Kommentti: Terrorismi pelottaa, mutta niin pelottaa moni muukin asia
Lontoon sydämeen tehty isku järkytti, ja uhreja muistetaan tällä viikolla. Lyön kuitenkin punnasta vetoa, että lontoolaisten elämä palautuu maanantaiaamuna takaisin raiteilleen ja arjen ilot ja huolet vievät ajatukset terrorismista.
Terroristi-isku voi osua kohdalle, kysy vaikka joltain tällä hetkellä sairaalassa olevalta uhrilta. Pelätäkin saa, mutta peloille kannattaa opettaa tilastotiedettä ja näyttää niille oikea mittakaava. Tällä viikolla muistetaan iskun uhreja, mutta elämä jatkuu. Yli kahdeksan ja puoli miljoonaa lontoolaista on yhä hengissä.
Kommentit (29)
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset eivät ole koskaan loukanneet Islamia. Ei tänne tarvitse iskeä. Sen sijaan jonkun Britannian ja Ranskan ymmärtää hyvin, joiden nykyinen valta-asema maailmassa on saavutettu siirtomaa-ja oopiumisodilla. Siellä raiskattiin alistettiin ja tapettiin vieraiden maiden ihmisiä.
“He who fights with monsters should be careful lest he thereby become a monster. And if thou gaze long into an abyss, the abyss will also gaze into thee.”
Britit esim.modernisoivat Intian infrastruktuurin, kielsivät leskien polttamisen yms.
Miksi leskien polttaminen pitäisi kieltää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa jos muutama ihminen kuolee kun kyseessä on kuitenkin miljoonakaupunki. Ei haittaa jos Suomessakin tapahtuu joskus iskuja kun meitähän on sentään lähes 5,5 miljoonaa.
Ja joka päivä yli sata ihmistä kuolee muutenkin, kuka vanhuuteen, kuka sairauteen ja kuka mistäkin luonnollisesta syystä.
Puhutaan ihan marginaali-ilmiöstä. Vai montako ihmistä on vuodessa kuollut ter.roritekojen vuoksi. Pelkkä oletus, että jokin asia on mahdollisuuksien rajoissa ei taida ihan riittää vielä aiheeksi pelkäämiseen.
Luonnolliseen syyhyn kuoleminen on täysin eri asia kuin että joku jihadisti tulee ja vetää sinulta kurkun auki tai pommittaa naulapommilla lapset täältä ikuisuuteen nuortenkonsertissa.
Minua oksettaa tämä terrorismin arkipäiväistäminen ja normalisoiminen. Aion pelätä ja sillä siisti.
Teekupposellahan se pelko kuitataan, ihan varmasti joo. Vähän samaan tyyliin tupakoija tyydyttää loppuelämänsä tupakanhimon yhdellä tupakalla ja enempää ei tarvita.
Minä uskon, että nämä vähättelijät ovat vain niin heikkoja ihmisiä, ettei heillä ole muuta tapaa käsitellä liian pelottavaa asiaa kuin denialismi - kuvitellaan, että jos asia lakaistaan maton alle, niin se lakkaa olemasta eikä pääse ainakaan minun kimppuuni.
Tämä terrorismin vähättely on yleinen puolustautumiskeino, kun unelman tajutaan romahtaneen eikä muuta enää keksitä. Kohta varmaan sodistakin sanotaan, ettei niitä kannata pelätä, kun kaikki eivät niissäkään kuole.
Sitten vain toistellaan, kuinka rakkaus voittaa, ei suostuta pelkäämään jne.
Eurooppa hymistelee ja rakastaa itsensä kuoliaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa jos muutama ihminen kuolee kun kyseessä on kuitenkin miljoonakaupunki. Ei haittaa jos Suomessakin tapahtuu joskus iskuja kun meitähän on sentään lähes 5,5 miljoonaa.
Ja joka päivä yli sata ihmistä kuolee muutenkin, kuka vanhuuteen, kuka sairauteen ja kuka mistäkin luonnollisesta syystä.
Puhutaan ihan marginaali-ilmiöstä. Vai montako ihmistä on vuodessa kuollut ter.roritekojen vuoksi. Pelkkä oletus, että jokin asia on mahdollisuuksien rajoissa ei taida ihan riittää vielä aiheeksi pelkäämiseen.
Eli voimme vapaasti tappaa toisiamme kun kuollaan kuitenkin?
Tässä oli ihan hyvä vastine asiaan: http://sannaantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238038-ei-minun-kuppi-t…
"Härkösen tekstin hyytävintä on hänen tapansa laskea ihmisiä kuten karjaa. Seitsemän ihmistä (huom. Minna-Riikka Härkönen, IHMISTÄ) kuoli ja lähes 50 loukkaantui. Härkösen mielestä tärkeintä on kuitenkin todeta, kuinka ”yli kahdeksan ja puoli miljoonaa lontoolaista on yhä hengissä”.
Tunneälystä on puhuttu viime vuodet paljon ja jostain syystä juuri tunneäly tuli mieleeni Minna-Riikka Härkösen tekstiä lukiessani. Tunneälyn yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on kyky asettua toisen asemaan eli kyky tuntea empatiaa. Jos minun läheltäni massamurhattaisiin ihmisiä, kuten Härkösen kotikonnuilla kävi, ei mieleenikään tulisi kertoa tekstissäni heti seuraavana päivänä, kuinka ”teekuppi laittaa pelot perspektiiviin” tai luetella, keitä massamurha ei koskenut. Valitettavasti empatiakykyä ei voi ostaa kaupasta, edes Lontoossa. Joskus toivon, että voisi."
Tuo on yksi niistä asioista, joita ilman asiat olisi olleet paremmin. Vai onkohan ruotsalaiset kuinka onnellisia ja tyytyväisiä ennen niin rauhallisen maansa nykytilasta. Ja suunta on todennäköisesti vain huonompaan suuntaan.
Niin sitä kulttuurit rappeutuu ja lopulta häviää kun ei osata omaa kulttuuriaan pitää arvossaan ja varjella vierailta haitallisilta vaikutteilta. Oikeastaan joutaakin hävitä tuollaisen kulttuurin, mikä sinänsä kuitenkin jonkinlainen tragedia yksilön kannalta.