Mitä työtä olet kokeillut, mihin et ikinä, missään olosuhteissa halua palata?

Kauheimpia oli ne ulkoiluhetket, oli vielä sellainen ryhmä että aina ekana ulkona ja vikana sisällä. Ja toki harjoittelija meni ekana ulos ja tuli vikana sisälle.[/quote]

Siellä on kyllä sitten toimittu ihan väärin. Harjoittelija ei voi olla eka ulosmenijä ja vika sisääntulija, koska silloinhan olet (vaikkakin hetken) osan lasten kanssa yksin pihalla. Harjoittelijaa ei saa laittaa yksin lasten kanssa, koska on ns. vastuuton eli ei ole juridisessa vastuussa lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Ykkösluokan opettaja. Toivottoman villit lapset jotka olisi halunneet vain leikkiä. Eivät osanneet vielä numeroita joten vaikea neuvoa esim. Ota sivu 4.

Minulla sama kokemus. Lisäksi kova paine että oppivat lukemaan ja kirjoittamaan sekä käytöstapoja ja koulun tavat. Mitä vanhemmat lapset, sitä helpommalla pääsee. Kouluttauduin lukioon aineenopettajaksi.

Yläasteen opettajan hommia EN kaipaa, murrosikäiset on jokseenkin rasittavia. Ja kun koulunkäynti ei niitä kiinnosta ei sitten yhtään.

Toimistosihteeri. En halua olla muiden työntekijöiden heittopussi, kiusaamisen kohde ja roskaämpäri johon voi dumpata mitä vaan. Kaikki kuvittelivat että olen juuri heidän henkilökohtainen assarinsa.

Metsätyöt. Työ sinänsä ei kovin kamalaa ollut, hieman raskasta ehkä. Ongelmana oli siitepölyallergia. Olin siis käytännössä allerginen omalle työlleni. Kutitti, nenä valui ja henkeä ahdisti päivittäin.

M - 28

Isossa pesulassa opiskeluaikana kesätöissä. Kuumaa, raskasta ja ikävää työtä. Suurin osa työkavereista vahvasti elämäm koulun käyneitä. Kyllä muutama kesä  ja satunnaiset arki-illat talvella kannusti opiskelemaan. Ei ikinä sellaista elämää.

erittäin ison kaupan siivous. Liian vähän aikaa annettu,ja olisi kiireeellä pitänyt kaikki siivota ja "teurastamohuone" jossa kaupan lihat tehtiin. Huoneessa oli noita murhavälineitä, sirkkeleitä ja  kaikenlaista , verta ja ne piti desinfioida. En ollut alan ammattilainen olenkaan, En tykännyt, pieni virhe ja sirkkeli olisi voinut katkaista käden tms.

Minnez kirjoitti:

Sosiaalialan hommat. Työkaverit eivät olleet mukavia.

Joo, mikä ihme siinä onkin, tuntuu että kerätty pahimmat sekopäät. Toki nykyään tosi paljon työhönn osoitettuja, kun niissä hommissahan pärjää "kuka vaan". Loppupeleissä päädyt toisella puolella hoitamaan läpitramatisoituneita rikkinäisiä lapsia, joille ei ole tarjolla heidän tarvitsemiaan palveluita ja toisaalta hyysäämään yhtälailla läpitraumatisoituneita työkavereita. Johtajat valittu "hyvä tyyppi" petusteella jao johtamistaidot yleensä täysi vitsi. Erityisesti järjestösektorilla.

Kovien arvojen vakuutusyhtiö duunien jälkeen etsiydyin sosiaalialalle pehmeiden arvojen ja konkreettisen työn takia. Paskaahan se oli. Ei puhettakaan, että tehtäisiin yhdessä, tai nähtäisiin omalle työlle mitään arvoa. Nyttemin palasin takaisin vakuutusyhtiölle (kiitos koulutus!), saapahan oikeaa palkkaa.

Kerrossiivooja. Sain tarpeekseni kaikesta liejusta jota ihmiskehosta tulee ulos verestä alkaen.

Paras oli ulko-ovelta alkanut ripulivana joka päättyi rantojen miehen ovelle.

Taksinkuljettaja, jota jaksoin 4 kuukautta. 12 tuntisia päiviä pahimmillaan. Lyhyet yöunet ja sitten rättiväsyneenä  just jaksoi tehdä ruokaa ja sitten taas ajamaan.  Sitä oli kuin zombie ja vaikka ajoi paljon niin palkkaa tuli kuukauden jälkeen 1300 euroa ja piti lainata rahaa että saa vuokrat ja muut maksettua. No tyhmänä tein sellaisen 30% sopimuksen. Kyllä ärsytti älyttömästi.  Koko päivän sai olla juttelemassa, leikkiä psykologia. ottaa vastaan haukkuja ja mitä kaikkea... Minulta introvertilta ihmiseltä se vei kaikki energiat. En sano etteikö välillä ollut hienojakin hetkiä.

Vanhustenhoitaja...

Aikuisviihdelinjan typykkä. 90-luvun alun lamavuosina tuli taloudellisesti tiukka paikka, joten otin ensimmäisen (ja sillä hetkellä ainoan, jonka varmasti sai) työpaikan. Tiesin kyllä, mihin olin menossa, mutta en arvannut, että se oli niin raskasta. Paljon ihan ok juttua, mutta myös alentavaa ja ilkeää kohtelua, joka puhelimitse ja anonyymistikin veti mielen matalaksi. Toisaalta oli vaikea kestää sitä, että jotkut soittivat linjalle saadakseen jutella edes jonkun kanssa, ja maksoivat siitä ihan liikaa.

Olen tehnyt raskaita maataloustöitä, siivonnut tehdasta ja nakutellut kirjain- ja numerosarjoja tietokantaan päivätolkulla. Mihin tahansa näistä hommista voisi palata, jos tämä varsinainen työni jostain syystä loppuisi. Viihdelinoille en ikipäivinä.

Hym. Opiskelen hoitoalaa, mutta palvelukotiin en kiitos halua. Toinen voisi olla makkaran valmistaminen tehtaalla, josta myös kokemusta.

Minnez kirjoitti:

Sosiaalialan hommat. Työkaverit eivät olleet mukavia.

Sosiaaliala: Tapaat työssäsi paljon hankalia ja yhteistyökyvyttömiä ihmisiä. Ja sitten on vielä ne asiakkaatkin.

E mikään työ murkkujen räyhähenkien kanssa, joista suuri osa ei uskontonsa vuoksi kunnioita naisia. Tällaista joutuvat kestämään esim. opettajat ja kirjastotyöntekijät.

Vierailija kirjoitti:

Toimin jonkin lehtien-/mainostenjakajana enkä enää ymmärrä miten jaksoin. Loppua kohden alkoi kyllä tukalaksi käydäkin, voi sitä onnea kun viimeinen kierros oli tehty.

Palkka oli surkea (jotain 120 - 150 €/kk), mutta yritin ajatella positiivisesti, että saapahan liikuntaa, koska en olisi saanut ikinä lähdettyä vastaavalle lenkille omin päin, mutta sen sijaan että olisin huomannut kunnon paranevan ja työn helpottuvan, se alkoikin käydä koko ajan rankemmaksi, kunnes en enää pystynyt jatkamaan.

Olen ihan hel-ve-tin ylpeä itsestäni, että pystyin tekemään tuota KOLME KUUKAUTTA.

Itse tein tätä vuoden ja palkkaa tuli normaalisti se 80e/kk. Ei enää ikinä.

Pitserian aliyrittäjänä oli tukalat oltavat, samoin paskimmissa siivousfirmoissa. Missään ei ole ollut niin hauskaa kuin mansikkapellolla.

Tarjoilijan hommat, joihin yhdistettynä keittiötyö (tiskaus sun muu). Kokit kun tekivät jotain väärin - esim. hampurilainen oli liian vino - niin me tarjoilijat saimme kaiken palautteen ja vittuilun. Valitusta tuli myös siitä, että ruoan tulossa kesti liian kauan. No mitä muuta voi odottaa, jos ravintola on tupaten täynnä ja kassallakin pitkä jono!?

Tuohon kaikkeen yhdistettynä tolkuton kiire, esimiehen kyttäys ja se, ettei koskaan ollut kuulemma tarpeeksi nopea. Kamalaa hommaa, ei ikinä enää sellaisia. En tajua, miten jotkut tekevät noita hommia koko elämänsä.

Lehtien puhelinmyyntiä. Jos oikeasti haluan puhua paskaa ja huijata ihmisiä työkseni, niin seuraavan kerran pyrin kansasedustajaksi. Saa edes kunnon korvauksen.

Hoitaja päiväkodissa. Niin monta hermojen menetyksen läheltä piti -tilannetta tuli edellisessä paikassa, että ihan vain ihmisuhrien välttämiseksi pysyn lasten kanssa olemista sisältävistä työpaikoista kaukana.