Mitä työtä olet kokeillut, mihin et ikinä, missään olosuhteissa halua palata?
Itselläni mansikanpoiminta oli sellainen kokemus. Ansiot jäi pieniksi, koska en yltänyt samaan tahtiin kuin nopeimmat, vaikka kaikkeni yritin. Aurinko poltti niin, että hiki valui koko päivän. Polvet ja selkä kipeinä, kyynärpäähänkin tuli jokin tulehdus.
Kommentit (262)
Työskentelin kauan sitten päiväkodissa Turun Varissuolla ja lasten suomalaisilla vanhemmilla oli monenlaisia ongelmia. Alkoholismia jne.
Ei ollut minun paikkani. Sotkua ja huutoa, riitelyä, toisten väheksymistä, ilkeilyä jne.
Muutama suloinen ja fiksu lapsi oli joukossa, mutta valtaosa lapsista olisi tarvinnut paremman kodin.
Vierailija kirjoitti:
Koulutussuunnittelusta muutama huono kokemus. 90-luvun alussa harjoittelin firmassa, jossa piti aina vastata puhelimeen. Käytävän varrella oli ehkä 20 huonetta, ovet auki, ja kun jonkun ei-paikalla-olijan (esim. asiakaskeikalle lähteneen) puhelin soi, me kaikki muut ryntäsimme vastaamaan, ensimmäisenä paikalle ehtinyt sanoi luuriin "ei ole nyt paikalla, en ole varma milloin palaa", mikä omasta mielestäni ei tuonut asiakkaalle mitään lisäinformaatiota. Itse työ taas oli lähinnä korulauseita sisältävien pintapuolisten raporttien kyhäämistä, tai tehtiin jostakin asiasta "selvitys" ihan vain siksi, että asiakasyrityksellä oli rahaa keräyttää jotain tilastoja, joita kukaan ei myöhemmin tarvitsisi mihinkään. Lisäksi oli seminaareja, eli istuttiin ja kuunneltiin muiden tekemiä tuollaisia selvityksiä ja hölötettiin pullalautanen kourassa "verkostoitumassa" eli puhumassa kohteliaasti ei-mistään.
Harjoittelusta oli kyllä se hyöty, että totesin, ettei ala ole omani, ja vaihdoin ajoissa.
Kommentoin tuota työtä vielä sen verran, että ahdistavaa oli työn turhuus. Halusin tehdä jotakin oikeaa, asiaa jonka tarpeellisuuden ymmärrän, ja suuntauduin sitten taloushallintoon, joka sopii luonteelleni paljon paremmin.
Minä turhauduin turhassa työssä, moni tässä ketjussa turhautuu tarpeellisessa työssä, jonka tekemiseen ei anneta kunnon edellytyksiä ja asiallisia työoloja. Tilikirjauksia tarkastellessani edelleen kokouskulujen ym. kohdalla tulee mietittyä, onko tuo oikeasti tarpeellista toimintaa, ja eikö mieluumin kannattaisi palkata useampi siivooja niin että ehtisivät tehdä työnsä niin hyvin kuin haluavat. Vaikka kovasti ollaan säästävinään, niin säästetäänkö väärästä paikasta? Minulla ei valitettavasti ole päätäntävaltaa, työssäni ainoastaan seuraan ja raportoin, mihin raha menee.
Yläasteen siivooja. Ei ikinä enää niiden murkkujen sekaan. 😣135
Lehtien puhelinmyynti ja porrassiivous. Ehkä aika kultaa muistot, mutta oon jopa harkinnut, että lopettaisin siivoustyöt ja hakisin myymään vaikka liittymiä puhelimessa, sillä lehtimyyntikin pelkällä provikalla oli mielestäni siivoustyötä siedettävämpää. Olen päätellyt että mulla on liian kova työmoraali siivoojaksi, koska jää vaivaamaan kun en ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi, vaikkei se olisi mahdollistakaan käytettävissä olevassa ajassa. En ole oikein sellainen suurien kuvien näkijä vaan enemmänkin pikkutarkka pipertäjä.
Toimin jonkin lehtien-/mainostenjakajana enkä enää ymmärrä miten jaksoin. Loppua kohden alkoi kyllä tukalaksi käydäkin, voi sitä onnea kun viimeinen kierros oli tehty.
Palkka oli surkea (jotain 120 - 150 €/kk), mutta yritin ajatella positiivisesti, että saapahan liikuntaa, koska en olisi saanut ikinä lähdettyä vastaavalle lenkille omin päin, mutta sen sijaan että olisin huomannut kunnon paranevan ja työn helpottuvan, se alkoikin käydä koko ajan rankemmaksi, kunnes en enää pystynyt jatkamaan.
Olen ihan hel-ve-tin ylpeä itsestäni, että pystyin tekemään tuota KOLME KUUKAUTTA.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni mansikanpoiminta oli sellainen kokemus. Ansiot jäi pieniksi, koska en yltänyt samaan tahtiin kuin nopeimmat, vaikka kaikkeni yritin. Aurinko poltti niin, että hiki valui koko päivän. Polvet ja selkä kipeinä, kyynärpäähänkin tuli jokin tulehdus.
Ei liity asiaan, mutta moni ei tiedä, että isojen peltojen vieressä ei ole vessaa. Kun tulee hätä, osa poimijoista ei halua tuhlata aikaa lähtemällä vessaan. Käyvät jossain pusikossa ja jatkavat poimimista pesemättä käsiä, eikä vettä ole edes saatavissa. Kiva toisten ostaa näitä tosi hygieenisesti poimittuja mansikoita.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotityö.
Olen tehnyt myös pikaruokatyötä, myyntityötä, siivoustyötä ym, ja ne kaikki oli suhteellisen ok verrattuna tuohon päiväkotipainajaiseen.
Mulla kanssa. Oli pakollinen työharjoittelu päiväkodissa. Minä, aikuinen ihminen väänsin miltei itkua etukäteen. Olin menossa työharjoitteluun vielä 4-5-vuotiaiden osastolle, itsellä oli silloin kaksi sen ikäistä. No, selvisin mutta huomasin ettei mun juttu. Kauheimpia oli ne ulkoiluhetket, oli vielä sellainen ryhmä että aina ekana ulkona ja vikana sisällä. Ja toki harjoittelija meni ekana ulos ja tuli vikana sisälle. Muuten kyllä ensijärkytyksen jälkeen ok, lapset kyllä oli aika ihania, mutta ei tosiaan mun työpaikka. Itsellä sen verran monta lasta (vanhin jo aikuinen) ettei pieneen mieleenkään työksenikin lapsia hoitaa.
Toinen on puhelinmyynti, erehdyin joskus nuorena kokeilemaan. Kahden viikon palkka oli 20 euroa. Riitti minulle.
Oon nyt muutaman viikon ollut kesätöissä hautausmaalla (pääasiassa haravointia, kastelua, ruohonleikkuuta jne). Työ on kyllä periaatteessa ihan mukavaa: rauhallinen ympäristö, taukoja on riittävästi ja työkaverit mukavia. Sen verran rankkaa kuitenkin seistä ja touhuta se seitsemän tuntia (hyvällä tuurilla auringon porottaessa kovaa), että en kyllä enää uudestaan hae. :D Ainakin kunto kasvaa kohisten.
Vierailija kirjoitti:
Oon nyt muutaman viikon ollut kesätöissä hautausmaalla (pääasiassa haravointia, kastelua, ruohonleikkuuta jne). Työ on kyllä periaatteessa ihan mukavaa: rauhallinen ympäristö, taukoja on riittävästi ja työkaverit mukavia. Sen verran rankkaa kuitenkin seistä ja touhuta se seitsemän tuntia (hyvällä tuurilla auringon porottaessa kovaa), että en kyllä enää uudestaan hae. :D Ainakin kunto kasvaa kohisten.
Anteeksi etukäteen, mutta pitää seistä :D Aika monessa työssä pitää seistä, kävellä, kyykkiä ja kurotella. Siihen tottuu kyllä.
Elintarvikeyhtiön tuotannossa eli teurastamon paloittelulinjalla. Joka päivä puhtaat valkoiset työvaatteet ja vuoron jälkeen ne olivat 8h veressä uimisen jälkeen punaisempia kuin vannoutuneen Liverpool-fanin pelipaita. Kaupan päälle omat työvaatteet näyttivät kuin puhtaalta morsiuspuvulta verrattuna niihin, jotka firmassa hoitivat sen elukoiden listimispuolen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon nyt muutaman viikon ollut kesätöissä hautausmaalla (pääasiassa haravointia, kastelua, ruohonleikkuuta jne). Työ on kyllä periaatteessa ihan mukavaa: rauhallinen ympäristö, taukoja on riittävästi ja työkaverit mukavia. Sen verran rankkaa kuitenkin seistä ja touhuta se seitsemän tuntia (hyvällä tuurilla auringon porottaessa kovaa), että en kyllä enää uudestaan hae. :D Ainakin kunto kasvaa kohisten.
Anteeksi etukäteen, mutta pitää seistä :D Aika monessa työssä pitää seistä, kävellä, kyykkiä ja kurotella. Siihen tottuu kyllä.
Seistä ja touhuta. Esim seitsemän tunnin haravointiurakka on aika rankkaa auringon porottaessa, usko tai älä. Ei ole mikään pikkuinen hautausmaa. :)
Kuljetusala. Rekkaa ja linja-autoa. Työajat todella uskomattoman pitkiä ja rankkoja. Vuorotyön rankkuus, viikkovapaatkaan harvemmin osuivat kaksi peräkkäin. Vapaa-ajallaskin oot tavallaan töissä, koska seuraavan päivän ajokunto on varmistettava. Oli ihan helvettiä olla linja-auton ratissa kuljettamassa ihmisiä umpiväsyneenä.
N31
Puhelinmyyjä, grillityöntekijä ja yllättäen myös vaatekaupan myyjä. Hirveitä työpaikkoja kaikki!
Sosiaalialan hommat. Työkaverit eivät olleet mukavia.
Lukion ope. Kakarat on sun esimiehiä
Suurkeittiössä sellaista ateriapakkausta, eli kylmässä huoneessa pyörii hihna, jonka päällä on laukkuja. Laukut tulee täyttää ohjeiden mukaan nopeassa tahdissa. Itselläni meni jotenkin pasmat ihan sekaisin siinä, enkä koko tunnin aikana saanu yhtään laukkua täytettyä kokonaan. :( Olin onneksi vain kokeilemassa sitä hommaa, muut työt olivat keittiön puolella ja niistä pidin kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon nyt muutaman viikon ollut kesätöissä hautausmaalla (pääasiassa haravointia, kastelua, ruohonleikkuuta jne). Työ on kyllä periaatteessa ihan mukavaa: rauhallinen ympäristö, taukoja on riittävästi ja työkaverit mukavia. Sen verran rankkaa kuitenkin seistä ja touhuta se seitsemän tuntia (hyvällä tuurilla auringon porottaessa kovaa), että en kyllä enää uudestaan hae. :D Ainakin kunto kasvaa kohisten.
Anteeksi etukäteen, mutta pitää seistä :D Aika monessa työssä pitää seistä, kävellä, kyykkiä ja kurotella. Siihen tottuu kyllä.
Seistä ja touhuta. Esim seitsemän tunnin haravointiurakka on aika rankkaa auringon porottaessa, usko tai älä. Ei ole mikään pikkuinen hautausmaa. :)
Usko pois, vielä rankempaa on seistä paikallaan se 8-12h ;) Pitää olla tosi hyvät kengät, että selkä kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon nyt muutaman viikon ollut kesätöissä hautausmaalla (pääasiassa haravointia, kastelua, ruohonleikkuuta jne). Työ on kyllä periaatteessa ihan mukavaa: rauhallinen ympäristö, taukoja on riittävästi ja työkaverit mukavia. Sen verran rankkaa kuitenkin seistä ja touhuta se seitsemän tuntia (hyvällä tuurilla auringon porottaessa kovaa), että en kyllä enää uudestaan hae. :D Ainakin kunto kasvaa kohisten.
Anteeksi etukäteen, mutta pitää seistä :D Aika monessa työssä pitää seistä, kävellä, kyykkiä ja kurotella. Siihen tottuu kyllä.
Seistä ja touhuta. Esim seitsemän tunnin haravointiurakka on aika rankkaa auringon porottaessa, usko tai älä. Ei ole mikään pikkuinen hautausmaa. :)
Usko pois, vielä rankempaa on seistä paikallaan se 8-12h ;) Pitää olla tosi hyvät kengät, että selkä kestää.
No ei kyllä ole. Olen nimittäin sellaistakin työtä tehnyt.
Kielten iltakurssien opettaja maalla. Ajoin pitkän matkan opettamaan kourallista ihmisiä, joissa kaikesta valittava mummeli ja alkoholisti jonka käytös oli seksuaalista häirintää. Välillä paikalle ei tullut ketään.