HUONOIN tekosyy, minkä joku on esittänyt ettei pääse juhliin/tapahtumaan johon hänet on kutsuttu?

Juhliin osallistuminen on kallista. Jos esim. lapsiperheellä on tänä päivänä yhtään ylimääräistä rahaa, sitä tuskin tulee käyttäneeksi kerran käytettäviin juhlatamineisiin ja juhlapaikkaan matkustamiseen. Jos matka on pitkä, kuluja tulisi vielä yöpymisestäkin. Kutsusta kieltäytyminen on silloin helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvä, jo lapsuuden aikainen ystäväni puolisoineen ja hänen vanhempansa olivat kutsuttu tyttäreni häihin. Häät olivat ns. lapsettomat. Kutsuttuina oli hääparin ystäviä ja sukua, joiden kanssa he ovat oikeasti tekemisissä. Lapsuuden ystäväni vanhempineen ei ole sukua, mutta ovat olleet perheelleni enemmän "sukulaisempi", kuin ns. verisukulaiset, sekä enemmän läsnä elämässämme kuin muu suku.

Sukumme on pieni ja pettymys suuri, kun ystäväni vanhempineen eivät osallistuneet häihin. Heidän tuolloin 10-vuotias poikansa (minun ja mieheni kummipoika), oli ollut sitä mieltä, että jos häntä ei kutsuta 8-v. veljensä kanssa, niin ei kukaan muukaan voi heidän perheestään osallistua. Häissä ei ollut kenenkään lapsia, hääpari oli tehnyt ko. valinnan, osallistujien lukumäärä olisi lasten myötä noussut huomattavasti.

Hieman kummastutti 10-vuotiaan lapsen oikeus päättää vanhempiensa ja isovanhempiensa osallistumisesta.

Eiköhän lapsen "vastustus" ole tuossa vain muka vitsikäs tekosyy jättää häät väliin. Häihin osallistuminen on pelkiltä aikuisilta sellainen menoerä, että sen välttää mielellään. Jos  ei ole valmiiksi sopivaa vaatetusta, pelkkä hääjuhlaan sonnustautumien maksaa niin paljon, ettei sitä rahaa halua pistää yhten päivän takia menemään. Esim. miehen puku ja kengät vievät useamman satasen. Naisen mekko voi löytyä edullisestikin, mutta voi joutua ostamaan kengät tai käymään kampaajalla.

Kuukausi etukäteen on oikeesti aika myöhään. Varsinkin vuorotöissä ei kyllä noin myöhäisellä ilmoituksella vapaata saa kun listat jo tehty. Vai olisiko siskosi pitänyt ottaa luvatonta poissaoloa?

Kyllä minun mielestäni olet ilmoittanut liian myöhään hääpäivästä. Yleensä läheisimmille kerrotaan jo kuukausia etukäteen juuri siksi, että saisivat järjestettyä vapaan siihen.

Elokuvaohjaaja Kaurismäki, olisiko ollut Aki, ilmoitti olevansa matkoilla Jakomäessä.

Mulle on oikeastaan ihan sama mistä syystä perutaan tai kieltäydytään osallistumasta, mutta mitä aiemmin siitä ilmoittaa sen parempi. Viime hetken peruutukset läpinäkyvällä tekosyyllä harmittaa kyllä, jos on kyseessä isot juhlat, joista on jo maksettu osallistujien ruuat ja muut kustannukset, plaseerattu istumapaikat, tehty ja tilattu ruuat tietylle määrälle jne. niin silloin juhlapäivän aamuna tullut peruutus jonkun epämääräisen äkillisen työkeikan takia on vähän niin ja näin. No, tällaisten henkilöiden kohdalla olen päättänyt että enpä kutsu heitä enää juhliin tai ehdota tapaamista muutenkaan ennen kuin ovat itse ensin kutsuneet minut johonkin tai ehdottaneet tapaamista. 

Mulla on jo vuosia ollut se tilanne, että jaksan just ja just tehdä työni, mutta en juuri mitään muuta. Olen kieltäytynyt melkein kaikista juhlakutsuista (paitsi en läheisimpien ihmisteni). Mun mielestä kieltäytymisen syiden tivaaminen on yksityisyyteni loukkaamista. En mä halua avautua terveydentilastani kellekään, vähiten utealiaille puolitutuille.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa tuli hämmentynyt olo siitä, että joillain ihmisillä tuntuu olevan jatkuvasti juhlia ja toiset saavat koko ajan kutsuja vaikka mihin juhliin. Muutamat läheisimmät kaverit on jotain pyöreitä juhlistaneet kakkukahveilla ja sinne olen mennyt kahvit juomaan. Ei ole häitä, hautajaisia, rippijuhlia, lakkiaisia, joulujuhlia, pikkujouluja saati illanistujaisia. 

Takavuosina, kun joku jotain vielä järjesti ja kutsu tuli, niin pääsääntöisesti osallistuin juhliin. Jos en syystä tai toisesta pystynyt osallistumaan, niin kerroin jo kutsun tullessa, etten pääse. Tämä on käsittääkseni kohteliain tapa.

Läheisten elämän merkkitapahtumat, häät, rippijuhlat, valmistujaiset, hautajaiset, niihin olen aina koettanut osallistua, koska juhlat ovat järjestäjilleen tärkeitä ja tiedän, miltä tuntuu, kun jättäydytään pois. Minun siskoni ei tullut häihini, syynä oli, ettei kuulemma saanut työvuoroja järjestettyä kaupan k

Osin voi olla että kaveripiirin ja suvun ikä selittää. Minulla on kaikenikäisiä sukulaisia, perhetuttuja ja ystäviä, eli juhlia olisi joka vuosi useampi. 2022 oli erityisen kiireinen, sillä moni päätti pitää 2020-2021 pitämättä jääneet juhlat. Juttelin asiasta ihmisten kanssa ja monilla oli sama mielikuva kuin sinulla, eli että juhlia on harvoin. Minua vähän harmitti koska olisi ollut tapahtumia joissa olisin halunnut mieluummin käydä, kun niistäkin oli joutunut pitämään taukoa, mutta koen kutsusta kieltäytymisen hankalaksi. 

Esimerkiksi hillitön riita oman kumppanin kanssa voi olla hyvä syy peruuttaa tulonsa juuri ennen juhlia. Vaikka sitten vetoamalla äkilliseen oksennustautiin.

Vierailija kirjoitti:

Paras oli ehkä se syy, että tv:stä tuleekin urheilua, ei voi tulla. Kyseessä ei ollut tyyliin jääkiekon kultapeli tai olympiamitali vaan jotain ihan perusurheiluohjelmaa.

Yksi sanoi kerran, ettei inspiroi tulla juhliin.

Eihän noi mitään tekosyitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Kutsusta kieltäytymiseen ei pidä koskaan kysyä syytä. Kutsu ei ole käsky tulla paikalle, vaan ilmoitus, että tällainen juhla järjestetään, ja sinne on mahdollisuus tulla.

Riippuu vähän juhlasta. Ihmiselämässä on juhlia ja sitten on juhlia. Kannattaa miettiä tätä. 

Minulla on lapsuudenystävä, jolla on aina joku este tulla minun juhliini tai lähteä kanssani mihinkään. Ihme kyllä, hän kutsui minut 60- vuotisjuhliinsa. Olisivat nyyttärit 25 km: n päässä, ja minun osuuteni tuomisiin ystävällisesti kerrottiin. Olin iloinen, vaikka en itse yksinhuoltajanakaan koskaan ole mitään nyyttäreitä kehdannut pitää. Haùskat juhlat olisivat tervetullutta vaihtelua, olinhan joutunut pitämään lähinnä hautajaisia läĥivuosina.

 Pari päivää ennen juhlia tuli tekstiviesti, että peruvat juhlat, koska lapset ovat ostaneet vanhemmilleen lahjaksi matkan Saimaalle ja ovatkin silloin siellä. Monimutkaiselta tekosyyltä tuo kuulosti, ja parin päivän päästä näin feisbuukissa, että kyseisenä iltana juhlat olivatkin  ihan lähistöllä. Lapset olivat järjestäneet yllätysjuhlat! Olis vaan ollu helpompaa kertoa asian oikea laita  viestissä, ja pyytää tulemaan paikalle. Elän yksin, en ole pakkomeikkaaja, ja käytössäni oli useita kulkuneuvoja.

Ei  voi muuta kuin todeta, että kyseessä on patologinen valehtelija ja alkoholisti, joka omaa alkeelliset selviytymiskeinot. Olin niin loukkaantunut, että purin kiukkuani ympäriinsä. Kiukussa purkaantui vuosikymmenten viimehetken perumiset ja tekosyyt. Näiden huonojen selitysten takana onkin tyhmyys tai suoranainen vittuilu. Tyhmyys tarkoittaa myös sitä, että näyttää sen, että luulee toisen olevan tyhmä. Ja sehän se eniten loukkaa.

Apua. Jos minun veljeni soittaisi ja ilmoittaisi menneensä naimisiin, paukkaisin viivana paikalle vaikka satojen kilometrien päästä! Kesämökki odottaa kyllä (sellainenkin on), yllätysvihkiminen on aidosti ainutlaatuinen tapahtuma perheessämme. Näin me olemme erilaisia.

Itse olen huolissani siitä, kuulostavatko omat selitykseni hätävalheilta.

Eräässä etäisessä sukulaisperheessä on oli kerran elämässä -tyliset sukujuhlat, joihin jätin menemättä koska ystävälläni oli vastaavat juhlat samaan aikaan. Muu perhe osallistui sukulaisperheen juhliin.

Nyt samassa perheessä on taas samantyyliset juhlat tulossa, ja jälleen samana päivänä on toisella ystävälläni juhlat. Tällä kertaa ovat hieman eri aikaan, joten päätin mennä molempiin siksi aikaa kun ehdin, vaikka mieluummin menisin vain myöhempiin (ystävän juhlat) rauhassa. Mutta en kehtaa jättää toisia välistä ja tehdä jo toisia ohareita samalle perheelle :,) Toivottavasti parin tunnin pikavisiittini ei herätä silmien pyörittelyä.

"Emmä jaksa niitä ämmiä kuunnella" ja mä olin suunnitellut kaverin kanssa livahtavan baariin, ois puoli tuntia kestänyt, että kukaan ei huomaisi meidän kadonneen..

En juurikaan kerro syytä. Ilmoitan vain mahdollisimman pian kutsun saatuani, että en valitettavasti pääse.

Todelliset syyt on se, että on aika kauheaa olla vaikka häissä tms yksin. Toinen syy on se, että lapsiperheiden tilaisuudet ei kiinnosta. Mielellään näen kavereita, mutta lasten juhlat ei vaan kiinnosta.

Meillä on kolmen "bestiksen" porukka, ollaan oltu parhaita kavereita jo yläasteelta asti. Nämä molemmat kaksi kaveriani asuvat eri kaupungissa kuin minä, runsaan parin tunnin junamatkan päässä. Käydään toistemme luona puolin ja toisin, yleensä melko vuorotellen on ollut tapana käydä ja aina ollaan yötä, koska matka on sen verran pitkä.

Nyt viime aikoina (viimeiset pari vuotta) yhä enenevässä määrin on käynyt niin, että aina kun heidän olisi vuoro tulla minun luonani käymään (ja etenkin, jos on jotkut juhlat tms) niin toinen näistä kavereista sanoo aina että "nyt on tosi tiukka kuukausi, ei ole varaa tulla". Silloin kyllä näkee mielellään, kun minä matkustan heidän luokseen. Tuntuu että hänen mielestään minun pitäisi tulla sinne, koska he ovat molemmat siellä, vaikka ihan yhtä kallista se matkustaminen on minullekin ja olen itse asiassa ollut viime ajat pienempituloinen kuin hän, koska olen opiskellut uutta alaa pelkilla kelan tuilla. 

Kaiken lisäksi keskusteluissa on käynyt ilmi, että hänellä oikeasti kyllä olisi rahaa mutta ei kuulemma halua ottaa säästöistään kaverimenoja varten. Mulla ei edes ole mitään säästöjä, vaan olen elänyt opiskelijana kädestä suuhun. Kyllä vähän alkaa kyllästyttää tämä kaverin käytös.

Olen nykyään törmännyt usein siihen, että jos joutuu perumaan sovitun menon lyhyellä varoitusajalla sairastumisen vuoksi, sitä pidetään tekosyynä. Olen itse ainakin sellainen, että esim. flunssat tulevat päälle nopeasti ja rajuina. Minulle on aivan tavallista mennä aamulla terveenä töihin,  ja lähteä iltapäivällä pää kainalossa. 

Kaukainen serkkumme ei tullut veljeni häihin. 

Syyksi hän kertoi miesystävänsä skeat - haulikkoammuntakisatapahtuman, joka oli (muka) samana päivänä.

Todellinen syy taisi olla se ettei hän halunnut olla enää tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaukainen serkkumme ei tullut veljeni häihin. 

Syyksi hän kertoi miesystävänsä skeat - haulikkoammuntakisatapahtuman, joka oli (muka) samana päivänä.

Todellinen syy taisi olla se ettei hän halunnut olla enää tekemisissä. 

Skeet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvä, jo lapsuuden aikainen ystäväni puolisoineen ja hänen vanhempansa olivat kutsuttu tyttäreni häihin. Häät olivat ns. lapsettomat. Kutsuttuina oli hääparin ystäviä ja sukua, joiden kanssa he ovat oikeasti tekemisissä. Lapsuuden ystäväni vanhempineen ei ole sukua, mutta ovat olleet perheelleni enemmän "sukulaisempi", kuin ns. verisukulaiset, sekä enemmän läsnä elämässämme kuin muu suku.

Sukumme on pieni ja pettymys suuri, kun ystäväni vanhempineen eivät osallistuneet häihin. Heidän tuolloin 10-vuotias poikansa (minun ja mieheni kummipoika), oli ollut sitä mieltä, että jos häntä ei kutsuta 8-v. veljensä kanssa, niin ei kukaan muukaan voi heidän perheestään osallistua. Häissä ei ollut kenenkään lapsia, hääpari oli tehnyt ko. valinnan, osallistujien lukumäärä olisi lasten myötä noussut huomattavasti.

Hieman kummastutti 10-vuotiaan lapsen oikeus päättää

 

Eiköhän lapsen "vastustus" ole tuossa vain muka vitsikäs tekosyy jättää häät väliin. Häihin osallistuminen on pelkiltä aikuisilta sellainen menoerä, että sen välttää mielellään. Jos  ei ole valmiiksi sopivaa vaatetusta, pelkkä hääjuhlaan sonnustautumien maksaa niin paljon, ettei sitä rahaa halua pistää yhten päivän takia menemään. Esim. miehen puku ja kengät vievät useamman satasen. Naisen mekko voi löytyä edullisestikin, mutta voi joutua ostamaan kengät tai käymään kampaajalla.

 

Vitsistä ei ollut kysymys, eikä myöskään siitä, mitä osallistuminen heille kustantaisi = raha ei todellakaan ollut syynä, tämän tiedän varmuudella. Kuulemma lapset kuuluvat kaikkiin juhliin mukaan ja siksi heistä oli selvää jättää osallistumasta kun tämä 10- vuotias niin päätti. Ja ihan vakavalla naamalla... Odotan vain, miten pojat tulevat vanhetessaan pomottamaan vanhempiaan ja isovanhempiaan.