Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset luulevat että työpaikka tai ammatti kertoo jotain ihmisestä?
30.05.2017 |
Olen ollut eri aloilla ja kaikilla aloilla ja kaikissa ammateissa on ollut porukkaa joilla ei ole mitään yhteistä lukuunottamatta työpaikkaa.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Naiselle miehen työpaikka on suorassa suhteessa hänen statukseensa. Siksi se kiinnostaa jotain ihmisiä, naisia.
Niin. Sinulle ei kerro yhtään mitään se, onko nainen sairaanhoitaja, asianajaja, dj vai näyttelijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites sitten, kun nykyään moni työskentelee ihan random ammateissa? Itse esimerkiksi teen ihan duunarityötä, vaikka olen korkeakoulutettu. Tämä työni ei vastaa koulutustani yhtään mitenkään.En muuten todellakaan ole ainoa.
Kyllä se kertoo silti sinusta sen, työskenteletkö virastoaikaan vai vuoroissa ja millaisessa ympäristössä työskentelet (paljon ihmisiä/ei juurikaan ihmisiä, hälinää/ rauhallista, kiirettä/stressittömyyttä).
Onko joku nyt väittänyt, että ammatti kertoisi ihmisestä ihan kaiken? Minusta ei.
Näin juuri. Näin perhekeskeisenä ja kotoilevana ihmisenä minulle on kumppania etsiessä tärkeää löytää sellainen kenen kanssa yhteistä vapaa-aikaa edes on. Aiemmassa suhteessa minä työskentelin ma-pe 7:30-15:00 ja mies 10-19:30 5pv viikossa jotka harvoin olivat peräkkäisiä. Yhteistä aikaa oli iltaisin tunti ennen kuin minä kävin nukkumaan ja ne miehen harvat viikonloppuvapaat. Ei kiitos ikinä enää.
Eli en välttele myyjiä koska kokisin heidän olevan huonompia ihmisiä, en vain näe miten heillä on aikaa parisuhteen luomiselle - puhumattakaan perheen perustamisesta.
Itse on kirjanpitäjä ja ihmiset kuvittelevat minun olevan kuiva ja rauhallinen ihminen. No, ehkä työympyröissä olenkin, mutta vapaalla....
Kyllä se kertoo. Alan valinta ja kouluttautuminen kertoo siitä, millainen ihminen on ollut luonteeltaan, kiinnostukseltaan ja esimerkiksi itsekuriltaan työuralle lähtiessään, mutta vaikka olisi valinnut eri alan kuin kiinnosti, joka tapauksessa työssä vietetään niin paljon aikaa, ettei se voi olla vaikuttamatta ihmisen luonteen (ja toki fysiikankin) kehitykseen. Ja nämä eivät kumoa toisiaan korkeakoulutetun duunarityötä tekevän kohdalla, vaan niiden yhteisvaikutus on välillä aika erottuva!
Se kertoo ihmisestä paljon, valitseeko hän alansa työllistävyyden vai kiinnostuksen perusteella. Esimerkiksi putkimiehissä ja lakimiehissä on jotain hyvin samaa, molemmathan ovat valinneet alan, jolla tartutaan likaisiin asioihin rahan takia. Tämä muuten usein näkyy myös heidän suhteissaan perheisiinsä ja ystäviinsä. Näissäkin asioissa raha tulee esiin kohdissa, joissa ei odottaisi. ovat myös keskimääräistä valmiimpiä pettämään jne. Vähän sama on monissa lääkäreissä.
Sekin kertoo paljon, valitseeko hän fyysisen vai henkisemmän alan. Esimerkiksi rakennusalan työntekijöissä on iso ero niissä, jotka tekevät esim runko-urakoita, joissa raa'alla voimalla pusketaan nopeasti valmista urakkahinnan toivossa, ja niissä, jotka ovat valinneet esim laattatyöt tai viimeistelytyöt tai puusepän työt, joissa on oltava pikkutarkka ja pelattava pidemminkin tekniikalla, taidolla ja huolellisuudella kuin voimalla. Ensimmäiset ovat yleensä päättäväisiä ja itsepäisiä, kärsimättömiä ja suurpiirteisiä, sekä raha-suuntautuneita - ja usein aika kova-äänisiä -, jälkimmäiset taas ovat hiljaisempia ja älyllisempiä, kärsivällisiä näpertäjiä ja usein suuntautuneempia omaan tyydytykseen kuin rahaan.
Hyvin hierarkisissa työpaikoissa työskentelevillä on usein se hierarkia-ajattelu tarttunut jokapäiväiseen olemiseen työpaikan ulkopuolellakin, ja he ajattelevat lähtökohtaisesti valtakeskeisesti sitä, kenellä on oikeus komentaa ketä ja kenellä velvollisuus totella, ja onko tämä asia minun hoidettavani vai jonkun muun tontilla. Tämmöisiä ovat esimerkiksi sairaalat tai armeija, utta monet muutkin ihan tavalliset yksityiset firmat voivat olla sellaisia, jos ilmapiiri on valtakeskeinen.
Toisaalta taas esim paljon rutiinityötä tekevillä ihmisillä esim tehtaiden tuotantoportaissa tai toimistoissa on taipumus ajatella, että työtä tehdään nälän estämiseksi eikä sen kummempia tavoitteita tarvitakaan. Ajan myötä tämä ajattelu valtaa koko heidän elämänsä niin että sanan "työtä" voi korvata millä tahansa muulla tekemisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites sitten, kun nykyään moni työskentelee ihan random ammateissa? Itse esimerkiksi teen ihan duunarityötä, vaikka olen korkeakoulutettu. Tämä työni ei vastaa koulutustani yhtään mitenkään.En muuten todellakaan ole ainoa.
Kyllä se kertoo silti sinusta sen, työskenteletkö virastoaikaan vai vuoroissa ja millaisessa ympäristössä työskentelet (paljon ihmisiä/ei juurikaan ihmisiä, hälinää/ rauhallista, kiirettä/stressittömyyttä).
Onko joku nyt väittänyt, että ammatti kertoisi ihmisestä ihan kaiken? Minusta ei.
Mutta se ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään.
Voin paljastaa, että olen nykyisessä työssäni vain siksi, että se sijaitsee aivan kotini vieressä. Oli vaan niin kätevää, enkä halunnut olla työttömänä. ,inusta pidetääm työpaikallani, mutta itse työ on tosiaan sellaista, johon enmole koskaan mitenkään halunjut. Se vain tupsahti eteeni.
Olen silti ihan yhteiskunnan elättinä, koska palkkani on niin pieni. Eli olen työssäkäyvä, akateeminen kelan elätti, joka asuu eliittialueella. (Halpa aso-vastike).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko esim. parturi-kampaajalla ja fysiikan tohtorilla saman tason määrätietoisuus ja tiedonhalu?
Vierailija kirjoitti:
Mitä sen sitten pitäisi kertoa? Sanokaa sitten ihmisen ominaisuuksia, jotka mielestänne kertovat ihmisestä jotain?
Asiakaspalvelutehtävissä työskentelevillä on usein, tai ainakin pitäisi olla, hyvät vuorovaikutustaidot. Pelastustehtävissä toimivilla on suotavaa olla hyvä fyysinen kunto. Nämä ominaisuudet kertovat ihmisestä vaikkapa sitä, että jos tarvitsen kaveria muuttoavuksi, käännyn helpommin tutun palomiehen kuin kirjastonhoitajan puoleen. Jos taas kaipaan lukuvinkkejä, kysyn kirjastonhoitajalta, koska hän varmaankin todennäköisesti tuntee kirjallisuutta mainittua palomiestä paremmin. Asiakaspalvelutehtävissä työskentelevältä kaverilta voisin kysyä vinkkejä asunnon myyntineuvotteluihin. Kaikilla on erilaisia vahvuuksia ja omaa erityisosaamista. Osa on ammatissa toimimisen mukana tullutta osaamista, osa persoonallisuuden piirteitä tai fyysisiä ominaisuuksia, joiden vuoksi tietylle alalle on hakeuduttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisessä työmarkkinatilanteessa ei pysty juuri sanomaan, esim. että hoitoalalla toimisi tietyntyyppisiä ihmisiä. Edellisen 10 vuoden aikana on uudelleenkoulutettu vaikka kuinka paljon hoitohenkilökuntaa, joiden ainoa yhdistävä tekijä on ollut halu saada varmsti töitä. Mitä se nyt sitten ihmisestä kertoo? Itse tiedän hoitoalan ihmisiä, jotka ovat entisiltä ammateiltaan vaikka mitä, mm. IT-asiantuntija, henkilöstöpäällikkö, DI, tutkija, opettaja jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites sitten, kun nykyään moni työskentelee ihan random ammateissa? Itse esimerkiksi teen ihan duunarityötä, vaikka olen korkeakoulutettu. Tämä työni ei vastaa koulutustani yhtään mitenkään.En muuten todellakaan ole ainoa.
Kyllä se kertoo silti sinusta sen, työskenteletkö virastoaikaan vai vuoroissa ja millaisessa ympäristössä työskentelet (paljon ihmisiä/ei juurikaan ihmisiä, hälinää/ rauhallista, kiirettä/stressittömyyttä).
Onko joku nyt väittänyt, että ammatti kertoisi ihmisestä ihan kaiken? Minusta ei.Mutta se ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään.
Voin paljastaa, että olen nykyisessä työssäni vain siksi, että se sijaitsee aivan kotini vieressä. Oli vaan niin kätevää, enkä halunnut olla työttömänä. ,inusta pidetääm työpaikallani, mutta itse työ on tosiaan sellaista, johon enmole koskaan mitenkään halunjut. Se vain tupsahti eteeni.
Olen silti ihan yhteiskunnan elättinä, koska palkkani on niin pieni. Eli olen työssäkäyvä, akateeminen kelan elätti, joka asuu eliittialueella. (Halpa aso-vastike).
Anteeksi hurjat kirj. virheet!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiselle miehen työpaikka on suorassa suhteessa hänen statukseensa. Siksi se kiinnostaa jotain ihmisiä, naisia.
Ja miehille sillä ei olisi vaikutusta työskenteleekö nainen Greenpeacen feissarina, tosi-tv tähtenä, eskariopettajana vai it-alalla yrittäjänä? Kaikki samaa sarjaa ja näistä mikään ei kerro mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sen sitten pitäisi kertoa? Sanokaa sitten ihmisen ominaisuuksia, jotka mielestänne kertovat ihmisestä jotain?
Asiakaspalvelutehtävissä työskentelevillä on usein, tai ainakin pitäisi olla, hyvät vuorovaikutustaidot. Pelastustehtävissä toimivilla on suotavaa olla hyvä fyysinen kunto. Nämä ominaisuudet kertovat ihmisestä vaikkapa sitä, että jos tarvitsen kaveria muuttoavuksi, käännyn helpommin tutun palomiehen kuin kirjastonhoitajan puoleen. Jos taas kaipaan lukuvinkkejä, kysyn kirjastonhoitajalta, koska hän varmaankin todennäköisesti tuntee kirjallisuutta mainittua palomiestä paremmin. Asiakaspalvelutehtävissä työskentelevältä kaverilta voisin kysyä vinkkejä asunnon myyntineuvotteluihin. Kaikilla on erilaisia vahvuuksia ja omaa erityisosaamista. Osa on ammatissa toimimisen mukana tullutta osaamista, osa persoonallisuuden piirteitä tai fyysisiä ominaisuuksia, joiden vuoksi tietylle alalle on hakeuduttu.
Mutta kun nykyään ei enää välttämättä olla ollenkaan sellaisella alalla, mihin ollaan alunperin hakeuduttu. Työttömyysjaksojen jälkeen ihmiset saattavat olla ihan missä vaan hommissa, soveltui siihen tai ei.
Itsekin olen tällainen alanvaihtaja, jota kiinnosti vain ja ainoastaan varma työpaikka. En ole mitenkään erityisen soveltuva tähän hommaan edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt viitsi. Jos näet vaikka pikkujouluja ravintolassa vierekkäisissä kabineteissa viettämässä kaksi työporukkaa - sanotaan nyt vaikka raksaporukan ja opettajaporukan - et yhtään osaa sanoa, kumpi on kumpi?
Entäpä sotilaat vastaan sairaanhoitajat? Työpaikka kertoo ainoastaan juntille jotain pinnallista. Alan kallistumaan siihen aamun tutkimukseen jossa sanottiin ettei ihminen voi oppia asioita elämässään vaan kaikki on jaettu alussa. Iso osa ei vain omaa ajattelukykyä ja siksi on oltava valmiita sääntöjä joita noudattaa.
Kyllä, uskon erottavani poliisit ja sairaanhoitajat toisistaan. Kommenttini ei ollut arvottava eikä siinä ollut vastakkainasettelua niin kuin näyttäisit sen tulkinneen. Pointtini oli, että erityyppiset ihmiset hakeutuvat erilaisiin ammatteihin, minkä voi helposti todeta vaikkapa antamani esimerkin kautta. Tämä ei tarkoita, että toinen ammattiryhmä olisi toista huonompi.
Miss diesel hoitaja saksasta vastaan maija mikkonen suomen armeijasta. Tuskimpa tunnistat eron. Venäläiset sairaanhoitajatkin ovat karskimpia kuin suomalaiset sotilaat. Tietenkin kärjistän. On vain typerää kuvitella tietävänsä jotain. Luulo ei ole tiedon väärtti. Tuskin kovin moni hakeutuu siihen ammattiin mihin päätyy. Se että luulet heidän tekevän niin osoittaa jälleen että kuvittelet vain. Ennemmin kuvittelisin että paikalliset säännöt(sosiaaliset paineet) saavat ihmiset esittämään ammattiaan kun ovat porukalla(pikkujouluissa) ennemmin kuin että olisivat itsenään paikalla. Se mitä erotat on täysin merkityksetöntä fuulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites sitten, kun nykyään moni työskentelee ihan random ammateissa? Itse esimerkiksi teen ihan duunarityötä, vaikka olen korkeakoulutettu. Tämä työni ei vastaa koulutustani yhtään mitenkään.En muuten todellakaan ole ainoa.
Kyllä se kertoo silti sinusta sen, työskenteletkö virastoaikaan vai vuoroissa ja millaisessa ympäristössä työskentelet (paljon ihmisiä/ei juurikaan ihmisiä, hälinää/ rauhallista, kiirettä/stressittömyyttä).
Onko joku nyt väittänyt, että ammatti kertoisi ihmisestä ihan kaiken? Minusta ei.
Mutta se ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään.
Voin paljastaa, että olen nykyisessä työssäni vain siksi, että se sijaitsee aivan kotini vieressä. Oli vaan niin kätevää, enkä halunnut olla työttömänä. ,inusta pidetääm työpaikallani, mutta itse työ on tosiaan sellaista, johon enmole koskaan mitenkään halunjut. Se vain tupsahti eteeni.
Olen silti ihan yhteiskunnan elättinä, koska palkkani on niin pieni. Eli olen työssäkäyvä, akateeminen kelan elätti, joka asuu eliittialueella. (Halpa aso-vastike).
Missä on sanottu, että ammatti kertoisi sinusta ihmisenä jotenkin kattavasti? Tässä sanottiin, ettei kerro ihmisestä yhtään mitään. Kyllä se kertoo sinun elämästäsi. Ei sinun elämäsi ja arkesi ole sinusta irrallinen asia, vaikka miten haluaisit.
Minä kysyin tuolla aiemmin, mitkä asiat sitten kertovat oikeasti ihmisestä jotain? Ihan samalla tavalla esim aatteellisiin puolueisiin ja avustusjärjestöihin kuuluu väkeä, jotka ovat keskenään ihan erilaisia ja jotka eivät välttämättä oikeasti ole sitä, miltä näyttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiltä pitäisi kysyä sitä, mille alalle he olisivat halunneet, ei sitä, millä alalla he nyt ovat! Tunnen kymmeniä ihmisiä, jotka "vaan ovat töissä jossain", koska vaihtoehtona oli työttömyys. Ei nykyään enää ollenkaan välttämättä olla siellä, minne on alunperin ehkä hakeuduttu omien taipumusten perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Millainen on koulutetun ja ei koulutetun rehellisyys, luotettavuus, huumorintaju, empatiakyky, temperamentti, maailmankatsomus, suhtautuminen perheeseensä jne?
Tähän minäkin kuulen mielelläni mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sen sitten pitäisi kertoa? Sanokaa sitten ihmisen ominaisuuksia, jotka mielestänne kertovat ihmisestä jotain?
Asiakaspalvelutehtävissä työskentelevillä on usein, tai ainakin pitäisi olla, hyvät vuorovaikutustaidot. Pelastustehtävissä toimivilla on suotavaa olla hyvä fyysinen kunto. Nämä ominaisuudet kertovat ihmisestä vaikkapa sitä, että jos tarvitsen kaveria muuttoavuksi, käännyn helpommin tutun palomiehen kuin kirjastonhoitajan puoleen. Jos taas kaipaan lukuvinkkejä, kysyn kirjastonhoitajalta, koska hän varmaankin todennäköisesti tuntee kirjallisuutta mainittua palomiestä paremmin. Asiakaspalvelutehtävissä työskentelevältä kaverilta voisin kysyä vinkkejä asunnon myyntineuvotteluihin. Kaikilla on erilaisia vahvuuksia ja omaa erityisosaamista. Osa on ammatissa toimimisen mukana tullutta osaamista, osa persoonallisuuden piirteitä tai fyysisiä ominaisuuksia, joiden vuoksi tietylle alalle on hakeuduttu.
Mutta kun nykyään ei enää välttämättä olla ollenkaan sellaisella alalla, mihin ollaan alunperin hakeuduttu. Työttömyysjaksojen jälkeen ihmiset saattavat olla ihan missä vaan hommissa, soveltui siihen tai ei.
Itsekin olen tällainen alanvaihtaja, jota kiinnosti vain ja ainoastaan varma työpaikka. En ole mitenkään erityisen soveltuva tähän hommaan edes.
No tuossa kohtaa sitten esim tutustumisvaiheessa yleensä tarkennetaan, että jossain työssä on oltu vain muutama kuukausi. Nyt taidetaan kuitenkin puhua sellaisista ammateista, joissa on toimittu jo useampi vuosi. Kyllä minä ainakin tuollaisissa tilanteissa aika äkkiä korjaan, jos jollakulla on käsitys, että olen toiminut ammatissa pitkään, vaikka olen ollut esim vain kesätyössä.
Joka väittää ettei työpaikka tai ammatti kerro MITÄÄN, ei joko ole tavannut juurikaan ihmisiä, tai omaa tosi huonot työkalut ihmisten arviointiin. Tai ei ainakaan ymmärrä mitään keskiarvoista ja korrelaatiosta. Keskimääräinen insinööri kun on ihan eriluontoinen ihminen kuin keskimääräinen lastenhoitaja. Keskimääräinen lääkäri on erilainen persoona kuin keskimääräinen kodinkonemyyjä. Yksittäinen myyjä voi toki olla enemmän keskimääräisen lääkärin oloinen kuin yksittäinen lääkäri, mutta KESKIMÄÄRIN ja YLEENSÄ ammatti ja koulutus korreloi vahvasti luonteenpiirteiden kanssa.
Itse kysyn myös miehen ammattia/työtä ennen tapaamista. Olen itse teknisellä alalla työskentelevät, ja en ole KOSKAAN löytänyt mitään yhteistä säveltä ns. humanistimiesten kanssa. Olen yrittänyt, mutta he pitävät minua outona ja kylmänä, ja minä heitä rasittavina haahuilijoina ja epämääräisinä idealisteina. Joka ikinen mies jonka kanssa olen seurustellut tai harrastanut seksiä aikuisiällä, on jonkin sortin insinöörialalla työskentelevä. Ja kyse ei ole millään lailla tuloista, sillä sama homma on ollut myös satunnaisen seksiseuran kanssa (jolloin en ole hyötynyt mahdollisesta miehen palkasta tippaakaan) ja osa miehistä on esim. ollut työttömänä. Tekninen ala kuitenkin vetää puoleensa tietyllä lailla samantyyppisiä (suoraviivaisia, loogisesti ajattelevia, ennenkaikkea naisen teknisen tietämyksen hyväksyviä) ihmisiä, että sen ulkopuolelta ainakin meikäläisen on ihan ajanhukkaa yrittää etsiä seuraa. Ja tietenkään kaikki eivät silläkään alalla ole yhteensopivia, mutta todennäköisyys on ihan eri luokkaa kuin jonkun tanssinopettajan tai vaatemyyjän kanssa.
Kertoo se. Esim. turkistarhaaja on vittumainen eläinrääkkääjä. Eläimistä pitävä empaattinen ihminen ei ole turkistarhaaja. Yksiselitteistä, ei kukaan eläimistä pitävä voisi katsella sitä kärsimystä dollarinkuvat silmissä, tyytyväisenä ja vielä puolustamaan sitä työtään henkeen ja vereen vaikka aika iso joukko ihmisiä vastustaa koko touhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiselle miehen työpaikka on suorassa suhteessa hänen statukseensa. Siksi se kiinnostaa jotain ihmisiä, naisia.
Ja miehille sillä ei olisi vaikutusta työskenteleekö nainen Greenpeacen feissarina, tosi-tv tähtenä, eskariopettajana vai it-alalla yrittäjänä? Kaikki samaa sarjaa ja näistä mikään ei kerro mitään?
No kertoo ja kertoo. Tietysti noista ammateista voi jotain stereotypiota lähteä kaivamaan mutta kun ne ei monesti pidä paikaansa.
Lennonjohtajalla adhd nimenomaan on hyvä piirre. Keskittymisen pitää voida kohdistua moneen asiaan yhtä aikaa.
Palomiehillä taas on usein nivelet ihan paskana.