Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hanna Sumari on kärttyinen mummo
Ulla668
05.06.2017 |
Olen se äiti joka kysyi leikillään lapseltani että saako äiti ottaa salaattia. Vieressä puhisi ja mullisteli joku kurttuinen muori joka ilmeili niin voimakkaasti että luulin hänellä olevan hermostovamma. Nyt ilmeni että se oli Hanna Sumari niminen bloggaaja. Myöhemmin näin hänet myös kyttäämässä kukan takaa syömistämme. Kiva päästä hänen blogiinsa.
Kommentit (30)
Äiti88 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa näkee harva se päivä vanhempia jotka kyselevät natiaiselta mitä tänään syödään?Mielestäni se ei ole kakaran tehtävä , sitä syödään mitä laitetaan .
MITÄ SITTEN?
Olen huomannut että etenkin vanhemmalle väelle tuo on joku elämän ja kuoleman asia. Itse kysyn useinkin lapsilta että mitä tänään syötäisiin. Heidät on pienestä saakka opetettu mahdollisimman kaikkiruokaisiksi, joten en näe mitään pahaa siinä, jos lapsi saa osallistua perheen ruokalistan suunnitteluun. Se on mielestäni osa kasvatusta ja elämäntaitojen opettamista. Miettiä mitä syödään, mitä aineksia tarvitaan ja miten ruoka valmistetaan. Mikään "syödään karkkia ja hattaraa lounaaksi" ei meillä silti tietenkään mene läpi- enkä tunne ketään jolla menisi.
Ai 3-4 vuotiaana ja einestiskillä? Siinä työtä tehdes näkee koko kirjon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni toi Hanna Sumari saisi vetäytyä vaikka vanhainkotiin jo viettämään rauhallisia eläkepäiviä. Hän rasittuu aivan liikaa normaalista arkipäivästä ja siihen liittyvistä asioista.
Lasten perseily ja vanhempien hukassa oleva vanhemmuus on sulle normaalia arkipäivää? Totisesti toivon, ettet ole lisääntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän lapsi saa omat syömisensä päättää, kun buffetissa käydään. Tietenkin jos ei osaa päättää, jelpataan. Tai sitten maistaa kaikkea vähän.
Toisinaan myös kysyn, että "tekiskö mieli jotain tiettyä ruokaa". Silloin se oma pää kolisee tyhjyyttä ja sitten lapselle annetaan mahdollisuus. Vaikkei suoraan päätäkään, että mitä tänään söisi.
Hannankaan ei pitäisi ottaa niin tosissaan tuommoisia hetken kohtaamisia. Hän ei tiedä mitä ovat sopineet aiemmin. Se äidin kysymys saako äiti ottaa keittoa voi hyvinkin olla perheen sisäinen vitsi, joka tietenkin noin kuultuna kuulostaa hullulta. :D
Relatkaa ja syökää hyvin.
Tajuatte sitten varmaan päästää ne edellenne, jotka eivät halua viettää koko päivää buffet-jonossa teidän kuhnintanne vuoksi? Kyllä oman lautasen sisältö saattaisi perässä ootellessa vahingossa kaatua pikku despoottisi päähän, jos joka ruokalajin kohdalla pitää käydä juupas-eipäs-kasvatuskeskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanna on suvaitsevainen. Ei olisi kirjoittanut rikkaamman kulttuurin ruokailusta samaan sävyyn. Eikä kirjoita.
Koska kys lapset osaavat käyttäytyä ja kunnioittaa vanhempaansa.
Aivan ja vaikkeivät osaisikaan ;)
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa näkee harva se päivä vanhempia jotka kyselevät natiaiselta mitä tänään syödään?Mielestäni se ei ole kakaran tehtävä , sitä syödään mitä laitetaan .
Eikö sulla ollut lapsena koskaan mielipiteitä mistään? Kyllä mun lapset kertoo kaupassa, että tekisi mieli syödä esimerkiksi kanaa ja välipalaksi banaani. Muutenkin ovat saaneet vaihdellen valita tuotteita koriin. Mä ne päätökset viimeisenä teen, mutta kyllä lapsikin saa vaikuttaa. Mä olen lapsena pyytänyt niin äidiltä kuin mummoltakin voitaisko syödä tänään sitä tai tuota, ja yleensä se toive on huomioitu kyllä. Lapsen ei tarvitse miettiä koko viikon ruokalistaa, vaikka se mielipiteensä jostain kertoisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti88 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa näkee harva se päivä vanhempia jotka kyselevät natiaiselta mitä tänään syödään?Mielestäni se ei ole kakaran tehtävä , sitä syödään mitä laitetaan .
MITÄ SITTEN?
Olen huomannut että etenkin vanhemmalle väelle tuo on joku elämän ja kuoleman asia. Itse kysyn useinkin lapsilta että mitä tänään syötäisiin. Heidät on pienestä saakka opetettu mahdollisimman kaikkiruokaisiksi, joten en näe mitään pahaa siinä, jos lapsi saa osallistua perheen ruokalistan suunnitteluun. Se on mielestäni osa kasvatusta ja elämäntaitojen opettamista. Miettiä mitä syödään, mitä aineksia tarvitaan ja miten ruoka valmistetaan. Mikään "syödään karkkia ja hattaraa lounaaksi" ei meillä silti tietenkään mene läpi- enkä tunne ketään jolla menisi.
Ai 3-4 vuotiaana ja einestiskillä? Siinä työtä tehdes näkee koko kirjon.
Meillä ei syödä juuri koskaan eineksiä, joskus harvoin jos syödään niin silloin kyllä saavat valita minkä lootan haluavat.
Mutta joo, meillä on lapset jo 2-vuotiaasta saakka saaneet vaikuttaa viikon ruokalistaan. 4v valitsi viimeksi tonnikalasalaatin ja 2v valitsi kanakastiketta ja riisiä. Itse tehden. Osallistuvat myös ruuan valmistukseen.
Siis Hanna Sumari ei omaa edes alkeellisempia käytöstapoja, toisten keskustelujen kuunteleminen ei ole kohteliasta. Jos Sumarin pää on noin kuumennut että on joutunut poistumaan ravintolasta, siitä muut asiakkaat ja ravintolan henkilöstä kiittää. Samalla toivotaan, että jatkossa Sumari syö kotonaan eikä tule pilaamaan toisten ruokailua ravintolasta. Yksi ärsyttävin turha tv-kurttukasvo Suomessa, aina valittamassa jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän lapsi saa omat syömisensä päättää, kun buffetissa käydään. Tietenkin jos ei osaa päättää, jelpataan. Tai sitten maistaa kaikkea vähän.
Toisinaan myös kysyn, että "tekiskö mieli jotain tiettyä ruokaa". Silloin se oma pää kolisee tyhjyyttä ja sitten lapselle annetaan mahdollisuus. Vaikkei suoraan päätäkään, että mitä tänään söisi.
Hannankaan ei pitäisi ottaa niin tosissaan tuommoisia hetken kohtaamisia. Hän ei tiedä mitä ovat sopineet aiemmin. Se äidin kysymys saako äiti ottaa keittoa voi hyvinkin olla perheen sisäinen vitsi, joka tietenkin noin kuultuna kuulostaa hullulta. :D
Relatkaa ja syökää hyvin.
Jep. Nämä sumarit antavat itsestään hiukan jämähtäneen oloisen kuvan, kun he tekevät sekä perhettä että siinä sivussa koko sukupolvea koskevia yleistyksiä yhden näkemänsä tilanteen perusteella. Onhan näitä nähty, neuvolan osoitetta kännykästä tsekkaava äiti on kasvatuksen laiminlyövä somevanhempi ja diipadaapadaa.
Ensinnäkään yksi tilanne ei kerro lapsen saamasta kasvatuksesta yhtään mitään. Vaatii paljon pidempää seurantaa vetää tuommoisia analyysejä huonosta ja lepsusta vanhemmuudesta. Meillä on himassa aika jämäkkä kasvatus, vaikkakin rento sellainen jossa vanhemmat kuitenkin päättävät asioista. Saattaisin silti jossain buffet-pöydässä kysyä naperolta että mitä hän syö. Olenko lapseni pomputeltavissa oleva kaverivanhempi? No en helvetissä, kysyin nyt vain yhtenä toukokuun iltana ravintolassa mikä maistuisi.
Ja vaikka tämä äiti nyt sitten olisikin täysin lapsen pomputeltavissa oleva, on täysin perusteetonta väittää että "no nykyään ja kaikki" ovat semmoisia. Koska se nyt ei vaan pidä paikkaansa.
Ja ihan viimeisimpänä niittinä kyllä tuommoinen lapsiperheiden haukkumiseen keskittyvä blogikirjoitus. Heräile vähän, sinä keski-ikäinen. Teidän ikäpolvenne marina nuorison pilalle menneestä käytöksestä on niin ikiaikainen kuvio että pidän vähän yksinkertaisena tyyppiä joka oikeasti uskoo siihen että juuri nyt ollaan menossa turmion tietä.
Ulla668 kirjoitti:
Olen se äiti joka kysyi leikillään lapseltani että saako äiti ottaa salaattia. Vieressä puhisi ja mullisteli joku kurttuinen muori joka ilmeili niin voimakkaasti että luulin hänellä olevan hermostovamma. Nyt ilmeni että se oli Hanna Sumari niminen bloggaaja. Myöhemmin näin hänet myös kyttäämässä kukan takaa syömistämme. Kiva päästä hänen blogiinsa.
Ulla: ihanko oikeesti näin kävi:
Otin ravintolan seisovasta pöydästä ruokaa, kun vieressäni oli äiti ja ehkä nelivuotias lapsi.
Äiti kysyi lapselta – otatko keittoa?
Lapsi: en ota.
Otatko perunaa?
En ota!
Haluatko vähän keittoa?
EN!
Kulta, otatko salaattia?
En ota.
Otatko keittoa?
En!
Saako äiti ottaa keittoa?
Tässä vaiheessa minun oli pakko poistua, koska päässäni kuumeni niin, että sekä keitot, perunat että salaatti olisivat alkaneet kiehua pelkästä katseesta. Lapsipolon olisi pitänyt siis paitsi päättä itse mitä syö jättisuuresta buffet-pöydätä, myös päättää saako hänen äitinsä syödä!
Kun myöhemmin kävelin perheen ohi, söi äiti soppaa ja lapsi jäätelöä, sisko ja isä salaattia.
Alue: Aihe vapaa
Niin, minustakin tuo on sitä "panostamista" tai siis sellaista gurlinkia, vapaa kasvatus varsinaisessa merkityksessään, ei siis siinä merkityksessä, jossa sitä usein keskusteluissa heitellään, on aika erilaista, ei siinä paapota varsinaisesti tuolla tavalla, kuin tuo äiti ravintolassa.