Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Panin tämän merkille tänään lääkärin odotushuoneessa. Siellä oli eri-ikäistä sakkia ja tuntui kuin kaikilla olisi ollut naamio kasvoillaan. Enkä tarkoita nyt mitään meikkinaamiota. Katsoin telkkarista aamu-tv:tä ja siellä sama juttu paitsi korostuneemmin.

Kun katsoo vanhoja valokuvia, ei tule ollenkaan samanlaista vaikutelmaa. Jopa niissä tosivanhoissa "pönötyskuvissa" näkee aidon ihmisen, ei kuorta. Mutta kun katsoo nykyajan ihmisiä, telkkarissa, kuvissa, irl, tuntuu kuin ne olisi pelkkiä kuoria tai naamioita, jopa suhteellisen vanhat ihmiset.

Mietin että onko ihmiset nykyään niin tietoisia ulkonäöstään koko ajan että naama jotenkin jähmettyy? Kun ihmiset näyttää siltä että mitään aitoa tunneilmaisua ei ole. Toki poikkeuksiakin on, esim. monet tv:ssä näkemäni buddhalaiset munkit.

En siis tarkoita että ihmisten pitäisi mitenkään hirveästi ilmeillä tai näyttää tunteitaan koko ajan kaikille, vaan tarkoita sitä että ihmisellä ei olisi "rooli päällä" tai "naamiota kasvoilla".

Onko joku muu huomannut saman vai onko vika vain minun silmissäni?

P.S. En tarkoita syyllistää muita, jos havaitsemani ilmiö on tosi, kuljen varmasti itsekin naamio kasvoilla.

  • ylös 16
  • alas 5

Kommentit (11)

Vierailija

Jännä huomio, itse en ole ajatellut samaa. Ehkä se on tämä pinnallinen nykymaailma jossa imago on tärkein.

Vierailija

No kyllä ne minusta on niissä pönötyskuvissa tosi vahamaisia, että ei kyllä sellaisia missään livenä näe. Pienenä ihan pelkäsin sellaista kuvaa joka roikkui mummolassa kun oli niin haudannvakavat ilmeet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ihmiset ovat lakanneet reagoimasta ympäristöön, mielestäni se on osa sitä.

Kun menet jonnekin tilaisuuteen missä on paljon tosi vanhoja mummoja, huomaat että he ajattelevat että heillä on "oikeus reagoida" kaikkeen mitä siinä samassa tilassa tapahtuu. (lapsi hassuttelee, mummo hymyilee lapselle tai kommentoi jotain.

Kun olet vaikka odotusaulassa, niin se ihmisen tila jossa saa reagoida, on käytännössä sen tuolin ympäristö. Ja siinä ei paljon tapahdu, joten möllötetään paikallaan.

Vaikea selittää mitä tarkoitan.

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

En ole kiinnittänyt huomiota asiaan. Mutta tuli mieleeni, että ihmiset taitavat nykyisin olla aiempaa vähemmän kiinnostuneita ympäristöstään. Varsinkaan tilanteissa, joissa ei ole odotettavissa tapahtuvan mitään mielenkiintoista. Esimerkkinä vaikka tuo lääkärin vastaanotolle odottaminen. Vuoroaan odotellessaan ihminen on omissa ajatuksissaan, saattaa pohtia vaikka jotain työasiaansa. Tai on keskittynyt älypuhelimeensa tai lukemaan lehteä. Nuo toiminnot eivät herätä mitään tunteita, joten tunteita ei tietenkään näy myöskään kasvoilla. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat lakanneet reagoimasta ympäristöön, mielestäni se on osa sitä.

Kun menet jonnekin tilaisuuteen missä on paljon tosi vanhoja mummoja, huomaat että he ajattelevat että heillä on "oikeus reagoida" kaikkeen mitä siinä samassa tilassa tapahtuu. (lapsi hassuttelee, mummo hymyilee lapselle tai kommentoi jotain.

Kun olet vaikka odotusaulassa, niin se ihmisen tila jossa saa reagoida, on käytännössä sen tuolin ympäristö. Ja siinä ei paljon tapahdu, joten möllötetään paikallaan.

Vaikea selittää mitä tarkoitan.

Mä tajusin heti, mitä tarkoitat :)
t. Nro 4

Vierailija

Ihmiset osaavat käyttäytyä. Kyllä nykyisinkin osa tarkkailee muita, mutta sitä ei osoiteta loksauttamalla suuta auki, läiskäyttämällä kämmentä polvelle ja höröttämällä..

Osa taas on ajatuksissaan eikä tajua mistään mitään.

Kasvojen pitäminen peruslukemilla ja "kuoren takana" on myös itsesuojelua nyky-yhteiskunnassa. Tämän näkee mm. siitä, että helsinkiläiset ovat huomattavasti parempia tässä ja "maalla" voi nähdä jopa niitä tuijottavia ihmisiä. Voimakkaasti elehtivä ja ilmeilevä ihminen herättää huomiota ja on turvallisempaa olla hajuton ja vähän harmaa.

Vierailija

Itse harkitsen muuttoa pienemmälle paikkakunnalle juuri siitä syystä, että kadulla tuntuu ettei uskalla katsoa/reagoida/ilmeillä/osoittaa tunteitaan tällaisessa keskisuuressa kaupungissa. Ja miten voisikaan, kun ympäriltä syöksyisi saman tien feissareita, kerjäläisiä, puliukkoja ym. juttelemaan, kun huomaavat kasvoillasi jonkun tunteen tai kiinnostuksen häivän. Parempi vaan kuolettaa tunteet ja kasvot ja laittaa aurinkolasit päähän. Kai se on jotain itsensä suojaamista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla