Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusaihe: Miksi lääkärit ovat niin ilkeitä?
29.05.2017 |
Tai no voi olla että tuo ilkeä on vähän liian vahva sana kuvaamaan lääkäreiden suhtautumistapaa, mutta kyllä se kohtelu terveyskeskuksessa lääkärien taholta on oman kokemukseni mukaan aina enemmän tai vähemmän tympeää/tylyä. Monilla lääkäreillä tuntuu lähtökohtaisesti olevan sellainen asenne, että potilas on vähintään yksi seuraavista:
a) tyhmä
b) laiska
c) luulosairas
d) itse syypää omiin vaivoihinsa
e) turhan valittaja
Hyvin usein olen myös havainnut sellaisen ilmiön, että lääkäri yrittää väen vängällä kaivaa potilaan elintavoista jotain moralisoinnin aihetta, jolloin varattu aika voidaankin kätevästi käyttää "terveysvalistukseen", eikä tarvitse ottaa kantaa siihen varsinaiseen asiaan minkä takia potilas on lääkärin vastaanotolle tullut. Auta armias jos sinulla on esim. vähän ylipainoa, niin suhtautuminen voi olla jotain tämäntapaista:
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002908787.html
Itse olen vähän alkanut epäillä, että tyly kohtelu on tarkkaan harkittu strategia, jolla potilaat saadaan välttelemään terveyskeskuksessa asiointia parhaansa mukaan ja varaamaan aika lääkärille vasta silloin, kun on ihan pakko. Näin saadaan terveyskeskusten hoitojonot pysymään aisoissa ja julkisen terveydenhuollon resurssien tuhlaus kurissa.
Onko muilla yhtään vastaavia kokemuksia terveyskeskuksessa asioinnista?
Kommentit (129)
Kateellisten marmatusta taas kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota luulot pois narsisteilta. Katsele, kun henkilön omakuva särkyy pienistä vastoinkäymisistä.
Mitä tuo nyt tarkoittaa?
Kai se on kaikki nuo edellämainitut (psykopaatit, analyyttiset pragmaatikot, epäsosiaaliset älyköt jne), mutta varmaan se on osittain myöskin se, että kun työksesi teet sitä, että joka päivä pakeillesi saapuu ihmisiä valittamaan ties minkälaisia pikkuvaivoja, sitä saattaa hiukka parkkiintua näiden asioiden suhtautumiseen.
Kun vain harva on niitä, joilla on oikeasti kunnon syy vastaanotolle saapumiseensa ja/tai jokin piilevä hankala vaiva, johon tarvitsee spesialistin apua.
Vierailija kirjoitti:
Ota luulot pois narsisteilta. Katsele, kun henkilön omakuva särkyy pienistä vastoinkäymisistä.
Olet siis täysin psykopaatti lääkäri
Koska lääkärin ammattitaidottomuus on potilaan syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän mistä se johtuu. Lääkäreille opetetaan koulussa, että suomalaisia ei saa "ylipalvella". Sen tulkitaan merkitsevän, että ei saa olla kiinnostunut potilaasta eikä varsinkaan auttaa millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Kai se on kaikki nuo edellämainitut (psykopaatit, analyyttiset pragmaatikot, epäsosiaaliset älyköt jne), mutta varmaan se on osittain myöskin se, että kun työksesi teet sitä, että joka päivä pakeillesi saapuu ihmisiä valittamaan ties minkälaisia pikkuvaivoja, sitä saattaa hiukka parkkiintua näiden asioiden suhtautumiseen.
Kun vain harva on niitä, joilla on oikeasti kunnon syy vastaanotolle saapumiseensa ja/tai jokin piilevä hankala vaiva, johon tarvitsee spesialistin apua.
Lienee se valitettavasti noinkin, mutta ymmärtäväinen lääkäri tajuaa, ettei maallikkopotilaalla ole välttämättä lainkaan välineitä arvioida, onko vaiva lääkärikäynnin arvoinen. Jos jokin oire vaivaa, se on parempi käydä toteamassa mitättömäksi kuin toinen perisuomalainen ääripää: se, että kärvistellään potentiaalisesti vaarallisten oireiden kanssa sisukkaasti yksin, kun ei haluta olla vaivoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme viettäneet kevään aikana pitkiä aikoja kuolemansairaan isoäidin sairaalavuoteen vierellä, aluksi vastaanotoilla.
Kun isoäiti viime viikolla kuoli kokoonnuimme viikonloppuna ja hyvin eri tavalla me olimme kokeneet lääkärien ja hoitajien sanomiset, yksi kauhisteli miten lääkäri voi sanoa ettei elinaikaa ole pitkään, toinen miksi kolme minuuttia vuorokaudessa hereillä olevalle ei annettu lääkkeitä suuhun, kolmas oli varma että hoitajat ja lääkärit valehtelivat kun isoäiti vain nukkui ja hoitohenkilökunta sanoi, ettei ole saanut rauhoittavia.
Eli tekivät he niin tai näin, väärin oli jonkun mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Kai se on kaikki nuo edellämainitut (psykopaatit, analyyttiset pragmaatikot, epäsosiaaliset älyköt jne), mutta varmaan se on osittain myöskin se, että kun työksesi teet sitä, että joka päivä pakeillesi saapuu ihmisiä valittamaan ties minkälaisia pikkuvaivoja, sitä saattaa hiukka parkkiintua näiden asioiden suhtautumiseen.
Kun vain harva on niitä, joilla on oikeasti kunnon syy vastaanotolle saapumiseensa ja/tai jokin piilevä hankala vaiva, johon tarvitsee spesialistin apua.
Kyllä harmittaa ja ärsyttääkin tuo "ties minkälaisia pikkuvaivoja" edellisessä kommentissa.
Jos olisin lääkäri terveyskeskuksessa, ajattelisin varmaan noin. Jos olisin lääkäri yksityisellä, ajattelisin varmaan vastaavalla tavalla, ja ehkä miettisin että hyvät rahat nappaan tästäkin päivästä ja rakennutan uuden terassin kesämökkiin. Mutta kun olen potilas, jolle oikean diagnoosin saaminen kesti 25 vuotta, en ajattele noin. Olen varmaan ollut se pikkuvaivoista valittava tyyppi sekä julkisella että yksityisellä.
Ei ole diagnoosin tekeminen varmaankaan aina helppoa, mutta jos lääkäri jotain voi antaa, se on empatia. Voi vaikka sanoa että olen pahoillani mutta en löydä selkeää syytä niille vaivoille joita koet. Sitten voi yhdessä potilaan kanssa keskustella siitä, mitä kannattaisi jatkossa tehdä. Eli esim. miettiä erilaisia tutkimuksia ja niiden kustannuksia. Empatia sen sijaan on ilmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä se johtuu. Lääkäreille opetetaan koulussa, että suomalaisia ei saa "ylipalvella". Sen tulkitaan merkitsevän, että ei saa olla kiinnostunut potilaasta eikä varsinkaan auttaa millään tavalla.
Suomessa on hyvin "neuvostoliittolainen" tapa kohdella potilasta. En voi sanoa itäinen, koska tämä materiana kohtelu oli tyypillistä itäisessä naapurissa aikana jolloin kansalainen oli kansalainen eikä yksilö. Ei tartte mennä kuin läntisimpään maakuntaan, jossa oikeista länsimaista (Ruotsi pääasiassa mutta myös Norja, Saksa) tulevat lääkärit kauhistelevat mantereisia tapoja suorittaa erinäisiäkin toimenpiteitä ilman anestesiaa. Barbaarista. Vaan ei Suomessa, Suomessa se on turvallisempaa kun potilas tuntee kipua.
Vierailija kirjoitti:
Olemme viettäneet kevään aikana pitkiä aikoja kuolemansairaan isoäidin sairaalavuoteen vierellä, aluksi vastaanotoilla.
Kun isoäiti viime viikolla kuoli kokoonnuimme viikonloppuna ja hyvin eri tavalla me olimme kokeneet lääkärien ja hoitajien sanomiset, yksi kauhisteli miten lääkäri voi sanoa ettei elinaikaa ole pitkään, toinen miksi kolme minuuttia vuorokaudessa hereillä olevalle ei annettu lääkkeitä suuhun, kolmas oli varma että hoitajat ja lääkärit valehtelivat kun isoäiti vain nukkui ja hoitohenkilökunta sanoi, ettei ole saanut rauhoittavia.
Eli tekivät he niin tai näin, väärin oli jonkun mielestä.
Lääkärit ovat ihmisiä siinä missä muutkin, heillä on samanlaiset motiivit toimia kuin kellä tahansa ihmisellä. Se on sekä huojentava että huolestuttava tieto. Kukaan ei halua ottaa syytä niskoilleen, kukaan ei myöskään halua polkea toisen pätevän varpaille eikä oikein kukaan halua ottaa vastuuta potilaasta, jonka hoito vaatii monen eri alan erikoislääkärin näkemystä.
Se on sekä hyvä että huono, kun potilaan on ite pidettävä silmällä hoitoaan. Jos olet vanha tai saattohoidossa, et välttämättä ole kykenevä, jos taas nuori ja aikalailla kunnossa niin se on hyvä vaan kun itwe tiedät ja hoidat tilanteesi.
Mulle btw koitti viimeksi ihotautilääkäri väittää Thyroxinista, kuulemma en saisi syödä sitä niillä arvoilla. Niin no se on vähän niinkun tarkoitus että TSH laskee. Olisi kattonut niitänarvoja ENNEN lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska lääkikseen ei ole psykologisia testejä. Siksi. Monia houkuttelee tosiaan se palkka ja käsittämätön status (yliopistosta valmistuu aivan yhtä fiksuja ellei fiksumpia muille aloille). Ikävä kyllä sain viime vuonna kokea niin ilkeää ja töykeää kohtelua lääkäriltä - vaiva oli todellinen ja siinä päädyttiin viimein leikkaukseen - etten mene enää koskaan lääkäriin ellei ole pakko.
Ehkä te lääkärit, jotka täällä pyöritte, voisitte miettiä, että sillä potilaalla on todellinen huoli terveydestään ja erittäin paha olla, eikä sinun vittuilusi sitä oloa paranna. Lisäksi sinulle maksetaan siitä, ja paljon.
Ystäväpiirissäni on niitä, jotka pelkäävät lääkärille menoa ja ovat saaneet käynnistä ikuisen trauman. Niinpä ei mennä enää, vaikka henki olisi vaarassa.
Tämä tarina on tosi.
P.S. Yksi ystävistäni tuli tänään käymään ja itki siinä noin kolme tuntia lääkärin töykeyttä ja suoranaista julmuutta (tämä on dg). Keitin siinä teetä ja peittelin sohvalle nukkumaan. Tämä ystäväni on aivan enkeli luonteeltaan eikä tekisi kärpäsellekään pahaa. Neuvoin, että älä luota lääkäriin. Loppupeleissä vain raha ja oma ura kiinnostaa, ei rasittaca sikaavievä potilas. Kaikilla ei kuitenkaan ole tällaisia ystäviä kuten minä, joillakin ei ketään. Kotiin on sitten hyvä kuolla, kun lääkäriin ei enää uskalla tai voi mennä.
Lääkärille ihminen on hajonnut kone, joka pitää saattaa takaisin kuntoon. Siinä ei ole aikaa "sielunhoitoon" eikä se ole olennaistakaan.
Toki Suomen terveydenhuollon kasvoton laitosmaisuus kärjistää asetelmaa lisää. Ranskan perhelääkäri-konsepti on täällä vieras asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme viettäneet kevään aikana pitkiä aikoja kuolemansairaan isoäidin sairaalavuoteen vierellä, aluksi vastaanotoilla.
Kun isoäiti viime viikolla kuoli kokoonnuimme viikonloppuna ja hyvin eri tavalla me olimme kokeneet lääkärien ja hoitajien sanomiset, yksi kauhisteli miten lääkäri voi sanoa ettei elinaikaa ole pitkään, toinen miksi kolme minuuttia vuorokaudessa hereillä olevalle ei annettu lääkkeitä suuhun, kolmas oli varma että hoitajat ja lääkärit valehtelivat kun isoäiti vain nukkui ja hoitohenkilökunta sanoi, ettei ole saanut rauhoittavia.
Eli tekivät he niin tai näin, väärin oli jonkun mielestä.Lääkärit ovat ihmisiä siinä missä muutkin, heillä on samanlaiset motiivit toimia kuin kellä tahansa ihmisellä.
Mmmm, raha, valta, status? Ei noita ihan kaikilla ihmisillä kyllä ole. Lekureilla poikkeuksellisen paljon.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, miksi vastaanottovirkailijat ovat niin ilkeitä. Luulisi, että noin vähän koulutusta vaativaan hommaan olisi tarjolla myös lämpimiä ihmisiä. Lääkärien käytökseltä en vaadi paljon, kunhan osaavat asiansa.
Koska paska valuu yleensä alaspäin eikä ylöspäin.
Vai kuinka moni valittaa päin naamaa sille lääkärille?
Aivan, sitähän minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärille ihminen on hajonnut kone, joka pitää saattaa takaisin kuntoon. Siinä ei ole aikaa "sielunhoitoon" eikä se ole olennaistakaan.
Toki Suomen terveydenhuollon kasvoton laitosmaisuus kärjistää asetelmaa lisää. Ranskan perhelääkäri-konsepti on täällä vieras asia.
Jos lääkärille ihminen on "hajonnut kone", on hän selkeästi väärällä alalla. Automekaanikoksi sopiva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, miksi vastaanottovirkailijat ovat niin ilkeitä. Luulisi, että noin vähän koulutusta vaativaan hommaan olisi tarjolla myös lämpimiä ihmisiä. Lääkärien käytökseltä en vaadi paljon, kunhan osaavat asiansa.
Koska paska valuu yleensä alaspäin eikä ylöspäin.
Vai kuinka moni valittaa päin naamaa sille lääkärille?
Aivan, sitähän minäkin.
Minä valitan kyllä päin naamaa lääkärille, jos hän on töykeä, ammattitaidoton, muuten urpo. Vastaanottovirkailijat ovat kautta linjan ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Koska lääkikseen ei ole psykologisia testejä. Siksi. Monia houkuttelee tosiaan se palkka ja käsittämätön status (yliopistosta valmistuu aivan yhtä fiksuja ellei fiksumpia muille aloille). Ikävä kyllä sain viime vuonna kokea niin ilkeää ja töykeää kohtelua lääkäriltä - vaiva oli todellinen ja siinä päädyttiin viimein leikkaukseen - etten mene enää koskaan lääkäriin ellei ole pakko.
Ehkä te lääkärit, jotka täällä pyöritte, voisitte miettiä, että sillä potilaalla on todellinen huoli terveydestään ja erittäin paha olla, eikä sinun vittuilusi sitä oloa paranna. Lisäksi sinulle maksetaan siitä, ja paljon.
Ystäväpiirissäni on niitä, jotka pelkäävät lääkärille menoa ja ovat saaneet käynnistä ikuisen trauman. Niinpä ei mennä enää, vaikka henki olisi vaarassa.
Tämä tarina on tosi.
P.S. Yksi ystävistäni tuli tänään käymään ja itki siinä noin kolme tuntia lääkärin töykeyttä ja suoranaista julmuutta (tämä on dg). Keitin siinä teetä ja peittelin sohvalle nukkumaan. Tämä ystäväni on aivan enkeli luonteeltaan eikä tekisi kärpäsellekään pahaa. Neuvoin, että älä luota lääkäriin. Loppupeleissä vain raha ja oma ura kiinnostaa, ei rasittaca sikaavievä potilas. Kaikilla ei kuitenkaan ole tällaisia ystäviä kuten minä, joillakin ei ketään. Kotiin on sitten hyvä kuolla, kun lääkäriin ei enää uskalla tai voi mennä.
Joku lääkäri taas alapeukuttaa. Tarina on 100%:sti tosi.
Olin vasta leikkauksessa ja olin 4cpv sairaalassa. Halpaa lystiä n 155 eu. Henkilökunta oli kohteliasta. Kirurgia en nähnyt mutta näin aiemmin ja ei pahaa sanottavaa. Sairaalassa olisi voinut olla muutaman päivän vielä.
Ota luulot pois narsisteilta. Katsele, kun henkilön omakuva särkyy pienistä vastoinkäymisistä.