Tein sitä pari kuukautta sijaisena opintojen loppuvaiheessa.

Kuunnella nyt ihmisten valitusta siitä, että jäätelötötterössä ei ollut tarpeeksi hilloa tai suklaata. Tai että X:n kaupungissa ei ollut rahastoa, josta saatavalla avustuksella voisi kuitata omat velat. Entä se käytetty auto, jota ei koeajettu, kun se näytti niin siistiltä.

Onnistuin ärsyttämään valittajia niin paljon, että minustakin valitettiin.

Onko muita, joista on valitettu oikeuskanslerille ja ministeriöön?

Aikuisssosiaalityö, jossa järkyttävä kiire ja paine, pitäisi tietää kaikesta kaikki ilman perehdytystä surkeella palkalla ja hyysätä vastuuttomia aikuisia, jotka ryssivät huolettomasti joka asian. 

Kotihoito. Lyhyesti.

Myyntityö. 

Tai ehkä jos oisi ihan ihan pakko niin jossain mukavassa erikoismyymälässä sitä kestäisi, mutta ei enää ikinä kiitos ruokakaupan kassaksi. Se oli itelleni sellainen täysin oman mukavuusaluen ulkopuolella olon paikka, koko työpäivä jatkuvassa asiakaskontaktissa ja jatkuvasti vaihtuu asiakkaat ja hyh. AIkansa sitä kesti mutta ei kyllä enää koskaan kiitos... Minulta sellainen työ imee ihan kaikki mehut, en jaksa kokoaikasta sosialisointia vaihtuvien naamojen kanssa.

Ja yksi mitä en ole koskaan tehnyt enkä tekisi onpuhelinmyynti/puhelinaspa. Inhoan puhelimessa puhumista.

Vierailija kirjoitti:

Kuluttajaneuvojan työ ei totisesti ollut minun duunini. Tein sitä pari kuukautta sijaisena opintojen loppuvaiheessa.

Kuunnella nyt ihmisten valitusta siitä, että jäätelötötterössä ei ollut tarpeeksi hilloa tai suklaata. Tai että X:n kaupungissa ei ollut rahastoa, josta saatavalla avustuksella voisi kuitata omat velat. Entä se käytetty auto, jota ei koeajettu, kun se näytti niin siistiltä.

Onnistuin ärsyttämään valittajia niin paljon, että minustakin valitettiin.

Onko muita, joista on valitettu oikeuskanslerille ja ministeriöön?

Kollegasta valitettiin - väärä arvosana yhdelle herran tertulle. ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon nyt muutaman viikon ollut kesätöissä hautausmaalla (pääasiassa haravointia, kastelua, ruohonleikkuuta jne). Työ on kyllä periaatteessa ihan mukavaa: rauhallinen ympäristö, taukoja on riittävästi ja työkaverit mukavia. Sen verran rankkaa kuitenkin seistä ja touhuta se seitsemän tuntia (hyvällä tuurilla auringon porottaessa kovaa), että en kyllä enää uudestaan hae. :D Ainakin kunto kasvaa kohisten.

Anteeksi etukäteen, mutta pitää seistä :D Aika monessa työssä pitää seistä, kävellä, kyykkiä ja kurotella. Siihen tottuu kyllä.

Tu mulle kesäduuniin. Kun oot stepannut päivän aikana 200porrasta, kontannut kaatiaala, kurotellut kattoon tai maalannut kuukaudes 130tuntia niin voit sanoo et rankkaa oli. Ja päivät on 8-12 tuntia. Välil sataa rakeita ja välilporottaa aurinko. Mut työt on tehtävä.

Purkasin tiiliseinää 8 tuntia krapulaisen savolaisen kanssa ja kuuntelin sen itseään naurattavia savolaisia väännöksiä ja suomen kielen väkisin makaamista. Päivän päätteeksi v.....enemmän kuin koskaan aiemmin. Otin lopputilin 16:00.

Jos joskus parempaan työhön pääsen niin teleoperaattorin puhelunasiakaspalveluun en enää palaa.

Työnantajan puolelta mahdottomat vaatimukset, asiakkaat 80% ajasta inhottavia.