Ikuisuusaihe: Miksi lääkärit ovat niin ilkeitä?

Mua on aina kohdeltu terveyskeskuksessa hyvin. Terveysvalistusta on tietysti tullut, mutta sehän on osa heidän työtä. 

Samaa mieltä.

Lääkäreiksi opiskelevat ovat yleensä kirjaviisaita ja kirjaviisaat taas usein ovat sosiaalisesti melko kyvyttömiä.

Lääkärit on narsisteja. 

Lääkäreiksi opiskelee moni hyvän palkkauksen ja statuksen vuoksi. Valintakokeissa testataan osaamista tietyissä aineissa, eikä esimerkiksi luonteenpiirteillä ole väliä. Siksi lääkäriksi valikoituu moni analyyttisesti ja pragmaattisesti ajatteleva henkilö, joita ei tunteet niin kiinnosta. Tavallaan myös hyvä, mutta asiakaskohtaamiset jättävät parantamisen varaa.

Aika hyvä lainaus tuolta Hesarin jutusta:

"Olen usein pohtinut terveydenhuollon alalla toimivien käsitystä siitä, että mitä vaan voi sanoa. Olen itse opettaja ja mitäpä jos me alettaisiin sanoa asiakkaillemme tyhmyydestä, motoriikan puutteesta, laiskuudesta ja syyllistettäisiin erilaisia oppijoita. Tulis aika nopeasti fudut. Lääkäreille huono käytös on ihan ok, ja asiakas maksaa."

Muutenkin erittäin silmiä avaava artikkeli, suosittelen ehdottomasti lukemaan.

up

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla yhtään vastaavia kokemuksia terveyskeskuksessa asioinnista?

Itse olen saanut tympeimmän kohtelun varmaankin vastaanottovirkailijalta lääkäriaikaa varatessani, mutta kyllä sitä lääkärille menoakin saa aina jännittää ihan pala kurkussa, että minkälaista kohtelua sieltä nyt on odotettavissa, ja pelätä että pahimmassa tapauksessa saa lähteä vastaanotolta itkien pois, tuntien olonsa täysin mitätöidyksi ja nöyryytetyksi, kun lääkäriltä ei ole saanut mitään muuta kuin vähättelyä osakseen. Vaikka siis ne vaivat joiden takia on vastaanotolle mennyt, olisivat hyvinkin merkittäviä elämänlaadun kannalta.

No, toki on olemassa hyviäkin lääkäreitä jotka osaavat kuunnella potilasta ja ottaa tämän tunteet huomioon, mutta niille usein saakin sitten jonottaa ja pitkään. Ja toisaalta, eipä se tieto hyvien lääkärien olemassaolosta paljon lohduta terveyskeskukseen menijää, kun ei lainkaan tiedä että minkälainen vastaanotto sieltä on tällä kertaa luvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla yhtään vastaavia kokemuksia terveyskeskuksessa asioinnista?

Itse olen saanut tympeimmän kohtelun varmaankin vastaanottovirkailijalta lääkäriaikaa varatessani, mutta kyllä sitä lääkärille menoakin saa aina jännittää ihan pala kurkussa, että minkälaista kohtelua sieltä nyt on odotettavissa, ja pelätä että pahimmassa tapauksessa saa lähteä vastaanotolta itkien pois, tuntien olonsa täysin mitätöidyksi ja nöyryytetyksi, kun lääkäriltä ei ole saanut mitään muuta kuin vähättelyä osakseen. Vaikka siis ne vaivat joiden takia on vastaanotolle mennyt, olisivat hyvinkin merkittäviä elämänlaadun kannalta.

No, toki on olemassa hyviäkin lääkäreitä jotka osaavat kuunnella potilasta ja ottaa tämän tunteet huomioon, mutta niille usein saakin sitten jonottaa ja pitkään. Ja toisaalta, eipä se tieto hyvien lääkärien olemassaolosta paljon lohduta terveyskeskukseen menijää, kun ei lainkaan tiedä että minkälainen vastaanotto sieltä on tällä kertaa luvassa.

Tämä on niin totta.

Menet vaikka polvikivun takia ja selität ja näytät missä kohtaa kipu tuntuu. Lääkäri väittää,, ettei kipu voi tuntua siinä kohti. Kipu tuntuu varmaankin tässä ,millään ei usko  potilaan tuntemuksia. Kunnes usean käynnin jälkeen joku huomaa että potilas tuntee kipua juuri siinä missä tuntee jaa vaivaan saadaan apu.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vähän alkanut epäillä, että tyly kohtelu on tarkkaan harkittu strategia, jolla potilaat saadaan välttelemään terveyskeskuksessa asiointia parhaansa mukaan ja varaamaan aika lääkärille vasta silloin, kun on ihan pakko. Näin saadaan terveyskeskusten hoitojonot pysymään aisoissa ja julkisen terveydenhuollon resurssien tuhlaus kurissa.

Tämä on toiminut ainakin minun kohdallani. En enää mene lääkäriin vaikka kuinka pahoja vaivoja olisi. Ikinä ei mitään apua saa, ainoastaan kurjan ja nöyryytetyn olon.

Olen mm syöpää sairastanut ja monet tylyt kommentit lääkärillä saanut, joskin joskus lääkärit ovat mukaviakin. Mieluummin kuitenkin haluan pätevän ja niinkuin joku sanoi, pragmaattisesti ja analyyttisesti ajattelevan lääkärin kuin mukavan ja kaikki hyvät luonteenpiirteet eivät kuki samassa ihmisessä. En mene lääkäriin saadakseni myötätuntoa, vaan apua.

Minua ihmetyttää, miksi vastaanottovirkailijat ovat niin ilkeitä. Luulisi, että noin vähän koulutusta vaativaan hommaan olisi tarjolla myös lämpimiä ihmisiä. Lääkärien käytökseltä en vaadi paljon, kunhan osaavat asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin kuitenkin haluan pätevän ja niinkuin joku sanoi, pragmaattisesti ja analyyttisesti ajattelevan lääkärin kuin mukavan ja kaikki hyvät luonteenpiirteet eivät kuki samassa ihmisessä.

Tätä suhtautumistapaa en kyllä rehellisesti sanottuna ole koskaan voinut ymmärtää. Ihan kuin hyvät sosiaaliset taidot (kaipa niitä joku mukavuudeksi ja empaattisuudeksikin saattaa kutsua) olisivat automaattisesti pois lääkärin asiaosaamisesta, ja ihan kuin töykeä ja tunnekylmä, tai suorastaan ilkeä ja potilasta tahallaan loukkaava lääkäri olisi automaattisesti substanssiosaamiseltaan pätevämpi, ja parempaan diagnostiikkaan tai laadukkaampaan hoitoon kykenevä kuin se potilaan tunteet huomioon ottava lääkäri. Siis mistä ihmisille syntyy näitä tällaisia kuvitelmia?? Asiahan on todellisuudessa pikemminkin päinvastoin.

Eivätkä lääkäriltä saadun huonon kohtelun seuraukset todellakaan edes rajoitu siihen mielipahaan mitä potilaalle aiheutuu, vaan ne heijastuvat laajemmin ihmisten suhtautumiseen ns. koululääketieteeseen ylipäänsä, ja tätä kautta niillä voi olla jopa kansanterveydellisiä vaikutuksia. Kun tarpeeksi monta kertaa saa huonoa kohtelua terveyskeskuksessa, niin joku saattaa menettää uskonsa koko lääketieteeseen. Sitten juuri ruvetaan mm. vastustamaan rokotuksia, haksahdetaan homeopatiaan ja muihin huuhaa-hoitoihin jne. Ei todellakaan mikään pieni juttu, kun siirrytään ajattelemaan asiaa laajemmin väestötasolla.

Silti lääketieteen piirissä ei oikein tunnuta kunnolla tajuavan laadukkaan potilaskokemuksen merkitystä. Jos tajuttaisiin, niin soveltuvuusarvioinnit olisivat jo tulleet pakollisiksi lääkikseen pyrkijöille.

up

Vasta eläkkeelle jäänyt lääkäriäitini on joskus ihmetellyt minulle samaa. Kaipa lääkärin työ houkuttelee puoleensa myös niitä, joita kiehtoo varma, hyväpalkkainen työ ja status - tai pelkkä diagnostinen ongelmanratkaisu - enemmän kuin ihmisten kokonaisvaltainen kohtaaminen ja auttaminen. Alansa huiput erikoisasiantuntijat tietysti lunastavat paikkansa, vaikka olisivat täysiä psykopaatteja, mutta äidin ja joidenkin hänen empaattisten ja ihmisläheisten "rivilääkärikollegoiden" saama suosio ja kiitos puhuu kyllä omasta puolestaan. He ovat haluttuja sekä potilaiden että työnantajien taholta. Kyllä heitäkin siis löytyy, mutta heidän vastaanotoillaan saattaa olla kohtalainen ryysis.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäreiksi opiskelevat ovat yleensä kirjaviisaita ja kirjaviisaat taas usein ovat sosiaalisesti melko kyvyttömiä.

T.  Pera raksalta

PS. mä vedän kaikkia turpaan ja öyh.

Mä en muista, että mulla olisi kertaakaan sattunut ilkeä lääkäri kohdalle. Joskus tosin vain itse asiaan eikä niinkään mun tunteisiin keskittyviä. Mutta ei koskaan ilkeitä.

Hmmm...

Silloin, kun käyn lääkärissä, haluan mieluiten kylmän, ammatillisen asiallisen analyysin siitä, mikä minussa on vikana ja miten tutkimuksissa tai hoidossa kannattaa edetä.  Siinä se.

Ja ymmärrän hyvin lääkäreitä, jotka hieman nyrpeänä kommentoivat jotain parisataakiloiselle "perusterveelle" sitä, miksi esim. hänen polviaan jomottaa ja mitä tälle asialle kannattaisi tehdä.

Lähtökohtaisesti suhtautuminen on aina "miksi sinä tänne tulet?" (koska vaikutan liian hyvävointiselta), sitten kun löytyy vikaa niin "miksi tätä ei ole hoidettu aikaisemmin!?l (koska aikaisemmin ei otettu vakavasti ka sanotiin, että syö buranaa kotona) tai "tämä kuuluisi kyllä erikoislääkärille!" (kyllä, kyllä, olen aivan samaa mieltä mutta kun tarttis sen lähetteen...).

Jos suoraa selkeää vikaa ei löydy, niin aina jaksetaan vihjaista, että se lorvikatarri on taas ollut oikein pandemian tasolla ja kun kieltäytyy siitä diagnoosista niin viiraiskohan vähän päästä ja oisko se hypokondria parempi diagnoosinimike. Joo kyllä varmaan on luulotaudista kyse kun ihminen käy harvemmin kuin kerran viidessä vuodessa lääkärillä ja silloinkin kun on ehdottoman pakko. Yleensä hypokondriaan liittyy voimakas tarve hakea lääkäristä apua ja ite viivyttelen viimeiseen asti lekuriin menemistä. Tänä vuonna valitettavasti joutunut kuulemaan nuo kaikki esimerkkilauseet. Jatkossa en mene elleivät ambulanssilla vie. Jos siihen kuolee niin se on sitten tarkoitettu niin, jos ei niin ei siihen lääkäriäkään tartte sitten.