Mitä työtä olet kokeillut, mihin et ikinä, missään olosuhteissa halua palata?

Vierailija kirjoitti:

Siivooja. Työ itsessään vielä oli ok, mutta esimiesten käytös oli täysin asiatonta.

Ihan sama kokemus. Työ oli ok ja asiakkaat yleensä mukavia, mutta pomot uhkaili milloin pidättää palkasta tunnin tai kaksi, koska aikaa oli muka taas mennyt liikaa. Ja varoituksia jaeltiin jatkuvasti, koska työtahti ei ollut "yhtä nopea" kuin niillä kahdella Vietnamilaisella. (Nämä Vietnamilaiset tekivät usein 11-12 tunnin päiviä ja tyytyivät 7,5 tunnin palkkaan, jolloin pomojen mielestä he tekivät noin puolitoistakertaisella teholla töitä.)

Postinjako. Järjetön kiire jaettavien alueiden suuruuden takia, suunnilleen ruokataukoa ei kerennyt pitää. Aina meni ylitöiksi. Ei enää ikinä, vaikka olis maailman viimeinen työpaikka.

Nuoriso-ohjaaja. Ei ikinä enää. Ei sopinu mulle.

Tein sairaalassa laitoshuoltajan työtä mutta en kokenut sitä omaksi jutukseni koska jokainen päivä oli täysin samanlainen.

Samat huoneet ja käytävät piti joka päivä siivota samalla tavalla.

Hoitoapulainen, siivooja, tehdastyöläinen, tarjoilija, hostess, intiimihieroja... Lista on pitkä.

Puhelinmyynti täälläkin.

Miksi tämä poistettiin?? Nuoriso-ohjaaja.

VTT insinööri, pölyisiä setiä tunkkaisissa huoneissa eläkepäiviä odottelemassa.

Huolinta. Ei helvetti enää (kauaa). Ai mitä? Yhdistä perfektionismi, hektisyys, asiakaspalvelutyö ja huonohko palkka = huolinta. Mieluummin olisin huoleton perusduunari.

Parikymmentä vuotta sitten ollessani kotiäitinä, kävin neljänä iltana viikossa yksityisellä lääkäriasemalla desinfioimassa instrumentit.

Metalliset välineet piti kerätä lääkärien huoneista ja laittaa ensin likoamaan desinfiointinesteeseen. Veden pinnalla kellui poistettua syylää, tikkilankaa, gynevälineistä liuennutta verta, karvoja ja muuta kivaa.

Pesun jälkeen ne ei olleet enää inhottavia, laitoin ne uuniin ja lopuksi steriileihin pakkauksiin koneellisesti.

Ohjaajan työ kehitysvammaisten asumispalvelussa, jossa jokaisella asukkaalla oli jokin mielen sairaus (esim. skitsofrenia) kehitysvammaisuuden lisäksi.

Pelkäsin henkeni puolesta koko sen lyhyen ajan, kun siellä olin töissä. Muutama asukas oli todella aggressiivinen, ja erään työkaverin päälle käytiin niin pahasti, että hän joutui sairaalaan. Pari asukasta saattoi kilahtaa täysin tyhjästä, alkaa raivota ja käydä sen jälkeen ohjaajan päälle - repien hiuksia, kynsien silmiä ja kasvoja, kuristaen, hakaten.. Työntekijöille ei tarjottu edes koulutusta noiden lähes jokapäisten tilanteiden varalta.

Never again.

Osastonsihteeri sairaalassa. Työ sinänsä oli ihan kivaa mutta se henkilökunta! Jokainen oli mielestään se tärkein ja kiireisin.

Henkilökohtainen orja

Ensihoitaja. Huumehörhöt kimpussa, yötyötä huono palkka. Selkä oli aina kipeä. Ergonomia on hukassa.

Mainosten jakaminen,yksi kesä teininä riitti.Raskasta hommaa,ja palkka niin pieni,että sitä ei saanut edes nostettua automaatista,jakamalla mainoksia lähitalihin kaksi kertaa viikossa,ansaitsin jotain reilut 10€ kuussa 😵

Nuoriso-ohjaaja. Voisi ehkä olla kiva työ jollain hyvällä alueella tyyliin kilttien seurakuntanuorien parissa, mutta oma työni tapahtui eräällä lähiöalueella, ns. kaupungin "slummissa".

Nuoret olivat pääosin 12-16-vuotiaita. Polttaminen aloitettiin kyseisillä hoodeilla siinä 3-4-luokalla, ryyppääminen viimeistään ala-asteen viimeisillä luokilla. Yläasteella moni siirtyi jo pilveen ja ties mihin muuhun. Nuorten vanhemmat viettivät yleensä kaiken aikansa viereisessä lähiöpubissa.

Muutama mukava ja kohteliaskin nuori kuului tilan kävijöihin, mutta pääosin helvetti oli irti. Moni nuori tuli tilalle vain sotkemaan, rikkomaan paikkoja ja haastamaan riitaa. Yleensä kivat illanviettosuunnitelmat menivät pilalle, kun porukka alkoi fyysisesti tapella, paiskoa tavaroita, sotkea koko tilan kaatopaikkakuntoon, pilata esim. leipomiseen ostettuja tarvikkeita.

Nuoret kajosivat fyysisesti naispuolisiin ohjaajiin lukuisista kielloista huolimatta, ja usein herjasivat todella törkeästi. Minua kohdeltiin siellä päivittäin alentavasti ja puhuteltiin jatkuvasti rumasti ja seksuaalissävytteisesti. Lopetin työn viimein silloin, kun eräs nuori alkoi kantaa mukanaan teräasetta ja uhkasi moneen kertaan tappaa minut. Jouduin pelkäämään turvallisuuteni puolesta, kun tyyppi kavereineen jäi väijymään nurkille kun poistuin iltaisin töistä.

En tosiaan persoonanikaan puolesta varmasti ollut oikea kyseiseen työhön, mutta tein silti aina parhaani ja kiitoksena sain vain tappouhkauksia.

Palvelutiskimyynti isossa vilkkaassa kaupassa. Ihan helvetillistä hommaa tällaiselle hiljaiselle introvertille. Henkisesti jouduin tosi koville. Ei ikinä enää.

Tuossa henkilökohtaisen orjan työssä on niin monta työntekijää halventavaa asiaa, että se oikeasti pelottaisi etukäteen jos sellainen työpaikka vielä tulisi omalle kohdalle. Turhaltakin se joskus tuntuu, kun on määrätty paikalle, vaikka selvästi ei ole tarvetta.

Sairaalan synnytysosaston siivooja. Ne eritteet (kaikki kuviteltavissa olevat ruumiin eritteet) vielä kesti, mutta se jäätävä stressi ja työilmapiiri olivat ihan hirveitä. Koko ajan piti olla neuroottisen tarkka siitä, ettei mitään jäänyt mihinkään (ja niitä eritteitä oli jopa katossa välillä!), ettei jäisi infektioriskiä seuraaville synnyttäjille, vastasyntyneistä puhumattakaan. Eikä pelkästän synnytyssaleissa, vaan kaikki ihan vessojen käsisuihkuista lähtien olivat sellaisia, että sai olla tosi tarkka. Tarkkuudessa ei muuten mitään ongelmaa, mutta kun kiire oli koko ajan ihan hirveä. Siivoojia oli tosi vähän (max 2 vuorossa) osastolla, ja välillä olisi pitänyt saada synnytyssali edellisen synnyttäjän jäljiltä täysin puhtaaksi parissa minuutissa, kun seuraava oli tulossa jo synnyttämään (siinä sivussa kun piti joka päivä siivota kaikki huoneet läpi, viedä ruuat, laittaa leivät ja kahvit tarjolle jne, koska tämähän ei hoitajien hommaa ole). Ja toki siinä yrittää paahtaa parhaansa, koska ymmärtäähän sen, että ei siinä voi hirveästi jäädä odottelemaan jos lapsi on tulossa. Kamala stressi, ja mielessä koko ajan, että entä jos jotain jäikin pyyhkimättä ja siinä on jonkun terveys vaarassa, tai mitä jos kiireessä unohti tai ei ehtinyt jotain? Tähän päälle se, että kaikki hoitajat ja lääkärit kohtelivat kuin purkkaa kengän pohjassa. Nenän vartta pitkin suunnilleen katsoivat kun näkivät, ja työtä tehdessä tiuskivat ja hoputtivat. Luulisi, että heilläkin olisi sytyttänyt, etteivät voi työtään tehdä  jos siivous ei toimi, mutta ei. Siivooja oli alinta kastia tuossa hierarkiassa. Ainoa positiivinen puoli olivat synnyttäneet äidit ja heidän omaisensa, jotka yleensä olivat kohteliaita ja asiallisia jopa sille joka moppasi lattioita.

Hotellisiivous nuorena, en jaksaisi fyysisesti enää.