Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Otanko miehen takaisin vai en
30.05.2017 |
Meidän suhde on ollut yhtä vuoristorataa viime syksystä asti, kun lähdin reissaamaan ulkomaille. Olimme seurustelleet siinä vaiheessa vasta muutaman kk ja reissu oli jo päätetty ennen kuin tapasin miehen. Mies oli hurjan mustasukkainen ajastani siellä ja samoin mina, kun hän vietti opiskelijaelämää kotona. Ikää meillä on 25v ja 24v, mutta asettumaan kumpikaan ei ole valmis.
Jouluna tulin kotiin ja miehen aika oli lähteä vaihtoon. Sain kuulla, että hän oli syksyllä päätynyt barista kotiin naisen kanssa, mies ei kuitenkaa tätä edelleenkää myönnä. Hän lähti vaihtoon ja päätimme erota, sillä luottamusta ei enää ollut. Minun oli määrä lähteä vaihtoon hänen mukana, mutta jäin kotiin, kun luottamus oli mennyt ja mies oli muutenkin jouluna todella etäinen, ja päädyimmekin sitten eroamaan. Mieskään ei halunnut minua mukaan ulkomaille enää, tai oikeastaan vitkutteli koko ajan "tulet ehkä sitten myöhemmin" oli kuulluin lause. Ikinä ei kuitenkaan se myöhemmin tullut. Hän kuitenkin koko ajan puhui että ehkä jatkamme. Sain myöhemmin keväällä kuulla, että hän oli tapaillut toista naista vaihdossa. Tämän mies myöntää, mutta kuulemma vain siksi kun oli niin rikki meidän erosta.
Nyt olemme totisesti vähentäneet yhteydenpitoa ja raja erolle tehtiin huhtikuussa, päätettiin että se on nyt siinä lopullisesti. Mies halusi ensin jatkaa, mutta kun piti tehdä päätös lopullisesti, että menenkö esim. miehen luokse, niin hän perui sanansa, sillä ei halunnut minua sinne. Kuulemma liian epävarma tilanne että olisin sinne mennyt.. liekö joku vaihtarityttöystävä ketä ei saanut tietää minusta :) Siitä lähtien hän on ollut kylmä ja törkeä. Juhlinut joka vkl siellä ja elänyt sitä sinkkuelämää. Oikeastaan hän on tehnyt sitä jo joulusta asti kun sinne lähti. Kuulemma ei ole kenenkään kanssa harrastanut seksiä, mutta en usko sitä yhtään.
Nyt hän tulee pian Suomeen ja pyytää että jatkaisimme. Minä olen liian katkera. Katkera siitä, että hän on tapaillut muita, katkera siitä, että hän viime syksynä petti minua, vaikka ei sitä myönnä. Katkera siitä, että hän ei halunnut minua mukaan ulkomaille. Katkera siitä, että hän halusi olla sinkku ja vapaa vaihdossa ja nyt mina kelpaisin taas. Miten ikinä voisin vain unohtaa kaikki ne asiat, mitä keväällä on saattanut siellä tapahtua. Kun mies ei suostu kertomaan mitään. Kuulemma ei ole ollut ketään paitsi se yksi jota tapaili, mutta ei ollut seksiä. Miten voisin unohtaa sen, että minut hylättiin ja lähdettiin ulkomaille ja niin monet kerrat olen miettinyt mitä mies puuhailee, kun vkl lähtee yökerhoihin ja juhlii aamuun asti. Miten voin unohtaa sen kylmän ja törkeänkin käytöksen minua kohtaan, kun ei olla suostuttu vastaamaan viesteihin vaan on juhlittu kavereiden kanssa ja käsketty minua painumaan *ittuun.
Rakastan hanta kuitenkin niin paljon. Onko vain niin, että on tapahtunut liikaa asioita, jotka varjostaisivat meidän suhdetta. Katkeruus on myrkkyä ja mina olen katkera. Tuntuu, kuin mies olisi vain halunnut heittää minut pois vaihdon ajaksi, elää vaihdon vapaasti ja nyt kotiin tultua ottaa takaisin. Tuntuu, että se on väärin minua kohtaan ja mies ei ansaitse saada minua takaisin. Kertokaa mielipiteitä ja kokemuksia yhteenpaluusta, kun eron aikaisia asioita on vaikea unohtaa. Ja onhan tässä sekin vielä, että syksyllä olimme vielä suhteessa ja mies jäi kiinni valheista. Luottoa ei löydy, eikä se tule takaisin vaikka hän nyt hokeekin kuinka ei valehtele enää ja haluaa muuttua jne.
Kommentit (45)
Eiköhän ole parempi että jatkatte eri suuntiin. Katkeruutesi suurin syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettehän te ole viettäneet edes aikaa niin paljon yhdessä, että välillenne olisi voinut kehittyä rakkautta.
Sydämesi taitaa olla liian särkynyt jatkaaksesi hänen kanssaan.
Tsemppiä :)
Sinä ehkä rakastat miestä, mutta hänen käytöksensä ei kyllä kerro minkäänlaisesta rakkaudesta sinua kohtaan. Itse ajattelen niin, että mitä tekisin miehellä, joka ei rakasta minua. Mitä iloa hän voisi tuoda elämääni, jos tietäisin, että hän on kanssani vain paremman puutteessa tai kun hän ei osaa vain olla yksin.
Nauti elämästä vapaana murehtimatta moisen kusipään edesottamuksista. Samalla annat itsellesi mahdollisuuden tavata miehen, joka rakastuu sinuun. Kusipäisissä miehissä on turha roikkua ja tuhlata omaa elämäänsä.
Hei ap.
Kerrot ristiriitaisista tunteistasi, kun toisaalta tykkäät kovasti entisestä poikaystävästäsi mutta toisaalta samaan aikaan koet, että luottamus välillänne on rikkoutunut.
Joudut päättämään, kumpi sinulle on merkityksellisempi arvo: Luottamus vai muut tunteet.
Itse ajattelen, että ihmissuhde voi rakentua vain luottamukselle.
Parisuhteessa pätee sama laki kuin muussakin elämässä: Jos valitsee jotain, se merkitsee aina että valitsee jotain muuta pois. Yhtaikaa ei voi valita että on parisuhteessa ja 'vapaa'. Kliseenäkin käytetty toteamus vaan on kiistämätön: kakkua ei voi yhtaikaa syödä ja säästää. Jos poikaystäväsi tahtoo vapauden, hän ei voi samaan aikaan olla sitoutunut sinuun.
Toivon sinulle viisautta miettiä, millaiset asiat ja ihmiset mahtuvat elämääsi ja mitkä taas suljet pois. Ovi ei voi olla yhtaikaa auki ja kiinni. Mitä tästä ajattelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla, älkää enää jatkako yhdessä. Ei teillä mitään rakkautta ole, pelkkää satuttamista vain.
Parin kuukauden tapailu, ja aloittaja draamailee kuin saippuasarjoissa konsanaan. Toivottavasti mies tajuaa juosta. Ja lujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tottunut häneen. Ei tuo ole rakkautta. Sinuna jatkaisin vaan matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee niin kuin itse haluat. Miksi kysyt neuvoa tuollaisissa asioissa muilta, etkö osaa itse ajatella.
Tarvitsetko neuvoa esimerkiksi millaisesta ruoasta pidät, mistä TV-ohjelmista pidät, millaisia mielipiteitä sinulla tulisi olla?
Älä rupea vakipanoksi. (siksi se haluaa jatkaa että p....n saanti varmistuu)
Rakkautta tuo ei miehen puolelta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Kerrot ristiriitaisista tunteistasi, kun toisaalta tykkäät kovasti entisestä poikaystävästäsi mutta toisaalta samaan aikaan koet, että luottamus välillänne on rikkoutunut.
Joudut päättämään, kumpi sinulle on merkityksellisempi arvo: Luottamus vai muut tunteet.
Itse ajattelen, että ihmissuhde voi rakentua vain luottamukselle.Parisuhteessa pätee sama laki kuin muussakin elämässä: Jos valitsee jotain, se merkitsee aina että valitsee jotain muuta pois. Yhtaikaa ei voi valita että on parisuhteessa ja 'vapaa'. Kliseenäkin käytetty toteamus vaan on kiistämätön: kakkua ei voi yhtaikaa syödä ja säästää. Jos poikaystäväsi tahtoo vapauden, hän ei voi samaan aikaan olla sitoutunut sinuun.
Toivon sinulle viisautta miettiä, millaiset asiat ja ihmiset mahtuvat elämääsi ja mitkä taas suljet pois. Ovi ei voi olla yhtaikaa auki ja kiinni. Mitä tästä ajattelet?
En ole ap, mutta kiitos tästä viestistä.
Lue tuo oma tekstisi ajatuksella läpi. Tiedät itsekin, ettei ole mitään mieltä palata yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos palaatte yhteen sitten varsinkin parisuhteenne on tuhoon tuomittu riitelisitte vanhoista asioista sulla on katkeruus miestä kohtaan että ei ole järkeä yrittää. Nyt on vaihtoehtona mennä eteenpäin. Käsitelkää eroa rauhassa ja opitkaa virheistä mitä ette toista uuden kumppanin kanssa.
Tiedän, että mies on ollut kamala eikä minun kuuluisi ottaa takaisin. Etenkään, kun hän on tehnyt tätä ennenkin, että vitkuttelee eron kanssa ja pitää minua ns. hollilla. Tai lupaa muuttua ja sitten kun olen taas uskonut kaiken, niin vetääkin maton jalkojen alta. Samalla mietin kuitenkin, että ihmiset antaa anteeksi esim. vuosia kestäneet salasuhteet jne. Toki meidän tilanteessa raastavaa on, että mies ei myönnä juurikaan mitään. On vaikea rakentaa luottamusta, kun toinen ei myönnä tekojaan ja valehtelee silmät kirkkaina. Enhän voi tietää mikä on valetta, vai onko mikään. Mutta esim tuosta keväisestä tapailusuhteestaan valehteli ensin ihan silmät kirkkaina ja vannoi, että ei ole ketään naista, kunnes nainen itse otti minuun yhteyttä ja kysyi kuka olen. Ja mies jäi kiinni.Olimme kylläkin eronneet jo silloin, joten en kai voi syyttää..
Ja toisaalta kuuluuku nämä kevään aikana tapahtuneet tapahtumat edes minulle? Minä itse jouluna aloitin erosta puhumisen. Tähänkin mies aina vetoaa, kun eron idea tuli minulta, että minulla ei ole varaa valittaa esim. siitä etten päässyt mukaan ulkomaille.
Meillä on todella kivaa aina ja yhteiset haaveet. En todellakaan haluaisi olla ilman häntä vaikka samaan aikaan olen niin katkera ja loukattu. Mutta kertokaa te. Voiko loukkaukset ja valheet antaa anteeksi. Ja etenkin, voiko entiseet valehtelijaan luottaa jatkossa. Muuttuuko ihmiset?
AP
Suomalainen yhteiskunta on miesten rakentama, yksi maailman parhaista maista, lähes millä tahansa mittarilla tarkasteltuna. Naisten tehtävät olisi voitu hoitaa vaikka halpatyövoimalla.
Miksi tuo mies olisi kaiken vaivan ja ajan arvoinen, minusta ei ole. Mieluummin sellainen mies, jonka kanssa on alusta asti hellää, hauskaa, mukavaa, luottamusta, iloa. Se tunne on niin hyvä että karistaisin paskat suhteet ja olisin hetken omillani, odottaisin, etsisin sopivan.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että mies on ollut kamala eikä minun kuuluisi ottaa takaisin. Etenkään, kun hän on tehnyt tätä ennenkin, että vitkuttelee eron kanssa ja pitää minua ns. hollilla. Tai lupaa muuttua ja sitten kun olen taas uskonut kaiken, niin vetääkin maton jalkojen alta. Samalla mietin kuitenkin, että ihmiset antaa anteeksi esim. vuosia kestäneet salasuhteet jne. Toki meidän tilanteessa raastavaa on, että mies ei myönnä juurikaan mitään. On vaikea rakentaa luottamusta, kun toinen ei myönnä tekojaan ja valehtelee silmät kirkkaina. Enhän voi tietää mikä on valetta, vai onko mikään. Mutta esim tuosta keväisestä tapailusuhteestaan valehteli ensin ihan silmät kirkkaina ja vannoi, että ei ole ketään naista, kunnes nainen itse otti minuun yhteyttä ja kysyi kuka olen. Ja mies jäi kiinni.Olimme kylläkin eronneet jo silloin, joten en kai voi syyttää..
Ja toisaalta kuuluuku nämä kevään aikana tapahtuneet tapahtumat edes minulle? Minä itse jouluna aloitin erosta puhumisen. Tähänkin mies aina vetoaa, kun eron idea tuli minulta, että minulla ei ole varaa valittaa esim. siitä etten päässyt mukaan ulkomaille.
Meillä on todella kivaa aina ja yhteiset haaveet. En todellakaan haluaisi olla ilman häntä vaikka samaan aikaan olen niin katkera ja loukattu. Mutta kertokaa te. Voiko loukkaukset ja valheet antaa anteeksi. Ja etenkin, voiko entiseet valehtelijaan luottaa jatkossa. Muuttuuko ihmiset?
AP
Nimenomaan yhteiset haaveet. Sinulla on haave, mielikuva siitä millaista hänen kanssaan voisi olla. Olette olleet niin paljon erillään toisistanne, että et tiedä millaista se todella on, mutta olet rakastunut haaveeseesi.
Et näe miestä sellaisena kuin hän on.
Alue: Aihe vapaa
Et.
(en lukenut tekstiä ensinkään, mutta jos kerran mies on lähtenyt niin antaa mennä.)