Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Huono kokemus nuoresta työntekijästä
03.06.2017 |
Tässä oma kokemus nuoren palkkaamisesta. Samalla vähän avautuminen: ihmeellisen huono työasenne on nuorilla, työelämään tulevilla ihmisillä. Mistä ihmeestä tämä johtuu, koulusta vai vanhemmista?
Omistan pienen kivijalkayrityksen, minä ja yksi työntekijä, toinen jäi eläkkeelle, ja aloin etsimään uutta. Innokkaita tarjokkaita tuli paljon, ja päätin antaa mahdollisuuden heistä innokkaimmalle, nuorelle naiselle joka oli juuri valmistumassa tänä keväänä ammattikoulusta. Hän oli oikein aktiivinen työnhaussa, hymyileväkin, ja ajattelin että hyvä saada aktiivinen ja iloinen asiakaspalvelija.
Työ alkoi pari viikkoa sitten. Ensimmäisenä työpäivänä tyttö käytti paljon aikaa kyselläkseen lomarahoista, loma-ajoista, luontaiseduista ja niin edelleen, mikäs siinä, vaikka olikin vähän kiire ja olisi voinut selvittää ne asiat aiemminkin, ne oli mainittu kyllä jo työhönotossa ja sopimuksessakin suurin osa mainittuna. Selitin kuitenkin ja yritimme perehdyttää työhön. Ihmettelimme että koko ajan se katosi vessan suuntaan ja ajattelimme että varmaan vatsa jännityksestä sekaisin, menee ohi. Ruokatauolle tyttö lähti n. 5 minuuttia etuajassa, puhelimeen kuului puhuvan, ja venytteli ruokataukoa n. 10 minuuttia kunnes käskin takaisin, oli asiakkaita palveltavana. Kotiinlähtöä selvästi kärkyttiin, koko ajan kelloa vilkuillen ja lähtö aivan minuutillleen, asiakaspalvelutilanne jäi kesken.
Seuraavana päivänä homma jatkui, tyttö koko ajan vessassa, ruokataukoa venytettiin vielä vähän enemmän molempiin suuntiin ja kotiinlähtö jopa hiukan ennen.
Kolmantena päivänä toinen työntekijä huomasi, että ei se siellä vessassa vatsaa potenut vaan puhui puhelimeen. Ja tekstaili. Ei kieltänyt edes asiaa: ei auttanut kuin antaa varoitus. Lisäksi kuulin eräältä tuttavalta että hän oli ollut omalla ruokatauollani liikkeessä, ja tämä uusi tyttö ei ollut viitsinyt häntä palvella. Oli mulkoillut ja tekstiviestitellyt, lopulta sitten naputellut nulja ilme naamallaan kassaan koko ajan kännykkään vilkuillen. Ei auttanut ottaa kuin puheeksi ja antaa varoitus, taas! Yritin kyllä olla kärsivällinen ja opastava.
Ei auttanut. Sama jatkui. Tässä vaiheessa ruokatauko venyi jo puolella tunnilla, kun tyttö lähtikin liikkeestä ulos ruokatauon ajaksi. Taas varoitus ja pitkä puhuttelu. Yritimme perehdyttää, mutta oppimisasenne oli huono, mulkoilua ja tuhahtelua. Välillä taas katosi vessaan tai taukotilaan pitkiksi ajoiksi.
Viimeinen tikki tuli vihdoin eilen. Toinen työntekijä tulee aiemmin töihin ja avaa liikkeen sekä lähtee vastaavasti aiemmin, tämän tytön työaika alkaa myöhemmin ja päättyy kello 17. Perjantai on päivä jona minun on hoidettava firman laskuja ja tilauksia, joten lähden itse jo 16:30. Varmistin tytölle että hän tietää miten liike suljetaan, että pitää auki sen puoli tuntia kello 17 saakka, ja lähdin. Mutta tämän tytön asenne kismitti ja epäilytti, ja jäin piiloon odottamaan ja tarkkailemaan ihan hetkeksi.
Alle 5 minuuttia siitä kun olin lähtenyt, tuli tyttö ulos, sulki liikkeen ja luikahti iloisena autolleen. Kännykkään pälättäen. Kalpeni aika pahasti kun tulin kohti. Irtisanoin tytön siinä paikassa. Jotain yritti takellella mahakivuista, mutta aika sutjakkaasti ja iloisesti puhui puhelimeen ja liikkui, siis sellaiseksi jolla olisi maha kipeänä. Taukotilassa oli kipulääkkeitä ja vessa eikä hän minulle ollut mitään sanonut mahakivuista kun kysyin pärjäisikö hän sen viimeiset puoli tuntia.
Hoidin firman asiat nyt omalla ajallani, ja täytyy seuraavaa palkattavaa alkaa etsimään. Mutta en enää ikinä ota nuorta! Mikä kumma siinä on, kun työnantajan pitäisi koko ajan olla selän takana vahtimassa että työ tulee tehdyksi.
Kommentit (129)
Mun työkaverin lapsi teki tota aikoinaan. Lankapuhelimien aikaan. Inhosin sitä.
Meillä tuli selvät sävelet mitä saa tehdä ja mitä ei.
Läksyt pitää ensiksi tehdä, on käyty läpi missä saa mennä, minne ei. Jos mennään Tiinalle, laitetaan viesti menin Tiinalle ja katsotaan ennen sitä, että Tiinan nimi ja numero on ystävä listalla.
Kotona pitää olla klo 18.
Kun lapsi lähtee, laittaa viestiä minne menee, kuittaan ok.lla.
Työkaveri joskus kysyy ollaanko me erottu mieheni kanssa, kun emme ikinä vaihda viestejä.
Eipä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisiahan nykynuoret ylipäätän ovat. Ei mitään käytöstapoja. Syykin on yksinkertainen: kasvatuksen puute niin kotona kuin koulussa. PISTE.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös rekrytoinut työntekijöitä/harjoittelijoita useamman vuoden ajan ja voin sanoa että ihmisen ensivaikutelmalla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisen luonteen kanssa. Parikin noin 30v neitosta vaikutti ulospäinsuuntautuneilta ja sympaattisilta. Toinen paljastui myöhemmin täysin kleptomaaniksi, ei kestänyt yksin työskentelyä kahta minuuttia kauemmin vaan piti äkkiä päästä toisten seuraan. Ja toinen ei halunnut tehdä mitään, tauot venyi vähintään 45 min pituisiksi vaikka kuinka sanoin päivittäin että sinun taukosi on 30 min ei yhtään pitempään että muutkin ehtii taukonsa pitää, koska vuorotellen piti käydä. Asiakkaiden palvelu ei kiinnostanut ellei asiakas ollut oma kaveri jolle kyllä aikaa ja mielenkiintoa löytyi jopa tuntikin. Työt sujui kuin hidastetussa filmissä. Sitten oli useampia niitä ihania nuoria tyttöjä jotka oikeasti halusi oppia ja tehdä työtä ja joista tulikin työntekijöitä sesonkeihin, olisin pitänyt vakituisesti jos olisi ollut mahdollista ja lupa ylempää. Oli masennuksesta kärsivä joka ei halunnut tehdä työtä, eikä kertonut diagnoosistaan paikkaa hakiessaan. Ja toinen tosi ujo nuori tyttö joka taisteli ujoutensa vuoksi eikä koskaan antanut periksi, hänelle nostan hattua. Vain yksi kymmenestä oli koukussa kännykkäänsä ja uskoi kun sanoin että ei saa käyttää kuin tauoilla. Kannattaa kysyä siinä haastattelussa että minkälainen mielikuva hakijalla on ko työstä. Meille moni tuli siinä luulossa että pääsee todella helpolla (seistään kassalla nättinä), vaan totuus olikin sitä että 8h kävellään reippasti ja puhutaan ja kannetaan tavaroita käsin. Moni sanoikin uupuneena että ihan erilaista kuin mitä kuvitteli, vaikka eivät tehneet puoliakaan siitä mitä me muut vakinaiset tehtiin.
Rekrytointi ei ole helppoa, sillä siinä haastattelutilanteessa ei ihmisestä saa irti mitään muuta kuin pintaraapaisun ja ensivaikutelma voi olla ihan muuta kuin todellinen luonne sitten paljastuu. Onneksi on koeaika. Onnea seuraavaan rekryyn, toivottavasti menee paremmin. Ikävä kyllä moni ei nykyään ymmärrä sitä että työpaikalle tullaan valmiiseen toimintakulttuuriin ja kaikki toimivat samalla tavalla, ei niin että uusi tulee ja tekee oman pään mukaan.
Muuten hyvä, mutta pitemmän päälle aika kaavoihin kangistunutta, jos ei anneta uusien työntekijöiden tuoda uusia ajatuksia toimintakulttuuriin. Pahimpia on nuo meillä on aina tehty näin ja tehdään jatkossakin -paikat.
Käyttäjä1849 kirjoitti:
Ärsyttää, kun juuri tuollaiset tytöt vievät paikan nenän edestä. En ole itse se kaikista sosiaalisin ja päällepäsmärein, mutta asiakaspalvelutilanteessa tietenkin hymyilen, palvelen asiakasta kohteliaasti ja niin edespäin. En näppäile kännykkää töissä ja olen oma-aloitteinen ja vastuullinen. Silti haastatteluissa en osaa "valehdella" että olisin se iloisin ja energisin, kun en vain ole. En ikinä jää työnantajien mieleen.
N23
Sama. Niin sama. En vaan osaa työhaastattelussa mielistellä ja valehdella. Monta kertaa on käynyt niin, että haastattelun perusteella palkattu joku "ulospäinsuuntautunut" ja täydellinen työntekijä. Sit on huomattu että se olikin pelkkää puhetta. Minut kutsuttu töihin, kun muitakaan hakijoita ei ollut, ja mun työtä kehutaan ja musta tykätään, saan jatkaa uusiakin määräaikais jaksoja.
Mullakin särähti korvaan toi että palkattu kun niin ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen. Ne voi olla joskus niitä pahimpia.. Kokeilkaa joskus hiljaisempaa ja rauhallisempaa joka ei ehkä hurmaa samalla tavalla mutta tekee työt hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapuri on vaateliikkeessä töissä ja sanoi alle 25 v on vain haittaa. Kaverit käy maleksimassa ja perää alennuksia.
Heille viimeksi palkattiin entinen vaatemyyjä Anttilasta. On täyttänyt 50 v ja purskahti itkuun, kun soitettiin ja kerrottiin hän on päässyt.
Kohtelee kaikkia asiakkaita upeasti, ihan teineistä Ullanlinnan pissisrouviin. Ja hänen vanhoja asiakkaita Anttilasta ovat löytäneet sinne.Aamulla on varttia ennen avaamista, pohja tarkastettu. Hiljaisena hetkenä menee pesemään ikkunoita, oli vienyt pukukoppien verhot kotiin, pessyt ja silittänyt ja "jäi kiinni" kun toinen tuli töihin kesken ripustamisen.
Joo, ihan ei joka nuori tai muukaan sorru moiseen viitseliäisyyteen.
Oletko niitä, joiden mielestä tuollainen töiden omalla ajallakin tekeminen on suunnilleen työntekijän velvollisuus?
Itse olen aina hoitanut duunini hyvin ja asiallaisesti, vaikka melko nuori olenkin. Ei silti tulisi mieleenkään tehdä yhtään ylimääräistä, tai työajan ulkopuolella. Ei sillä palkalla.
Jos paikassa on 3 pukukoppia, verhot koneeseen, ripustus ja silitys, konkreettista aikaa menee n tunti. Ehkä häntä oli itse häirinnyt verhojen kunto ja tajunnut nopeammin tulee valmista kun tekee itse.
Minä tulen joka päivä 10 min aikaisemmin töihin. Laitan tietokoneen päälle, haen kahvia jne ja tasalta kun linja aukeaa, olen valmis. Kollega tulee aina minuuttia vaille ja jos hänelle tulee päivän eka puhelu, pitää asiakkaan odottaa ohjelmien aukeamista.
Myös oma-aloitteisuus on ihan kiva asia. Jos on hiljaista, miksei silloin voida mennä pesemään ikkunoita ilman että pomo kysyy voisko joku pestä.
Kenenkään ei tarvitse tulla etukäteen töihin, mutta työni kannalta on helpompi aloittaa, kun ohjelmat jo rullaavat.
Jos tuo olisi oikea ongelma, työnanataja maksaisi siitä että joku tulisi aiemmin avaamaan paikat. Teet ilmaista työtä ja uhriudut kun muut eivät siihen ryhdy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös rekrytoinut työntekijöitä/harjoittelijoita useamman vuoden ajan ja voin sanoa että ihmisen ensivaikutelmalla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisen luonteen kanssa. Parikin noin 30v neitosta vaikutti ulospäinsuuntautuneilta ja sympaattisilta. Toinen paljastui myöhemmin täysin kleptomaaniksi, ei kestänyt yksin työskentelyä kahta minuuttia kauemmin vaan piti äkkiä päästä toisten seuraan.
Toinen paljastui myöhemmin täysin pakonomaiseksi varastelijaksi?
Kleptomania = pakonomainen varastelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sattuma, mutta et voi todellakaan yleistää yhden kokemuksen perusteella, että kaikki nuoret olisivat tuollaisia. Koska eivät ole!
Näinpä. Itse olen nuori, kohta 20 ja todella ahkera ja hyvä työntekijä sekä asiakaspalvelija, vaikka itse sanonkin. Olen kohtelias, ystävällinen ja autan asiakasta. Pidän liiketilan siistinä ja täyttelen hyllyjä parhaani mukaan. Edelliset työtodistukseni ovat käytännössä pelkkää ylistämistä. :)
En kyllä kiistä lainkaan sitä, että kuvailemasi tyttö on aivan käsittämättömän kamalan kuuloinen. Ansaitsi todellakin potkunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapuri on vaateliikkeessä töissä ja sanoi alle 25 v on vain haittaa. Kaverit käy maleksimassa ja perää alennuksia.
Heille viimeksi palkattiin entinen vaatemyyjä Anttilasta. On täyttänyt 50 v ja purskahti itkuun, kun soitettiin ja kerrottiin hän on päässyt.
Kohtelee kaikkia asiakkaita upeasti, ihan teineistä Ullanlinnan pissisrouviin. Ja hänen vanhoja asiakkaita Anttilasta ovat löytäneet sinne.Aamulla on varttia ennen avaamista, pohja tarkastettu. Hiljaisena hetkenä menee pesemään ikkunoita, oli vienyt pukukoppien verhot kotiin, pessyt ja silittänyt ja "jäi kiinni" kun toinen tuli töihin kesken ripustamisen.
Joo, ihan ei joka nuori tai muukaan sorru moiseen viitseliäisyyteen.
Oletko niitä, joiden mielestä tuollainen töiden omalla ajallakin tekeminen on suunnilleen työntekijän velvollisuus?
Itse olen aina hoitanut duunini hyvin ja asiallaisesti, vaikka melko nuori olenkin. Ei silti tulisi mieleenkään tehdä yhtään ylimääräistä, tai työajan ulkopuolella. Ei sillä palkalla.
Jos paikassa on 3 pukukoppia, verhot koneeseen, ripustus ja silitys, konkreettista aikaa menee n tunti. Ehkä häntä oli itse häirinnyt verhojen kunto ja tajunnut nopeammin tulee valmista kun tekee itse.
Minä tulen joka päivä 10 min aikaisemmin töihin. Laitan tietokoneen päälle, haen kahvia jne ja tasalta kun linja aukeaa, olen valmis. Kollega tulee aina minuuttia vaille ja jos hänelle tulee päivän eka puhelu, pitää asiakkaan odottaa ohjelmien aukeamista.
Myös oma-aloitteisuus on ihan kiva asia. Jos on hiljaista, miksei silloin voida mennä pesemään ikkunoita ilman että pomo kysyy voisko joku pestä.
Kenenkään ei tarvitse tulla etukäteen töihin, mutta työni kannalta on helpompi aloittaa, kun ohjelmat jo rullaavat.
Jos tuo olisi oikea ongelma, työnanataja maksaisi siitä että joku tulisi aiemmin avaamaan paikat. Teet ilmaista työtä ja uhriudut kun muut eivät siihen ryhdy.
En uhraudu. Tulen ihan itse, vapaaehtoisesti töihin ja painan nappia, syötän muutamat salasanat. Sitten haen kahvia, jätän takin naulakkoon, vaihdan ehkä pari sanaa kollegoiden kanssa. Klo 8 aloitan työt.
Kollegani huolehtii omista asioistaan ja minä omistaan, minun päätä ei vaivaa miten hän hoitaa asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et säkään miellyttävimmältä työnantajalta kuulosta, kyttäät jotain ruoka-aikoja minuutilleen. Noin käy välillä, jatkossa vaan tarkempana haastatteluissa.
Sinun työnantajastasi en tiedä, mutta itselläni on työelämästä sellainen kokemus, että minuuttiaikataululla mennään. Jos joku lipsuu jatkuvasti esim. taukojen pituudessa, sehän tarkoittaa sitä, että se kuuluisa "joku muu" joutuu tekemään hänenkin työnsä.
Ap:n tilanne on tuttu. Kyse ei välttämättä ole nuoresta työntekijästä. Itsellä oli nelikymppinen avustaja luokassa jolla kännykkä oli koko ajan kädessä. hän seurasi sitä eikä luokkatilanteita. Kun se kielleyttiin känny oli hetken pois ja sitten sama meno jatkui. mielestäni kyse asenteesta työhön eikä sitä voi muuttaa jos henkilö ei itse halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"tuntui selvästi koko ajan iloiselta ja ulospäinsuuntautuneelta, mikä on tärkeää asiakaspalvelutilanteessa."
Asiakaspalvelijoiden täytyy siis varoa ettei kukaan lähiomainen kuole tai itse sairastu vakavasti tms.
Ei kai niin nyt voi kenelläkään käydä kymmeniä kertoja päivässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös rekrytoinut työntekijöitä/harjoittelijoita useamman vuoden ajan ja voin sanoa että ihmisen ensivaikutelmalla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisen luonteen kanssa. Parikin noin 30v neitosta vaikutti ulospäinsuuntautuneilta ja sympaattisilta. Toinen paljastui myöhemmin täysin kleptomaaniksi, ei kestänyt yksin työskentelyä kahta minuuttia kauemmin vaan piti äkkiä päästä toisten seuraan. Ja toinen ei halunnut tehdä mitään, tauot venyi vähintään 45 min pituisiksi vaikka kuinka sanoin päivittäin että sinun taukosi on 30 min ei yhtään pitempään että muutkin ehtii taukonsa pitää, koska vuorotellen piti käydä. Asiakkaiden palvelu ei kiinnostanut ellei asiakas ollut oma kaveri jolle kyllä aikaa ja mielenkiintoa löytyi jopa tuntikin. Työt sujui kuin hidastetussa filmissä. Sitten oli useampia niitä ihania nuoria tyttöjä jotka oikeasti halusi oppia ja tehdä työtä ja joista tulikin työntekijöitä sesonkeihin, olisin pitänyt vakituisesti jos olisi ollut mahdollista ja lupa ylempää. Oli masennuksesta kärsivä joka ei halunnut tehdä työtä, eikä kertonut diagnoosistaan paikkaa hakiessaan. Ja toinen tosi ujo nuori tyttö joka taisteli ujoutensa vuoksi eikä koskaan antanut periksi, hänelle nostan hattua. Vain yksi kymmenestä oli koukussa kännykkäänsä ja uskoi kun sanoin että ei saa käyttää kuin tauoilla. Kannattaa kysyä siinä haastattelussa että minkälainen mielikuva hakijalla on ko työstä. Meille moni tuli siinä luulossa että pääsee todella helpolla (seistään kassalla nättinä), vaan totuus olikin sitä että 8h kävellään reippasti ja puhutaan ja kannetaan tavaroita käsin. Moni sanoikin uupuneena että ihan erilaista kuin mitä kuvitteli, vaikka eivät tehneet puoliakaan siitä mitä me muut vakinaiset tehtiin.
Rekrytointi ei ole helppoa, sillä siinä haastattelutilanteessa ei ihmisestä saa irti mitään muuta kuin pintaraapaisun ja ensivaikutelma voi olla ihan muuta kuin todellinen luonne sitten paljastuu. Onneksi on koeaika. Onnea seuraavaan rekryyn, toivottavasti menee paremmin. Ikävä kyllä moni ei nykyään ymmärrä sitä että työpaikalle tullaan valmiiseen toimintakulttuuriin ja kaikki toimivat samalla tavalla, ei niin että uusi tulee ja tekee oman pään mukaan.
Muuten hyvä, mutta pitemmän päälle aika kaavoihin kangistunutta, jos ei anneta uusien työntekijöiden tuoda uusia ajatuksia toimintakulttuuriin. Pahimpia on nuo meillä on aina tehty näin ja tehdään jatkossakin -paikat.
Uudet toimivat ideat on aina tervetulleita jos niitä ehdotetaan (usein vain moititaan ilman omia uusia ideoita), niitä voidaan testata ja ottaa käyttöönkin, mutta eihän se niin mene että uusi työntekijä tulee ja tekee mitä haluaa ja milloin haluaa, ja vakituiset joustaa joustaa ja joustaa, tekee tämän uudenkin työt. Ketjuissa mm on ohjeet ja prosessit kuvattu, ne tulee ylemmältä taholta ja niitä jokaisen kuuluu noudattaa, siellä ei sooloilijoita siedetä. Kaikki on mietitty tehokkaasti toteutettavaksi ja yhtenäisillä käytännöillä ketjun kaikissa myymälöissä.
Sivusta olen seurannut että uusia ideoita ei heti eka päivänä aleta saneleen, vaan porukkaan pitää ensin sopeutua ja maltillisesti alkaa ehdottamaan uudistuksia tai saa niskaansa melkoiset vihat vakituisilta vanhemmilta työntekijöiltä. Moni vastavalmistunut nuori tekee virheen tuossa että heti tulee besserwisserinä neuvomaan itseään vanhempia ja sitten syyttää muutosvastarinnasta ja kaavoihin kangistumisesta. Riita on sillä valmis ja työilmapiiri tuhottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapuri on vaateliikkeessä töissä ja sanoi alle 25 v on vain haittaa. Kaverit käy maleksimassa ja perää alennuksia.
Heille viimeksi palkattiin entinen vaatemyyjä Anttilasta. On täyttänyt 50 v ja purskahti itkuun, kun soitettiin ja kerrottiin hän on päässyt.
Kohtelee kaikkia asiakkaita upeasti, ihan teineistä Ullanlinnan pissisrouviin. Ja hänen vanhoja asiakkaita Anttilasta ovat löytäneet sinne.Aamulla on varttia ennen avaamista, pohja tarkastettu. Hiljaisena hetkenä menee pesemään ikkunoita, oli vienyt pukukoppien verhot kotiin, pessyt ja silittänyt ja "jäi kiinni" kun toinen tuli töihin kesken ripustamisen.
Joo, ihan ei joka nuori tai muukaan sorru moiseen viitseliäisyyteen.
Oletko niitä, joiden mielestä tuollainen töiden omalla ajallakin tekeminen on suunnilleen työntekijän velvollisuus?
Itse olen aina hoitanut duunini hyvin ja asiallaisesti, vaikka melko nuori olenkin. Ei silti tulisi mieleenkään tehdä yhtään ylimääräistä, tai työajan ulkopuolella. Ei sillä palkalla.
Jos paikassa on 3 pukukoppia, verhot koneeseen, ripustus ja silitys, konkreettista aikaa menee n tunti. Ehkä häntä oli itse häirinnyt verhojen kunto ja tajunnut nopeammin tulee valmista kun tekee itse.
Minä tulen joka päivä 10 min aikaisemmin töihin. Laitan tietokoneen päälle, haen kahvia jne ja tasalta kun linja aukeaa, olen valmis. Kollega tulee aina minuuttia vaille ja jos hänelle tulee päivän eka puhelu, pitää asiakkaan odottaa ohjelmien aukeamista.
Myös oma-aloitteisuus on ihan kiva asia. Jos on hiljaista, miksei silloin voida mennä pesemään ikkunoita ilman että pomo kysyy voisko joku pestä.
Kenenkään ei tarvitse tulla etukäteen töihin, mutta työni kannalta on helpompi aloittaa, kun ohjelmat jo rullaavat.
Jos tuo olisi oikea ongelma, työnanataja maksaisi siitä että joku tulisi aiemmin avaamaan paikat. Teet ilmaista työtä ja uhriudut kun muut eivät siihen ryhdy.
En uhraudu. Tulen ihan itse, vapaaehtoisesti töihin ja painan nappia, syötän muutamat salasanat. Sitten haen kahvia, jätän takin naulakkoon, vaihdan ehkä pari sanaa kollegoiden kanssa. Klo 8 aloitan työt.
Kollegani huolehtii omista asioistaan ja minä omistaan, minun päätä ei vaivaa miten hän hoitaa asiat.
Uhriutua ja uhrautua ovat eri asioita. Ja miksi edes otit työkaverisi puheeksi, jos et vertaa itseäsi häneen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös rekrytoinut työntekijöitä/harjoittelijoita useamman vuoden ajan ja voin sanoa että ihmisen ensivaikutelmalla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisen luonteen kanssa. Parikin noin 30v neitosta vaikutti ulospäinsuuntautuneilta ja sympaattisilta. Toinen paljastui myöhemmin täysin kleptomaaniksi, ei kestänyt yksin työskentelyä kahta minuuttia kauemmin vaan piti äkkiä päästä toisten seuraan.
Toinen paljastui myöhemmin täysin pakonomaiseksi varastelijaksi?
Kleptomania = pakonomainen varastelu.
Aivan, lainaamassani kontekstissa sana vain vaikuttaa erikoiselta, joten mietin, oliko siinä sattunut kommentoijalle lapsus. Toki kleptomaanejakin voi töistä löytyä, mutta siitä luulisi kerrottavan vähän dramaattisemmin eikä se taas liity mitenkään siihen, ettei kestä yksinoloa.
OT, pahoittelen, mutta jäi vain kiinnostamaan!
Mä oon niin nähnyt tän. Ne, jotka haastatteluissa parjää hyvin ja hymyilee ja höpöttelee iloisesti, aiheesta ja aiheen vierestä, niin ne on just niitä, jotka työajallakin höpöttelee iloisesti ja ihmettelee jos jotain pitäis tehdä, että töissä joutuu tekemään hommia, ei....
Sit ne jotka on haastattelussa vähän hiljaisempia ja asiallisempia, pysyvät asiassa, vastaavat kysymyksiin, koska ovat haastateltavana, niin ne on niitä jotka käyttää työajan työntekoon, ja jo lähtökohtasesti hakevat paikkaa enemmän tosissaan.
Toinen ei haastattelussa viitsi valehdella, kertoo että tätä osaan ja tota oon tehnyt jonkunverran, ja tuokin varmasti muistuu mieleen, kun vähän vieraampi homma on, mutta aina palkataan se, joka törkeesti valehtelee osaavansa sitä ja tätä ja vielä tuotakin, vaikkei olisi hommasta mitään käsitystä.
Tuntuu, että usein valitaan se, kenen kanssa oli mukava jutella, vaikkei olisi työkokemustakaan, eikä sitä joka paikkaa tosissaan haki, ja työkokemustakin olisi ollut.
Meillä on töissä 2 n. 25-vuotiasta, toisen palkkaisin ja toista en. Oli kuulemma koeajan ollut "hyvä työntekijä" ja sen jälkeen käytös muuttui. Tekee kuitenkin hommansa joten kuten niin ei voi uloskaan potkia ja halutessaan on kyllä osaava työntekijä, mut harvoin on niitä päiviä.
Mulla on kaveri,joka on tosi puhelias ym. Saa usein hakemansa paikan ja kohta irtisanoutuu tai irtisanotaan kun työnteko ei kiinnosta.
Mä harvoin saan paikkaa haastattelun perusteella, joskus kun muita hakijoita ei ole, tai muuta kautta paikkaan ajaudun, minä teen tunnollisesti ja ahkerasti työt.
Mulle sattui kerran... oli puhelin esillä pöydällä ja se soi. Sanoin että sori, oon töissä, ei ehdi puhua. Pomo ihmettelemään, että olisit sä voinut lyhyen puhelun puhua, kun ei niin kiire juuri nyt ole. Mutta kun mulla se puhelin on aina mukana tai siinä esillä, jos sattuu olemaan soitajalla tärkeää asiaa, harvoin on, ja sillon mykistän hälytyksen tai vetoan kiireeseen. Välillä tietysti en oikeasti edes ehtisi töissä puhumaan. Minusta on ihanaa, kun voi vedota kiireeseen, eikä tarvitse jäädä jonkun puhelinriippuvaisen kanssa rupattelemaan, tai keksimään muita syitä lopettaa. Inhoan puhelimessa juoruilua.
Alue: Aihe vapaa
Toinen paljastui myöhemmin täysin pakonomaiseksi varastelijaksi?