Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Saikkua sairauksien takia suht usein ja hävettää aina :(. Muita?
31.05.2017 |
En ehkä osaa muotoilla oikein otsikkoa ja en keksi mitään järkevää nyt tähän hätään. Onko muita, joilla on usein saikkua joko yhden sairauden takia tai erinäisistä syistä? Miten teidän esimiehet suhtautuvat?
Meillä on pieni organisaatio, jossa kukaan ei ole pois juuri koskaan. Paitsi minä. Olen vielä nuori, reilusti alle kolmekymmentä ja sitä sitten ihmetellään, miten voin olla niin usein pois. Hävettää aina kun soitan esimiehelle, et nyt ei vaan pysty.. Minulla siis on migreeni ja hankala suolistosairaus, lukuisia allergioita ja kaikkea tällaista. Yleensä sinnittelen töissä useamman päivän esim. karseessa ripulissa ja sitten lopulta tulee se päivä kun en vaan pysty menemään töihin. En esimerkiksi voi mennä töihin kovassa migreenissä tai jos en pääse bussiin paskomatta housuun, yleensä alan edellisenä päivänä itkeä töissä kun ei vaan enää pystyis olee ja hammasta purren hoidan homman. Sitten seuraavana päivänä olen usean päivän sinnittelyn jäljiltä jo ihan hermoraunio. Jokainen kroonisista kivuista kärsivä tietää miltä tuntuu sinnitellä koko ajan töissä ja kotona ei vaan rentouduta telkkarin ääressä, vaan kipu hallitsee ja tavallaan keho ei pääse ollenkaan palautumaan ja rentoutumaan.
Näiden päälle sitten vielä normaalit flunssat mitä on aina välillä. Vuosittaiset poissaolopäivät ovat jotain 20-30, mikä ei nyt minusta ole älyttömästi ottaen huomioon miten hankalaa mulla on ja miten paljon "sinnittelen" töissä. Näitä puoliteholla töitä tehtyjä päiviä on varmaan oikeasti lähes puolet vuodesta, mikä on aika surullistakin, mutta saikulle en siis jää ellei oo ihan pakko ja haluan kuitenkin yrittää koko ajan.
Minä olen se meidän työpaikan saikuttelija ja kyllähän sen huomaa, mitä esimies ajattelee tai mitä muut ajattelevat. Olen avoimesti kertonut sairauksistani ja esimies tietää kyllä enemmänkin niistä mitä muut.
Olen alkanut oikeasti pelätä saikulle jäämistä muiden suhtautumisen takia. Muut siis työpaikallani ovat sitten minua huomattavasti vanhempia paria poikkeusta lukuunottamatta, eivätkä he ole koskaan poissa. Sitten sitä päivitellään, että olen niin nuori ja miten olen jo nyt niin "sairas".. Meinasin yksi päivä saada jopa paniikkikohtauksen kun viikonlopun olin taas maannut himassa kärsien ja maanantaiaamuna sama homma jatkui. Olin aivan paniikissa aamulla kun tajusin, että tämä ei lopu ja työkyky on tosi alhainen. Kaikesta huolimatta menin sitten töihin, mutta jotenkin tuntuu epäreilulle, että pitää panikoida jo saikulle jäämistäkin.
Mitä kokemuksia muilla on?
Kommentit (42)
nappihan minä otan ja töihin menen. En vaan ymmärrä miten sinne pitäisi selvitä jos oksennus lentää bussiin ja pahoinvointilääke ei auta. Tai silmät niin arat, että en meinaa puhelimesta edes saada esimiehen numeroa kaivettua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli puolitoista kuukautta pois töistä joka vuosi epämääräisten ripulien takia. On se ihan helveltisti, ymmärrä se. Sitten poissaolot vielä tulevat tietysti aina yllätyksinä. Poissaolot ovat työyhteisössä helpompia, jos on jokin selkeä jakso esim. syöpähoitojen takia.
Totta kai tuollainen herättää työyhteisössä närää, se on selvä.
Minun kokemukseni mukaan myös vanhemmissa ihmisissä tuollaisia ei löydy. Ovatko jotenkin itseaiheutettuja nämä vatsaongelmat? Pelleillään milloin minkäkin ruokavalion kanssa, vältellään normaaleja ruoka-aineita, jotka saattavat loppujen lopuksi pitää yllä tervettä bakteerikantaa. Ollaan entisiä/nykyisiä syömishäiriöisiä ym.
Samanlainen ongelma täällä. Mulla myös krooninen suolistosairaus ( avanne jo käytössä ), allergioita, astma ja juuri todettu selkärankareuma. Tähän päälle vielä sain borrelioosin vuosi takaperin ja töissä sattui vakavahko tapaturma pari vuotta sitten. Nykyään olen ajoittain todella allapäin, kun en saa kivuiltani nukuttua kunnolla ja työ vie kaikki voimat, vapaa-ajalla en hirveesti jaksa tehdä mitään. Pakolliset kuviot suoritan, mutta en mitään ylimääräistä.
Nyt olen siinä pisteessä, että olen se työpaikan "saikuttelija", mutta en jaksa enää kantaa huonoa omaatuntoa tästä, sitä olen tehnyt jo vuosia. Jos tulee potkut niin tulee ja jos/kun työkaverit/pomo katsoo kieroon niin ei voi mitään. En ole itse tätä tilannetta valinnut tai aiheuttanut. Enkä kertaakaan ole turhaan ollut sairaslomalla, vaan aina sinnitellyt ripuleista, kivuista ja unettomista jaksoista huolimatta niin pitkälle, että on ollut pakko lopulta hankkiutua lääkärin vastaanotolle.
Ehkä tilannetta jonkun verran helpottaa se, että nykyään ajoittain näytänkin sairaalta, mutta nuorempana olin aika terveen näköinen, vaikka oli näitä sairauksia jo silloinkin. Nyt naamasta näkyy jo sairastetut vuodet ja kyllä mieluusti olisin eläkkeellä enkä taakkana työpaikallani. Eipä sellaista mahdollisuutta taida olla ihan äkkiä näkyvillä, ehkä osa-aikaeläkkeelle voisin jossakin kohtaa päästä.
Meillä on sellainen keskustelupalaveri sitten työnantajan ja työterveyslääkärin kanssa, jos poissaoloja vuodessa tarpeelsi, olikohan 20 pv?
Se on ihan hyvä, yhdessö voi tuumia miks ja mikä siihen auttas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet oikeasti kipeänä, et sille mitään voi ja sitä on turha hävetä. Kuulostaa kyllä siltä, että voit huonosti noin ylipäätään. Olet nuori ihminen. Sun täytyy pitää todella hyvää huolta itsestäsi, että jaksat ja sun on mahdollista tehdä asioita eikä vain sairastaa. Hoidathan terveyttäsi, niin voit paremmin.
Onko sulla noin muuten asiat elämässä tasapainossa? Esim. oletko saanut ruokavalio-ohjausta suolistosairauteen ja noudatatko ruokavaliota? Harrastatko kuntoosi sopivaa liikuntaa säännöllisesti? Ethän käytä paljoa suolaa tai salmiakkia? Niiden nostama verenpaine laukaisee joillakin migreenin. Sopiiko työsi noin muuten sinulle? Tiedän ihmisiä, jotka ovat joutuneet vaihtamaan toisiin työtehtäviin, kun töiden aiheuttaman jännitys (henkinen tai sitten ihan staattinen fyysinen työ tai jatkuva näyttöpäätteen tuijotus) laukaisi tosi usein migreenikohtauksen. Onkos sulla muuten stressiä? Voiko sitä lieventää? Onko ihmissuhteet kunnossa? Onko sinulla taipumusta masennukseen tai ahdistukseen? Pitäisikö niitä varten hankkia apua? Entä vuorokausirytmisi? Pahasta migreenistä kärsivälle on monesti ihan a ja o elää säännöllistä ja rauhallista elämää, siis ei vuorotyötä tai muuten mitään yökukkumisia ainakaan jatkuvasti. Ja senhän tiedätkin, että alkoholilla ja tupakalla vain pahennat asioita.
Ihme vastauksia. Itsellä myös suolistosairaus enkä voi muuta sanoa kuin tsemppiä :/ Itsellä onneksi lievemmät oireet, joten pystyn töitä kyllä suht normaalisti tekemään kun ajoitan ruokailut oikein, enemmän tämä vapaa-aikaa häiritsee.
Muista kuitenkin, ettei tuota tarvitse hävetä. Jos olisit vaikkapa syöpäpotilas, häpeäisitkö poissaolojasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 jatkaa... Nythän nämä suolistosairaudet ovat lisääntyneet täällä räjähdysmäisesti, mutta syytä ei vielä tiedetä. Minä ainakin syönyt ikäni normaalisti kotiruokaa ja silti sairastuin, sama juttu monella muulla sairastuneella. Ehkä joku yhteys allergioihin, joita ei aiemmin myöskään ollut tässä mittakaavassa?!?
Voi elämä näitä kommentteja:(
Ihan naurattaa kommentit! Suolistosairauden kanssa elämä on yhtä helvettiä! Eikä siinä syömiset paljon auta, jos kaikki tulee ulos. Pystyisitkö tehdä töitä välillä etenä? Kannattaa puhua tilanteesta uudelleen esimiehen kanssa ja miettiä tilannetta uudelleen ja stressi yleensä pahentaa kaikkia oireita. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ole saanut mitään apua terveydenhuollosta? Sairaslomapäiviesi määrä on oikeasti iso ja sen lisäksi teet puolet vuodesta töitä puolilla valoilla. Eikö teillä ole ollut mitään terveysneuvotteluita työnantajan ja työterveyden kanssa että miten asia ratkaistaan.
Miten ruokavaliosi vaikuttaa terveyden tilaan? Kuntoutukseen? Eläkkeelle?
Toi on todella raskasta myös työkavereillesi jotka joutuvat tekemään töitäsi kun kuljet puolilla valoilla ja paikkaamaan sinua toistuvasti.
Mua on tutkittu vaikka mistä päästä ja tästäkin esimies jaksoi huomauttaa kun on niin kallista työnantajalle. Työterveyslääkäri on tilanteesta tietoinen.
Mulla on stressiä/huolta yksityiselämän asioista niin ne vaan pahentavat tätä. Usein työkaverit kommentoivat kun näytän niin laihalle, väsyneelle ja ties mitä. Silti vissiin ajattelevat mun olevan hupisaikuttelija.
Meillä vahditaan tarkkaan henkilöstön suoriutumista. Sikäli ironista, että kaikesta huolimatta olen firman tuottoisin työntekijä tilastojen mukaan. En tiedä mitä helvettiä ne muut tekee työpäivänään jos minä saan pää kainalossa ja paskat housussa parempaa jälkeä aikaiseksi. Ehkä ne sitten juo kahvia tai ovat muuten hitaampia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen syönyt lapsena ja nuorena paljon antibioottikuureja ja luulen sen olleen osasyy tähän suolistosairauteen. Migreeni johtuu osittain. onnettomuudesta, josta menetin tajuntani ja jouduin sairaalaan tietenkin yms. Olen myös ollut puolet peruskoulusta läpimädässä homekoulussa ja minun tuurillani koulu purettiin heti kun siirryin sieltä pois. Varmasti tällaiset tekijät ovat vaikuttaneet tähän kokonaiskuvaan.
Meillä on firmassa paljon hommaa, mutta työntekijöitä hommaan nähden tosi paljon. Ainakin jos ajattelee, että nämä keski-ikäiset rouvat ja herrat istuvat päivästä pari tuntia kahvilla ja eivät pidä mitääääään kiirettä. Jokainen hoitaa omat hommansa ja jos olen pois pari päivää, hoidan hommani sitten itse ja sitä ei tavallaan jaeta muille. Eli ihan turha väittää meidän tapauksessa, että kukaan tekisi mun osuutta. Ehkä sitten jos olisin kuukauden pois. Saapa nähdä milloin yt:t napsahtavat meillekin, henkilöstöä työmäärään nähden varmaan liikaa kun aikaa tuntuu olevan kaikenlaiseen juoruiluun :)
Ap
Sehän on vain hyvä, että olet mahdollisimman paljon sairaslomalla. Kaikki mikä on pois porvarilta, on hyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sulla on monta sellaista sairautta, jotka on aika invalidisoivia, mutta jotka ON mahdollista hoitaa sellaiseen kuntoon, että ne eivät vaikuta mihinkään. Mutta sun on mentävä lääkäriin ja selitettävä, että poissaolot vaikuttaa sun työelämässä suoriutumiseen ja aiheuttaa vaaran että jäät työttömäksi/pitkälle sairaslomalle ja sitä kautta ennen pitkää eläkkeelle. Sulla on näistä sairauksista varmasti JOSTAIN erikoislääkäriin hoitosuhde? Pyydä, että saisit tehokkaampia lääkkeitä, migreeniin estolääkkeen ja suolistosairauteen tehokkaampaa hoitoa myös. SUolistosairauteen yleensä auttaa ruokavalio, kunhan se oikea ruokavalio löytyy. Vältä nykyistä huolellisemmin allergioiden aiheuttajia , niin ne eivät käytännössä pääse vaikuttamaan työkykyysi - ja lääkitse aina kun ei ole vältettävissä (siitepölyt yms)!
Pyydä myös kuntoutushoitajan tapaamista, niin voit keskustella mahdollisuuksista uudellenkouluttautumiseen paremmin itsellesi sopivalle alalle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi meillä vanhemmilla ei ole koskaan näitä "suolistosairauksia"?
Migreeniä on, mutta harva sen takia pois töistä jää. Nappia kitalakeen vain! Eli en ihmettele ärtymystä työpaikalla. Muut sitten tekevät sinun työsi ja totta kai se ketuttaa.
Tunnen monia keski-ikäisiä ja vanhempia ihmisiä joilla on suolistosairauksia. Esimieheni on usein poissa migreenin takia mutta ei hyväksyisi sitä alaisilleen mutta ei voi mitään asialle koska heillä on työterveyshuollon lupa.
Noi on kyllä oikeita ja hyviä syitä olla saikulla. Jopa minä, joka aina katson kieroon saikuttelijoita, ymmärrän sinua ja tilannettasi! Kannattaa vaan kertoa työkavereille tilanteestasi, niin he ymmärtävät.
Mulla samat fiilikset. On tulehduksellinen suolistosairaus ja migreeni ja töissäkäynti on aina yhtä helvettiä ja sinnittelyä. Saikkua tulee paljon ja hävettää. Ei auta mitkään ruokavaliot, ainoastaan stressin vähentäminen rauhoittaa tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sulla on monta sellaista sairautta, jotka on aika invalidisoivia, mutta jotka ON mahdollista hoitaa sellaiseen kuntoon, että ne eivät vaikuta mihinkään. Mutta sun on mentävä lääkäriin ja selitettävä, että poissaolot vaikuttaa sun työelämässä suoriutumiseen ja aiheuttaa vaaran että jäät työttömäksi/pitkälle sairaslomalle ja sitä kautta ennen pitkää eläkkeelle. Sulla on näistä sairauksista varmasti JOSTAIN erikoislääkäriin hoitosuhde? Pyydä, että saisit tehokkaampia lääkkeitä, migreeniin estolääkkeen ja suolistosairauteen tehokkaampaa hoitoa myös. SUolistosairauteen yleensä auttaa ruokavalio, kunhan se oikea ruokavalio löytyy. Vältä nykyistä huolellisemmin allergioiden aiheuttajia , niin ne eivät käytännössä pääse vaikuttamaan työkykyysi - ja lääkitse aina kun ei ole vältettävissä (siitepölyt yms)!
Pyydä myös kuntoutushoitajan tapaamista, niin voit keskustella mahdollisuuksista uudellenkouluttautumiseen paremmin itsellesi sopivalle alalle.
Tällaisesta kuntoutushoitajasta en ole kuullutkaan?!
Olen koko ajan erikoislääkärin hoidossa siis työterveysjuttujen lisäksi. Uskon, että tämä vielä helpottaa kun lääketiede kehittyy koko ajan :).
Itse työtehtävästä ja työstä tykkään ihan tosi paljon ja tää on just "se" juttu. Minulla on itse työhön hyvä asenne, koska kertaakaan ei ole muuten vain (siis ilman sairauksista johtuvia ongelmia) tullut oloa, että ei huvittaisi mennä töihin ja miks pitää taas mennä töihin.
Etätyötä olen miettinyt, koska aiemmin tein saman tapaista duunia ja meillä oli etätyömahdollisuus, käytin sitä paljon. Ongelmaksi tuli kuitenkin se, että totta kai esimies oletti ihmisten tekevän töitä myös kipeänä. Ymmärrän tämän täysin, koska jos on vaikka flunssa niin ei tarvitse miettiä tartuttaako muita ja kotona voit ihan rauhassa zombailla tukka pystyssä nessupaketin kanssa. No, sitten mulla oli harvoin saikkua mutta silloin kun sitä oli niin sitä ei ymmärretty olenkaan. Edellinen esimies siis oli sitä mieltä, että pitäisi kovassa migreenissä tai hirveissä suolistokivuissa tehdä töitä "kun ei ees kotoa tarvitse lähteä". Olin suostuvainen, että voin yrittää parhaani tietenkin, mutta en mitenkään voi tehdä samanlaista tulosta jos istun puolet päivästä paskalla. Tämä ei kelvannut kuitenkaan, vaan olisi silti pitänyt tehdä sama tulos siitä huolimatta, että on todella kipeänä siellä kotona. No lopulta tilanne meni siihen, että olin kerran sairaalassa osastolla suoliston takia ja esimies kysyi, voinko tehdä töitä :D :D. Ois pitäny tippaletku ranteessa silti vaan työskennellä.. Eli ei-niin-positiiviset kokemukset etätyöskentelystä. Työ myös stressasi hirveästi jos oli paljon etäpäiviä ja kaikkihan niitä teki melkein pakosta. Ei ollut rajaa vapaa-ajan ja työn välillä kun koko ajan oli kone käytettävissä ja olo, että pitäisi tehdä töitä yli sen 8h jos ei ollut päässyt tulostavoitteeseen kipujen/huonon päivän/mikä syykään nyt oli. Työkavereistani osa sitten teki jopa 12 h päiviä "saikkukunnossa" kun saikulle ei saanut jäädä ilman hirveitä "sähän oot vaan kotona, miten niin et voi tehdä" ja selitys "olen kipeä, mutta teen silti töitä parhaani mukaan" ei riittänyt.. Alkoi mielenterveys kärsiä jo itsellä ja niin monella muullakin, onneksi pääsin kyseisestä duunista pois!
Ap
Vihastuttaapa näin itsekin suolistosairaana lukea täältä näitä ruokavalio- ym. ohjeita, aivan kuin kaikkea ei olisi jo kokeiltu... Jaksamista aloittajalle, koeta ainakin olla ottamatta lisästressiä tuosta "saikuttamisesta". Jos se ei pomolle ja työpaikalle passaa, niin sitten ei passaa ja pistävät sinut tilaisuuden tullen pihalle, mutta kuulostat olevan hyvä työntekijä ja tekevän parhaasi. :) Sen enempää sinä et voi olla ja tehdä. Onneksi useimmat suolistosairaudetkin ovat luonnoltaan vaihtelevia ja huonoa kautta seuraa yleensä jossakin vaiheessa parempi.
Alue: Aihe vapaa
Miksi meillä vanhemmilla ei ole koskaan näitä "suolistosairauksia"?
Migreeniä on, mutta harva sen takia pois töistä jää. Nappia kitalakeen vain! Eli en ihmettele ärtymystä työpaikalla. Muut sitten tekevät sinun työsi ja totta kai se ketuttaa.