HUONOIN tekosyy, minkä joku on esittänyt ettei pääse juhliin/tapahtumaan johon hänet on kutsuttu?

Soitto kaverilta samana päivänä: on menossa salille, ei sittenkään jaksa tulla vaikka aiemmin pari viikkoa sitten ilmoitti tulevansa lapsen juhliin.

Lupasi toimittaa lahjan myöhemmin, kun tulee käymään. Ei ole toimittanut eikä ole tullut käymään. Emme ole enää kavereita.

Miksi juhliin meno tuntuukin niin raskaalta? Onko tämä ja juhlien välttely suomalainen piirre?

Masentaa eikä mikään huvita ja huomenna pitäis mennä juhliin. Yleensähän juhlissa on ihan kivaa. Miehen suvun juhlat, ehkä se vaikuttaa, en niin tunne, mutta en viiti tekosyytä keksiä. Kerran elämässä tuohon paikkaan. Aikanaan ohi on.

Sanon aina etten tule, jos en kutsuille osallistu, en selittele. En halua valehdella, joten kysyttäessä syytä kerron että on muuta menoa (en yksilöi, koska ei kuulu muille) tai ettei huvita. Ystäväni ja tuttavani eivät tästä loukkaannu, vaan arvostavat rehellisyyttäni. Mielelläni osallistun, jos on fiilistä, koska ystäväni ovat mukavaa porukkaa. He ymmärtävät sen, että aina ei huvita tai että mulla voi olla muutakin menoa.

Yhdellä frendillä on aina migreeni tai kuukautiskivut, jos ei huvita nähdä tai jos ei kehtaa sanoa että sillä on taas krapula tai massit loppu. Mulla on hänen suhteen aina migreeni-/menkkakipuvaraus, eli yleensä keksin vaihtoehto B:n samalle päivälle tai illalle, jotta on itsellä kivaa tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla jokin syy? Jos ei pääse, niin ei pääse, piste.

Enemmän itseäni ärsyttää nämä "ehkä" vastausta antavat ja sitten vielä muutamaa päivää ennen ollaan edelleen siinä ehkä-moodissa. Yleensä nämä ihmiset on niitä, jotka roikottaa vastausta ja odottaa, että jos tulisi jotain vielä kivempaa.

Joo, kattellaan ja ehkä, en pysty vielä sanoo kahden viikon päähän. . .

Olen jättänyt tällaisten ehkä-tyyppien odottelut. Jää moni kiva asia tekemättä näiden tyyppien kanssa. Jos on tarpeeksi kiinnostunut niin kyllä pystyy sopimaan tekemisiä kahden viikon tai puolenkin vuoden päähän.

Kysyn näiltä kerran ja heidän ehkä on mulle yhtä kuin ei. On sit jäänytkin tuollaiset kaverit kun sellaisiakin on, jotka sanoo suoraan ei/juu, ja lähtee kun sovitaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi juhliin meno tuntuukin niin raskaalta? Onko tämä ja juhlien välttely suomalainen piirre?

Masentaa eikä mikään huvita ja huomenna pitäis mennä juhliin. Yleensähän juhlissa on ihan kivaa. Miehen suvun juhlat, ehkä se vaikuttaa, en niin tunne, mutta en viiti tekosyytä keksiä. Kerran elämässä tuohon paikkaan. Aikanaan ohi on.

Vaikka olen introvertti, olen sairastanut paniikkihäiriötä, ollut todella ujo, enkä viihdy tuntemattomien seurassa juurikaan niin silti pidän juhlista. Juhlissa on mukavaa kun niitä pidetään yleensä mukavien asioiden kunniaksi :) Ainoat juhlat mihin en mene on ne joihin mieheni ex-vaimo ja lasten äiti on tulossa myös. Siihen en taivu, mutta kaikki muut juhlamt ovat ihania :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla jokin syy? Jos ei pääse, niin ei pääse, piste.

Enemmän itseäni ärsyttää nämä "ehkä" vastausta antavat ja sitten vielä muutamaa päivää ennen ollaan edelleen siinä ehkä-moodissa. Yleensä nämä ihmiset on niitä, jotka roikottaa vastausta ja odottaa, että jos tulisi jotain vielä kivempaa.

Joo, kattellaan ja ehkä, en pysty vielä sanoo kahden viikon päähän. . .

Olen jättänyt tällaisten ehkä-tyyppien odottelut. Jää moni kiva asia tekemättä näiden tyyppien kanssa. Jos on tarpeeksi kiinnostunut niin kyllä pystyy sopimaan tekemisiä kahden viikon tai puolenkin vuoden päähän.

Kysyn näiltä kerran ja heidän ehkä on mulle yhtä kuin ei. On sit jäänytkin tuollaiset kaverit kun sellaisiakin on, jotka sanoo suoraan ei/juu, ja lähtee kun sovitaan.

Mulla syy miksi e nsovi teittyjen henkilöiden kanssa juttuja monen viikon päähän on se että minä varaan heille sen päivän,mutta he ilmoittavatkin saman päivän aamuna ettei nyt sovikaan. Näiden kanssa tapaan vain ekstempore.

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä frendillä on aina migreeni tai kuukautiskivut, jos ei huvita nähdä tai jos ei kehtaa sanoa että sillä on taas krapula tai massit loppu. Mulla on hänen suhteen aina migreeni-/menkkakipuvaraus, eli yleensä keksin vaihtoehto B:n samalle päivälle tai illalle, jotta on itsellä kivaa tekemistä.

Mulla oli kanssa tällainen kaveri, joka perui ehkä 9/10 sovituista tapaamisista. Oli väsynyt tai raskas työviikko, eihän sua haittaa jos ei tänään nähdäkään.

Olin jo sitten niin tottunut tähän, että mulla oli aina plan b jos tapaaminen peruuntuu ja lapsille hankittu hoitaja. Ei sitten niin paljon harmittanu. Lopulta sitten päätin, että en enää jaksa tällaista, että häntä ei taida kiinnostaa mun tapaaminen ja yhteydenpito jäi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa huonoja tekosyitä. On vain tilaisuuksia joihin osallistuminen ei kiinnosta. Ja jos näin on, niin kenelläkään ei ole velvollisuutta selitellä, miten haluaa viettää aikaansa.

Kyllä mua vaan suututtaa kaikki viime hetken vatsataudit kun paistaa läpi, ettei nyt vaan huvitakaan lähteä. Varsinkin niillä, joilla ilmenee viime hetken vatsatautia usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä frendillä on aina migreeni tai kuukautiskivut, jos ei huvita nähdä tai jos ei kehtaa sanoa että sillä on taas krapula tai massit loppu. Mulla on hänen suhteen aina migreeni-/menkkakipuvaraus, eli yleensä keksin vaihtoehto B:n samalle päivälle tai illalle, jotta on itsellä kivaa tekemistä.

Mulla oli kanssa tällainen kaveri, joka perui ehkä 9/10 sovituista tapaamisista. Oli väsynyt tai raskas työviikko, eihän sua haittaa jos ei tänään nähdäkään.

Olin jo sitten niin tottunut tähän, että mulla oli aina plan b jos tapaaminen peruuntuu ja lapsille hankittu hoitaja. Ei sitten niin paljon harmittanu. Lopulta sitten päätin, että en enää jaksa tällaista, että häntä ei taida kiinnostaa mun tapaaminen ja yhteydenpito jäi.

Mä tein myös erään kanssa näin, mutta erään kerran unohdin että olin edes sopinut hänen kanssaan mitään, ja aina peruva kaveri suuttui kun lähdinkin sen vaihtoehto b:n kanssa :o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa huonoja tekosyitä. On vain tilaisuuksia joihin osallistuminen ei kiinnosta. Ja jos näin on, niin kenelläkään ei ole velvollisuutta selitellä, miten haluaa viettää aikaansa.

Kyllä mua vaan suututtaa kaikki viime hetken vatsataudit kun paistaa läpi, ettei nyt vaan huvitakaan lähteä. Varsinkin niillä, joilla ilmenee viime hetken vatsatautia usein.

Lapsellani on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja jännitystä, joka ilmenee usein juurikin viime hetken vatsanväänteitä ja huonona olona ennen sovittuja tapaamisia.

Itse sanoisin vaan että olen väsynyt enkä jaksa mitään, työ vie kaikki voimat. Ja totta on.

Itse jouduin aikoinaan perumaan jonkun verrankin juttuja viime tipassa, ennen kuin tajusin, että mulla kerta kaikkiaan on niin vähäiset resurssit, että esim työpäivän jälkeen ei ole mitään saumaa tehdä mitään, ja viikonloppunakin vain toisena päivänä. Korkeintaan. Olin jotenkin niin halukas tapaamaan ystäviä, mutta samaan aikaan niin herkästi kuormittuva, että pelkkä perus työpäivä saa ihan piippuun. Enää en sovi juuri mitään, no eipä tarvitse peruakaan mitään tapaamisia. Ystäviä tapaan nykyään yleensä lomilla.

Vierailija kirjoitti:

Serkku ei osallistunut häihini koska ei muka ollut varaa ostaa häälahjaa. Ensinnäkin lahjan ei olisi tarvinnut olla iso vaan pari kymppiä häämatka kassaan olisi riittänyt. Ja toiseksi, pitäishän lahja antaa vaikka ei tuliskaan juhliin! Työssäkäyvä nainen kyseessä.

Mistä sinä voit tietää kenenkään rahavarat? Työssäkäyvälläkin voi parin kympin lahja viedä parin päivän ruokarahat. Toisekseen, riittääkö pari kymppiä kaikkiin kuluihin, matkat ym. Et ksi sinäkään parin kympin puutteessa ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkku ei osallistunut häihini koska ei muka ollut varaa ostaa häälahjaa. Ensinnäkin lahjan ei olisi tarvinnut olla iso vaan pari kymppiä häämatka kassaan olisi riittänyt. Ja toiseksi, pitäishän lahja antaa vaikka ei tuliskaan juhliin! Työssäkäyvä nainen kyseessä.

Mistä sinä voit tietää kenenkään rahavarat? Työssäkäyvälläkin voi parin kympin lahja viedä parin päivän ruokarahat. Toisekseen, riittääkö pari kymppiä kaikkiin kuluihin, matkat ym. Et ksi sinäkään parin kympin puutteessa ole?

No ei todellakaan tarvitse antaa lahjaa, jos ei osallistu juhliin. Onpa ahneita tyyppejä. Itsekin voisin lähettää hääkutsut kaikille tutuille ja tuntemattomille ihmisille ja vaatia heiltä lahjaa, vaikka häihin eivät pääsisikään. Eivätkä pääsisi, koska järjestäisin ne keskellä arkipäivää Pohjois-Koreassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkku ei osallistunut häihini koska ei muka ollut varaa ostaa häälahjaa. Ensinnäkin lahjan ei olisi tarvinnut olla iso vaan pari kymppiä häämatka kassaan olisi riittänyt. Ja toiseksi, pitäishän lahja antaa vaikka ei tuliskaan juhliin! Työssäkäyvä nainen kyseessä.

Mistä sinä voit tietää kenenkään rahavarat? Työssäkäyvälläkin voi parin kympin lahja viedä parin päivän ruokarahat. Toisekseen, riittääkö pari kymppiä kaikkiin kuluihin, matkat ym. Et ksi sinäkään parin kympin puutteessa ole?

No ei todellakaan tarvitse antaa lahjaa, jos ei osallistu juhliin. Onpa ahneita tyyppejä. Itsekin voisin lähettää hääkutsut kaikille tutuille ja tuntemattomille ihmisille ja vaatia heiltä lahjaa, vaikka häihin eivät pääsisikään. Eivätkä pääsisi, koska järjestäisin ne keskellä arkipäivää Pohjois-Koreassa.

Nauroin yksin ääneen, kiitos tästä 🤣🤣🤣🤣

Varvas kipeä.

Miksi ihmeessä pitää antaa tekosyy? Sen kun sanoo suoraan, etten tällä kertaa tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla jokin syy? Jos ei pääse, niin ei pääse, piste.

Enemmän itseäni ärsyttää nämä "ehkä" vastausta antavat ja sitten vielä muutamaa päivää ennen ollaan edelleen siinä ehkä-moodissa. Yleensä nämä ihmiset on niitä, jotka roikottaa vastausta ja odottaa, että jos tulisi jotain vielä kivempaa.

Joo, kattellaan ja ehkä, en pysty vielä sanoo kahden viikon päähän. . .

Olen jättänyt tällaisten ehkä-tyyppien odottelut. Jää moni kiva asia tekemättä näiden tyyppien kanssa. Jos on tarpeeksi kiinnostunut niin kyllä pystyy sopimaan tekemisiä kahden viikon tai puolenkin vuoden päähän.

Kysyn näiltä kerran ja heidän ehkä on mulle yhtä kuin ei. On sit jäänytkin tuollaiset kaverit kun sellaisiakin on, jotka sanoo suoraan ei/juu, ja lähtee kun sovitaan.

Kaikki ei pysty itse määrittelemään tekemisiään varsinkaan pitemmälle. Aina voi työvuorot vaihtua, osua päivystys, lapset sairastua, jollekkin ilmaiselle käydä tapaturma ja joutuu jeesaamaa. Kyllä näissä tapauksissa muut ajaa jonkin tapaamisen ohi kirkkaasti.

Uskon, että oli ihan oikea syy....mutta näiden ihmisten oli pakko olla savolaisia; muilta en vastaavaa typeryyttä voi uskoa.