Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Mistä johtuu se, että olet jäänyt ilman seurustelukumppania?
Kommentit (278)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on naisten toimesta useamman kerran sanottu suoraan päin naamaa, että en täytä niitä kriteereitä joita heillä on kriteerilistassaan. Vaikka tiedän kyllä vain idioottien sanovan jotain tuollaista ääneen toiselle, niin silti itsetuntoni on laskenut ikävien kommentien takia sen verran matalalle tasolle, että en enää itse viitsi tehdä mitään aloitteita vastakkaista sukupuolta kohtaan. Eikä kukaan nainen ole ikinä tehnyt aloitetta suhteeni, niin tässä sitä nyt ollaan. Seksiä olen viimeksi harrastanut yli 5 vuotta sitten mutta ylivoimaisesti pahinta on täydellinen läheisyyden ja sekä kumppanuuden puute ja tunne siitä että on oikeasti aivan totaalisen yksin. Toivottavasti opin joskus elämään asian kanssa, sillä ainakin tällä hetkellä koen vastentahtoisen yksinolemisen heikentävän elämänlaatuani.
M35
Samat sanat täällä. Kyllä se vaan pahalta tuntuu kun ei koskaan ole kelvannut kenellekään. Ja sitten sanotaan että "meet vaan rohkeasti juttusille, itsevarmuus se seksikästä on". Miten sitä varmuutta voisi olla kun ei ole yhtään kokemusta siitä että kelpaa sellaisena kuin on? N34
Menkää te kaksi treffeille :-) sitähän sinä salaa toivot kun vastasit samanikäiselle miehelle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidän vapaudesta ja viihdyn yksin,minulle se on luonteenomaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on naisten toimesta useamman kerran sanottu suoraan päin naamaa, että en täytä niitä kriteereitä joita heillä on kriteerilistassaan. Vaikka tiedän kyllä vain idioottien sanovan jotain tuollaista ääneen toiselle, niin silti itsetuntoni on laskenut ikävien kommentien takia sen verran matalalle tasolle, että en enää itse viitsi tehdä mitään aloitteita vastakkaista sukupuolta kohtaan. Eikä kukaan nainen ole ikinä tehnyt aloitetta suhteeni, niin tässä sitä nyt ollaan. Seksiä olen viimeksi harrastanut yli 5 vuotta sitten mutta ylivoimaisesti pahinta on täydellinen läheisyyden ja sekä kumppanuuden puute ja tunne siitä että on oikeasti aivan totaalisen yksin. Toivottavasti opin joskus elämään asian kanssa, sillä ainakin tällä hetkellä koen vastentahtoisen yksinolemisen heikentävän elämänlaatuani.
M35
Samat sanat täällä. Kyllä se vaan pahalta tuntuu kun ei koskaan ole kelvannut kenellekään. Ja sitten sanotaan että "meet vaan rohkeasti juttusille, itsevarmuus se seksikästä on". Miten sitä varmuutta voisi olla kun ei ole yhtään kokemusta siitä että kelpaa sellaisena kuin on? N34
Menkää te kaksi treffeille :-) sitähän sinä salaa toivot kun vastasit samanikäiselle miehelle...
Noh, asun ulkomailla, joten treffit tuskin onnistuisivat. Vastata voi monestakin syystä.
En ole "jäänyt ilman seurustelukumppania", satun vain olemaan tällä hetkellä sinkku. Kauhean vanhanaikainen sanonta! Ajalta, jolloin kuului seurustella nuoresta asti sen yhden ja ainoan kanssa...
Veikkaan, että ulkonäköni takia. Mulla on kasvoissa syntymästä asti ollut pieni erilaisuus ihan pienellä alueella. Sanotaan ettei ulkonäkö merkkaa, mutta eipä ole juuri kukaan päätänsä mun suuntaan kääntänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on naisten toimesta useamman kerran sanottu suoraan päin naamaa, että en täytä niitä kriteereitä joita heillä on kriteerilistassaan. Vaikka tiedän kyllä vain idioottien sanovan jotain tuollaista ääneen toiselle, niin silti itsetuntoni on laskenut ikävien kommentien takia sen verran matalalle tasolle, että en enää itse viitsi tehdä mitään aloitteita vastakkaista sukupuolta kohtaan. Eikä kukaan nainen ole ikinä tehnyt aloitetta suhteeni, niin tässä sitä nyt ollaan. Seksiä olen viimeksi harrastanut yli 5 vuotta sitten mutta ylivoimaisesti pahinta on täydellinen läheisyyden ja sekä kumppanuuden puute ja tunne siitä että on oikeasti aivan totaalisen yksin. Toivottavasti opin joskus elämään asian kanssa, sillä ainakin tällä hetkellä koen vastentahtoisen yksinolemisen heikentävän elämänlaatuani.
M35
Eli oma syy.
Ahdistaa todella tämä miesten itkeminen joka paikassa. Jokainen normaali mies saa seksiä ja parisuhteen, jos näkee edes hieman vaivaa. Osa "miehistä" vaan odottaa, että kaikki kannetaan eteen ja sitten uhriudutaan, kun maailma ei toimikaan halutulla tavalla.
Vaikka miehet veisivät joka ikisen naimattoman naimaikäisen naisen vihille, 50 000 samanikäistä miestä jäisi ilman naista. Mieti sitä faktaa hetkisen, ennen kuin taas puhut potaskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä näköjään paljon muitakin koulukiusattuja.... On se p-seestä kun ne vaikuttaa koko iän....
Olin tosi kiusattu ala- ja yläasteen lihavuuden vuoksi, lisäksi silmälasit ja 4. luokalta asti hyvä koulussa. Siihen asti olin ollut alisteisessa asemassa erään vanhemman "kaverin" kanssa ja oli pakko saada vain huonoja numeroita. Oli keskiarvo 6,1 kolmannelle luokalle mentäessä. En halunnut saada turpaan, niin oli helpompi olla huono. Sitten muutettiin ja pääsin tästä "kaverista", mutta alkoi karsea kiusaaminen. Sairastuin syömishäiriöön pahasti. Lukioon mennessä ka oli 9..0. Parhaimmillaan lukiossa.
Menin oikikseen. En tuntenut oloa kotoisaksi. Kaikki mun mielestä niin sosiaalisia ja fiksuja. Valmistuin ja koulutus todella korkea tällä hetkellä. Liian korkea. Opiskeluaikana todella paljon illan juttuja. Hain hyväksyntää. Työn perässä paljon. Nyt erakkomainen luonne vaikka kaikki luulee muuta. En käy baareissa en ravintolassa. Juon yksin. Aikaisemmin kävin lähibaarissa ja kyllä sieltä bubimiehiä löytyisi, mutta ei kiinnosta.
Teen töitä yksin. Asiakkaista en voisi kuvitellakaan kiinnostuvani. Työetiikka ja monet huumehemmoja tai muita ongelmaisia.... Netissä juttelen, mutta monet hakee seksiseuraa tai paljastan oman ammatin ja koulutuksen niin se siinä.....
Pitäisi muuttua, mutta en enää tiedä osaisinko edes seurustella tai tapailla. Ahdistun. Puhelias olen mutta jotenkin vain menen tätä samaa rataa... Ikäisekseni kaunis ja hoikka (171/55) mutta en ikinä enää voi olla itseeni tyytyväinen. Kiitos teille kemin ala- ja yläasteen luokkakaverit ja rinnakkaisluokkalaiset. Kannattiko niin monta kertaa työntää mun päätä vessanpyttyyn.....
F
ps. olis kiva nähdä niitä kiusaajia tänä päivänä....
Toivottavasti löydät vielä itsellesi kumppanin, olet kuitenkin hyvin edennyt muuten elämässäsi. Minä ainakin lähtisin kanssasi treffille :-)
No kiva. Ei kyse olekaan siitä, etteikö netin kautta treffeille pyydetä ja olen käynyt, mutta kun en hae panoja ja jos suuni aukaisen, niin puhun liika "fiksuja"..... Siinä se.... Lisäksi haluaisin semmoisia kaljuja lihaksikkaita tyyppejä... Tai saa olla hiukset päässäkin :D Omat mieltymykset on aina hankalia.
Kovin vaikea uskoa näitä "kerron ammattini ja se on siinä, puhun fiksuja ja se on siinä"... ei taida onnistua. Oikeasti taitaa olla niin että "leveilen koulutuksellani, olen ylimielinen ja puhtaasti vittuilen, mutta kutsun sitä sarkasmiksi tai nokkeluudeksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkein syy on varmaan se, että kukaan miespuolinen ei ole koskaan osoittanut mitään kiinnostusta minua kohtaan. Ja en viitsi tyrkyttää itseäni, kun ei kerran tykätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on naisten toimesta useamman kerran sanottu suoraan päin naamaa, että en täytä niitä kriteereitä joita heillä on kriteerilistassaan. Vaikka tiedän kyllä vain idioottien sanovan jotain tuollaista ääneen toiselle, niin silti itsetuntoni on laskenut ikävien kommentien takia sen verran matalalle tasolle, että en enää itse viitsi tehdä mitään aloitteita vastakkaista sukupuolta kohtaan. Eikä kukaan nainen ole ikinä tehnyt aloitetta suhteeni, niin tässä sitä nyt ollaan. Seksiä olen viimeksi harrastanut yli 5 vuotta sitten mutta ylivoimaisesti pahinta on täydellinen läheisyyden ja sekä kumppanuuden puute ja tunne siitä että on oikeasti aivan totaalisen yksin. Toivottavasti opin joskus elämään asian kanssa, sillä ainakin tällä hetkellä koen vastentahtoisen yksinolemisen heikentävän elämänlaatuani.
M35
Eli oma syy.
Ahdistaa todella tämä miesten itkeminen joka paikassa. Jokainen normaali mies saa seksiä ja parisuhteen, jos näkee edes hieman vaivaa. Osa "miehistä" vaan odottaa, että kaikki kannetaan eteen ja sitten uhriudutaan, kun maailma ei toimikaan halutulla tavalla.
En ole kenelle vastasit, mutta katsotaanpas esimerkki: Nainen vaatimus on pituus > 180 cm. Mies on 160 cm pitkä. Onko miehen pituus oma syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15-20v: olin nörtti, en käynyt missään, eikä minua kutsuttu mihinkään
21-25v: opiskelin, enkä tavoitellut naisia, kun luulin asian tapahtuvan luonnostaan
26-30v: aloin yrittää, mutta vuosien sosiaalisten tilanteiden puute ja epävarmuus itsestä teki asiast a hankalaa. Naiset huomasivat tämän ja eivät tykänneet nolostelevasta aikuisesta miehestä.
31-35v: luovutin oikeastaan kokonaan. En kyennyt ottamaan riskiä tasapainoista, enkä halunnut kohdata omaa epäonnistumista ja epänormaaliutta. En halunnut myöskään selitellä tilannettani, enkä myöskään valehdella.
Nyt olen 36-vuotias "mies", jolla on poikuus tallella ja yksinäisyys edessä. Elämä kulkee, mutta riitttämättömyys ihmisenä ja läheisyyden puute on usein mielessä. Usein illan pimeinä hetkinä tulee ajatuksiin luopuminen siitä vähästäkin.
hgfgyryryr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on naisten toimesta useamman kerran sanottu suoraan päin naamaa, että en täytä niitä kriteereitä joita heillä on kriteerilistassaan. Vaikka tiedän kyllä vain idioottien sanovan jotain tuollaista ääneen toiselle, niin silti itsetuntoni on laskenut ikävien kommentien takia sen verran matalalle tasolle, että en enää itse viitsi tehdä mitään aloitteita vastakkaista sukupuolta kohtaan. Eikä kukaan nainen ole ikinä tehnyt aloitetta suhteeni, niin tässä sitä nyt ollaan. Seksiä olen viimeksi harrastanut yli 5 vuotta sitten mutta ylivoimaisesti pahinta on täydellinen läheisyyden ja sekä kumppanuuden puute ja tunne siitä että on oikeasti aivan totaalisen yksin. Toivottavasti opin joskus elämään asian kanssa, sillä ainakin tällä hetkellä koen vastentahtoisen yksinolemisen heikentävän elämänlaatuani.
M35
Eli oma syy.
Ahdistaa todella tämä miesten itkeminen joka paikassa. Jokainen normaali mies saa seksiä ja parisuhteen, jos näkee edes hieman vaivaa. Osa "miehistä" vaan odottaa, että kaikki kannetaan eteen ja sitten uhriudutaan, kun maailma ei toimikaan halutulla tavalla.
En ole kenelle vastasit, mutta katsotaanpas esimerkki: Nainen vaatimus on pituus > 180 cm. Mies on 160 cm pitkä. Onko miehen pituus oma syy?
150 senttisen naisen miespituusvaatimus ei takuulla ole 180 cm. Aina voi kärjistää ja trollata, mutta niillä tämä juttu ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
15-20v: olin nörtti, en käynyt missään, eikä minua kutsuttu mihinkään
21-25v: opiskelin, enkä tavoitellut naisia, kun luulin asian tapahtuvan luonnostaan
26-30v: aloin yrittää, mutta vuosien sosiaalisten tilanteiden puute ja epävarmuus itsestä teki asiast a hankalaa. Naiset huomasivat tämän ja eivät tykänneet nolostelevasta aikuisesta miehestä.
31-35v: luovutin oikeastaan kokonaan. En kyennyt ottamaan riskiä tasapainoista, enkä halunnut kohdata omaa epäonnistumista ja epänormaaliutta. En halunnut myöskään selitellä tilannettani, enkä myöskään valehdella.Nyt olen 36-vuotias "mies", jolla on poikuus tallella ja yksinäisyys edessä. Elämä kulkee, mutta riitttämättömyys ihmisenä ja läheisyyden puute on usein mielessä. Usein illan pimeinä hetkinä tulee ajatuksiin luopuminen siitä vähästäkin.
Minä voisin kiinnostua sinusta:)
Vierailija kirjoitti:
hgfgyryryr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on naisten toimesta useamman kerran sanottu suoraan päin naamaa, että en täytä niitä kriteereitä joita heillä on kriteerilistassaan. Vaikka tiedän kyllä vain idioottien sanovan jotain tuollaista ääneen toiselle, niin silti itsetuntoni on laskenut ikävien kommentien takia sen verran matalalle tasolle, että en enää itse viitsi tehdä mitään aloitteita vastakkaista sukupuolta kohtaan. Eikä kukaan nainen ole ikinä tehnyt aloitetta suhteeni, niin tässä sitä nyt ollaan. Seksiä olen viimeksi harrastanut yli 5 vuotta sitten mutta ylivoimaisesti pahinta on täydellinen läheisyyden ja sekä kumppanuuden puute ja tunne siitä että on oikeasti aivan totaalisen yksin. Toivottavasti opin joskus elämään asian kanssa, sillä ainakin tällä hetkellä koen vastentahtoisen yksinolemisen heikentävän elämänlaatuani.
M35
Eli oma syy.
Ahdistaa todella tämä miesten itkeminen joka paikassa. Jokainen normaali mies saa seksiä ja parisuhteen, jos näkee edes hieman vaivaa. Osa "miehistä" vaan odottaa, että kaikki kannetaan eteen ja sitten uhriudutaan, kun maailma ei toimikaan halutulla tavalla.
En ole kenelle vastasit, mutta katsotaanpas esimerkki: Nainen vaatimus on pituus > 180 cm. Mies on 160 cm pitkä. Onko miehen pituus oma syy?
150 senttisen naisen miespituusvaatimus ei takuulla ole 180 cm. Aina voi kärjistää ja trollata, mutta niillä tämä juttu ei toimi.
Jopas oli typerä heitto.Mistä sinä tiedä minkälaisia naisia hän on tavannut ja minkälainen vaatimuslista on ollut. Varmaan ne on olleet 150 cm naisia kaikki, kuten väität?!. Sinähän sen näytät tietävän hyvin. Melkoinen asennevamma paistaakin omasta tekstistäsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
15-20v: olin nörtti, en käynyt missään, eikä minua kutsuttu mihinkään
21-25v: opiskelin, enkä tavoitellut naisia, kun luulin asian tapahtuvan luonnostaan
26-30v: aloin yrittää, mutta vuosien sosiaalisten tilanteiden puute ja epävarmuus itsestä teki asiast a hankalaa. Naiset huomasivat tämän ja eivät tykänneet nolostelevasta aikuisesta miehestä.
31-35v: luovutin oikeastaan kokonaan. En kyennyt ottamaan riskiä tasapainoista, enkä halunnut kohdata omaa epäonnistumista ja epänormaaliutta. En halunnut myöskään selitellä tilannettani, enkä myöskään valehdella.Nyt olen 36-vuotias "mies", jolla on poikuus tallella ja yksinäisyys edessä. Elämä kulkee, mutta riitttämättömyys ihmisenä ja läheisyyden puute on usein mielessä. Usein illan pimeinä hetkinä tulee ajatuksiin luopuminen siitä vähästäkin.
Minä voisin kiinnostua sinusta:)
Anteeksi kyynisyyteni, mutta miksi?
Kiitos silti. Hymyilin jopa hieman.
Syitä on monia. Se päättyy kuitenkin siihen, että 6 vuoden jälkeen naisesta arki alkaa tuntumaan tylsältä ja valittaa, että on tuntee vain olonsa vain kämppikseksi. Ei kukaan voi olla romanttisesti rakastunut koko elämäänsä ja aikoinaan ihmiset pysyivät yhdessä rakkauden luonteen muuttumisesta huolimatta, mutta nykyään nainen lähtee heti lätkimään, kun alkuihastus katoaa.
Minulla on myös nykyään liian kovat kriteerit ja kärsin kohtaanto-ongelmasta. En enää huolisi kuin täysijärkisen naisen, mutta heitä on niin vähän, eikä täysijärkisä naisia kiinnosta tylsät, kunnianhimottomat miehet. Edellinen kumppani kärsi huonosta itsetunnosta, masentui ja alko viiltelemään itseään. On rankkaa katsella, kun rakastamasi ihminen tuhoaa itseään, eikä sitä pysty estämään mitenkään. Ei enää koskaan.
Olen tullut pisteeseen, josta ei ole paluuta. Se hetki, kun tietää jotain, eikä siitä voi enää palata tietämättömäksi. Se teki minusta kyynisen mulkun. Naiset eivät ole sen vaivan arvoisia. Onneksi olen introvertti ja onnellinen yksin.
En käy juuri missään koskaan, olen vaatimattoman näköinen, en tee aloitteita, en kiinnostu yleensä kenestäkään.
Vierailija kirjoitti:
Naisia ei kiinnosta introvertti mies, vaan halutaan ekstrovertti hauskuuttaja.
Ei pidä paikkaansa. Itse pidän myös introverteista Ja vähän oudoista tosi paljon. Tärkeää on uskallus katsoa naista pilke silmäkulmassa! Sellainen kyllä saa sukat pyörimään jalassa. Toki jotain pitää pystyä puhumaankin 😜
Vierailija kirjoitti:
Syitä on monia. Se päättyy kuitenkin siihen, että 6 vuoden jälkeen naisesta arki alkaa tuntumaan tylsältä ja valittaa, että on tuntee vain olonsa vain kämppikseksi. Ei kukaan voi olla romanttisesti rakastunut koko elämäänsä ja aikoinaan ihmiset pysyivät yhdessä rakkauden luonteen muuttumisesta huolimatta, mutta nykyään nainen lähtee heti lätkimään, kun alkuihastus katoaa.
Minulla on myös nykyään liian kovat kriteerit ja kärsin kohtaanto-ongelmasta. En enää huolisi kuin täysijärkisen naisen, mutta heitä on niin vähän, eikä täysijärkisä naisia kiinnosta tylsät, kunnianhimottomat miehet. Edellinen kumppani kärsi huonosta itsetunnosta, masentui ja alko viiltelemään itseään. On rankkaa katsella, kun rakastamasi ihminen tuhoaa itseään, eikä sitä pysty estämään mitenkään. Ei enää koskaan.
Olen tullut pisteeseen, josta ei ole paluuta. Se hetki, kun tietää jotain, eikä siitä voi enää palata tietämättömäksi. Se teki minusta kyynisen mulkun. Naiset eivät ole sen vaivan arvoisia. Onneksi olen introvertti ja onnellinen yksin.
Harmi että yksi huono kokemus on vaikuttanut näin paljon, totta on kuitenkin se, että jos löytää selväjärkisen ja tasapainoisen ihmisen rinnalle on se jo voitto sinänsä.
En halua lapsia elämääni, en omia tai muiden. Se rajaa jo tosi paljon. Lisäksi pitäisi haluta suurin piirtein samoja asioita elämältä, olla yhteensopivat luonteet ja tuntea halua toista kohtaan. Ja olen kyllä mielestäni oikein varteenotettava kumppaniehdokas, ja minulla on vuosikausien kokemus parisuhteessa elämisestä. Vaikea vain kohdata sopivaa naista.