Lue keskustelun säännöt.
Shoppailuriippuvuus - muita tai jo eroon päässeitä?
02.06.2017 |
Ostan, vaikka tiedän etten tarvitse ja koen jälkeenpäin turhautumista ja pettymystä itseeni. En kerkeä käyttää kaikkia vaatteitani mitenkään, mutta en myöskään osaa/jaksa luopua osasta (ja silloin saisin taas hyvän syyn ostaa lisää). Velkaa en ole sentään ottanut, mutta sanotaanko näin että olisin voinut paljon järkevämminkin talouteni hoitaa. Muita? Tai onko kukaan toipunut tästä vammasta?
Haluaako joku keittiöpsykologi arvuutella, mikä aukko elämässäni on tyhjä, minkä vuoksi tätä harrastan? :-D
Kommentit (26)
Mulla on diagnosoitu masennus ja pitkään ollut ahdistava elämäntilanne. Tosin pahimmassa masiksessa en jaksa kiinnostua ostamaan yhtään mitään. Joka tapauksessa, haen jatkuvasti paketteja , jotka ovat itselleni täysiä yllätyksiä. En muista mitä kaikkea olen yön pitkinä tunteina tilaillut - joskus yllätyn iloisesti, useammin petyn. Kun on paljon eri tilauksia menee myös sekaisin siinä mikä ja milloin pitäisi palauttaa ja käytännössä heitän rahaa ihan hukkaan. Käyn myös terapiassa. Jotenkin vaan elämäni on mennyt niin raskaaksi, että teen kaikkea mikä nyt vain sattuu antamaan mulle mitään iloa. Nyt tämä shoppailu on kyllä mennyt jo ahdistuksen puolelle itsessään kun ahdistaa jatkuvat palautusten miettimiset, kaduttavat ostokset yms. Onneksi en ole sentään hankkinut lisää luottokortteja. Vielä. Kaikki on tapissa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse tullut siihen tulokseen, että nettikaupoissa pyöriminen ja ostosten ajattelu vie edes hetkeksi pois ahdistavasta todellisuudesta. Todellisuuspakoa siis.
Tavallaan olen pääsyt eroon siitä pakosta, mutta edelleen on paljon tavaraa.
Olen kärsinyt viitisentoista vuotta ostoriippuvuudesta. Aikaisempina vuosina ostelin hypomaniassa koruja ihan älyttömyyksiin asti. Kului tuhansia ja tuhansia euroja. Olin ottanut pankista 50 000€ lainan mökin rakentamista varten. Mökkiä ei tullut vaan rahat kuluivat lasteni tosi kalliisiin harrastuksiin ja minun älyttömään shoppailuun. Yhtenä talvikautena hassasin hypomaniassa yleelliseen elämään 16 000€ perintörahoja. Nyt ei ole enää mistä kuluttaa suuria summia. Shoppailuhimo iskee kuitenkin ainakin puolen vuoden välein. Ennen se yhdistyi hypomaniaan, nyttemmin pikemminkin masennukseen. Viimeisin shoppailubuumi on nyt päällä ja rahaa on kulunut viime kuukausien aikana noin 1500€. Aivan älytöntä. Shoppailen netissä. Se on niin helppoa. Aamulla en aina muista mitä yöllä olen tilannut. Surkuhupaisaa. Palautan myös paljon tilaamistani tavaroista. Se on vaivalloista ja hävettävää. En ole uskaltanut kertoa tilanteestani kuin yhdelle ystävälleni. Hävettää niin paljon.
Itse pääsin omin keinoin ostosriippuvuudesta eroon siellä että meille tuli 10 vuotta sitten koira. Nyt meillä on yhteensä 3 kpl. Nyt puuhastelen vapaa-aikanani heidän kanssaan eikä tulisi mieleen käydä shoppaillemassa. Nettishoppailua en ole koskaan Suomessa harrastanut koska en jaksa palautella tuotteita. Tämän lisäksi Suomen vaate yms. valikoima on erittäin huono ja hinnat korkeita.
Tällä hetkellä ostan jos on tarvetta vaatteita UFF:n tasarahapäiviltä. Sieltä saa ajattomia ja hyvälaatuisia vaatteita. Kun käymme ulkomailla niin sieltä sitten ostamme sen minkä tarvitaan, seuraavaksi vuodeksi; meikit, hygieniatuotteet, uudet vaatteet (hinta/laatusuhde parempi kuin Suomessa), joululahjat jne.
Ei kannata shopata