Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Saikkua sairauksien takia suht usein ja hävettää aina :(. Muita?
31.05.2017 |
En ehkä osaa muotoilla oikein otsikkoa ja en keksi mitään järkevää nyt tähän hätään. Onko muita, joilla on usein saikkua joko yhden sairauden takia tai erinäisistä syistä? Miten teidän esimiehet suhtautuvat?
Meillä on pieni organisaatio, jossa kukaan ei ole pois juuri koskaan. Paitsi minä. Olen vielä nuori, reilusti alle kolmekymmentä ja sitä sitten ihmetellään, miten voin olla niin usein pois. Hävettää aina kun soitan esimiehelle, et nyt ei vaan pysty.. Minulla siis on migreeni ja hankala suolistosairaus, lukuisia allergioita ja kaikkea tällaista. Yleensä sinnittelen töissä useamman päivän esim. karseessa ripulissa ja sitten lopulta tulee se päivä kun en vaan pysty menemään töihin. En esimerkiksi voi mennä töihin kovassa migreenissä tai jos en pääse bussiin paskomatta housuun, yleensä alan edellisenä päivänä itkeä töissä kun ei vaan enää pystyis olee ja hammasta purren hoidan homman. Sitten seuraavana päivänä olen usean päivän sinnittelyn jäljiltä jo ihan hermoraunio. Jokainen kroonisista kivuista kärsivä tietää miltä tuntuu sinnitellä koko ajan töissä ja kotona ei vaan rentouduta telkkarin ääressä, vaan kipu hallitsee ja tavallaan keho ei pääse ollenkaan palautumaan ja rentoutumaan.
Näiden päälle sitten vielä normaalit flunssat mitä on aina välillä. Vuosittaiset poissaolopäivät ovat jotain 20-30, mikä ei nyt minusta ole älyttömästi ottaen huomioon miten hankalaa mulla on ja miten paljon "sinnittelen" töissä. Näitä puoliteholla töitä tehtyjä päiviä on varmaan oikeasti lähes puolet vuodesta, mikä on aika surullistakin, mutta saikulle en siis jää ellei oo ihan pakko ja haluan kuitenkin yrittää koko ajan.
Minä olen se meidän työpaikan saikuttelija ja kyllähän sen huomaa, mitä esimies ajattelee tai mitä muut ajattelevat. Olen avoimesti kertonut sairauksistani ja esimies tietää kyllä enemmänkin niistä mitä muut.
Olen alkanut oikeasti pelätä saikulle jäämistä muiden suhtautumisen takia. Muut siis työpaikallani ovat sitten minua huomattavasti vanhempia paria poikkeusta lukuunottamatta, eivätkä he ole koskaan poissa. Sitten sitä päivitellään, että olen niin nuori ja miten olen jo nyt niin "sairas".. Meinasin yksi päivä saada jopa paniikkikohtauksen kun viikonlopun olin taas maannut himassa kärsien ja maanantaiaamuna sama homma jatkui. Olin aivan paniikissa aamulla kun tajusin, että tämä ei lopu ja työkyky on tosi alhainen. Kaikesta huolimatta menin sitten töihin, mutta jotenkin tuntuu epäreilulle, että pitää panikoida jo saikulle jäämistäkin.
Mitä kokemuksia muilla on?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Mulla samat fiilikset. On tulehduksellinen suolistosairaus ja migreeni ja töissäkäynti on aina yhtä helvettiä ja sinnittelyä. Saikkua tulee paljon ja hävettää. Ei auta mitkään ruokavaliot, ainoastaan stressin vähentäminen rauhoittaa tilanteen.
Mulla myös migreenilääkkeet pahentaa suoliston kuntoa , vaikka kuinka ottais vatsansuojalääkkeen.. Onko sulla ollut estolääkkeistä migreeniin mitään apua? Mulla on aina suolisto kauheassa kunnossa noiden estolääkkeiden ajan. Olen saanut lähinnä haittavaikutuksia ja haitat todella paljon korkeammat kuin hyödyt.. Biologisia lääkkeitä (vai mitä nyt onkaan markkinoille kuulemma tulossa) odotellessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen ruokavaliosi on?
Sillä on paljon vaikutusta terveyteesi ja hyvinvointiisi.
Esim. gluteenia sisältävät viljat, sokeri, maito ja ruoka-aineallergiat aiheuttavat terveysongelmia monille.
Samalla kasvisten ja muun ravintorikkaan ruoan vähäisyys sairastuttaa.
Minulla on nivelpsori ja viisi vuotta sitten olin kuusi viikkoa putkeen sairaslomalla niveltulehduksen ja syvän laskimotukoksen vuoksi. Seuraava vuonna kaksi viikkoa samaan sairauteen liittyen.
Lääkkeet helpottivat huonosti kipua ja niistä tuli ikäviä sivuvaikutuksia. Annostus olisi ollut 2000mg/vrk :/
Toteutin ruokaremontin ja en ole ole tarvinnut olla sairaslomalla niveltulehdusten vuoksi.
Neljässä vuodessa kaksi päivää sairaslomalla ripulin ja kuumeen vuoksi.
Ruokaremontin toteutus oli aika iso prässi, mutta ehdottomasti kannattava sijoitus.
Minulla on myös aurallinen migreeni, joka on uudelleen aktivoitunut. Useimmiten se iskee töissä.
Juusto, sitrukset, suklaa, punaviini, stressi ja liian vähäinen uni ovat migreenin riskitekijöitä.
Mm. liikunta ja säännölliset ruokailuajat ovat tärkeitä ennaltaehkäisyssä.
Meillä yksi sairaslomapäivä maksaa työnantajalle reilut 300€. On ymmärrettävää työnantajan halu vähentää niitä.
Tsemppiä ap ja hoida itsesi kuntoon :)
Olin viime vuonna pois töistä 25 päivää. Tänä vuonna poissaoloa jo yli 2 viikkoa. Työpaikka on homeessa ja sen tietää kaikki, asiasta ei vaan oikein saa puhua, osa oireilee vähemmän ja osa enemmän. Mulla on ollut keuhkoputkentulehduksia, silmätulehduksia, poskiontelotulehdus jne. Onneksi työkavereista suurin osa ymmärtää. Etsin kyllä uutta työpaikkaa koko ajan.
Voi video miten ilkeitä ja pahantahtoisia ihmisiä tähänkin ketjuun on vastannut. "Ei meillä vanhemmilla mitään tuollaisia ole, teidän nuorten oma syy!" Miten kana-aivoinen saa olla, että tekee mieli kiusata lisää kipeää ja väsynyttä ihmistä, joka yrittää parhaansa??
Nuorilla on enemmän suolistosairauksia kuin vanhemmilla ihmisillä.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002671124.html
http://www.paivanlehti.fi/suolistosairaudet-yleistyvat-suomessa-nopeamm…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai ymmärrän, että onhan se pirun kallista työnantajalle jos työntekijä on poissa. Myös ihan oman itseni ja elämänlaadun kannaltani tietenkin parasta olisi, että ei tarvitsisi olla usein poissa. Mielestäni sana sairausloma on kyllä ihan väärä, koska tämä ei mitään lomaa ole. Koko päivä mene ihan vituiksi tietenkin ja sata kertaa mieluummin sitä olisi töissä työkykyisenä kuin makaisi kotona sängyssä kipeänä.
Olen itse myös miettinyt, että onko työpaikalla sisäilmaongelma. Muut työtekijät usein valittelevat kuivia silmiä, vuotavaa nenää, aivastelevat yms.. Oireilu on vaan heillä siinä määrin pientä (vielä?), että siihen ei sen enempää kiinnitetä huomiota. Yksi työkaveri tosin sanoi olevansa vakuuttunut sisäilmaongelmasta, talo on kuitenkin todella vanha ja muuten niin terveellä porukalla on aina työpäivän aikana vuotava nenä yms. No tunnetustihan näistä sisäilmanongelmista ei saa puhua ja kun tiedustelin rakennuksen kuntoa esimieheltä, hän ihan suuttui ja totesi juuri psyykkisiksi nämä "hysteeriset sisäilmahömpötykset".
Ap
Miksi et ap ota tätä puheeksi työterveyshuollon kanssa. Kuulostaa todella ikävältä tuo tilanteesi. Työterveyshuollon tai erikoissairaanhoidon kuntoutusohjaajan kanssa voisit miettiä esim. osatyökyvyttömyyseläkettä yms. muita joustavia vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ap ota tätä puheeksi työterveyshuollon kanssa. Kuulostaa todella ikävältä tuo tilanteesi. Työterveyshuollon tai erikoissairaanhoidon kuntoutusohjaajan kanssa voisit miettiä esim. osatyökyvyttömyyseläkettä yms. muita joustavia vaihtoehtoja.
Osaelakehan varmaan myonnetaankin jollekin kolmekymppiselle allergioiden ja "suolistosairauden" vuoksi. Ihan mielenkiinnosta puhutaanko nyt artyneen suolen oireyhtymasta vai jostain muusta?
Voi ei, onpa surkea tilanne, ja osa kommenteista on ihan ala-arvoisia :( joudun itsekin olemaan jonkin verran pois töistä suolistosairauden takia, tosin mulla se on enempi välillistä, sairastun lääkityksen takia herkästi flunssiin jotka sitten pitkittyy astman takia.
Jos työpaikalla on hometta, niin äkkiä pois sieltä, se saattaa pahentaa suolistosairautta. Oletko käynyt funktionaalisella lääkärillä tai ravitsemusvalmentajalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
> kovassa migreenissä tai hirveissä suolistokivuissa tehdä töitä
Itse olen täysin työkyvytön migreenikohtauksen aikaan. Kyvytön tekemään ylipäänsä mitään. Esim mulla on kova tarve huolehtia omista lapsistani, kun olivat pieniä (vauva-ikäisiä). Mutta jos migreenikohtaus yllättää, kelpaa kuka tahansa täysjärkinen hoitajaksi ja en mieti sekuntiakaan, miten mahtaa pärjätä lapsi tai hoitaja. Samoin ei tule hetkeäkään mieleen, että jotain työasiaa edes miettisin. Olen pimeässä huoneessa korvatulpat päässä.
Tsemppiä ap!
Maija
p.s. Jos en ota lääkkeitä tarpeeksi aikaisin kohtauksen alkaessa, joudun päivystykseen. Estolääkkeitä minulle ei määrätä, koska kohtaukset tulevat ehkä kerran kuukauteen tai harvemmin (kuukautiset/hormonikierto vaikuttaa). Joka tapauksessa kohtauset eivät tule niin usein, että estolääke olisi aiheellinen.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet oikeasti kipeänä, et sille mitään voi ja sitä on turha hävetä. Kuulostaa kyllä siltä, että voit huonosti noin ylipäätään. Olet nuori ihminen. Sun täytyy pitää todella hyvää huolta itsestäsi, että jaksat ja sun on mahdollista tehdä asioita eikä vain sairastaa. Hoidathan terveyttäsi, niin voit paremmin.
Onko sulla noin muuten asiat elämässä tasapainossa? Esim. oletko saanut ruokavalio-ohjausta suolistosairauteen ja noudatatko ruokavaliota? Harrastatko kuntoosi sopivaa liikuntaa säännöllisesti? Ethän käytä paljoa suolaa tai salmiakkia? Niiden nostama verenpaine laukaisee joillakin migreenin. Sopiiko työsi noin muuten sinulle? Tiedän ihmisiä, jotka ovat joutuneet vaihtamaan toisiin työtehtäviin, kun töiden aiheuttaman jännitys (henkinen tai sitten ihan staattinen fyysinen työ tai jatkuva näyttöpäätteen tuijotus) laukaisi tosi usein migreenikohtauksen. Onkos sulla muuten stressiä? Voiko sitä lieventää? Onko ihmissuhteet kunnossa? Onko sinulla taipumusta masennukseen tai ahdistukseen? Pitäisikö niitä varten hankkia apua? Entä vuorokausirytmisi? Pahasta migreenistä kärsivälle on monesti ihan a ja o elää säännöllistä ja rauhallista elämää, siis ei vuorotyötä tai muuten mitään yökukkumisia ainakaan jatkuvasti. Ja senhän tiedätkin, että alkoholilla ja tupakalla vain pahennat asioita.
No jopa on lässynläätä tuo kirjoitus. Samat neuvot annat varmaan ihan jokaiselle vaivasta riippumatta, vaikka lapsettomuudesta kärsivälle. Jokainen pitkään sairastanut kyllä on kokeillut kaikki mahdolliset läpi, nyt ei ole kyse ihmisestä, joka ihmettelee, miksi pää on aina kipeä, kun edellisenä iltana tekee baarikierroksen.
Itse sairastan kroonista sairautta, joka meni todella huonoon jamaan muutama vuosi sitten. Minulle tuli paljon sairauspoissaoloja. Olin paljon sairaana töissä ja yritin parhaani mukaan saada pahimmille päiville ylityövapaita tai lomapäiviä. Syyllisyys ja huono omatunto poissaoloista oli kauheaa. Työnantaja syyllisti, mutta työterveyslääkäri oli loistava. Seuranta minulla oli erikoissairaanhoidossa. Jos joku maallikko olisi tullut tuohon lässyttämään ihmissuhteista ja vuorokausirytmistä, olisin varmaan lyönyt.
Niinhän siinä kävi, että seuraavalla yt-kierroksella oli minun vuoro. Vuoden työttömyyden jälkeen pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. On ihan luksusta, kun pahenemisaikoina saan olla ihan rauhassa, keskittyä toipumiseen eikä keneltäkään tarvitse pyydellä anteeksi, kun voin huonosti. Ap:lle jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella inhottavalta!
Itselle tulee sellainen mieleen että kun ihminen kuitenkin on psykosomaattinen kokonaisuus eli henkinen puoli vaikuttaa voimakkaasti fyysiseen puoleen ja päinvastoin niin pitäisikö sinun päästä keskustelemaan ja hakemaan työkaluja henkisen hyvinvoinnin ylläpitoon myös?
Sanon tämän nyt silläkin uhalla että leimaudun hieman pöpiksi, mutta länsimainen koululääketiede on kuitenkin tosi fyysisiin oireisiin ja lääkintään keskittynyttä niin työterveyslääkärillä ei välttämättä ole oikein keinoja auttaa (siltä ainakin tilanteesi kuulostaa ettet ole oikein ratkaisua saanut terveydenhuollon ammattilaisilta tähän asti). Jotkut lääkkeet voivat esim. vain sekoittaa entisestään kehon luonnollista toimintaa.
Kuulostaa siltä ettei sinulla ole paljon hävittävää joten olisiko mahdollista kokeilla myös "vaihtoehtoisia" hoitoja (enkä nyt tarkoita mitään yksisarvis- tai enkelijuttuja) vaan jotain ravitsemus/henkisen hyvinvoinnin valmennusta josta löydät positiivisia kokemuksia? En todellakaan halua suositella mitään missä nyhdetään oudoilla lisäravinteilla rahoja tai vaarannetaan terveyttä mutta varmasti on jotain spesialisteja jotka voivat suositella runsaiden asiakaskokemusten perusteella sopivia ruokavalioita ja antaa työkaluja henkisen hyvinvoinnin ylläpitoon. Jos ajatuksesi pyörivät jatkuvasti sairauden ympärillä ja stressaat poissaoloista ym. se ei voi olla pahentamatta sairauksia!
Tätä hommaa pitäisi todella katsoa suurena kokonaisuutena jonka keskiössä on sinun hyvinvointisi!
Ja ps. vielä tuosta "tavallisesta kotiruuasta" - valitettavasti tavallinen kotiruoka on just sitä vatsalle paskaa. Suomalaisen ruokavalion peruspilarit maito ja ruisleipä saavat ihan terveelläkin ihmisellä pakin sekaisin!
ja pps. mainitsit runsaista antibioottikuureista, kai syöt säännöllisesti ison annoksen probiootteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet oikeasti kipeänä, et sille mitään voi ja sitä on turha hävetä. Kuulostaa kyllä siltä, että voit huonosti noin ylipäätään. Olet nuori ihminen. Sun täytyy pitää todella hyvää huolta itsestäsi, että jaksat ja sun on mahdollista tehdä asioita eikä vain sairastaa. Hoidathan terveyttäsi, niin voit paremmin.
Onko sulla noin muuten asiat elämässä tasapainossa? Esim. oletko saanut ruokavalio-ohjausta suolistosairauteen ja noudatatko ruokavaliota? Harrastatko kuntoosi sopivaa liikuntaa säännöllisesti? Ethän käytä paljoa suolaa tai salmiakkia? Niiden nostama verenpaine laukaisee joillakin migreenin. Sopiiko työsi noin muuten sinulle? Tiedän ihmisiä, jotka ovat joutuneet vaihtamaan toisiin työtehtäviin, kun töiden aiheuttaman jännitys (henkinen tai sitten ihan staattinen fyysinen työ tai jatkuva näyttöpäätteen tuijotus) laukaisi tosi usein migreenikohtauksen. Onkos sulla muuten stressiä? Voiko sitä lieventää? Onko ihmissuhteet kunnossa? Onko sinulla taipumusta masennukseen tai ahdistukseen? Pitäisikö niitä varten hankkia apua? Entä vuorokausirytmisi? Pahasta migreenistä kärsivälle on monesti ihan a ja o elää säännöllistä ja rauhallista elämää, siis ei vuorotyötä tai muuten mitään yökukkumisia ainakaan jatkuvasti. Ja senhän tiedätkin, että alkoholilla ja tupakalla vain pahennat asioita.
No jopa on lässynläätä tuo kirjoitus. Samat neuvot annat varmaan ihan jokaiselle vaivasta riippumatta, vaikka lapsettomuudesta kärsivälle. Jokainen pitkään sairastanut kyllä on kokeillut kaikki mahdolliset läpi, nyt ei ole kyse ihmisestä, joka ihmettelee, miksi pää on aina kipeä, kun edellisenä iltana tekee baarikierroksen.
Itse sairastan kroonista sairautta, joka meni todella huonoon jamaan muutama vuosi sitten. Minulle tuli paljon sairauspoissaoloja. Olin paljon sairaana töissä ja yritin parhaani mukaan saada pahimmille päiville ylityövapaita tai lomapäiviä. Syyllisyys ja huono omatunto poissaoloista oli kauheaa. Työnantaja syyllisti, mutta työterveyslääkäri oli loistava. Seuranta minulla oli erikoissairaanhoidossa. Jos joku maallikko olisi tullut tuohon lässyttämään ihmissuhteista ja vuorokausirytmistä, olisin varmaan lyönyt.
Niinhän siinä kävi, että seuraavalla yt-kierroksella oli minun vuoro. Vuoden työttömyyden jälkeen pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. On ihan luksusta, kun pahenemisaikoina saan olla ihan rauhassa, keskittyä toipumiseen eikä keneltäkään tarvitse pyydellä anteeksi, kun voin huonosti. Ap:lle jaksamista.
Kuulostatpa negatiiviselta jos ihmisten hyvää tarkoittavat neuvot ovat lässynläätä. Itse tiedän itseasiassa monia ihmisiä joilla on sitä sun tätä vaivaa ja heidän elämäntapojaan katsoessa ei ihmetytä sitten yhtään!
Jos sinä olet kokeillut kaikkea, hyvä niin. Varsin moni ei ole, vaan esim. itsepintaisesti vedetään maitoa ja viljoja tai alkoholia tai jotain muuta ruoka-ainetta joka useilla aiheuttaa ongelmia eikä edes kokeilla auttaako se. Valitetaan vaan kun vatsa on niin kipeä.
Tai valitetaan nivelistä ja polvista ja mistä lie ja ylipainoa on 40kg ja sipsiä vedetään minkä kerkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen mt-potilas! Nuorten ihmisten psyyken ongelmat ovat lisääntyneet hälyttävästi. Välillä ne naamioituvat somaattisiksi oireiksi.
Itkukohtauksia työpaikalla, itsensä ympärillä kieriskelyä ja paranoideja luuloja muista ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ap ota tätä puheeksi työterveyshuollon kanssa. Kuulostaa todella ikävältä tuo tilanteesi. Työterveyshuollon tai erikoissairaanhoidon kuntoutusohjaajan kanssa voisit miettiä esim. osatyökyvyttömyyseläkettä yms. muita joustavia vaihtoehtoja.
Osaelakehan varmaan myonnetaankin jollekin kolmekymppiselle allergioiden ja "suolistosairauden" vuoksi. Ihan mielenkiinnosta puhutaanko nyt artyneen suolen oireyhtymasta vai jostain muusta?
Työterveyshuollon ja työnantajan kanssa kannattaisi miettiä tilannetta, koska tuo kuitenkin on aika sietämätön tilanne.
T: se osatyökyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustukea ehdottanut
Vierailija kirjoitti:
Miksi meillä vanhemmilla ei ole koskaan näitä "suolistosairauksia"?
Migreeniä on, mutta harva sen takia pois töistä jää. Nappia kitalakeen vain! Eli en ihmettele ärtymystä työpaikalla. Muut sitten tekevät sinun työsi ja totta kai se ketuttaa.
"Migreeni" ei taida olla ihan migreeni, vaan pientä pääkipua, jos sen napilla pois saa.
Antibioottikuureja ei viime vuosina (*koputtaa puuta*) ole kauheasti ollut, onneksi. Syön tietenkin probiootteja säännöllisesti.
Tuntuis jotenkin oudolta jos minä näillä oireilla olisin esim. osa-aikaisesti eläkkeellä. Tulee kuitenkin välillä kuukausi ilman sen kummempaa sinnittelyä, ehkä muutama hankala päivä vatsan kanssa tai migreenin, mutta sen kestää kyllä ja saikulla ei tarvii olla. Tai sitten tulee niitä jaksoja, jolloin menee puolikin vuotta ihan helvetin huonosti ja kaikki on sinnittelyä vaan. Välillä pystyn olemaan siis ihan mielestäni hyvässä kunnossa ja kunnon työvireessä. Kaiken lisäksi minä haluaisin tehdä töitä, no kukapa toisaalta ei.. Aina saikkupäivänä meinaa masentaa kotona, lähinnä se tekemättömyyden puute tai jotenkin työnteko saa itsensä tuntemaan tärkeäksi. Siis siinä mielessä, että mulle on tärkeää tehdä työtä ja tuntea itseni "hyödylliseksi". Tosin nythän koen olevani kauhea riesa työnantajalle. Olin joskus työttömänä ja silleen se oli ihan kiva kun ei tarvinnut raportoida, miksi olen taas poissa ja kyllä, olen kokeillut sitä ja tätä ja joo, on lääkäriltä todistus. Mutta se tyhjyyden tunne, elämä tuntui pelkältä lojumiselta ja vaikka kuinka koitti keksiä jotain mielekästä tekemistä niin silti sitä vaan haaveili työstä.
Se on muuten helppo sanoa, että poista stressi ja tee sitä ja tätä tai ole tekemättä jotain. Kaikkiin stressitekijöihin, esimerkiksi läheisen vakavaan sairastumiseen, ei vaan voi vaikuttaa. Eli harvoin pääsee täysin stressittömäksi, ellei sitten asiat ole ihan optimaalisesti henkilökohtaisessa elämässä.
Mä kävin sairaalan ravitsemusterapeutilla, en tosin kokenut hirveän hyödylliseksi käyntiä. Lähinnä vaan tunki käteen jotain ilmavaivalääkkeen esitettä. Ihan kiva mut en tullut sinne hakemaan lääkevinkkejä, vaan ruokavalioon apua..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi meillä vanhemmilla ei ole koskaan näitä "suolistosairauksia"?
Migreeniä on, mutta harva sen takia pois töistä jää. Nappia kitalakeen vain! Eli en ihmettele ärtymystä työpaikalla. Muut sitten tekevät sinun työsi ja totta kai se ketuttaa.
"Migreeni" ei taida olla ihan migreeni, vaan pientä pääkipua, jos sen napilla pois saa.
No mulla kyllä auttaa ja voin töissä useinkin olla, JOS saan lääkeet ajoissa. Sitä pitää tosin ottaa mm.täsmälääkettä, kipulääkettä, pahoinvointilääkettä, vatsansuojalääkettä ja lihasrelaksanttia. Usein noilla selviää sit kohtauksesta kun se ei kunnolla pääse päälle. Jos en ottaisi mitään niin voi tulla helposti ihan kaamee kipu ja pitkittyy päiviksi koko homma. En lähtisi tuomitsemaan ja moralisoimaan jos joku ottaa migreeniin esimerkiksi buranaa ja se sillä lähtee, ihmiset on näissä tosi yksilöllisiä. Itse ainakin toivoisin, että joku burana auttaisi mun migreeniin niin ei tarvitsisi muuta syödä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet oikeasti kipeänä, et sille mitään voi ja sitä on turha hävetä. Kuulostaa kyllä siltä, että voit huonosti noin ylipäätään. Olet nuori ihminen. Sun täytyy pitää todella hyvää huolta itsestäsi, että jaksat ja sun on mahdollista tehdä asioita eikä vain sairastaa. Hoidathan terveyttäsi, niin voit paremmin.
Onko sulla noin muuten asiat elämässä tasapainossa? Esim. oletko saanut ruokavalio-ohjausta suolistosairauteen ja noudatatko ruokavaliota? Harrastatko kuntoosi sopivaa liikuntaa säännöllisesti? Ethän käytä paljoa suolaa tai salmiakkia? Niiden nostama verenpaine laukaisee joillakin migreenin. Sopiiko työsi noin muuten sinulle? Tiedän ihmisiä, jotka ovat joutuneet vaihtamaan toisiin työtehtäviin, kun töiden aiheuttaman jännitys (henkinen tai sitten ihan staattinen fyysinen työ tai jatkuva näyttöpäätteen tuijotus) laukaisi tosi usein migreenikohtauksen. Onkos sulla muuten stressiä? Voiko sitä lieventää? Onko ihmissuhteet kunnossa? Onko sinulla taipumusta masennukseen tai ahdistukseen? Pitäisikö niitä varten hankkia apua? Entä vuorokausirytmisi? Pahasta migreenistä kärsivälle on monesti ihan a ja o elää säännöllistä ja rauhallista elämää, siis ei vuorotyötä tai muuten mitään yökukkumisia ainakaan jatkuvasti. Ja senhän tiedätkin, että alkoholilla ja tupakalla vain pahennat asioita.
No jopa on lässynläätä tuo kirjoitus. Samat neuvot annat varmaan ihan jokaiselle vaivasta riippumatta, vaikka lapsettomuudesta kärsivälle. Jokainen pitkään sairastanut kyllä on kokeillut kaikki mahdolliset läpi, nyt ei ole kyse ihmisestä, joka ihmettelee, miksi pää on aina kipeä, kun edellisenä iltana tekee baarikierroksen.
Itse sairastan kroonista sairautta, joka meni todella huonoon jamaan muutama vuosi sitten. Minulle tuli paljon sairauspoissaoloja. Olin paljon sairaana töissä ja yritin parhaani mukaan saada pahimmille päiville ylityövapaita tai lomapäiviä. Syyllisyys ja huono omatunto poissaoloista oli kauheaa. Työnantaja syyllisti, mutta työterveyslääkäri oli loistava. Seuranta minulla oli erikoissairaanhoidossa. Jos joku maallikko olisi tullut tuohon lässyttämään ihmissuhteista ja vuorokausirytmistä, olisin varmaan lyönyt.
Niinhän siinä kävi, että seuraavalla yt-kierroksella oli minun vuoro. Vuoden työttömyyden jälkeen pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. On ihan luksusta, kun pahenemisaikoina saan olla ihan rauhassa, keskittyä toipumiseen eikä keneltäkään tarvitse pyydellä anteeksi, kun voin huonosti. Ap:lle jaksamista.
Kuulostatpa negatiiviselta jos ihmisten hyvää tarkoittavat neuvot ovat lässynläätä. Itse tiedän itseasiassa monia ihmisiä joilla on sitä sun tätä vaivaa ja heidän elämäntapojaan katsoessa ei ihmetytä sitten yhtään!
Jos sinä olet kokeillut kaikkea, hyvä niin. Varsin moni ei ole, vaan esim. itsepintaisesti vedetään maitoa ja viljoja tai alkoholia tai jotain muuta ruoka-ainetta joka useilla aiheuttaa ongelmia eikä edes kokeilla auttaako se. Valitetaan vaan kun vatsa on niin kipeä.
Tai valitetaan nivelistä ja polvista ja mistä lie ja ylipainoa on 40kg ja sipsiä vedetään minkä kerkeää.
Niinpä, nuo "ihmisten hyvää tarkoittavat neuvot". Paasataan ties mistä magneettirannekkeista ja pakurikääpäteestä vaikkei siitä sairaudesta ole mitään kokemusta. Kaikki ihmeparantumiset ovat sattuneet aina kumminkaimanserkuntytölle. Kun sairautta hoidetaan erikoissairaanhoidossa, silloin mennään lääkärin neuvojen mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Todella harmillinen tilanne ap! Vaivasi ovat todellisia ja voin kuvitella miten hankalaa on sinnitellä töissä tai hävetä poissaoloja. Saisitkohan apua työterveydestä, että työkykysi paranisi (suoliston tutkimukset esim)?
Tämä yhteiskunta on kyllä kummallinen: toisaalla työkyvyttömät pakotetaan töihin ja toisaalla parhaassa iässä olevat terveet joutuvat potkiskelemaan kiviä pihalla työttömänä.