Muita joita ahdistaa töissä työkaverit, eikä niinkään työtehtävät
Itse ollut työelämässä jo yli 10v ja tajunnut, ettei siellä töissä niinkään stressaa ne työtehtävät vaan ympärillä olevat ihmiset, joiden kanssa täytyy tehdä töitä ja sosialisoida. En ole ikinä koulusskaan sopeutunut luokkaan ja kaikki yhteiset järjestetyt tapahtumat leikkeineen ja hauskanpitoineen aina ahdistaneet.
Minusta tuntuu ettei kukaan pidä minusta ja jos teen töissä virheen, pelkään lähiesimiesten tai kolleegojen reaktioita enemmän kuin asiakkaiden. Mitä tutummaksi työympäristö tukee, sitä enemmän se ahdistaa. Siinä pitäisi kai tulla enemmän tutuiksi, heittää läppää ja pitää yhtä. Jopa nyt viikonloppuna miettinyt töitö ja niten minusta tuntuu ettei lähiesimies halua minun olevan töissä.
Olen nainen ja naiset minua ahdistavat nimenomaan. Johtuu rankasta lapsuudesta, joka heijastuu ihmissuhteisiin tänäkin päivänä. Loppujen lopuksi varmaan päädyn sairaseläkkeelle kun en vaan jaksa tätä ahdistavaa olotilaa.
Muita kohtalontovereita? Oletteko jatkaneet työelämässä? Miten saatte itsenne rauhoitettua ja unohdettua työtilanteet työpäivän jälkeen?
Kommentit (82)
Mulla on just nyt tällainen olo. Kun vaan saisi olla rauhassa ja tehdä töitä ja ansaitsisi muiden työkavereiden kunnioituksen. Mutta ei, kun takana puhutaan kaikenlaista, ikävintä kun kuulee että omia asioita puitu. Yks työkaveri puhuu jok päivä erilailla asioista ja jos häntä huomauttaa yhtään mistään niin hän ei reagoi. Puhuu kaikkea ja kaikkien asioita ja haukkuu monia.
Olen niin rikki tällä hetkellä työyhteisöön, etten jaksaisi nähdä ketään enää koskaan. Huomaan että olen tosi väsymyt työyhteisöön (en työntekoon) kun töksäytin itse tosi rumasti yhdelle. Pitäisi vaan päästä pois ja yritetty on. Irtisanominen ei ole vaihyoehto.
Joo valittavat mikromanageroijat ovat pahimpia. 😫