Oletteko eksien kanssa väleissä?

Yhden kanssa ollaan pysytty kavereina. Vuosien varrella pidetty leffailtoja ja ties mitä, puhuttu parisuhdejutuista, kaikenlaista. Ei siis tietoakaan että edes haluttaisiin palata yhteen mutta kuulumisia vaihdellaan.

Olen kahden eksän kaveri ihan. Jos ei riidoissa ole erottu ja sellasia tunteita ei enää toista kohtaan tunneta niin en näe syytä sille, miksi ei voitaisi olla kavereita. Onko erostanne tarpeeksi aikaa, jotta molemmat ovat saaneet aikaa toipua? Ehkä eksälläsi on vielä tunteita ja siksi häntä ei nappaa..?

En ole kokenut tarpeelliseksi joten en ole enkä myöskään halua heidän tekevän tikkua asiasta. Kaverit ja exät erikseen.

Ei olla väleissä.

Ei ole kuin yksi exä joka on kahden vanhimman lapsen isä. Ei ole halunnut tavata lapsiaan yli 9 vuoteen ja muutenkin oli täys mulkku parisuhteessa.

En kaipaa tuollaista ystävää.

Jos jossain törmätään niin mokataan. Ei muuta. Ihan vieras ja tunteita herättämätön tyyppi on ja tuntuu hassulta että ollaan edes seurusteltu ikinä.

Meillä ainakin on tosi hyvät välit. Noin 100km.

Emme tod. Ole.

Olen kaikkien exien kanssa jäänyt ystäviksi. Ei välttämättä ihan joka vuosi viestitellä, mutta jos nähdään niin jutellaan kuulumiset läpi. Ex aviomiehen kanssa jopa jutellaan nyksistä tai treffeistä tai mistä vaan. Myös vanhempani yhä silloin tällöin näkevät, vaikka eronneet ollessani teini. Uskon, että kotoa se malli opitaan.

Ei. Ne pari vakavampaa eksää... minun puolestani voisimme olla asiallisissa tai kaverillisissa väleissä, mutta kummankin uusi kumppani on kieltänyt yhteydenpidon.

Pysyin kavereina jonkin aikaa yhden kanssa, oltiin oltu kavereita kauan ennen suhdettakin ja suhde ei kestänyt kovin kauaa. Muihin exiin olen katkaissut kaiken yhteydenpidon samalla kun olen heistä eronnut. Mua ei kiinnosta olla heidän kanssaan tekemisissä, saati sitten kavereita.

Parinkymmenen vuoden suhde, sitten ero. Ei lapsia. Ajattelin, että kun ei erossa mitään ylettömän suurta draamaa ollut, voisimme hyvin olla väleissä. Moikkaamme kun satumme näkemään - mutta viimeksi kun osuimme yhteisten tuttujen kanssa samaan pöytään, mulla ei ollut hänelle oikein mitään sanomista. Eipä ollut hänelläkään. Kaipa sitä pitkän suhteen aikana sitten tuli jo sanotuksi kaikki oleellinen...

Vierailija kirjoitti:

Olen kahden eksän kaveri ihan. Jos ei riidoissa ole erottu ja sellasia tunteita ei enää toista kohtaan tunneta niin en näe syytä sille, miksi ei voitaisi olla kavereita. Onko erostanne tarpeeksi aikaa, jotta molemmat ovat saaneet aikaa toipua? Ehkä eksälläsi on vielä tunteita ja siksi häntä ei nappaa..?

Erosta on jo puolitoista vuotta aikaa ja kummallakin on ollut uusia suhteita sen jälkeen. Oon tämän koko ajan sanonut, että olisi kiva joskus istua alas ja jutella kunnolla, mutta hän ei kuulemma näe siihen mitään syytä. Nähdään silloin tällöin vilaukselta ja hän tuntuu aina olevan yhtä vaivaantunut seurassani, vaikka olen ollut aivan täysin normaali. Tuntuu, että haluaa vaan nopeasti pois tilanteesta. En ymmärrä? -Ap

Mulla on exän kanssa hyvät välit, sillä meillä on yhteiset lapset. Lasten jutut siis hoidetaan ja pintapuolisia kuulumisia vaihdetaan. Mutta ei mulla ole tarve kaljalle hänen kanssaan. Todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kahden eksän kaveri ihan. Jos ei riidoissa ole erottu ja sellasia tunteita ei enää toista kohtaan tunneta niin en näe syytä sille, miksi ei voitaisi olla kavereita. Onko erostanne tarpeeksi aikaa, jotta molemmat ovat saaneet aikaa toipua? Ehkä eksälläsi on vielä tunteita ja siksi häntä ei nappaa..?

Erosta on jo puolitoista vuotta aikaa ja kummallakin on ollut uusia suhteita sen jälkeen. Oon tämän koko ajan sanonut, että olisi kiva joskus istua alas ja jutella kunnolla, mutta hän ei kuulemma näe siihen mitään syytä. Nähdään silloin tällöin vilaukselta ja hän tuntuu aina olevan yhtä vaivaantunut seurassani, vaikka olen ollut aivan täysin normaali. Tuntuu, että haluaa vaan nopeasti pois tilanteesta. En ymmärrä? -Ap

Miksi sinä haluat jutella kunnolla? En ymmärrä?

Mjaa. Yksi on kuollut, toinen hurahti armeijan hommiin, ettei voi enää puhua tällaiselle itu-hipille.

  Kolmas puolestaan luulee minun tarjoavan p....ua, jos tervehdin häntä kadulla.

Neljännellä on sen verran paha bipolaarinen häikkä, etten paljon uskalla soitella: Voi olla ihan tosi kiva ja ystävällinen mutta saattaapa ottaa ja haistatellakin.

  Joten vastaan, että en ole.

Vähitellen olen etääntynyt eksistäni vuosien vieriessä. Yhden kanssa kävin seurustelun päättymisen jälkeen purjehtimassa ja muuta sellaista ulkoiluhenkistä puuhaamassa. Toinen tapaus oli sellainen, että sain suhteesta kerta kaikkiaan tarpeekseni, enkä ole ollut yhteydessä mitenkään muutoin kuin että kerran tervehdin häntä ja hänen uutta miesystäväänsä kaupassa. Sen jälkeen en olekaan nähnyt.

Pääsääntöisesti kuitenkin muistan eksiäni lämmöllä. Ei minulla ole ollut naisia mitenkään joukoittain. Joka ainoa on ollut mulle tärkeä ja rakas ainakin aluksi.

Ei oo mitään välejä. En oo nähnyt enää ketään sen jälkeen kun erottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kahden eksän kaveri ihan. Jos ei riidoissa ole erottu ja sellasia tunteita ei enää toista kohtaan tunneta niin en näe syytä sille, miksi ei voitaisi olla kavereita. Onko erostanne tarpeeksi aikaa, jotta molemmat ovat saaneet aikaa toipua? Ehkä eksälläsi on vielä tunteita ja siksi häntä ei nappaa..?

Erosta on jo puolitoista vuotta aikaa ja kummallakin on ollut uusia suhteita sen jälkeen. Oon tämän koko ajan sanonut, että olisi kiva joskus istua alas ja jutella kunnolla, mutta hän ei kuulemma näe siihen mitään syytä. Nähdään silloin tällöin vilaukselta ja hän tuntuu aina olevan yhtä vaivaantunut seurassani, vaikka olen ollut aivan täysin normaali. Tuntuu, että haluaa vaan nopeasti pois tilanteesta. En ymmärrä? -Ap

Hän on selkeästi päässyt sinusta yli, eikä osaa tai halua nähdä exiään mahdollisina kavereina. Minullakin on sellainen joidenkin ihmisten kanssa. En vaan koe, että haluaisin olla heidän kaverinsa, enkä koskaan kokenut sellaista. Joko oltiin kumppaneita, tai ei mitään.

Voi myös olla, että häneen ero sattui kovin paljon ja sinun näkeminen tuo ikäviä muistoja mieleen. Tai että hän ei vain pidä sinusta enää, mielipiteet voi muuttua.

Oli syy mikä tahansa, en ymmärrä miksi sinulla on niin hirveä tarve olla hänen kanssaan tekemisissä. Hän ei selkeästi osoita mitään kiinnostusta yhteydenpitoa kohtaan, joten anna olla.

Olen tottakai! Jos jotain on rakastanut joskus niin se on loistava pohja ystävyydelle, vaikkei mitään seksuaalista enää olisikaan. Ainoastaan yksi Ex ei halua olla ystävä, mutta muuten olen ystävä jopa sellaisten kanssa, joiden kanssa on ollut seksisuhde tai kevyt tapailusuhde. En ymmärrä sellaisia dramaattisia "välit poikki" vetoja, vaikka edellinen ex esimerkiksi petti ja jätti. Ero oli inhottava tietysti, mutta en oikein osaa arvostaa sellaisia katkeroitujia muutenkaan. Elämä ei ole aina helppoa ja ihmisetkin ovat "vain" ihmisiä - viettiensä ja tunteidensa vietävissä kuitenkin. 

Moikkaan kun nähdään, mutta ei minulla ole mitään kiinnostusta kysyä kenenkään kuulumisia tai muutenkaan jutella. Kiinnostus vaan loppuu.

Kahden entisen tyttöystäväni kanssa olen todella läheinen ystävä. Suhteet ovat teini-iästä ja täysi-ikäistymisen ajoilta. Yhdessä ollaan kasvettu ja puitu asiat myöhemmin läpi, nykyään on jäänyt vain ystävyys ja kaikki romantiikka haihtunut pois. Asiaan voi myös vaikuttaa se, että olen itsekin nainen ja nykyisin seurustelen miehen kanssa.