Miksi jotkut ihmiset luulevat että työpaikka tai ammatti kertoo jotain ihmisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim.eräs tuntemani nainen ei saanut töitä alaltaan (yliopiston käynyt) ja rupesi siivoojaksi. Perinnön takia ei tarvitsisi käydä töissä, muttei kehtaa olla käymättä.

Kuinkahan usein käy toisin päin: joku ei työllisty siivoojana, joten päätyy akateemiselle uralle? Joillekin aloille on vaikeampi päästä kuin toisille, koska ne edellyttävät tiettyä erityisosaamista ja -lahjakkuutta. Tällöin kyseisen alan edustajat myös muistuttavat toisiaan enemmän kuin jonkin vähemmän kilpailun alan. Siivoojat, joita käytetään jostain syystä aina esimerkkinä, ovat taustaltaan, luonteiltaan ja elämäntilanteiltaan varmasti heterogeenisempi ammattiryhmä kuin vaikka orkesterimuusikot.

Monihan on ollut siivoojana jossain vaiheessa elämäänsä väittäisin että useampi eri tyyppi kuin muusikkona. Miten näkisit että siivoojaa nousee vastaaviin suorituksiin kuin akateemisen alan ihminen. Ymmärrän et näe tätä ja se on sinun heikkoutesi. Selittelet itsellesi asioita keskiarvojen mukaan ja pidät oikeita poikkeuksia mahdottomina. Jos et pidä, kun nyt tästä kuitenkin tuohdut niin kerro miten näkisit ja osoita ettte elä valmiissa maailmassa valmiiden sääntöjen kanssa.

Miksi tuohtuisin kommentistasi? Tulkitset jälleen muiden toimintaa oman toimintasi perusteella. Mikäli sinä tuohdut helpostikin nettikeskusteluissa, ei se tarkoita, että muillekin kävisi näin.

Tietysti on poikkeuksia ja on selvää, että puhuin yleistäen keskiarvojen pohjalta. En mielestäni sanonut, ettei poikkeuksia olisi. Minä en ole ottanut kantaa mihinkään muuhun kuin aloituksen väitteeseen "ammatti ei kerro mitään ihmisestä". Se, että sanon ammattiryhmien välillä olevan eroja, ei tarkoita, että uskoisin sokeasti stereotypioihin, arvottaisin eri ammatteja tai pitäisin ammattia keskeisimpänä ihmistä määrittävänä tekijänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim.eräs tuntemani nainen ei saanut töitä alaltaan (yliopiston käynyt) ja rupesi siivoojaksi. Perinnön takia ei tarvitsisi käydä töissä, muttei kehtaa olla käymättä.

Kuinkahan usein käy toisin päin: joku ei työllisty siivoojana, joten päätyy akateemiselle uralle? Joillekin aloille on vaikeampi päästä kuin toisille, koska ne edellyttävät tiettyä erityisosaamista ja -lahjakkuutta. Tällöin kyseisen alan edustajat myös muistuttavat toisiaan enemmän kuin jonkin vähemmän kilpailun alan. Siivoojat, joita käytetään jostain syystä aina esimerkkinä, ovat taustaltaan, luonteiltaan ja elämäntilanteiltaan varmasti heterogeenisempi ammattiryhmä kuin vaikka orkesterimuusikot.

Komppailen tuota siivoojien heterogeenisyyttä. Meillä töissä näkyi 10 vuoden aikana oikein hyvin eri alojen työllisyystilanne, sillä paikallinen työvoimapoliittinen koulutus teki (ja ilmeisesti tekee edelleen) alanvaihtajista pääasiassa joko laitoshuoltajia (puhdistuspalveluala) tai lähihoitajia. 2000-luvulla alaa vaihtavia opiskelijoita tuli aaltoina - ensin ompelijoita, sitten elektroniikkateollisuuden ja media-alan työntekijöitä, sitten insinöörejä. Sekoittumista on varmaankin tapahtunut vielä lisää viime vuosina. -14.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim.eräs tuntemani nainen ei saanut töitä alaltaan (yliopiston käynyt) ja rupesi siivoojaksi. Perinnön takia ei tarvitsisi käydä töissä, muttei kehtaa olla käymättä.

Kuinkahan usein käy toisin päin: joku ei työllisty siivoojana, joten päätyy akateemiselle uralle? Joillekin aloille on vaikeampi päästä kuin toisille, koska ne edellyttävät tiettyä erityisosaamista ja -lahjakkuutta. Tällöin kyseisen alan edustajat myös muistuttavat toisiaan enemmän kuin jonkin vähemmän kilpailun alan. Siivoojat, joita käytetään jostain syystä aina esimerkkinä, ovat taustaltaan, luonteiltaan ja elämäntilanteiltaan varmasti heterogeenisempi ammattiryhmä kuin vaikka orkesterimuusikot.

Monihan on ollut siivoojana jossain vaiheessa elämäänsä väittäisin että useampi eri tyyppi kuin muusikkona. Miten näkisit että siivoojaa nousee vastaaviin suorituksiin kuin akateemisen alan ihminen. Ymmärrän et näe tätä ja se on sinun heikkoutesi. Selittelet itsellesi asioita keskiarvojen mukaan ja pidät oikeita poikkeuksia mahdottomina. Jos et pidä, kun nyt tästä kuitenkin tuohdut niin kerro miten näkisit ja osoita ettte elä valmiissa maailmassa valmiiden sääntöjen kanssa.

Luitko ollenkaan tuota edellistä kommenttia?t. sivustaseuraaja

Miksi et pysty vastamaan kommenttiini elätkö valmiissa maailmassa valmiiden sääntöjen keskellä?

Miksi vastaisin sinulle, kun a) en ole tuo, jolle kommentoit b) et kuitenkaan lue kommentteja?

Ei se lukenut niin pitkälle, et tietäis sun olevan ulkopuolinen ;)

T. Se toinen meistä sivusta

Oma kokemus on se, että eri aloille hakeutuu opiskelemaan erilaisia ihmisiä. Esimerkiksi insinööriopiskelijat vs. sosionomit vs. matkailualan restonomiryhmät: ryhminä hyvinkin erilaisia toisiinsa verrattuna.

Yksilöllisiä eroja tietysti on. Eivät kaikki opiskelijat ole tietenkään samasta muotista valettuja. Tämä koskee myös eri aloilla ja eri työtehtävissä työskenteleviä.

Tietysti työpaikalla toimitaan ammattiroolin edellyttämällä tavalla. Itsestäni ei kyllä olisi saatu millään koulimisella esimerkiksi kirurgia tai farmaseuttia. Tulisi leikattua vasen käsi oikean sijasta ja asiakkaille myytyä väärät lääkkeet. Sählääjille on omat hommansa, jossa he voivat olla varsin hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim.eräs tuntemani nainen ei saanut töitä alaltaan (yliopiston käynyt) ja rupesi siivoojaksi. Perinnön takia ei tarvitsisi käydä töissä, muttei kehtaa olla käymättä.

Kuinkahan usein käy toisin päin: joku ei työllisty siivoojana, joten päätyy akateemiselle uralle? Joillekin aloille on vaikeampi päästä kuin toisille, koska ne edellyttävät tiettyä erityisosaamista ja -lahjakkuutta. Tällöin kyseisen alan edustajat myös muistuttavat toisiaan enemmän kuin jonkin vähemmän kilpailun alan. Siivoojat, joita käytetään jostain syystä aina esimerkkinä, ovat taustaltaan, luonteiltaan ja elämäntilanteiltaan varmasti heterogeenisempi ammattiryhmä kuin vaikka orkesterimuusikot.

Monihan on ollut siivoojana jossain vaiheessa elämäänsä väittäisin että useampi eri tyyppi kuin muusikkona. Miten näkisit että siivoojaa nousee vastaaviin suorituksiin kuin akateemisen alan ihminen. Ymmärrän et näe tätä ja se on sinun heikkoutesi. Selittelet itsellesi asioita keskiarvojen mukaan ja pidät oikeita poikkeuksia mahdottomina. Jos et pidä, kun nyt tästä kuitenkin tuohdut niin kerro miten näkisit ja osoita ettte elä valmiissa maailmassa valmiiden sääntöjen kanssa.

Miksi tuohtuisin kommentistasi? Tulkitset jälleen muiden toimintaa oman toimintasi perusteella. Mikäli sinä tuohdut helpostikin nettikeskusteluissa, ei se tarkoita, että muillekin kävisi näin.

Tietysti on poikkeuksia ja on selvää, että puhuin yleistäen keskiarvojen pohjalta. En mielestäni sanonut, ettei poikkeuksia olisi. Minä en ole ottanut kantaa mihinkään muuhun kuin aloituksen väitteeseen "ammatti ei kerro mitään ihmisestä". Se, että sanon ammattiryhmien välillä olevan eroja, ei tarkoita, että uskoisin sokeasti stereotypioihin, arvottaisin eri ammatteja tai pitäisin ammattia keskeisimpänä ihmistä määrittävänä tekijänä.

En minä ole tuohtunut käsität väärin, vaan esim kaksi ihmistä jo veti herneen nenää kommentistani ajattelin että todennäköisesti sinäkin vedät kun arvostelen ajatusmaailmaasi joka on standardien mukainen vaikka poikkeavuuksia. Se että ihminen ei ole keskiarvoa tekee kyseisestä ihmisestä myös ammattinsa edustajan, siksi se ei kerron mitään se ammatti, koska ei auta silloin kuvitella keskivertoa jos kohde ei sitä kuitenkaan ole(rautalangasta väännettyä). Miten näkisit että esimerkkinä annettu siivooja pääsisi ammatissaan akateemiselle tasolle, vastaatko ja todistat että tiedät mistä puhut, etkä elä valmiissa maailmassa valmiiden sääntöjen keskellä? Saat vastata itsellesi on lähdettävä hommiin joita vihaan...

On olemassa myös harmaan sävyjä, eli muitakin vaihtoehtoja kuin että ammatti kertoo kaiken tai että ammatti ei kerro mitään.

Kun tutustun uuteen ihmiseen, minua saattaa kiinnostaa esimerkiksi nimi, ikä, perhesuhteet, asuinpaikka, syyt asuinpaikan valintaan, ammatti, syyt ammatin valintaan, työpaikka, miten sinne on päätynyt, harrastukset, kiinnostuksenkohteet, leffamaku, vaatetustyyli, suosikkimatkakohteet, lempiruuat, haaveammatti lapsena, pelot, haaveet, pienet ärsytyksenkohteet, tavat viettää perjantai-iltaa, mitä syö aamupalaksi... Enkä tietenkään oleta, että yksikään näistä kertoo kovinkaan paljon, ja tajuan kyllä, että jokin yksittäinen asia voi johtaa paljonkin harhaan, mutta tällaisista hippusista muodostuu kokonaiskuva.

Vähiten minua kiinnostaa sellaiset itselaaditut adjektiivilistat omasta persoonallisuudesta ja omista arvoista. Ne kertovat ehkä, että millaisia harhakuvitelmia ihmisellä on itsestään, mutta kyllä se käytännössä eletty elämä kertoo huomattavasti enemmän. Ei minua kiinnosta, millaisesta elämästä ja persoonasta tyyppi haaveilee - minua kiinnostaa, millaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä tässä ja nyt.

Riippuu ammatista... ja ihmisestä :D Esim. nykyisellä työparillani on monta koulutusta/ammattiani ja en usko, että niiden perusteella voisi häntä täysin määritellä tai kuvitella, millainen hän on... toisaalta, jos joku kertoo ammattikseen esim. lääkärin, poliisin tai papin niin se herättää voimakkaampia mielikuvia, kun esim. sanoo olevansa töissä vaikka IT-firmassa  tai tehtaassa. "Aha, vai niin" 

Biologeista ajattelen, että heidän täytyy olla kiinnostuneita luonnontieteistä ja usein luonnon monimuotoisuudesta ja sen säilyttämisestäkin.

Poliisi/palomies tuskin voi olla kovin herkkähipiäinen tai fyysisesti rapakunnossa.

Kampaaja/kosmetologi ei oletettavasti pidä syntinä meikkaamista. Eli ei kovin moni luultavasti ole vl? Ainakaan koservatiivisimmassa mielessä...

Varastotyöntekijä/Alkon kassa tms tms. perusteella on hankalampi/ mahdotonta yleistää.

Ja nykyään ihminen voi vaihtaa alaa tuosta noin vaan! Ei sillä ole enää niin vahvaa identiteettiä luovaa merkitystä kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa myös harmaan sävyjä, eli muitakin vaihtoehtoja kuin että ammatti kertoo kaiken tai että ammatti ei kerro mitään.

Kun tutustun uuteen ihmiseen, minua saattaa kiinnostaa esimerkiksi nimi, ikä, perhesuhteet, asuinpaikka, syyt asuinpaikan valintaan, ammatti, syyt ammatin valintaan, työpaikka, miten sinne on päätynyt, harrastukset, kiinnostuksenkohteet, leffamaku, vaatetustyyli, suosikkimatkakohteet, lempiruuat, haaveammatti lapsena, pelot, haaveet, pienet ärsytyksenkohteet, tavat viettää perjantai-iltaa, mitä syö aamupalaksi... Enkä tietenkään oleta, että yksikään näistä kertoo kovinkaan paljon, ja tajuan kyllä, että jokin yksittäinen asia voi johtaa paljonkin harhaan, mutta tällaisista hippusista muodostuu kokonaiskuva.

Vähiten minua kiinnostaa sellaiset itselaaditut adjektiivilistat omasta persoonallisuudesta ja omista arvoista. Ne kertovat ehkä, että millaisia harhakuvitelmia ihmisellä on itsestään, mutta kyllä se käytännössä eletty elämä kertoo huomattavasti enemmän. Ei minua kiinnosta, millaisesta elämästä ja persoonasta tyyppi haaveilee - minua kiinnostaa, millaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä tässä ja nyt.

Ensin luetteloit haaveet tuonne, missä luettelet asioita joita haluat tietää ja sit lopuksi et haluakaan??

Ja Btw, mitä ihminen syö aamupalaksi?! Apua

Voisin kuvitella että samankaltaisuutta löytyy aloilla, joihin tarvitaan spesifi, ehkä pitkä koulutus. Se kertoo motivoituneisuudesta ja spesifi koulutus jollekin alalle rajaa alalta pois 'kokeilijat' ja 'ajelehtijat'.

Kun taas alalla, jossa ei välttämättä tarvitse niin pitkää koulutusta ja koulutukseen tai alan töihin on helpompi päästä, voi olla paljonkin erityyppisiä ihmisiä. Esim. ravintolat. Ravintoloiss voi olla alaa kohtaan intohimoisia durcell-pupuja, alalle ajelehtineita, eri alojen opiskelijoita, 'vanhan ajan' tarjoilijoita jotka ovat olleet töissä kymmeniä vuosia alalla, vannoutuneita bisnesihmisiä pomoina yms.

Vierailija kirjoitti:

Joka väittää ettei työpaikka tai ammatti kerro MITÄÄN, ei joko ole tavannut juurikaan ihmisiä, tai omaa tosi huonot työkalut ihmisten arviointiin. Tai ei ainakaan ymmärrä mitään keskiarvoista ja korrelaatiosta. Keskimääräinen insinööri kun on ihan eriluontoinen ihminen kuin keskimääräinen lastenhoitaja. Keskimääräinen lääkäri on erilainen persoona kuin keskimääräinen kodinkonemyyjä. Yksittäinen myyjä voi toki olla enemmän keskimääräisen lääkärin oloinen kuin yksittäinen lääkäri, mutta KESKIMÄÄRIN ja YLEENSÄ ammatti ja koulutus korreloi vahvasti luonteenpiirteiden kanssa. 

Itse kysyn myös miehen ammattia/työtä ennen tapaamista. Olen itse teknisellä alalla työskentelevät, ja en ole KOSKAAN löytänyt mitään yhteistä säveltä ns. humanistimiesten kanssa. Olen yrittänyt, mutta he pitävät minua outona ja kylmänä, ja minä heitä rasittavina haahuilijoina ja epämääräisinä idealisteina. Joka ikinen mies jonka kanssa olen seurustellut tai harrastanut seksiä aikuisiällä, on jonkin sortin insinöörialalla työskentelevä. Ja kyse ei ole millään lailla tuloista, sillä sama homma on ollut myös satunnaisen seksiseuran kanssa (jolloin en ole hyötynyt mahdollisesta miehen palkasta tippaakaan) ja osa miehistä on esim. ollut työttömänä. Tekninen ala kuitenkin vetää puoleensa tietyllä lailla samantyyppisiä (suoraviivaisia, loogisesti ajattelevia, ennenkaikkea naisen teknisen tietämyksen hyväksyviä) ihmisiä, että sen ulkopuolelta ainakin meikäläisen on ihan ajanhukkaa yrittää etsiä seuraa. Ja tietenkään kaikki eivät silläkään alalla ole yhteensopivia, mutta todennäköisyys on ihan eri luokkaa kuin jonkun tanssinopettajan tai vaatemyyjän kanssa. 

Itselleni taas ne perusinsinöörit olis ihan turnoff , mutta onneksi tunnen niitä muitakin vähemmän stereotyyppisiä tekniselle alalle hakeutuneita :) Omalla kohdalla on tullut vastaan useampi IT-taidoiltaan keskimääräistä parempi mies (sekä parisuhteessa että sänkyseurana), mutta silti en näe heillä olevan niin paljon yhdistäviä luonteenpiirteitä kuin keskimääräisesti miehillä noin yleensä. Johon itse lasken myös ton suoraviivaisuuden ja loogisen tai oikeastaan järjestelmällisemmän ja käytännönläheisemmän ajattelutavan kuin tuntemillani naisilla. Humanistimiehistä ei ole kyllä kokemusta, joten vertailupohjaa siltä osin ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

On olemassa myös harmaan sävyjä, eli muitakin vaihtoehtoja kuin että ammatti kertoo kaiken tai että ammatti ei kerro mitään.

Kun tutustun uuteen ihmiseen, minua saattaa kiinnostaa esimerkiksi nimi, ikä, perhesuhteet, asuinpaikka, syyt asuinpaikan valintaan, ammatti, syyt ammatin valintaan, työpaikka, miten sinne on päätynyt, harrastukset, kiinnostuksenkohteet, leffamaku, vaatetustyyli, suosikkimatkakohteet, lempiruuat, haaveammatti lapsena, pelot, haaveet, pienet ärsytyksenkohteet, tavat viettää perjantai-iltaa, mitä syö aamupalaksi... Enkä tietenkään oleta, että yksikään näistä kertoo kovinkaan paljon, ja tajuan kyllä, että jokin yksittäinen asia voi johtaa paljonkin harhaan, mutta tällaisista hippusista muodostuu kokonaiskuva.

Vähiten minua kiinnostaa sellaiset itselaaditut adjektiivilistat omasta persoonallisuudesta ja omista arvoista. Ne kertovat ehkä, että millaisia harhakuvitelmia ihmisellä on itsestään, mutta kyllä se käytännössä eletty elämä kertoo huomattavasti enemmän. Ei minua kiinnosta, millaisesta elämästä ja persoonasta tyyppi haaveilee - minua kiinnostaa, millaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä tässä ja nyt.

Nimenomaan näin. Ja juuri tuosta aioinkin sanoa aiemmin, että minulle ainakin kertoo enemmän ne oikeat teot ja valinnat elämässä kuin ne henkilön itse käyttämät luonnehdinnat itsestään. Jos ihminen sanoo olevansa lapsirakas ja perhekeskeinen, ei sillä ole mitään merkitystä, jos hän todellisuudessa onkin hylännyt oman lapsensa eikä ole väleissä vanhempiensakaan kanssa. Tai väittää olevansa hyvä kokki, mutta se bravuuri onkin makkaraperunat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa myös harmaan sävyjä, eli muitakin vaihtoehtoja kuin että ammatti kertoo kaiken tai että ammatti ei kerro mitään.

Kun tutustun uuteen ihmiseen, minua saattaa kiinnostaa esimerkiksi nimi, ikä, perhesuhteet, asuinpaikka, syyt asuinpaikan valintaan, ammatti, syyt ammatin valintaan, työpaikka, miten sinne on päätynyt, harrastukset, kiinnostuksenkohteet, leffamaku, vaatetustyyli, suosikkimatkakohteet, lempiruuat, haaveammatti lapsena, pelot, haaveet, pienet ärsytyksenkohteet, tavat viettää perjantai-iltaa, mitä syö aamupalaksi... Enkä tietenkään oleta, että yksikään näistä kertoo kovinkaan paljon, ja tajuan kyllä, että jokin yksittäinen asia voi johtaa paljonkin harhaan, mutta tällaisista hippusista muodostuu kokonaiskuva.

Vähiten minua kiinnostaa sellaiset itselaaditut adjektiivilistat omasta persoonallisuudesta ja omista arvoista. Ne kertovat ehkä, että millaisia harhakuvitelmia ihmisellä on itsestään, mutta kyllä se käytännössä eletty elämä kertoo huomattavasti enemmän. Ei minua kiinnosta, millaisesta elämästä ja persoonasta tyyppi haaveilee - minua kiinnostaa, millaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä tässä ja nyt.

Ensin luetteloit haaveet tuonne, missä luettelet asioita joita haluat tietää ja sit lopuksi et haluakaan??

Ja Btw, mitä ihminen syö aamupalaksi?! Apua

Tuossahan lueteltiin niitä pieniä asioita, joista se kokonaiskuva syntyy. Ja sitten toisaalta, ettei riitä, kun ihminen kertoo itse millainen on tai haluaisi olla, vaan sen pitäisi heijastua niissä pienemmissä asioissa. Siis ensimmäisessä puhuttiin esimerkiksi haaveista, mitä haluaisi tehdä elämässään ja toisessa puhuttiin haaveista, millainen haluaisi olla. Kertoo enemmän ihmisestä, jos hän sanoo, että haluaisi osallistua laskuvarjohyppykurssille ja ostaa moottoripyörän kuin jos hän sano, että haluaisi olla vauhdikas ihminen. Ensimmäinen kuulostaa konkreettiselta, toinen aika valjulta.

Vierailija kirjoitti:

Mites sitten, kun nykyään moni työskentelee ihan random ammateissa? Itse esimerkiksi teen ihan duunarityötä, vaikka olen korkeakoulutettu. Tämä työni ei vastaa koulutustani yhtään mitenkään.

En muuten todellakaan ole ainoa.

Jep. Itse olen lääketieteen kandi ja teen opiskeluiden ohessa mm. varastohommia ja töitä kaupassa. Aika erilaisia oletuksia ihmiset tuntuu musta tekevän riippuen siitä, näkevätkö mut lääkärintakissa sairaalalla, vai Siwan univormussa hyllyttämässä nakkipaketteja. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim.eräs tuntemani nainen ei saanut töitä alaltaan (yliopiston käynyt) ja rupesi siivoojaksi. Perinnön takia ei tarvitsisi käydä töissä, muttei kehtaa olla käymättä.

Kuinkahan usein käy toisin päin: joku ei työllisty siivoojana, joten päätyy akateemiselle uralle? Joillekin aloille on vaikeampi päästä kuin toisille, koska ne edellyttävät tiettyä erityisosaamista ja -lahjakkuutta. Tällöin kyseisen alan edustajat myös muistuttavat toisiaan enemmän kuin jonkin vähemmän kilpailun alan. Siivoojat, joita käytetään jostain syystä aina esimerkkinä, ovat taustaltaan, luonteiltaan ja elämäntilanteiltaan varmasti heterogeenisempi ammattiryhmä kuin vaikka orkesterimuusikot.

Monihan on ollut siivoojana jossain vaiheessa elämäänsä väittäisin että useampi eri tyyppi kuin muusikkona. Miten näkisit että siivoojaa nousee vastaaviin suorituksiin kuin akateemisen alan ihminen. Ymmärrän et näe tätä ja se on sinun heikkoutesi. Selittelet itsellesi asioita keskiarvojen mukaan ja pidät oikeita poikkeuksia mahdottomina. Jos et pidä, kun nyt tästä kuitenkin tuohdut niin kerro miten näkisit ja osoita ettte elä valmiissa maailmassa valmiiden sääntöjen kanssa.

Miksi tuohtuisin kommentistasi? Tulkitset jälleen muiden toimintaa oman toimintasi perusteella. Mikäli sinä tuohdut helpostikin nettikeskusteluissa, ei se tarkoita, että muillekin kävisi näin.

Tietysti on poikkeuksia ja on selvää, että puhuin yleistäen keskiarvojen pohjalta. En mielestäni sanonut, ettei poikkeuksia olisi. Minä en ole ottanut kantaa mihinkään muuhun kuin aloituksen väitteeseen "ammatti ei kerro mitään ihmisestä". Se, että sanon ammattiryhmien välillä olevan eroja, ei tarkoita, että uskoisin sokeasti stereotypioihin, arvottaisin eri ammatteja tai pitäisin ammattia keskeisimpänä ihmistä määrittävänä tekijänä.

En minä ole tuohtunut käsität väärin, vaan esim kaksi ihmistä jo veti herneen nenää kommentistani ajattelin että todennäköisesti sinäkin vedät kun arvostelen ajatusmaailmaasi joka on standardien mukainen vaikka poikkeavuuksia. Se että ihminen ei ole keskiarvoa tekee kyseisestä ihmisestä myös ammattinsa edustajan, siksi se ei kerron mitään se ammatti, koska ei auta silloin kuvitella keskivertoa jos kohde ei sitä kuitenkaan ole(rautalangasta väännettyä). Miten näkisit että esimerkkinä annettu siivooja pääsisi ammatissaan akateemiselle tasolle, vastaatko ja todistat että tiedät mistä puhut, etkä elä valmiissa maailmassa valmiiden sääntöjen keskellä? Saat vastata itsellesi on lähdettävä hommiin joita vihaan...

Näytä nyt yksikin kommentti, jossa sanotaan, että maailma on standardien mukainen vailla poikkeavuuksia ja että siitä olisi vedetty herne nenään. Minusta tässä pikemminkin tuntuu joku/jotkut vetäneen herneet nenään, kun sanotaan, että ammatista voi päätellä jotain. Heti kauhea selittely, että "mutta kun minä olen oikeasti korkeakoulutettu, nyt vain olen siivooja ja perintökin odottaa". No entä sitten? Siinähän itse tunnutte tekevän siitä ammatistanne johtopäätöksiä, jotka äkkiä haluatte päästä kumoamaan.

Minulle se kertoo tosi paljon ainakin ihmisen älykkyydestä, jota arvostan suuresti. Älykkäät ihmiset kouluttautuu ja menee työskentelemään sellaiselle alalle, joka niitä kiinnostaa ja jossa ne voi käyttää oppimaansa ja älyään. 

Miten perustelet ettei ammatti kertoisi mitään? Sekin että olet vaihtanut alaa useasti kertoo sinusta jotakin.

Minä huomaan että työni on muokannut luonnettani, se mitä teen 40 tuntia viikossa vaikuttaa pakostakin jollain tasolla ihmiseen.

Todellakin kertoo paljon, miksi joku on päätynyt kuhunkin ammattiin. Kertoo motivaatiosta, älykkyydestä, persoonallisuudenpiirteistä. Eikä kunkaan tarvi tätä negatiivisesti ottaa, meillä on eri luonteenpiirteitä, lähtökohtia ja aivokapasiteettia.

Mitä se kertoo, jos sanon olevani ammatiltani vartija tai töissä yhdessä isoimmista vartiointialan firmoista? Jos et lue alla olevaa, mitä tulee mieleen?

Käytännössä mun työ on kaukana "perinteisen vartijan" työstä, mutta toki vartiointi siihen tärkeänä osana silti kuuluu -kaiken muun ohella. Toimin vastaanottotyöntekijänä ja assistenttina eräässä hyvin suuressa, kansainvälisessä kohteessa. Homma vastaa enemmänkin ison hotellin vastaanottoa ja turisti-infoa yhdistettynä muihin sihteerin töihin. Työasuun kuuluu hame, huivi ja korkokengät... Englannin kielen loistava taito on välttämättömyys ja kaikki muut kielet, mitä osaa, on plussaa. Itse käytän melkein päivittäin kolmea vierasta kieltä töissä englannin lisäksi. Esimiestöitäkin olen meidän firmassa tehnyt, mutta en enää äitiyslomani jälkeen.

Koulutustaustaltani olen matkailun restonomi. Lukion jälkeen harkitsin erään kielen yliopisto-opintoja ja opettajan ammattia, mutta se haave jäi, koska pidin asiakaspalvelusta niin paljon. Mielessä oli hotellin vastaanottovirkailijan työ, mutta sitä vuorotyötä ei pidemmän päälle jaksanut. Nyt on ihanaa, kun on päivätöissä arkisin ja viikonloput ja pyhät aina vapaat.

Ainoa, mikä työssäni / ammatissani harmittaa, on ihmisten ennakkoasenteet joskus. Luullaan automaattisesti, että jos joku on vartija, niin hän on silloin tietenkin joku "pullistelija idiootti, joka ei päässyt poliisikouluun ja jonka äo on nolla", eikä hän ainakaan voi tietää mistään mitään... Onneksi meidän asiakkaat on kuitenkin ihania ja arvostaa kovasti meidän työtä, se lämmittää mieltä aina.

Meidänkin firmassa on työntekijöitä laidasta laitaan. On toki niitä välivuoden pitäjiäkin paljon, mutta on meitä vanhempia vakituisiakin. Koulutustausta on kirjavaa: on entisiä sairaanhoitajia ym. Sitten on niitä, jotka tekee tuön ohella muutakin, kuten eräs, joka soittaa yhdessä kuuluisassa yhtyeessäkin, mutta tykkää tehdä tätä työtä silloin, kun ei ole kiertueella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites sitten, kun nykyään moni työskentelee ihan random ammateissa? Itse esimerkiksi teen ihan duunarityötä, vaikka olen korkeakoulutettu. Tämä työni ei vastaa koulutustani yhtään mitenkään.
En muuten todellakaan ole ainoa.

Jep. Itse olen lääketieteen kandi ja teen opiskeluiden ohessa mm. varastohommia ja töitä kaupassa. Aika erilaisia oletuksia ihmiset tuntuu musta tekevän riippuen siitä, näkevätkö mut lääkärintakissa sairaalalla, vai Siwan univormussa hyllyttämässä nakkipaketteja. :)

Eli millaisia oletuksia? Minä olen myös hyllyttämässä nakkipaketteja ja opiskelen kauppatieteellisessä, mutta ei minusta ainakaan ole kummassakaan tehty mitään erityisempiä oletuksia. Tottakai kaupassa minuun suhtaudutaan eri tavalla kuin asiantuntijaseminaareissa, mutta entä sitten?