Mitä työtä olet kokeillut, mihin et ikinä, missään olosuhteissa halua palata?

Raptor kirjoitti:

Todella!

Helpottaa lukea että en ole yksin tämän kanssa...

Tämä siis HKI-Vantaan turvatarkastuksesta.

Suoramyynti eräässä firmassa.

Työ itsessään oli toki haastavaa, ensin itsensä myyminen ovesta sisälle ja sitten vielä asiakkaan vakuuttaminen siitä että he haluavat ostaa tuotteen. Onneksi suurin osa ihmisistä ei päin naamaa uskalla olla yhtä ilkeitä kuin vaikka puhelinmyyjille. Paljon oli myös aivan ihania asiakkaita joiden luona kahviteltiin ja juteltiin mukavia kuin vanhat tutut.

Kamalan tuosta työstä teki esimies ja pomo. Haastattelutilanteessa työstä valehdeltiin ja perehdytyksiä ei tehty kunnolla. Uusien työntekijöiden olisi pitänyt heti yltää samalle tasolle kuin vuosia samaa työtä tehneet. Heikoiten pärjääviä työntekijöitä haukuttiin päin naamaa kaikkien muiden edessä (ja seläntakana) joka päivä. Ilmapiiri oli todella huono ja palkka surkea. Ei enää koskaan.

Pikaruokatyö. Aina kiire, aina liian vähän porukkaa töissä, aivan järkyttävän hirveä esimies, just sellainen jolle on noussut esimiesasema (pikaruokapaikan vuoropäällikkönä......) hattuun. Vapaita ei saanut toivoa, eli käytännössä piti elää valmiina lähtemään siihen p*skaduuniin mikä päivä vaan.

En lähtis teurastamoon tai just tuommoseen tipulaan, mitä yks kirjoitti. En pystyis vaan, en. Lihanleikkuu teollisessa mittakaavassa oli inhottavaa siis myös. En siis ole ollut, enkä lähtis, mulle vaan tulis huono olo.

Muuten en siis työtä pelkää, oon ollut tehtaissa ja vaikka missä fyysisesti raskaissakin töissä.

Sotkuinen liukuhihnatyö tehtaassa. Oli kylmää, meluista, ankean näköistä ja sotkuista. Työkaveritkin olivat aika yksinkertaista sakkia ja työilmapiiri ei ollut kovinkaan kummoinen ylöspäin. Itse porukka tuli kuitenkin käsittääkseni ihan hyvin toimeen. En tosin jaksanut juuri jutella muille, koska siellä ei ollut  sellaista väkeä, jolle juttelisin. Samoin ärsytti, että työpaikalle piti tulla käytännössä liian aikaisin, koska parin minuutin myöhästymistäkään ei sallittu ja sisääntulo leimattiin järjestelmään. Minulle tultiin ihan sanomaan siitä, että olin tullut viikolla kaksi kertaa alle 5 minuuttia myöhässä. Sen vielä ymmärtäisin jos hommat seisoisivat sen takia, mutta oma työtehtäväni ei riippunut mitenkään muiden hommista. 

Varastotyö K-Citymarketissa. Olin siellä työharjoittelussa ja koko sen ajan vain varastossa. Olin aivan poikki, paikkoja särki ja kuorma ei koskaan loppunut. Nyt olen töissä toimistossa ja on aivan ihanaa kun saa rauhassa tehdä töitä ja lepuuttaa välillä. En pidä hektisestä työstä ja raskaiden tavaroiden kantamisesta.

Blokkari ja kassa. Pitäkää tunkkinne.

Raptor kirjoitti:

Raptor kirjoitti:

Todella!

Helpottaa lukea että en ole yksin tämän kanssa...

Tämä siis HKI-Vantaan turvatarkastuksesta.

En jaksanut etsiä sitä lainausta, missä joku kirjoitti matkustajien valittavan turvatarkastuksessa. Nämä samat valittajat vaativat kuitenkin, että on turvallista. Miettikää mikä show syntyisi jos turvatarkastaja päästäisi jonkun menemään, kun sanoo olevan kiire ja se tiputtaa vaik lentokoneen. Siksi en ymmärrä turvatarkastuksesta valitravia ihmisiä, vaikken alalla työskentele. Ihmisethän vaatii koko ajan parempia turvatoimia, jotain kun sattuu joskus harvoin jotain tapahtumaan, vaaditaan miten turvatarkastusta on tiukennettava ja sitten siitä itse kuitenkin valitetaan turhana ja aikavievänä. Oliskin helppoa vaan tarkastaa ne "roistot", niinku telkkarissa.

Koko silpputyöurani on ollut täynnä näitä "ei ikinä enää"-paikkoja.

Puhelinmyynti. Minä en halunnut tyrkyttää. Ihmiset eivät halunneet ostaa.

Siivous. Tämä oli jopa ihan mukavaa kun kohde oli helppo ja olin aina yksin. Miinusta siitä, että olen allerginen, työ oli epäinhimillisinä vuorokaudenaikoina ja välillä piti tuurata Tielaitoksella jossa äijät katto pornoa ja huuteli. Hölmö minä en uskaltanut asiasta kertoa kellekään.

Baarityö. Humalaisia sönköttäjiä, hirveä meteli ja silloin vielä tupakansavu. Työajat myös pidemmän päälle ikävät.

Vuodeosastotyö vanhuspuolella. Helvetin esikartano, jossa surkeaa johtamista, kiusaamista, kohtuuton määrä töitä, epätasa-arvoinen kohtelu, kielitaidottomia "kollegoja ", kuselta haisevat tilat, epäsäännöllinen 3-vuorotyö, aggressiiviset potilaat, huono liksa ja oikeastaan kaikki muukin oli järjettömän hirveää. Ei IKINÄ enää. Ainakaan tätä.

Vierailija kirjoitti:

Varastotyö K-Citymarketissa. Olin siellä työharjoittelussa ja koko sen ajan vain varastossa. Olin aivan poikki, paikkoja särki ja kuorma ei koskaan loppunut. Nyt olen töissä toimistossa ja on aivan ihanaa kun saa rauhassa tehdä töitä ja lepuuttaa välillä. En pidä hektisestä työstä ja raskaiden tavaroiden kantamisesta.

Sehän on kivaa! Toisin kun istua koko päivä, olis pian selkä niin p*skana, että huh huh... Tiedän kokemuksesta miten rankkaa on istua neljäkin tuntia päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varastotyö K-Citymarketissa. Olin siellä työharjoittelussa ja koko sen ajan vain varastossa. Olin aivan poikki, paikkoja särki ja kuorma ei koskaan loppunut. Nyt olen töissä toimistossa ja on aivan ihanaa kun saa rauhassa tehdä töitä ja lepuuttaa välillä. En pidä hektisestä työstä ja raskaiden tavaroiden kantamisesta.

Sehän on kivaa! Toisin kun istua koko päivä, olis pian selkä niin p*skana, että huh huh... Tiedän kokemuksesta miten rankkaa on istua neljäkin tuntia päivässä.

Meillä on nappia painamalla nousevat pöydät. Hyvä kun välillä saa seistä. Käveltyäkin tulee kun pitää kopiokoneella ja arkistohuoneessa välillä käydä.

Sairaanhoitajana ensiavussa.

Lähijoitajana eräässä suuressa vanhustenkeskuksessa. Työ oli kuin liukuhihnatyötä. Vanhukset makasivat apaattisina monen hengen huoneissaan ja heidät syötettiin, kuivitettiin hirveällä kiireellä. Siinä ei ihmistä huomioitu ihmisenä, tuli mieleen että aivan kuin olisi jotain pakettia käännellyt ympäri toisensa perään

Ei mitään ylimääräistä ehtinyt, lopulta huomasin itsessänikin kyynistymisen merkkejä. Onneksi määrä-aikaisuus loppui. Nyt työttömänä keski-ikäisenä lähihoitajana en tiedä enää, onko minusta alalle. Tuo kokemus jotenkin pilasi motivaationi alalle.

vieraana kirjoitti:

Tehdastyötä, jossa pitää seisoa koneen ääressä ja painella tasatahtiin muutamaa nappulaa. Tein eräänä kesänä kuukauden, kun ei ollut muutakaan. Seisominen oli yllättävän rankkaa, mutta se paikallaan olo, yksin 8h koneen edessä yms. Ei sopinut adhd-ihmiselle yhtään!

Mun mielestä tuo on helpoin tapa ansaita rahaa. Saat kuunnella kuulokkeilla mitä haluat ja työ ei vaadi suurempaa miettimistä tai stressiä, eikä käytännössä voi mokata mitenkään. Minusta ihan iisiä hommaa sen jälkeen, kun edellisesdä työssä piti koordinoida monta asiaa, että toimii asiat, tekemiseen vaadittiin taitoa ja tietoa jne.

Mä kyllä löydän molemmista töistä paljon plussia, miinuksia myös löytyy jos haluaa löytää. Varmaan harvinaista, että mä tykkään kahdesta eri työstä jotka on täysin toistensa vastakohtia.

Kävin päivystämässä yhden illan Suomi-maidan leirillä, toiste en mene. Oli kyllä järkyttävää huomata minkälaisesta porukasta on kyse. Isänmaan puolella olen kuitenkin loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varastotyö K-Citymarketissa. Olin siellä työharjoittelussa ja koko sen ajan vain varastossa. Olin aivan poikki, paikkoja särki ja kuorma ei koskaan loppunut. Nyt olen töissä toimistossa ja on aivan ihanaa kun saa rauhassa tehdä töitä ja lepuuttaa välillä. En pidä hektisestä työstä ja raskaiden tavaroiden kantamisesta.

Sehän on kivaa! Toisin kun istua koko päivä, olis pian selkä niin p*skana, että huh huh... Tiedän kokemuksesta miten rankkaa on istua neljäkin tuntia päivässä.

Meillä on nappia painamalla nousevat pöydät. Hyvä kun välillä saa seistä. Käveltyäkin tulee kun pitää kopiokoneella ja arkistohuoneessa välillä käydä.

No, tiedän kyllä että ei kirjaimellisesti 8 tuntia istuta, kuten kirjoitin, olen tuollaista työtä tehnyt. Tiedän ne nousevat työpöydätkin, ja työpöydän ääressä sitä työtä silti tehdään. Eikä pari reissua kopiokoneelle tai muualle mun selkää auttanut, kun pakko välillä tehdä muutakin, siinä työpöydän ääressä.

Toimistosiivoojaksi en menisi tässä elämänvaiheessa enää. Ei sillä palkalla pystyisi elämään ja turhauttavaa työtä kokopäiväisesti tehtynä.

Vanhustyö ylipäätään. TETissä olin joskus yläasteella vanhainkodissa, ja minua alkoi yksinkertaisesti ahdistaa ja joka päivä odotin vain sitä että työt loppuisivat ja pääsisin kotiin. Mulle laitettiin ihan liikaa vastuuta siihen nähden että olin vain 14. Minun täytyi mm. viedä lähes täysin kuuroja ja dementikoita huoneisiinsa. Kerran kuulin valitusta siitä, kun yksi lähti menemään muualle ja koitin puhua häntä sinne huoneeseensa. Ihan sekaisin oli, kyyti kuulemma tulossa kotiin jne. vaikka oikeasti kyseinen rouva oli ilmeisesti loppuelämäkseen sinne laitettuna. Ei kuulemma sinne pidä mennä, enkö minä ymmärrä mihin pitää viedä jos sanotaan huoneeseen yms. Tuo hoitaja oli kyllä erittäin ärsyyntynyt minusta. Meni sitten hiljaiseksi, kun ärähdin, että olisiko se väkivalloin pitänyt rouvaparka sinne käytävälle työntää kun puhumallakin sai menemään. Ja tämäntyyppisiä tapauksia oli useampia. Osa vanhuksista myös valitti kaikesta. Yksi pyysi ylipuhumaan hoitajat päästämään hänet kotiin, kun ei hänessä mitään vikaa ole. Ei meinannut uskoa kun selitin, ettei minulla ole sellaisia valtuuksia. Muut hoitajat kyllä kehuivat asennettani ja kypsyyttäni. Kypsyyttä en kiellä, mutta heidän muu näkemyksensä kertoo kai jotain feikkaamiskybyistäni. Oikeasti halusin vain koko ajan pois. Liikaa paineita. Nyt ymmärrän, miksi vanhusala ei vedä hirveästi ihmisiä. Siellä oli eräs toinen harjoittelija, joka opiskeli kyseistä alaa, ja osa hoitajista kyllä kyykytti meitä täysin mielivaltaisesti. Kahvihuoneessa myös kuuntelin sitä selän takana pahaa puhumista, ja välillä sitä kyllä mietti, että mitähän minusta siellä on puhuttu. Ei siinä, oli siellä mukaviakin hoitajia ja vanhuksia, mutta heitä oli vain murto-osa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutussuunnittelusta muutama huono kokemus. 90-luvun alussa harjoittelin firmassa, jossa piti aina vastata puhelimeen. Käytävän varrella oli ehkä 20 huonetta, ovet auki, ja kun jonkun ei-paikalla-olijan (esim. asiakaskeikalle lähteneen) puhelin soi, me kaikki muut ryntäsimme vastaamaan, ensimmäisenä paikalle ehtinyt sanoi luuriin "ei ole nyt paikalla, en ole varma milloin palaa", mikä omasta mielestäni ei tuonut asiakkaalle mitään lisäinformaatiota. Itse työ taas oli lähinnä korulauseita sisältävien pintapuolisten raporttien kyhäämistä, tai tehtiin jostakin asiasta "selvitys" ihan vain siksi, että asiakasyrityksellä oli rahaa keräyttää jotain tilastoja, joita kukaan ei myöhemmin tarvitsisi mihinkään. Lisäksi oli seminaareja, eli istuttiin ja kuunneltiin muiden tekemiä tuollaisia selvityksiä ja hölötettiin pullalautanen kourassa "verkostoitumassa" eli puhumassa kohteliaasti ei-mistään.

Harjoittelusta oli kyllä se hyöty, että totesin, ettei ala ole omani, ja vaihdoin ajoissa.

Kommentoin tuota työtä vielä sen verran, että ahdistavaa oli työn turhuus. Halusin tehdä jotakin oikeaa, asiaa jonka tarpeellisuuden ymmärrän, ja suuntauduin sitten taloushallintoon, joka sopii luonteelleni paljon paremmin. 

Minä turhauduin turhassa työssä, moni tässä ketjussa turhautuu tarpeellisessa työssä, jonka tekemiseen ei anneta kunnon edellytyksiä ja asiallisia työoloja. Tilikirjauksia tarkastellessani edelleen kokouskulujen ym. kohdalla tulee mietittyä, onko tuo oikeasti tarpeellista toimintaa, ja eikö mieluumin kannattaisi palkata useampi siivooja niin että ehtisivät tehdä työnsä niin hyvin kuin haluavat. Vaikka kovasti ollaan säästävinään, niin säästetäänkö väärästä paikasta? Minulla ei valitettavasti ole päätäntävaltaa, työssäni ainoastaan seuraan ja raportoin, mihin raha menee.

Ihan sama juttu. Mä vihaan turhaa työtä. Vaikka siitä mulle maksettais. En ymmärrä miksi tehdä jotain vaan tekemisen takia. Näyttää ahkeralta vaikkei tee mitään. Ennemmin tekee jotain joka on tarpeellista ja jolla on joku tarkoitus, (siis muu kun näyttää ahkeralta.) Vaikea motivoitua täysin turhaan tekemiseen. Ennemmin vaik painaa samaa nappia koko työpäivän ajan, jos ja kun se on hyödyllistä.

Olin 2 kuukautta rakennusapumiehenä. Ainoa työtehtäväni oli valvoa henkilönostimen työturvallisuutta eli katsoa ettei kukaan jäänyt sen alle. Seisoin sitten koneen takana kaksi kuukautta tekemättä yhtään mitään. Jalkoja särki koko päivän aivan älyttömästi ja kello ei tuntunut liikkuvan mihinkään.