Miksi vanhemmat ihmiset käyttävät seurustelukumppanistaan nimitystä "kaveri"?

Minkä ikäinen on vanhempi?

Tai ystävä.

Haha, mun entinen naapuri teki tätä, siis kertoi vaikka koiran ulkoilutuksesta että nyt täytyy mennä yksin kun "kaverilla" on selkä kipeä. Pohdiskelin siinä sitten itsekseni että miehensä kanssahan hän on aina koiraa ulkoiluttanut joten taitaa tätä tarkoittaa, kysyä en kehdannut että kuka "kaveri" :)

Täti kysyi kerran joko minulla on kaveri. Olin jotain parikymppinen, luulin kuittailuksi, lapsena kun ei ollut pahemmin kavereita.

Täti on sitä sorttia, joka päästää suustaan ihan mitä vaan.

En ymmärrä minäkään tuota kaveri-ilmaisua seurustelukumppanista. Jos esittelen jonkun kaverina, kyseessä on kaveri eikä sulhaskandidaatti.

No toisaalta, suvussani yksi täti puhuu pimuista tarkoittaen tavallisia tyttöjä ("kevytkenkäinen" mielleyhtymä minusta) ja toinen tovereista, jotka taas ovat minulle kavereita.

Murre-eroja. Ainakin Oulun seudulla ja Lapissa olen törmännyt tuohon.

Vierailija kirjoitti:

Murre-eroja. Ainakin Oulun seudulla ja Lapissa olen törmännyt tuohon.

Joo, pohjoisessa puhutaan noin. Minullakin yksi työkaveri aina kertoi, mitä hän ja kaveri ovat tehneet ja missä käyneet. Vasta pitkän ajan päästä selvisi, että kyse oli miesystävästä:)

Siellä sanotaan myös isää isännäksi ja äitiä emännäksi.

Minäkin olen ihmetellyt tätä! Minun isovanhempani viittaavat avopuolisooni monesti "kaverina" enkä ole todellakaan ymmärtänyt, että miksi, kun en ole tiennyt että tämä on yleisemminkin käytössä. Olen jopa miettinyt että liittyykö tämä jonkinlaiseen häveliäisyyteen, koska minulla tuo kaveri yhdistyy niin voimakkaasti platonisiin suhteisiin. Tehnyt mieli sanoa, ettei tässä mitään kavereita olla, kun puolisoita, tai tyttö- ja poikaystäviä.

Etelä-Suomessa tuota kuulee myös, ihan koko elämänsä etelässä asuneelta. Olisko sukupolvikysymys? Yli kuuskymppiset ainakin käyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen ihmetellyt tätä! Minun isovanhempani viittaavat avopuolisooni monesti "kaverina" enkä ole todellakaan ymmärtänyt, että miksi, kun en ole tiennyt että tämä on yleisemminkin käytössä. Olen jopa miettinyt että liittyykö tämä jonkinlaiseen häveliäisyyteen, koska minulla tuo kaveri yhdistyy niin voimakkaasti platonisiin suhteisiin. Tehnyt mieli sanoa, ettei tässä mitään kavereita olla, kun puolisoita, tai tyttö- ja poikaystäviä.

Ja ovat muuten Pirkanmaalta, eivät suinkaan pohjoisesta.

Kääkät ei kehtaa myöntää, että kyse on vaan patjasta jonka kanssa ei aiota naimisiin.

Mun seitsenkymppinen täti harrastaa myös tuota kaverittelua. Syntynyt Keski-Suomessa mutta asunut koko aikuisikänsä pk-seudulla.

Tämä muuten aiheutti minulle joskus aika ikävän tilanteen, kun olin eron partaalla ja puhuin eräälle työkaverille, että minulla on kaveri, jonka luo voisin muuttaa hetkeksi. Tämä työkaveri oli sitten mennyt jollekin muulle sanomaan, että aion muuttaa kaverin luo ja nämä sitten ajattelivat, että minulla on uusi mies odottamassa.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen on vanhempi?

Saanko vastauksen?

Hah, minustakin on siis tullut vanha kun olen ruvennut tuota käyttämään.

Osaltaan kyllä omalla kohdalla käytän siksikin että miesystävä tms. on liian vahva sana sellaisesta kevytsuhteesta josta ei ole tulossa enää mitään vakavampaa.

Nykyäänhän se on sopivan sukupuolineutraali sanakin, kumppani on jotenkin outo. "Niin onkos sulla kumppania löytynyt?".

Vierailija kirjoitti:

Hah, minustakin on siis tullut vanha kun olen ruvennut tuota käyttämään.

Osaltaan kyllä omalla kohdalla käytän siksikin että miesystävä tms. on liian vahva sana sellaisesta kevytsuhteesta josta ei ole tulossa enää mitään vakavampaa.

Nykyäänhän se on sopivan sukupuolineutraali sanakin, kumppani on jotenkin outo. "Niin onkos sulla kumppania löytynyt?".

Kevytsuhdekaverille on kyllä vaikea löytää sopivaa "titteliä". Itse olen joskus puhunut omalla kohdalla heiloista, tai sitten "sellanen tyyppi jota olen tässä tapaillut". Modernimmasta "säätö" sanasta en tykkää yhtään. Kaveria en kyllä tule koskaan käyttämään, tarkoittaa itselle vaan ihan eri asiaa. Kavereiden kanssa ei ole mitään seksuaalista tai romanttista ulottuvuutta.

Isoäitini (isän äiti) kyseli minulta kerran kavhipöydässä "kaveristani", johon suorasanainen äitini tokaisi, että kyllä ne on kuule enemmän kuin kavereita, kun ne nussivat toisiaan.

Mun lapista kotoisin oleva mummo sai melkein slaagin, kun siskon kanssa esiteltiin hänelle meidän yhteinen miespuolinen kaveri :D

"Jaa kummas kaveri se tämä on?“" Meidän molempien" “Ei voi olla!“

Kaveri on ollut käytössä ainakin sen ikäpolven ihmisillä, joilla seurustelu on edennyt hyvin nopeasti kihlaukseksi ja siitä määrätietoisesti avioliitoksi. Ennen kihloja ehkä jotain heilastelua. Heillä ei oikein ole muuta sanaa sille, kun väki nykyään seurustelee kihlautumatta ja ehkä vielä kihlautuu vailla ajatustakaan aviosta tai asuu yhdessä ilman mitään muodollisuuksia. Siispä: kaveri. (Siskon mies oli mun vanhoille tädeilleni kaveri 20 vuotta, vaikka sisko miehineen yhdessä asuivat ja pari lastakin saivat. Kun menivät naimisiin, alettiin heti puhua miehestä.)

Minä puhun äidilleni "kaverista" aina kun tulee puheeksi joku tapailujuttu.

Esim. äitini kysyy, mitä tein eilen ja vastaan olleeni "kaverin" kanssa jne.

"Kaveri" on siis mies, jonka kanssa minulla on jonkinlainen romanssi.

Myös siskoni esitteli poikaystävänsä vanhemmilleni ja isovanhemmilleni "kaverina".

Tiedä sitten, onko joku häveliäisyysjuttu vai mikä.

N24

Mun mummo 80v kysyy aina mitä mun kaverille kuuluu, tarkoittaa aviomiestäni. Luulin, että tämä on hänen joku ihan oma juttunsa, mutta ei näköjään:D