Miksi vanhemmat ihmiset käyttävät seurustelukumppanistaan nimitystä "kaveri"?

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun äidilleni "kaverista" aina kun tulee puheeksi joku tapailujuttu.
Esim. äitini kysyy, mitä tein eilen ja vastaan olleeni "kaverin" kanssa jne.
"Kaveri" on siis mies, jonka kanssa minulla on jonkinlainen romanssi.
Myös siskoni esitteli poikaystävänsä vanhemmilleni ja isovanhemmilleni "kaverina".
Tiedä sitten, onko joku häveliäisyysjuttu vai mikä.

N24

Mitä sanaa sinä sitten käytät tavallisista kavereista? Jos sanot äidillesi, että kutsuit kavereita kylään, olettaako hän, että sinulla on orgiat?

Argh, inhoan tuota kaveri-sanaa seurustelukumppanista puhuttaessa. Juuri iäkkäämmät sukulaiset tätä käyttää sukujuhlissa kömpelöissä keskusteluyrityksissä. Ollaan epäluontevasti uteliaita ja samalla hävetään ja nolostellaan, että juu-u tämäkin sukupolvi luo seurustelusuhteita. Yritetään ikäänkuin karsia seksuaalisuus pois kun tuolle edelliselle sukupolvelle tuntuu kaikki olevan vaikeaa. Puhuminen etunenässä. Ketuttaa se vaikeneminen ja kautta rantainvihjailu. Jotenkin perverssiä ja likaista.

Ja tulipas muuten mieleen eräs toinenkin kiusallinen tilanne tähän liittyen. Anoppini oli hiljattain jäänyt leskeksi ja minä kutsuin hänet illanviettoon ja sanoin, että hän voi tuoda halutessaan kaverin mukaan. Tajusin vasta jälkeenpäin, että hän varmaan ajatteli, että tarkoitin jotain uutta kumppania vaikka tarkoitin jotain naispuolista kaveria.

No mulla on kulkenut yksi ja sama kaveri tossa rinnalla jo 29 vuotta. Kun löysin kaverin olin lukion ensimmäisellä, reilu viisi vuotta myöhemmin sain lapsen saman kaverin kanssa ja vielä kolmen lapsenkin jälkeen se on kaveri.

Olen 46-vuotias Vantaalainen joka tykkää kävellä käsikädessä kaverinsa kanssa.

Ihme asiat teitä kyllä ärsyttää.

Ulkomaalaissyntyinen kaappihomo työkaveri puhuu aina "kaverista" kun tarkoittaa miesystäväänsä. On kuulemma hienoa että suomenkielessä ei tarvitse paljastaa seurustelukumppanin sukupuolta. Onko mikään muu kieli yhtä sukupuolineutraali?

Meillä päin kaveri- sanaa nuoruudessani vanhempi polvi käytti myös viittamaan ihan vain mieheen. Sehän oli pitkä kaveri= pitkä mies.

Taitaa olla joku sukupolvikysymys. Mummoni 80v. puhui aviomiehestäni kaverinani aina siihen asti kun menimme kihloihin. Sen jälkeen hän puhui kihlatusta ja nykyään jo miehestä. Samoin hän puhuu leskiystävättäriensä uusista miehistä nimityksellä kaveri. Ja onpa hänelläkin kuulemma ollut joskus kaveri kylässä... :D

Vierailija kirjoitti:

Täti kysyi kerran joko minulla on kaveri. Olin jotain parikymppinen, luulin kuittailuksi, lapsena kun ei ollut pahemmin kavereita.

Täti on sitä sorttia, joka päästää suustaan ihan mitä vaan.

En ymmärrä minäkään tuota kaveri-ilmaisua seurustelukumppanista. Jos esittelen jonkun kaverina, kyseessä on kaveri eikä sulhaskandidaatti.

No toisaalta, suvussani yksi täti puhuu pimuista tarkoittaen tavallisia tyttöjä ("kevytkenkäinen" mielleyhtymä minusta) ja toinen tovereista, jotka taas ovat minulle kavereita.

60-luvulla pimu oli neutraali sana. Olen lapsena leikkinyt "hienoo pimua". N57

Minä käytän ex miehen naisystävästä nimitystä kaveri koska en halua loukata exää. Kyseessä on kevytsuhde joten en keksi muuta nimeä. Meillä on lapsia niin täytyy olla tekemisissä. Meidän teinit taas puhuu aina naikkosesta, ei tietenkään päin naamaa eikä iskälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun äidilleni "kaverista" aina kun tulee puheeksi joku tapailujuttu.Esim. äitini kysyy, mitä tein eilen ja vastaan olleeni "kaverin" kanssa jne."Kaveri" on siis mies, jonka kanssa minulla on jonkinlainen romanssi.Myös siskoni esitteli poikaystävänsä vanhemmilleni ja isovanhemmilleni "kaverina".Tiedä sitten, onko joku häveliäisyysjuttu vai mikä.

N24

Mitä sanaa sinä sitten käytät tavallisista kavereista? Jos sanot äidillesi, että kutsuit kavereita kylään, olettaako hän, että sinulla on orgiat?

Äiti tietää/tuntee ystäväni, joten nimellä heistä puhun.

Ja joskus jos sattuukin joku ketä hän ei tiedä, puhun silti nimellä.

Jos iso lauma kavereita tulee kylään, sanon "tytöt tulee/pidän pienet illanistujaiset" ja sen jälkeen luettelen nimeltä, ketkä kaikki tulee.:D

Tulisko tämä käännöksenä saksasta, jossa poikaystävä on Freund ja tyttöystävä Freundin? Joku hassu merkityksen lainaus tullut joskus..?

Mun isoaiti (ja joskus äiti) käyttää termiä ystävä. Mummu 95v. saattaa kysyä mitä sille mun ystävälle kuuluu. Äänensävystä huomaa että tarkoittaa minun poikaystävää. Luulen että kyseessä on ihan sellainen asia ettei heillä ollut termiä "poikaystävä" silloin oltiin "ystäviä" ja "riiattiin" kunnes mentiin naimisiin (joo, yleistys). Äiti harvemmin käyttää sanaa ystävä mutta se käyttää muita termejä.

Viisikymppinen länsisuomalainen äitini käyttää sanaa komppis, kun utelee poika- tai tyttöystävistä. On kotoisin läheltä ruotsinkielistä Pohjanmaata, joten sieltä varmaan levinnyt.

Ja näitä typeriä eufenismeja riittää:

- poikaystävä on kaveri

- menkat on "kakkaa pöksyissä" tai "suttua" tai "naistenvaivat"

- seksi = pussailua, kerran äitini kehotti olemaan liikaa pussailematta poikaystävän kanssa, kun vatsani oli kipeä.. Sanoi niin merkityksellisellä äänellä, että ei voinut erehtyä

- siteen vaihtaminen on "hygienian hoitamista"

- ehkäisystä en ole kuullut halaistua sanaa äidiltäni, ehkä parempi niin

- rinnat on "läskiä"

Niin, että tältä pohjalta oli meillä kotona. Itse keskustelen luontevasti omien lasteni kanssa kaikesta, mitä elämässä tulee vastaan. Äitini kiemurtelee joskus epämukavuudesta, kun joutuu kuulemaan kuinka pohdimme sitä sun tätä.

Mieheni täti kysyi 7-veeltämme onko tällä poikaystävää.. Anoppi veti herneet nenään. 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen on vanhempi?

Saanko vastauksen?

Olisko lähdettä???

Mun mummo, stadilainen 78v, puhuu myös kaverista jos tarkoittaa seurustelukumppania. Samoin aviomieheni äiti käyttää tätä ilmausta, hän esitteli eräässä perhejuhlassa minut sukulaisille poikansa kaverina. Ollaan miehen kanssa tälle naureltu jälkeenpäin.

Kaikki vanhempieni (noin 70 v) ikäiset sukulaiset käyttävät tuota ilmaisua ja suku on Kymenlaaksosta. Osa nuoremmistakin (noin 50-vuotiaat) maalla asuvista sukulaisista ja työkavereistani käyttää "kaveri"- sanaa seurustelukumppanin merkityksessä. En tosin usko, että tämä paikantuu mihinkään paikallisiin murre-eroihin vaan on enemmänkin sukupolvijuttuja. Voi siinä toki olla myös jotain kaupunki-maaseutu- tyyppistä erontekoa.

Juuh, ärsyttävä tuo kaveri-sana. Tuntuu juuri siltä, että yritetään jotenkin kierrellä asioita, ikään kuin olisi jotain hävettävää. Tekee mieli aina sanoa sitten oikein selkeästi, että kaverit on erikseen, tämän kanssa minä nussin.