Mitä työtä olet kokeillut, mihin et ikinä, missään olosuhteissa halua palata?

Ruotsinlaivan baari/yökerhon baariapulaisena. Hierarkiassa alimmaisena tiskaamassa baarin pikkuisella lasikoneella loputonta määrää tiskiä erilaisia laseja miljoona eri mallia. Lasien ja tuoppien täyttämistä herrasväelle baaritiskin taakse, jossa ne karjuu, että lisää laseja saatana. Illan päätteeksi kun tipit jaetaan (sen lisäksi mitä ne itse on polanneet satoja euroja itselleen) ei apulaiselle tule penniäkään. Kun enhän mä ole asiakaspalvelussa.

Takahuoneen vessan pesu; missä siivossa kuvittelette semmoisen vessan olevan, jonne herrat baarimestarit käy seisaaltaan heittään kuset? Niinpä.

Alkaa diskovuoro mulla. Sama homma, nyt blokataan suoraan sellaiseen muoviseen ostoskoriin. Ja tiskaamaan, ja siivoamaan pentteriä. Baarihenkilökunta ei tule siitä tiskinsä takaa ulos metriäkään, vaikka  voisi ihan hyvin itsekin täyttää laseja ja servettejä ynnämuuta.

Keskellä yötä se baarivastaava huutaa että tuleppa tänne ja mene siivoamaan tuo: :näyttää mulle keskellä tanssillattiaa seisovaa miestä, joka kusee noin 5 litran kaljakusta siihen parketille.

Takahuoneessa on kuin onkin tosiaan ämpäri, siinä makaa yksi täysin läpimusta, kostea ja ties koska pesty tai kuivattu narumoppi. Pesuainetta ei näköjään missään. No, ihan sama. Sinne sitten juhlivan, kännisen porukan keskelle levittelemään sitä kusta märällä mopilla pitkin lattiaa ja toivomaan että se kuivuu pian ettei kukaan liukastu siihen. Baarivastaava seisoo kuin joku suolapastas sen rakkaan tiskinsä takana ja kattoo.

Ajattelin että tästä kun mä maihin pääsen, niin ei ikinä enää.

Olen ollut siivooja, puhelinmyyjä ja prostituoitu. Nyt olen ihan hyvässä duunissa, asiat hyvin jne. Mutta itsensä myyminen oli niin vahingoittavaa kun voi vain olla. Aluksi siistiä ja jännää, mutta loppuaikoina aloin vihata miehiä ja eniten itseäni. Tein sitä noin 2 vuotta, enkä edes tiedä miksi. Löyhä moraali? Minua ei ole käytetty lapsena hyväksi, vaan päinvastoin, oli tosi hyvä lapsuus. Tiedä sitten oliko sillä mitään vaikutusta että 16-vuotiaana kaks vanhempaa jätkää (toisen kanssa "seurustelin") käyttivät minua hyväkseen.. en uskaltanut sanoa ei, vaan halusin miellyttää. Sitä taas mietin että mistä se tossuilu johtui.

Jos pitäisi silti valita vaikka puhelinmyynnin tai huoraamisen väliltä, niin puhelinmyynti ehdottomasti, vaikka välillä vittumaisen tylsää olikin.

Olen ollut lukioaikana siivoojana ruotsinlaivoilla (oksennuksesta ja ulosteista sai erillisen lisän!) ja välivuonna sairaala-apulaisena leikkaussalissa eli siivosin leikkaussalit aina leikkausten jälkeen. Aika kuvottavia hommia, mutta silti mieluummin niitä jos toinen vaihtoehto on työttömyys!

eikoskaanenää kirjoitti:

Lähihoitajan työharjoittelu vanhainkodissa. Ei herranen aika, en ymmärrä miten jaksoin sen 6 viikkoa. Laskin päiviä, että loppuisi. Ei yhtään tuntunut omalta jutulta, laihduin 3 kg, ruoka ei maistunut yhtään. Mua kuvotti ja oksetti, välillä menin wc vain hetkeksi miettimään miten oikeasti jaksan sen läpi. Ne ulosteiset vaipat ja kuinka haukuttiin paskaksi työntekijäksi, kun sitä kusta ja paskaa pyyhin lattialta yms. Veriset painehaavat ja katsominen vierestä, kun sairaanhoitaja sitä puhdisti. Kuinka nesteytetään vanhusta, joka tekee kuolemaa vuoteessa ja ei puhu mitään. Sitten se väkivalta, kuinka työntekijöitä oli purtu, raavittu yms. Juu, olihan siellä ihaniakin mummoja ja pappoja, mutta silti se kaikki sairaus. Lapsiin siis suuntaudun

Hienoja  ja empaattisia ihmisiä sitä nykyään hakeutuukin hoitoalalle. On niin ruusuiset kuvitelmat alasta. Samanlailla vaihdat vaippoja ja pyyhit paskaa ja kusta lastenkin kanssa, ja voit ihan hyvin joutua paikkaan missä on myös erityistä apua tarvitsevia lapsia, kuvottaako sulla silloinkin? 

Vierailija kirjoitti:

eikoskaanenää kirjoitti:

Lähihoitajan työharjoittelu vanhainkodissa. Ei herranen aika, en ymmärrä miten jaksoin sen 6 viikkoa. Laskin päiviä, että loppuisi. Ei yhtään tuntunut omalta jutulta, laihduin 3 kg, ruoka ei maistunut yhtään. Mua kuvotti ja oksetti, välillä menin wc vain hetkeksi miettimään miten oikeasti jaksan sen läpi. Ne ulosteiset vaipat ja kuinka haukuttiin paskaksi työntekijäksi, kun sitä kusta ja paskaa pyyhin lattialta yms. Veriset painehaavat ja katsominen vierestä, kun sairaanhoitaja sitä puhdisti. Kuinka nesteytetään vanhusta, joka tekee kuolemaa vuoteessa ja ei puhu mitään. Sitten se väkivalta, kuinka työntekijöitä oli purtu, raavittu yms. Juu, olihan siellä ihaniakin mummoja ja pappoja, mutta silti se kaikki sairaus. Lapsiin siis suuntaudun

Hienoja  ja empaattisia ihmisiä sitä nykyään hakeutuukin hoitoalalle. On niin ruusuiset kuvitelmat alasta. Samanlailla vaihdat vaippoja ja pyyhit paskaa ja kusta lastenkin kanssa, ja voit ihan hyvin joutua paikkaan missä on myös erityistä apua tarvitsevia lapsia, kuvottaako sulla silloinkin? 

Ahne sukupolvi on ahne sukupolvi...

Sairaanhoitaja tk:ssa tai somatiikan vuodeosastolla ja liittymämyyjä.

Kaupan kassan työ oli tylsää. Sitä tein välillä kun ei ollut muuta. Olen opiskellut ravintola-alaa. Aluksi se olikin kivaa. Olin viinikassa, joka asioi vain tarjoilijoiden kanssa. Ja vaikka kassa oli salin puolella ja joskus joutui myös asiakkaita palvelemaan, ei se haitannut. Lisäksi ravintolat meni kiinni klo 1. Sitten kaikki muuttui. Viinikassan työn kuva romutettiin ja jouduin baaritiskille asiakaspalveluun. Aukioloaikakin piteni. Henkilökuntaa oli vähän ja hulluja asiakkaita senkin edestä. Ne kiljuivat kaikki kurkku suorana, että mikä v***u täällä maksaa, olen odottanut ainakin puoli tuntia. Kymmenen tunnin vuoroja seisaallaan tupakansavussa. Jos sattui hyvin, saattoi päästä vessaan. Syömään tai kahville ei ehtinyt. Asiakkaiden nähden ei olisi saanut edes juoda, mutta kun mihinkään et päässyt, hörppäsin välillä vettä.

Tuona aikana olin välillä "sairaana", koska työhön menon ajatteleminen teki minut sairaaksi. Melkein oksensin viikonloppuiltoihin mennessä.

Tuon perusteella luulin, etten tykkää asiakaspalvelusta. Nyt olen isännöitsijätoimistossa ja tykkään palvella ihmisiä. Mutta ne onkin selviä ja saan istua ja tehdä työni päivällä.

Eli ravintolatyöhön en enää lähtisi.

Liikuntarjoitteisten orjana isossa lafkassa. Meitä vain muutama hoitaja ja kello soi koko ajan. Avustettavat vihaisia kun ei ehtinyt olla koko aikaa läsnä. Eivät ymmärtäneet että autettavia oli 10. Siinä ei kaikkiin älyttömiin vaatimuksiin ehtinyt vastata. Yksi vaati munakkaan tekoa ja puhelimessa jonottaa se 10 muuta apuja. Pinna kierällä joka vuoron jälkeen. Ei enää ikinä.

Olin melkein pari kuukautta siivousfirmassa duunissa muka yhdistettynä sihteerinä, esimiestehtävissä ja siivoojana. Kotisiivouksia, esim. Skattalla 300 neliöinen valtaisa asunto, jossa mm. 3:t wc-tilat, piti saada hoidettua 3,5 tunnissa. Ei oltu siivottu siivoojaa varten.

Työnantaja oli täysi paska. Muka-iloinen ja menestyvä liikenainen, umpikiero. Näitä tuli paljon: oli sovittu että menen konttorille ja tutustun tietskaohjelmiin yms. Pomolla olikin pinna kireällä ja pisti minut ensin pesemään toimiston ikkunat, jonka jälkeen oli vuorossa lattiat. Sitten pitikin jo mennä kauppaan jotain ostamaan. Aikaa jäikin sitten pari tuntia, vaikka puhe oli koko päivästä. Haukkui minua hitaaksi oppimaan ...

Taas piti mennä toimistolle selvittämään papereita, mutta pomo laittaa klo 23 illalla tekstiviestin, että mene tännejatänne Espoossa tekemään kotisiivous. Sitten menet sieltä konttorille ja vaihdat auton ja lähdet toimittamaan Järvenpäähän erästä asiaa.

Oli vanha asiakas, jonka edellinen siivooja ei ilmeisesti piruuttaan ollut merkinnyt listaan porttikongin ovikoodia. En päässyt sisälle, koska ketään ei tullut sisältä, minulla oli vain asunnon avain. Pomolle soitto, jolloin hän hikeentyi ja hermostui. Käski soittaa asiakkaalle. Mulla ei ollut numeroa. Joutui siis itse soittamaan ja selvittämään. Sehän on selvä kenen syyksi tämä kaatui.

Pomo valehteli koko ajan sumeilematta lähes kaikesta. Kerran alkoi syyttää että olen hukannut jonkun asiakkaan avaimen. En varmasti ollut. Sitten keksi, että olinkin muka jotenkin tipauttanut firman autoon jalkatilaan tämän avaimen enkä vaan nähnyt sitä, en tiedä miten se olisi edes joutunut minulle. Muistan miten tiesin hänen valehtelevan ja hän tiesi sen itsekin. Erään asiakkaan avain olisi kuulemma pitänyt palauttaa samassa kun menin kämppää siivoamaan. Ei kertonut sitä sinä päivänä vaan muutama päivä sen jälkeen ja kiven kovaan väitti kertoneensa. Että minä en vaan kuullut, ymmärtänyt, tajunnut ...

Autoon ei saanut parkkirahaa, ei korttia, ei kolikkosysteemiä, piti itse maksaa ja pomo ei halunnut maksaa takaisin. Siivouspaikat esim. Eirassa ja Töölössä. Vapaita mestoja ei ollut. Kiva sitten yrittää siivota vauhdilla ettei saanut parkkisakkoja, koska itse sen sai maksaa. Maksoin kerran.

Eräs sukulaiseni kuoli ja jouduin järkkäämään hautajaiset. Joo ota vaan niin paljon vapaata kuin tarvitset. Olin käyttänyt (ja ilmoittanut) 4 tuntia omaan pussiini, jolloin pomon pinna katkesi ja hän irtisanoi minut kun olisin tarvinnut vielä toiset puoli päivää. Kiireellä tuli hakemaan firman auton ja avaimet minulta. Aivan kuin olisin ollut vaaraksi ....

Pomo eri tiennyt juurikaan mistään mitään. Siivoojat ilmoittivat minulle että tarvitsevat Fairya. Ilmoitan hänelle eikä hän kerro mitä tehdään, kauppaan ei ainakaan lähdetty vaan toivottiin siivoojan ostavan itse Fairynsa jos sitä tarvitsi. Eräs halusi ikkunanpesuun handyn. Sanoin pomolle että olen menossa illalla rautakauppaan ja voin hankkia. Ei sopinut hänelle. Rikkinäisiä imureita ja muuta tarviketta joka vain nostettiin sekavalle hyllylle seuraavaa varten. Kaikki ihan romuna. Parhaimmillani menin ostamaan jeesusteippiä että letku pysyi kasassa. Ehdotin että voitaisiin laittaa edes lappu rikkinäisiin tarvikkeisiin. Joo hyvä idea kuulemma mutta siihen jäi.

Aivan hirvittävä kusipää tämä akka. Virolaisia pikkulikkoja suurin osa siivoojina. Pahaa teki.

Matkapuhelimien pakkaaminen. 

Siinä sitä oli apinoiden hommaa.

Henkilökohtaisen avustajan työ, vaikka päämiehen kanssa synkkasikin hyvin. En vain kestäisi sitä enää, että toisen ihmisen yksityiselämä on minun työelämäni.

Hirvittävin työkokemus on kuitenkin ravintola-alalta ulkomailta. Työtahti oli sellainen, ettei vessassa päässyt käymään, muuten koko keittiö joutui kaaokseen. Työkaverit kiusasivat siten että lupasivat auttaa, mutta hoitivat hommat tahalleen päin peetä ja syyt minun niskoilleni. Tämä oli kuitenkin yksittäistapaus, joka ei estäisi minua hakemaan vastaavaan tehtävään oikeassa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Kävin päivystämässä yhden illan Suomi-maidan leirillä, toiste en mene. Oli kyllä järkyttävää huomata minkälaisesta porukasta on kyse. Isänmaan puolella olen kuitenkin loppuun asti.

Se ei ole työ, jos siitä ei makseta, urpo.

Äärimmäisen yksitoikkoinen ja monotoninen kirjapaino-tehdastyö opiskelukesänä. Kuuden hengen tiimi, jossa yksi passiivis-aggressiivinen amis, neljä viittä vaille eläkeikäistä ja minä.

Koska työ oli pakkotahtista liukuhihnatyötä, oli taukoja pakko pitää tunnin välein. Tauoilla keskusteltiin, milloin päästään eläkkeelle. Sävelradio soi taustalla ja valtavan tehdashallin kapeista yläikkunoista näki, että ulkona on vuosikymmenen paras kesä.

Ainoaa huvia työhön toi naapurisolun 40v kaveri, jolla oli "huikkapullo" piilotettuna varastolaatikoiden väliin. Parhaimmillaan kaveri oli ympäripäissään klo 15.30, ja joskus sammui ennen päivän loppumista.

S-marketin kassallakin oli hauskempaa.

Yksityinen ison yhtiön vanhusten hoivakoti. Liian vähän henkilökuntaa, kaikesta säästettiin, ruoka oli huonoa, halvalla tehtyä. Vanhukset eivät päässeet ulos, ei mitään virikkeitä,koska henkilökunta ei ehtinyt. Siivoojia ei ollut, eikä omaa keittiötä.Hoitajat joutuivat siivoamaan sekä tekemään halvoista aineksista ruoat. Lisäksi pyykit. Ankea paikka vanhuksille että hoitajille. Johtoa ei kiinnostanut mikään. Henkilöstön (suurin osa ulkomaalaisia) vaihtuvuus järkyttävää. Palkoissa aina lisät maksamatta.

Keittiöapulainen. En muutenkaan pidä erityisemmin tiskaamisesta ja tuossa työssä jouduin tekemään sitä usein monta tuntia päivässä. Tein kaikkeni, että olisin ehtinyt tiskaamaan kyllin nopeasti, mutta siitä ei tullut kerta kaikkiaan mitään, varsinkin kun jouduin tiskaamaan käsin valtavan isoja kattiloita, uunivuokia ja muita vastaavia astioita, johon ruoka oli palanut pahasti kiinni. En tajua, että miten kyseisessä työpaikassani vanhainkodissa onnistuttiinkin polttamaan ruoka melkein joka päivä pohjaan ainakin joihinkin astioihin, joiden liottamiseen ja pesemiseen meni paljon aikaa, mutta sitä muut työntekijät eivät osanneet ottaa huomioon, vaan hoputtivat minut tekemään töitä nopeammin ja nopeammin, mutta kuitenkin kyllin huolellisesti vaikka näkivät, että minä tein ennestäänkin kaikkeni niin nopeasti kuin pystyin. Kaksi kuukautta jaksoin sitä fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä, vaihtelevia työaikoja, melko pitkiä työpäiviä, melko huonoa työilmapiiriä ja melko ilkeitä työ"kavereita", jotka vaativat juuri valmistuneelta ja vielä melko kokemattomalta uudelta työntekijältä enemmän kuin pystyin. Sitten oli pakko lopettaa siellä työpaikassa, mistä pomo ja muut työntekijät eivät selvästi pitäneet vaikka minä olin jo sairastumassa masennukseen loppuun palamisen ja työuupumuksen vuoksi. Tästä on jo melkein 20 vuotta aikaa, mutta yhä muistelen sitä paikkaa kauhulla. Nykyään pyrin tekemään niin vähän tiskiä kuin mahdollista, ettei tarvitsisi tiskata, koska siitä jäi niin ikävät muistot.

Raksasiivooja.

Tornitalossa piti raahata ylhäältä alas jatkuvasti painavaa kamaa. Yli kymppikerroksissa ei oltu vielä asennettu turvakaiteita, ja silti piti kiivetä kuskaamaan ties mitä, kyllä vähän kuumotti. Palkka 8e/tunti. Syömään ei kunnolla ehtinyt. Retardot raksaukot heittivät vielä v-maista läppää päälle. Jatkuva kylmä viima, vaatteet läpimärkinä joko kurasta, hiestä, lumesta, rännästä tai ihan vaan vesisateesta, jossa kannettava roska kastui. Parhaina päivinä märkänä ja ravassa kainaloita myöten. sisustusvaiheen siivoukset oli toki helpompia.

Sikalatyö oli kamalan raskasta,vaikka työnantaja oli tosi kiva.Hotellisiivojan työ oli kiireistä,mutta kivaa.Oli myös hyvä palkka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheimpia oli ne ulkoiluhetket, oli vielä sellainen ryhmä että aina ekana ulkona ja vikana sisällä. Ja toki harjoittelija meni ekana ulos ja tuli vikana sisälle.

Siellä on kyllä sitten toimittu ihan väärin. Harjoittelija ei voi olla eka ulosmenijä ja vika sisääntulija, koska silloinhan olet (vaikkakin hetken) osan lasten kanssa yksin pihalla. Harjoittelijaa ei saa laittaa yksin lasten kanssa, koska on ns. vastuuton eli ei ole juridisessa vastuussa lapsista.

On varmaankin yllättävänkin yleistä. Itse saanut kokea saman enkä ollut edes alan opiskelija vaan työkokeilija, jolla ei ollut minkäänlaista tietoa mistään.

Toimintana valitettavaa, mutta totta.

En ole koskaan törmännyt siihen, että opiskelija jää lapsiryhmän kanssa yksin, ja olen ollut alalla yli vuosikymmenen. Periaatteessa olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ei pientä hetkeä joku henkilö hallitse lasten kanssa keskenään olemista, selvästikään ei sovi alalle. Eihän sitä koulunpenkillä voi opettaa, miten lasten kanssa ollaan, mitä äänenpainoja käytetään tai että pitää kieltää, jos joku on vaarassa.

Ei ole kyse pystymisestä vaan juridisesta vastuusta. Mitä sitten tehdään, jos juuri silloin sattuukin jotain?

Vastuu ei ole opiskelijalla eikä kukaan kuvittelekaan sen olevan silloin opiskelijalla. Meillä esimerkiksi vanhuspuolella täytyy joskus pitää osastokokous ja silloin opiskelija jää yksin vanhusten kanssa. Jos opiskelijaa ei ole, silloin he ovat keskenään. Joskus on jotain tapahtunut sillä aikaa, mutta jotainhan tapahtuu aina. Yleensä he ovat elossa vaikka olisivatkin hetken ilman valvontaa. Eihän tavallisessa vuorossakaan hoitajia ole koskaan niin paljon, että jokaista vanhusta olisi koko ajan silmäpari valvomassa.

Minkään sortin myyminen - tuotteiden, palveluiden jne.

Hyi!

Puhelinmyynti.

Opiskelujen jälkeen kun töitä ei löytynyt horjahdin tähän. Olen luonnostani juttelevainen ja asiakaspalvelutyyppinen ihminen, mutta se homma oli yhtä kidutusta. Joka puhelu ahdisti, koska tiesi että myynnin tekeminen olisi hankalaa, ja pelotti että ei saisi tarpeeksi rahaa vuokran maksuun. Teki pahaa kusettaa ihmisiä niillä sopimuksilla, ja erityisesti kannustettiin "suostuttelemaan" vanhuksia sopimuksiin. Porukan vaihtuvuus oli valtavaa, joka viikko joku lähti.

Tästä on nyt aikaa about 10 vuotta ja olen tehnyt muita töitä 9, ja vieläkin nään hommasta painajaisia.