Lue keskustelun säännöt.
Hävettää lasteni koulumenestys
04.06.2017 |
Meillä kaksoset tyttö ja poika pääsivät kumpikin eilen ysiltä. Kummallakin oli keskiarvot romahtaneet selvästi viime vuodelta. Naapurilla samanikäinen tyttö ja oikein mallioppilas. Tuli tänään kehumaan tyttönsä todistuksella ja kyselemään meidän lasten koulumenestyksestä, niin jouduin valehtelemaan että hyvin on mennyt, vaikkei ole. Sukulaisillekin olen valehdellut, että muka mallioppilaita, mutta tuntuu, että ovat täysin toivottomia tapauksia. Olen niin pettynyt lasteni koulumenestykseen että ihan vihaksi pistää :(
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan säki antaa omat stipendit sun oppilaille parhaasta turpaanvedosta ja hienoimmasta kouluun tuodusta puukosta
Ei ojasta allikkoon. Opetan autistisia ja toivoisin, että joskus heillekin riittäisi jokin stipendi erinomaisesta yrityksestä tai siitä aineesta, jossa ovat vahvimpia, vaikka eivät oikein missään aineessa ole normaalioppilaiden huipputasoa.
Joku juna-aikataulujenmuistamisstipendi olisi kieltämättä aika pähee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni vituttaa kun kevätjuhla on yhtä menestyjille taputusta:
- Parhaan keskiarvostipendin saa Niina Nero, keskiarvolla 9,87. Taptaptap.
- Niko Nörtti saa stipendin kielissä menetymisestä, äidinkielessä hyvin menestyneenä kirjapalkinto sekä erikoisstipendin pidetylle ja mukavalle pojalle. Taptaptap.
- Palkitaan myös taloustietokilpailussa menestynyt Rauni Raha. Ja metsävisassa Meiju Metsä. Ja matikkakilpailussa Lauri Lasku. Ja Kirjoituskilpailussa Minna Canth jr.. Ja valtakunnallisissa kokeissa menestyneet Elisa Enkku, Saku Saksa ja Rami Ranska. Taptaptap.
- Koulustamme oli päässälaskukisoissa mukana Luka Lasku, Piia Prosentti ja Frans Funtkio. Onnea heille. Taptaptap.
- Hymytyttö- ja hymypoikapalkinto menee opettajien nuolijoille. Saakoot nekin Niina Nero ja Niko Nörtti jo saatujen 8 stipendin päälle.
t. erityisopettaja, joka on selvästi loman tarpeessa kun näin kiukuttaa.
Nimi on enne 😂😂😂
Kun olin peruskoulussa hymypojat ja -tytöt jaettiin lähes aina luokan pahimmalle kiusaajalle ja paskanpuhujalle. Me lapsethan se jouduttiin äänestämään ja uhkailujen siivittämänä äänestys suoritettiin. Jos joku äänesti väärin, se kyllä kaivettiin väkisin esiin. Tänä vuonna poikani kiusaaja sai hymypoikapatsaan joten sama meno jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Itse en hirveästi kiinnitä huomiota jos joku kehuu lastansa ylitsevuotavasti tai haluaa vieläpä vertailla lasten koulumenestystä. Ohitan nopeasti ja siirryn vaikka toiseen aiheeseen.
---
Minusta taas on ihanaa, että vanhemmat kehuu lapsiaan toisille aikuisille. Automaattisesti tosin ajattelen, että kehuissa on puolet ilmaa, mutta minusta on niin ihanaa, että vanhemmat on ylpeitä lapsistaan. Oli ne mitä vain. Minusta on kauheaa kuunnella vanhempia, jotka haukkuu lapsiaan, katuu niitä, vähättelee, aliarvioi laspiaan: ohitan nämä ja äkkiä.
Jaksan aina kuunnella - vaikka sama vanhempi usein kehuu samasta asiasta toistaen joka kerta (sama juttu): minulle saa kehua ihan joka lasta.
Minä en ole edes tajunnut, että jotkut vanhemmat häpeävät lastensa todistuksia. Ennen kuin tänä vuonna on tullut asia selväksi.
Olen siis opettaja. Ja olen aina ajatellut, että jokainen lapsi tekee numeroiden eteen töitä omalla tasollaan ja oman halunsa ja kykyjensä mukaisesti. Minä tarjoan ne mahdollisuudet mitä minä voin tarjota, se on minun osuuteni. Lapsi tekee oman osuutensa enemmän tai vähemmän tunnollisesti. Ja vanhemmat tukevat jaksamisensa ja kykyjensä mukaan.
En ole tuominnut oppilaita enkä vanhempia, sillä tilanteita on niin erilaisia. Enkä ajattele, että kaikkien pitäisi saada kaikesta hyviä numeroita. Lasten ominaisuudet kun voivat suuntautua johonkin ihan muuhun kuin minun aineeseeni. Ei siinä mitään ihmeellistä.
Mutta tänä vuonna on tullut vastaan tätä mitä tässä ketjussakin. Että vanhemmat häpeävät lapsen numeroita. Ja sitten vihaa puretaan minuun, vaikka minä en ole vaatinut keneltäkään mitään liikaa. Minulle riittää se, että pääsee kurssista läpi.
En oikein ymmärrä miksi pitää niin kovasti hävetä lapsen numeroita. Vielä vähemmän ymmärrystä annan sille, että opettajaan puretaan sitä häpeää. Minulla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia nähdä jokaisessa lapsessa hyviä puolia, vaikka juuri se minun aineeni ei sujuisi. Miksi pitää hävetä ihan turhaan...
Minä en todellakaan ole opettajaan purkanut harmistustani, mutta lapsen kanssa olen käynyt keskusteluja siitä, onko asiallista ottaa kaseja joistain kursseista, joita ei itse pidä jatko-opintojen kannalta tärkeänä. Mutta täytyy myöntää, että koska lapseni on fiksu, olen aika heikoilla näissä väittelyissä enkä pysty perustelemaan miksi esim. uskonnosta pitäisi saada ysi. Minulle on vain omasta nuoruudestani iskostunut päähän se ajatus, että kasi on ihan paska ja hävettävä numero. Ja oma äiti ei koskaan kehunut, hänelle ei tuntunut mikään riittävän. Tiedostan, että minusta on tulossa samanlainen (nyrpistelin silloinkin jonkun tietyn aineen ysille kun keskiarvo oli 9,8) ja kamppailen sen kanssa, mutta en osaa pitää suutani kiinni.
Ehkä pitäisi vaan olla tyytyväinen siihen, että lapsella on oma tahto eikä pelkää joutumista äidin epäsuosioon? Nämäkin ovat tärkeitä taitoja elämässä.
Luulisi lääkärin tietävän enemmän ihmisen perimästä.