Muita joita ahdistaa töissä työkaverit, eikä niinkään työtehtävät

Siis mulla on työkaveri alkoi joka aamu kerjätä kyytiä töihin kun on hieman matkan varrella. Hän on välillä kulkenut kyydissä ja pyyteli silloin tällöin mutta nyt kerjää kokoajan. Vaikka matka on melkein samaa niin ei se tarkoita että olen taksikuski hänelle. Musta tuo on ihmeellistä käytöstä. Olen nyt valehdellut useasti että minulla on aamulla menoa joten ei pääse samalla kyydillä ja nyt se ilmeisesti suuttui mulle siitä sen lisäksi että on udellut jopa että mitä menoa... Vaikka toinen maksaisi bensaakin hyvin niin en ala miksikään joka päivän kuskiksi ok työkaverille. Onko kellään ollu tällaista vastaavaa??

Ei niinkään työtehtävät tai työkaverit vaan työympäristö eli avokonttori-kolhoosi. Työkavereista eniten ottavat päähän mököttävät introvertit, joiden mielestä toimistossa ei saa edes puhua normaalisti ja pitäisi hiipiä villasukissa ympäriinsä.

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, mulla on ongelmia vain työpaikkamme miesten kanssa, ei yhdenkään naisen kanssa. Ja siis itse olen nainen. Meillä miehet ovat lapsellisia, herkkänahkaisia, piikikkäitä ja vaikeita persoonia, myös sovinistisia. Naiset ihan mukavia ja sosiaalisella taidoilla varustettuja. Miehet naurettavan herkkähipiäisiä.

Sama juttu. Mulla ei koskaan ole ollut vaikeuksia naisten kanssa. Miesten kanssa sen sijaan on. Firman juhlissa vongataan, mutta työ- ja lounaskeskusteluissa sivuutetaan ja äijät puhuu keskenään.

Joo meilläkin kunnallisella samaa ongelmaa. Itse työ on mukavaa, mutta ilmapiiri suoraan sanonko mistä. Meillä on naisvaltainen porukka ja esimies, nainen hänkin, on hyvin selkeästi valinnut porukasta itselleen lempparin. Tätä lempparia suosii ihan kaikessa: lemppari saa tulla melkein 2 tuntia myöhemmin töihin, hänen ei tarvi osallistua aamun hommiin muiden kanssa, hän saa etäpäiviä vaikka oltaisiin alimiehityksellä... Ja tuo lemmikki vielä juoruaa aivan kaiken mitä töissä tapahtuu esimiehelle, aina muiden henkilökohtaisista asioista asti. Saattaa jopa valehdella tehdäkseen asiat itselleen suotuisiksi. Kyseinen tyyppi on luonteeltaan muutenkin epävakaa, syyttää aina muita omista virheistään ja räjähtelee muille. Sitten esimies syyttää meitä muita huonosta ilmapiiristä ja nalkuttaa, kun emme viihdy enää kahvitauoilla. Nyt tauoille on kuulemma kaikkien pakko osallistua.

Olisi kiva jos sekä pomo että lemmikkinsä löytäisivät uuden työn. Tosin kaikki meidän työpaikan tyypit etsivät uutta työtä, jopa he jotka ovat talossa olleet yli 10 vuotta. Näin uusi esimies pilaa kaiken.

Välillä ahdistaa. Naisvaltainen työpaikka ja joskus taukohuonejuttuja ei vain jaksaisi kuunnella. Silloin pitää miettiä itsekseen, että asiat voisivat olla todella paljon huonomminkin.

Suomalainen kulttuuri on sellainen, että toisten hyväksyminen ja rohkaiseminen on todella vaikeaa. Samoin lämmin ja suhteellisuudentajuinen huumori puuttuu kokonaan. Olen ollut töissä myös Englannissa, ja siellä ilmapiiri työpaikalla oli ihan erilainen, ja suomalaistyyppiselle itsetärkeälle pönöttäjälle olisi naurettu päin naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, mulla on ongelmia vain työpaikkamme miesten kanssa, ei yhdenkään naisen kanssa. Ja siis itse olen nainen. Meillä miehet ovat lapsellisia, herkkänahkaisia, piikikkäitä ja vaikeita persoonia, myös sovinistisia. Naiset ihan mukavia ja sosiaalisella taidoilla varustettuja. Miehet naurettavan herkkähipiäisiä.

Sama juttu. Mulla ei koskaan ole ollut vaikeuksia naisten kanssa. Miesten kanssa sen sijaan on. Firman juhlissa vongataan, mutta työ- ja lounaskeskusteluissa sivuutetaan ja äijät puhuu keskenään.

Sama juttu, miten miehet voivat olla noin tyhmiä? Miten voisi dissata heitä takaisin?

Tunnistin oman kirjoitukseni parin vuoden takaa vastausten joukossa, ja mikä kauheinta, mikään ei ole muuttunut. Samassa paikassa olen edelleen, samojen ihmisten ja ärsytyksenaiheiden ympäröimäni. Taidan olla jo alistunut tilanteeseen.

Kannattaa vain pysyä omissa oloissaan.

Se on tämä suomalainen orjamentaliteetti. Töissä pelätään koko ajan epäonnistumista eikä työnilosta ole monesti tietoakaan. Onhan sellaisessa työpaikassa työskentely syvältä. Itse olen sitä mieltä, että seison vaikka päälläni jos työporukka on hyvä. Toisaalta todella miellyttäväkin työ muuttuu kärsimykseksi, jos sitä joutuu tekemään ilkeiden ja epäsosiaalisten ihmisten kanssa.

Vanha aloitus mutta pakko vähän johonkin purkaa ajatuksia.

Eli joo töissä itse työ on ihan ok mutta ihmiset joiden kanssa sitä täytyy tehdä.....todella ilkeitä. Mua paljon vanhempia joten ei mitään yhteistä ja koska olen uusin(aloitin pari viikkoa sitten) en vielä ihan ole varma mistä komerosta tai kerroksesta löytyy mitäkin kun rakennus on niin valtava ja sekös näitä muita ärsyttää. Perehdytys oli ihan surkea ja parin asian kanssa tuntuu kuin pitäisivät tahallaan minut epätietoisuudessa jotta voi sitten haukkua ja valittaa. Siitä siellä pidetään! Valittamisesta nimittäin mikään ei ole hyvin ja kaikki on vaan p*skaa. Jos pyydän apua tai haluan varmistaa teenkö oikein tai kysyn vaikka oliko asia x siinä kerroksessa ja siinä huoneessa? pyöritellään silmiä ja ollaan "huoh joo se löytyy sieltä mistä nämä ja nuo" Tosi ärsyttävää kun purkavat omaa kiukkuaan minuun ja tahallaan hankaloittavat mun olemista siellä. Joka päivä näiden viikkojen aikana joudun sanomaan etten tiennyt ei ole kukaan kertonut. Jos tämä vielä tästä......

Mua ei ainakaan jotkut helvetin työkaverit kiinnosta paskaakaan. Todella hyvä, että saa olla etätöissä, ettei tarvi nähdä niitä munapäitä. Toivottavasti ei enää koskaan. Jotain helvetin "virkkareita" järjestämässä ja "virkkarikassaan" rahaa, jotta pääsee ryyppäämään.

Suksikoot jonnekin helvettiin.

Kyllä. Nimenomaan tämä. Eikä ainoastaan työkaverit vaan myös ihmiset yleensä, asiakkaat ym.

Itse olen työskennellyt siivoojana 5 vuotta. Pää hajosi ihmisiin ei itse työhön. Nykyisin työskentelen yksin iltasiivoojana koululla. Nautin, nautin ja nautin yksinolosta ja hiljaisuudesta. Elämäni paras työpaikka. Palkka on huono, mutta kyllä sillä elää. 

Samoja kokemuksia, voin sanoa että etätöihin pääseminen paransi elämänlaatua moninkertaisesti. Työkaverit olivat kyllä ihan mukavia mutta en jaksa että työhön "kuuluu" jatkuva sosiaalisoituminen, ei riitä että menet ja teet työsi.

Jatkuvastihan tuolla on avoinna työpaikkoja, joissa ihmiset vaihtuvat. Kamala työilmapiiri ei saa ketään järkevää jäämään ja parhaista työpaikoista ei kukaan lähde. Tämä on pysyvä työelämän fakta.

Vierailija kirjoitti:

Käyn lenkillä joka päivä töiden jälkeen luonnossa. Se rauhoittaa kyllä. Terapiassakin käynyt 3 vuotta samasta syystä mutta ei vaan auta. Tuo tulee niin alitajunnasta, kun analysoi toisten ilmeitä ja eleitä ja mitä tuo tuolla nyt tarkoitti.. Pienikin kommentti saattaa hajottaa ok työpäivän loppupäiväksi. Ja mikä pahinta, sitä oikeasti uskoo siinä hetkes että ne tyypit ovat sua vastaan, kunnes kertoo asiasta ulkopuoliselle ja saa hieman objektiivista näkökulmaa asiaan.

Ei se voi olla niin, että muka joka työpaikalla minusta ei pidetä. Alkanut tajuamaan että vika on omassa päässä, ei niissä muissa. Toki aina oikeasti mulkkujakin löytyy työyhteisöstä. Olen nuori ja kaunis ja sekin saa monet keski-ikäiset naiset suhtautumaan alussa ainakin hieman ynseästi, jonka aistin heti.

Huomaatko että itse projisoit keski-ikäisiin negatiivisia ominaisuuksia vain heidän ikänsä takia, ts. olet jo valmiiksi odottamassa negaa sen ikäisiltä?

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvastihan tuolla on avoinna työpaikkoja, joissa ihmiset vaihtuvat. Kamala työilmapiiri ei saa ketään järkevää jäämään ja parhaista työpaikoista ei kukaan lähde. Tämä on pysyvä työelämän fakta.

Tämä on totta. Meillä on töissä jatkuva haku päällä mutta hakijoita ei ole. Pieni paikkakunta ja ilmeisesti sana levinnyt. Viimeisin uusi tulokas taisi kärvistellä viikon. Ne jotka ovat ja pysyvät ovat hoksanneet työpaikan täysin naurettavan nokkimisjärjestyksen. Itse teen onneksi sellaista hommaa ja vuoroa ettei tarvitse itse työskennellä juurikaan muiden kanssa niin välttyy pahimmalta. Osaa työntekijöistä ei voi enää laittaa edes samaan vuoroon jotta tilanne ei täysin räjähdä.

Minä. Paskaduunarina ollut 15 vuotta. Ikinä mikään työtehtävä ei ole tuntunut raskaalta vaan muut ihmiset. 

Monenlaista työtä tehnyt ja paras työpaikka oli koulun iltasiivous. Työaika 15.00-23.00. Työpäivän alussa jouduin joskus näkemään opettajia, mutta pääsääntöisesti sain olla koko työpäivän ihan yksin. Ihanaa. Unelmien työpaikka. Ei haitannut edes huono palkka.  

Just ton takia en viihdy kuin epätyypillissä työsuhteissa eli keikoilla ja niin että ei tule osaksi sstablsihmenttia jossa kaikkinouhuunp a s k a a toisistaan. Vuoronperään. Ei jaksa kiinnostaa pikkuniuhaantuneet sielut.

Pääsen pian pois vakiduunista jossa ehdin olla muutaman kuukauden. Olen niin onnellinen että sain toisen työpaikan. Viime kuukaudet ovat olleet helvettiä. Työkaverit jauhavat toisistaan paskaa selän takana, esimies on ihan pihalla miten asiat kuuluu hoitaa, kukaan vanhoista työntekijöistä ei halunnut hoitaa perehdytystäni.