HUONOIN tekosyy, minkä joku on esittänyt ettei pääse juhliin/tapahtumaan johon hänet on kutsuttu?

Tarvitseeko edes jotain syytä ilmoittaa? Ei kaikki tykkää osallistua juhliin. Esim. kesällä on kivempi lähteä viikonlopuksi veneilemään tai mökille kuin laittaa ykköset päälle ja lähteä pönöttämään johonkin juhliin.

Vanhat luokkakaverit kauppiksesta sanovat aina, että "tulen, jos ei ole muuta silloin". Siis niinkuin mitä pirua? Jos ei ole muuta, niin tulet, ja jos ei kiinnosta, niin sen voi, saa ja PITÄÄ sanoa. Ärsyttää tollainen perseily suoraan sanottuna. Jos ei kiinnosta, niin sano, äläkä valehtele ja vielä huonosti. Pah. 

Ei tarvitse syytä kertoa ja oikeastaan kutsut on tarkoitettu halukkaille tulijoille joita haluttaisiin paikalle.

Jos ei mene juhliin niin syytä tuskin tarvitsee ilmoittaa sen enempää kenellekään. Aina voi tulla muu este samalle päivälle joka on tärkeämpi.

Itse jätin riennot väliin usein ja syy oli selkeä. En jaksanut tai ei kiinnostanut yhtään tai sitten lapsien kanssa olo vei voiton kun teki paljon töitä ja oli muutenkin paljon työn kanssa naimisissa. Vähän oli vapaata jonka halusi käyttää perheen kanssa olemiseen mielummin kuin turhiin kissanristiäisiin haaskata.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolmen "bestiksen" porukka, ollaan oltu parhaita kavereita jo yläasteelta asti. Nämä molemmat kaksi kaveriani asuvat eri kaupungissa kuin minä, runsaan parin tunnin junamatkan päässä. Käydään toistemme luona puolin ja toisin, yleensä melko vuorotellen on ollut tapana käydä ja aina ollaan yötä, koska matka on sen verran pitkä.

Nyt viime aikoina (viimeiset pari vuotta) yhä enenevässä määrin on käynyt niin, että aina kun heidän olisi vuoro tulla minun luonani käymään (ja etenkin, jos on jotkut juhlat tms) niin toinen näistä kavereista sanoo aina että "nyt on tosi tiukka kuukausi, ei ole varaa tulla". Silloin kyllä näkee mielellään, kun minä matkustan heidän luokseen. Tuntuu että hänen mielestään minun pitäisi tulla sinne, koska he ovat molemmat siellä, vaikka ihan yhtä kallista se matkustaminen on minullekin ja olen itse asiassa ollut viime ajat pienempituloinen kuin hän, koska olen opiskellut uutta alaa pelkilla kelan tu

Mulla on vastaavien, oikeasti pitkäaikaisten ja läheisten ystävien kanssa ollut ihan mahdollista vaikka sopia, että jaetaan matkakustannuksia jos toisella on tiukka tilanne. Varsinkin tilanteessa, jossa toinen tulee useammin käymään ja ainoa syy matkustaa on tavata ystävää, on mielestäni ihan reilua tasata kuluja. Olettaen, että kyse on oikeasti "bestiksistä" jotka haluavat kaikki tavata toisiaan, koittaisin ainakin itse ottaa tällaisen mahdollisuuden esiin. Voit sanoa, että sinullakaan ei ole paljoa rahaa, mutta haluaisit kuitenkin jatkaa yhteydenpitoa ja tavata ystäviä entiseen malliin. Jos jakaisitte sinun matkakustannuksesi kolmeen pekkaan, olisi se kaikille huomattavasti edullisempaa kuin se, että molemmat ystävät matkustaisivat sinun luoksesi.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni töitä joka toinen sunnuntai ja monesti se jonkun lapsen synttärijuhla sattuu olemaan juuri samana sunnuntaina. Tätä jatkunut jo niin monta vuotta, että tätä varmaan jo monet pitävät tekosyynä, kun vastaukset vähän pettyneen kuuloisia ja joskus vielä ihmettelyjä, kuinka voi olla pyhänä töissä :D Siis vielä 2020-luvulla vielä niin ihmeellinen asia.

Itsellä sama tilanne. Teen kolmivuoroa ja paljon iltoja-öitä-viikonloppuja. Vuorot sovitaan kaksi kuukautta etukäteen, nyt kesän vuoksi jo syyskuun loppuun asti. Eli osallistun kesäjuhliin, joihin sain kutsun huhtikuussa ja sain sovittua vapaata. Muut ovat sattuman kauppaa. Tämä on ystäville ja sukulaisille edelleen yllättävää 20 vuoden jälkeen 😀

Yrittäkää ymmärtää, että on meitä, jotka emme jaksa omia, emmekä toisten juhlia. Tarvitsemme rauhaa ja lepoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikkiin juhliin pitäisi mennä???

 

MIksi pitää mennä mihinkään juhlaan?

Nänhän se on ja kun tarpeeksi monta kertaa kieltäytyy, ei enää tarvitse mennä, kun ei kutsuta.

Mä itse olen sellainen että inhoan kaikkia suuria sukujuhlia. Jos haluan tavata sukulaisia, niin tapaan heitä mielummin kasuaalisti muutaman kerralla. Tämän takia ymmärrän hyvin miksi joku kieltäytyy. Omat järkkäämät sukujuhlat oli viimeksi tyyliin: hautajaiset ja mun serkku ei tullut koska oli "sairaana". Todellisuudessa mun serkku on mun paras kaveri ja auttoi ja tuki mua tosi paljon kun mä olin äidin omaishoitaja kun äiti oli vakavasti sairas. Hän teki paljon mun ja äidin eteen. Hän on vain samanlainen kuin mäkin että inhoaa kaikkia "pönötysjuhlia", joten annoin hänelle armoa että hänen ei tarvitse tulla hautajaisiin jos hän ei halua. 

Kaikki ei ole sellaisia pönötysjuhla-ihmisiä. Se on monelle ajatuksenakin erittäin ahdistava. Hampaan poisvetäminenkin ilman puudutusta voi olla ajatuksena helpompi. Kutsukaa näitä tyyppejä kylään erikseen, jos haluatte oikeasti nähdä heitä. Sopikaa joku rento ympäristö. Pihalle grillaan makkaraa ja muutama olut, spontaani kahvitteluhetki kun leivoin tota pullaakin. Taidemuseon uusi näyttely, rivakka shoppailukierros yhdessä, kävely- ja juttuseuraa ym. 

Vierailija kirjoitti:

Mä itse olen sellainen että inhoan kaikkia suuria sukujuhlia. Jos haluan tavata sukulaisia, niin tapaan heitä mielummin kasuaalisti muutaman kerralla. Tämän takia ymmärrän hyvin miksi joku kieltäytyy. Omat järkkäämät sukujuhlat oli viimeksi tyyliin: hautajaiset ja mun serkku ei tullut koska oli "sairaana". Todellisuudessa mun serkku on mun paras kaveri ja auttoi ja tuki mua tosi paljon kun mä olin äidin omaishoitaja kun äiti oli vakavasti sairas. Hän teki paljon mun ja äidin eteen. Hän on vain samanlainen kuin mäkin että inhoaa kaikkia "pönötysjuhlia", joten annoin hänelle armoa että hänen ei tarvitse tulla hautajaisiin jos hän ei halua. 

Kaikki ei ole sellaisia pönötysjuhla-ihmisiä. Se on monelle ajatuksenakin erittäin ahdistava. Hampaan poisvetäminenkin ilman puudutusta voi olla ajatuksena helpompi. Kutsukaa näitä tyyppejä kylään erikseen, jos haluatte oikeasti nähdä heitä. Sopikaa joku rento ympäristö. Pihalle grillaan makka

Isoja juhlia pidetään myös siksi, ettei ole aikaa jokaisen kanssa erikseen käydä museossa

Vinkki teille joilla on selkeästi introvertti tuttu joka oikeasti haluaisi tulla, mutta ahdistuu kysykää kielteisen vastauksen jälkeen haluaako hän ( tai ehtiikö ) tulla ennen tai jälkeen virallisten juhlien, kun talossa ei ole vielä muita vieraita tai vieraat ovat jo lähteneet.

Itse haluaisin mielummin niin koska olen paniikkihäiriöstä kärsivä autistinen introvertti.

Oli hautajaiset sunnuntaina. Lauantaina sukulainen kysyi tulenko. Sanoin etten ehdi kun olen nyt sairaalassa odottamassa sisäänpääsyä. Ma iltana pääsin sitten kotiin.

On siitä jo joku suuttunut.

Ajatuskin siitä, että joutuu seurustelemaan pari tuntia ihmisten kanssa isossa porukassa on ahdistava. En vaan keksi mitään kiinnostavaa sanottavaa. Juhlissa olen se, joka istuu nurkassa yksin ja seuraa muiden puuhia. Aina menen myös vessaan ja vietän siellä aikaa. Kissat ja koirat juhlapaikassa on hyviä, kun niitä voi rapsuttaa. 

Viestille 1429 Eli sulla ei ole aikaa ystävällesi mutta haluat hänet statistiksi juhliisi tai kutsut hänet velvollisuudentunnosta koska olet "hyvä ystävä" ja haluat kunnioittaa häntä kutsullasi?

Jos hän on supersosiaalinen ekstrovertti, hän kiljuu riemusta mutta jos hän on introvertti, nuo "pakko-sosiaaliseeraukset" ovat hänelle painajainen.

Ihan ok ja hienoa kutsua kaikki ja ne jotka tulee, ne tulee, ja ne jotka ei tule, niin ne eivät halua tulla koska juuri sillä hetkellä ajatus "sosiaalisesta menuetista" ahdistaa heitä. Se ei ole henkilökohtaista. Sinä et ahdista häntä ja hän varmasti pitäisi ajatuksesta jos soittaisit hänelle ja juttelisitte kaikesta maan ja taivaan välillä. Tai kutsuisit hänet johonkin pienimuotoisempaan, muutaman henkilön illanviettoon.

Olen aina ilmoittanut olevani töissä.

1) Lähisukulaisen syntymäpäiville ei tullut kukaan perheestä koska perheenäiti raskaana ja alkuraskauden pahoinvointia. 

2) Rippijuhliin ei tullut kukaan perheestä yhden perheenjäsenen koira-allergian takia. Juhlat ulkona, koira sisällä, allergiaperhe hankki myöhemmin useamman koiran.

Ymmärrän introvertit ja neuromoninaiset enemmän kuin hyvin. Ihan hyvin voi sanoa että juuri tuolloin emme pääse ja sovitaan toinen päivä. Epäloogisia tekosyitä on vaikeampi ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Serkku ei osallistunut häihini koska ei muka ollut varaa ostaa häälahjaa. Ensinnäkin lahjan ei olisi tarvinnut olla iso vaan pari kymppiä häämatka kassaan olisi riittänyt. Ja toiseksi, pitäishän lahja antaa vaikka ei tuliskaan juhliin! Työssäkäyvä nainen kyseessä.

En yhtään ihmettele että ei osallistunut.

Serkkuni ei tullut tätinsä syntymäpäiville koska oli "muuta". Samalla verukkeella jätti toisen sukulaisensa hautajaiset.

Tajusin sun viestiä lukiessa, että mulle on jäänyt trauma lukioiästä, kun pienessä kaveripiirissä juhlittiin toistemme synttäreitä järjestämällä jotain pientä yllätystä. Mun synttäripäivänä ehdotin, että mennään pizzalle, kukaan ei innostunut. Taisin jopa ehdottaa, että tarjoan. Juhlittiin sitten oman perheen kesken, vaikka tunnelma oli mitä oli, kun äiti oli pidempään sairaalassa silloin. Paljon myöhemmin nämä kaverit pyysivät anteeksi, kun olivat ajatelleet järjestää jotain, mutteivät sitten saaneetkaan aikaiseksi. Itkua pidättelin, kun kertoivat. Tulee vieläkin paha mieli, kun ajattelen.

En halunnut itse polttareita, en ole koskaan järjestänyt synttäreitä itselle aikuisena. Aikuisena on onneksi ollut korjaavia kokemuksia, kun ihanat ystävät yllätti ja vei mökille 40-vuotisjuhlien kunniaksi ja järjestivät mulle baby showerin.

Tämä tuli mieleen, kun tajusin, että olen itse kerran viime hetkellä jäänyt pois polttareista ilman kunnon syytä viime hetkellä. Jotenkin se ei ole tapaistani ja aloin miettiä mitä oikein tapahtui. Tajusin, että ehkä se oli alitajuinen "kosto" tai ajatus, että miksi menisin, kun en tälle ihmiselle ole tärkeä.

Oma "ongelma" on siinä että tuun toimeen kaikkien kanssa kaikissa ympyröissä. Mulla on ystäviä introvertteja ja ekstroverttejä.

Mun ekstroverttiystävä valitti mulle että hänet kutsutaan mukaan vaan kun on bileet tiedossa tai yökerhoseuraksi, mutta kukaan ei kutsu häntä kotiin jutteleen face-to-face. Että hän on mullekin se kakkosystävä joka kuuluu vain ns. bilejengiin. Mä aloin kutsumaan häntä kotiin pullakahveille, niin ei ollut aikaakaan kun hän alkoi ehdottaan, että hei nyt mä tilaan taksin ja lähdetään johonkin menomestaan, nyt bailaan! 

Sitten mun intrtovertti ystäväni valitti, että hän luuli että me ollaan bestikset, mutta mä en ikinä pyydä häntä mukaan esim. baariin vaan mä lähden viettään hauskaa iltaa muiden kanssa ja sitten soitan hälle, kun mulla ei ole muita kelle jutella. No ilman muuta mä halusin hänet "menoon mukaan". Siellä hän sitten oli tuppisuuna ja mökötti ahdistuneena seinän vieressä. Yritin saada häntä tunnelmaan mukaan ja huomioida häntä, mutta hän lähti meneen vedoten migreeniin.

Mitä ihmettä toisten ihmisten piinaamista! Jos ei tule, niin ei tule, pask@@ko siinä syitä kyselemään, sivistymätöntä ripustautumista. Juhli niin perusteellisesti niiden kanssa, jotka haluavat osallistua. Mitä siinä muita pakottamaan ja kieltäytymisen syitä märehtimään.Kasva aikuiseksi.