Lue keskustelun säännöt.
Mitä työtä olet kokeillut, mihin et ikinä, missään olosuhteissa halua palata?
06.06.2017 |
Itselläni mansikanpoiminta oli sellainen kokemus. Ansiot jäi pieniksi, koska en yltänyt samaan tahtiin kuin nopeimmat, vaikka kaikkeni yritin. Aurinko poltti niin, että hiki valui koko päivän. Polvet ja selkä kipeinä, kyynärpäähänkin tuli jokin tulehdus.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Kauheimpia oli ne ulkoiluhetket, oli vielä sellainen ryhmä että aina ekana ulkona ja vikana sisällä. Ja toki harjoittelija meni ekana ulos ja tuli vikana sisälle.
Siellä on kyllä sitten toimittu ihan väärin. Harjoittelija ei voi olla eka ulosmenijä ja vika sisääntulija, koska silloinhan olet (vaikkakin hetken) osan lasten kanssa yksin pihalla. Harjoittelijaa ei saa laittaa yksin lasten kanssa, koska on ns. vastuuton eli ei ole juridisessa vastuussa lapsista.
On varmaankin yllättävänkin yleistä. Itse saanut kokea saman enkä ollut edes alan opiskelija vaan työkokeilija, jolla ei ollut minkäänlaista tietoa mistään.
Toimintana valitettavaa, mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelinmyyjänä olin 3 vrk, eikä enää koskaan.
Puustellin kiertävä keittiömyyjä. Aivan helvettiä. Kestin sitä 3 kk, eikä koskaan enää.
Eräällä vaateketjulla olin myyjänä harjoittelussa. Ihan karseeta! Ensinnäkin todella inhottava pomo, paljon inhottavia asiakkaita jotka purkavat pahan olonsa myyjiin, sitten kyselivät minulta kaikenlaista vaikka lukee ''harjoittelija'' ja haukkuvat pystyyn kun en ''myyjänä'' osaa sekunnissa vastata johonkin asiaan. Muutenkin harjottelijalle teetettiin tietysti aina kaikki p*skahommat. Ja kaikkia asiakkaita piti mielistellä niin hirveästi, ettei se tuntunut edes luontevalta eivätkä asiakkaatkaan siitä pitäneet todennäköisesti.. että kokoajan hengitetään niskaan.
Nyt olen ollut jo nelisen vuotta varastolla hommissa, ja tykkään! Ketään ei tarvitse mielistellä, kukaan ei ole haukkumassa, ketään ei tarvitse palvella, työ on aivotonta duunarihommaa, työporukka on MAHTAVA, varaston esimiehet on MAHTAVIA, ja töihin on aina kiva mennä! Palkkakin on ihan hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkösluokan opettaja. Toivottoman villit lapset jotka olisi halunneet vain leikkiä. Eivät osanneet vielä numeroita joten vaikea neuvoa esim. Ota sivu 4.
Minulla sama kokemus. Lisäksi kova paine että oppivat lukemaan ja kirjoittamaan sekä käytöstapoja ja koulun tavat. Mitä vanhemmat lapset, sitä helpommalla pääsee. Kouluttauduin lukioon aineenopettajaksi.
Olit luokanopettaja ja lähdit sitten opiskelemaan jotain ainetta? Kuinka pitkään sinä olet oikein opiskellut? 10 vuotta yliopistossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheimpia oli ne ulkoiluhetket, oli vielä sellainen ryhmä että aina ekana ulkona ja vikana sisällä. Ja toki harjoittelija meni ekana ulos ja tuli vikana sisälle.
Siellä on kyllä sitten toimittu ihan väärin. Harjoittelija ei voi olla eka ulosmenijä ja vika sisääntulija, koska silloinhan olet (vaikkakin hetken) osan lasten kanssa yksin pihalla. Harjoittelijaa ei saa laittaa yksin lasten kanssa, koska on ns. vastuuton eli ei ole juridisessa vastuussa lapsista.
On varmaankin yllättävänkin yleistä. Itse saanut kokea saman enkä ollut edes alan opiskelija vaan työkokeilija, jolla ei ollut minkäänlaista tietoa mistään.
Toimintana valitettavaa, mutta totta.
En ole koskaan törmännyt siihen, että opiskelija jää lapsiryhmän kanssa yksin, ja olen ollut alalla yli vuosikymmenen. Periaatteessa olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ei pientä hetkeä joku henkilö hallitse lasten kanssa keskenään olemista, selvästikään ei sovi alalle. Eihän sitä koulunpenkillä voi opettaa, miten lasten kanssa ollaan, mitä äänenpainoja käytetään tai että pitää kieltää, jos joku on vaarassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivoustyö. Työ pitää tehdä juosten, eikä siihen usein saa kunnon perehdytystä. Erityisesti jos olet tuuraamassa. Kuitataan vain että kyllähän sinä siivota osaat. No, en ilmeisesti osaa. Ja eräs esimies oli varsinainen laatupaviaani.
Eräs elintarvikealan tehdas. Työ oli tietysti pakkotahtista ja raskasta, mutta pahimpana jäi mieleeni paikan yleinen ilmapiiri ja johtaminen, joka perustui lähinnä karjumiseen. Hirveä paikka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Feissaaminen, ai perskele. Päivän ja 15 min kesti kantti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työllä ei ole väliä mutta työntekijät ja esimiehet melkein kaikkialla aukoo päätään kaikesta mitä teen. Ei kiinnosta mennä mihinkään töihin enää.
Lastenohjaaja. En sovi persoonaltani lainkaan pienten lasten parissa tehtävään työhön. Koin työn äärimmäisen stressaavana enkä kyennyt näkemään lapsia ihmisinä vaan lähinnä rasitteina. Nykyään teen työtä yläkouluikäisten nuorten kanssa ja vaikka heidänkin joukostaan löytyy ne pakolliset kiintiökusipäät, niin olen aivan eri lailla motivoitunut työhöni. Kykenen myös näkemään nuoret, ne rasittavatkin, persoonina ja yksilöinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palvelutalo. Jatkuvasti liian vähän henkilökuntaa, sairauspoissaoloja, sijaiskielto, stressaantuneita hoitajia, selän takana puhumista ja kiusaamista, eri ammattiryhmien välistä kateutta/erimielisyyttä (lähihoitajat, sairaanhoitajat, lääkärit, fyssarit), järjettömiä työvuoroja ja surkeaa työvuorosuunnittelua. Lisäksi hoitajille lankesivat mm. keittiötyöt, mikä oli tietysti pois hoitamiseen käytettävästä ajasta.
Tapasin kyllä mukaviakin työkavereita ja iso osa vanhuksista oli ihania. Työ olisi ollut ihan OK ilman sitä jatkuvaa painetta niskassa. En todellakaan ihmettele, miksi sairaslomia ja irtisanoutumisia oli talossa niin paljon. Johdon mielestä kaikki oli tietysti työntekijöiden syytä.
Jos tästä nykyisestä työstä eroon pääsen niin ikinä en tälle alalla palaa. Ihmisestä revitään kaikki irti, kesällä 9-10 tunnin päiviä kun on tuurausta. Kuljetus ja huolinta on kyseinen ala, toimistotyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodit ei ole kovin suosittuja työpaikkoja. Jotainhan niissä on pielessä, kun muissakin ketjuissa niitä moititaan. Kuitenkin viette sinne lapsianne.
Vierailija kirjoitti:
Eräällä vaateketjulla olin myyjänä harjoittelussa. Ihan karseeta! Ensinnäkin todella inhottava pomo, paljon inhottavia asiakkaita jotka purkavat pahan olonsa myyjiin, sitten kyselivät minulta kaikenlaista vaikka lukee ''harjoittelija'' ja haukkuvat pystyyn kun en ''myyjänä'' osaa sekunnissa vastata johonkin asiaan. Muutenkin harjottelijalle teetettiin tietysti aina kaikki p*skahommat. Ja kaikkia asiakkaita piti mielistellä niin hirveästi, ettei se tuntunut edes luontevalta eivätkä asiakkaatkaan siitä pitäneet todennäköisesti.. että kokoajan hengitetään niskaan.
Nyt olen ollut jo nelisen vuotta varastolla hommissa, ja tykkään! Ketään ei tarvitse mielistellä, kukaan ei ole haukkumassa, ketään ei tarvitse palvella, työ on aivotonta duunarihommaa, työporukka on MAHTAVA, varaston esimiehet on MAHTAVIA, ja töihin on aina kiva mennä! Palkkakin on ihan hyvä.
Mun alkoi tehdä mieli varastoon töihin :)
Vierailija kirjoitti:
Huolinta. Ei helvetti enää (kauaa). Ai mitä? Yhdistä perfektionismi, hektisyys, asiakaspalvelutyö ja huonohko palkka = huolinta. Mieluummin olisin huoleton perusduunari.
SAMAA MIELTÄ!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkösluokan opettaja. Toivottoman villit lapset jotka olisi halunneet vain leikkiä. Eivät osanneet vielä numeroita joten vaikea neuvoa esim. Ota sivu 4.
Minulla sama kokemus. Lisäksi kova paine että oppivat lukemaan ja kirjoittamaan sekä käytöstapoja ja koulun tavat. Mitä vanhemmat lapset, sitä helpommalla pääsee. Kouluttauduin lukioon aineenopettajaksi.
Olit luokanopettaja ja lähdit sitten opiskelemaan jotain ainetta? Kuinka pitkään sinä olet oikein opiskellut? 10 vuotta yliopistossa?
Cumusta laudaturiin ei kauan mene kun on opettajan pätevyys ja opetettavasta aineesta sivuaine.
Uutta opettajanpätevyyttä varten ei tarvitse aloittaa aina alusta kaikkia yliopisto-opintoja. Entiset opinnot lasketaan hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodit ei ole kovin suosittuja työpaikkoja. Jotainhan niissä on pielessä, kun muissakin ketjuissa niitä moititaan. Kuitenkin viette sinne lapsianne.
Liian vähäinen henkilökunta suhteessa lapsien lukumäärään tekee tuon. Useimmissa ei mm. sijaisia oteta ja päiväkodeissa mm. flunssat jyllää. Sinne ei voi mennä kuumeisena työhön, kun tietää, että kaikki muutta saa saman taudin ja perheet päälle - jossain toimistossa yksin ei haittaa tästä näkökulmsta pikku flunssanpoikanan (totuushan on, että monet menee sairaina töihin).
Espoo tuuletti taidepedagogeilla päiväkodeissa: hanke oli upea. Taidekasvatusta useilta taiteen aloita. Kunnes hanke loppui ja taidepedagogeiksi palkattujen piti alkaa tehdä normaalia hoitotyötä ja sijaistusta "vähän sivussa". Netissä paljon kertomuksia, etä sitä taidetta ei ehdi tehdä yhtään enää: miten tehdä 2 ihmisen työtä yhtäaikaa (olla taidepedagogi ja sijaistaa sairaslomalaista?). Liian vähällä henkilökunnalla pilattiin tämäkin hieno muutos.
Ns. vastaanottopsykologi. Oma psyyke ei kestänyt.
Helsingin Sanomien feissaaja. Selväksi tuli hyvin pian etten ole mikään myyjätyyppi - en itsekään pidä tyrkyttämisestä.