Anoppi aloitti kiinteät vauvalleni ilman lupaa :(

Ihme vouhkaamista jostain imeekö vauva tissiä 4kk 17päivää, 5kk 20päivää tai 6kk ja oliko 6kk:n imetys tyylipuhdas suoritus vai pilasiko anoppi nyt ap:n elämän. Naurat itsellesi 10 vuoden ja muutaman mukulan jälkeen. Ei mulla muuta.

Yksi maistelu ei tuhoa mitään täysimetystä ap.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvää päivää. Et oo tosissasi? Sun elämä kaatuu nyt tähän? Eiköhän maailmassa kuule oo pikkasen isompiakin murheita. Nyt järki käteen Hei ja aikuiseksi kasvamisen paikka . Kehtaa olla vihainen , vaikka oot saanut apua lastenhoidossa. Tuskinpa kukaan tuollaista ilkeytyään tekee kuitenkaan tahallaan.

Sää tunnet nyt iteesi varmaan tosi hyväksi ja vahvaksi ihmiseksi kun pääsit lyttäämään ap:ta, eikös? Mukavaa vähän ylenkatsoa ja tuhahdella halveksivasti. Jotkut saa semmoisesta ilmeisesti voimaa tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun neuvolakortissani 60-luvulta luki 2 vk kohdalla: "kehotetaan antamaan raasteita ja mehuja." Aika ok ihminen minustakin tuli. Tuskin vauva pysyvästi potaatista tärviölle menee. 

Ei mene ei. Tuo ei ole se pointti vaan se että anoppi toimii lapsen kanssa kuin se oli hänen omansa eikä pojan ja ap:n. Kävelee yli, päättää vanhempien puolesta, vie äidiltä lapsen kehityksessä etapin jonka äitinolisi tietenkin halunnut itse oman lapsensa kanssa kokea.

Se on peruna eikä mitään etappi! Joku roti.

Voi taivas. Onko sulla lapsia? Muistatko esikoisesi kehitysvaiheet? Mulle ainakin oli tosi kiva ja tärkeä vaihe kun esikoisten kanssa maisteltiin ensimmäisen kerran kiinteitä. Muista myös sen kun lapsille laitettin ensimmäistä kertaa kengät jalkaan ja kokelivat tepsutella niillä. Jne jne. Miten voi olla niin älyttömän vaikea asettua toisen asemaan ja ymmärtää että omien lasten etapit (kyllä, etapit!) on tärkeitä joillekin? Ivaaminen ja vähättely näyttää olevan helpompaa kuin empatia, ikävä kyllä. :/

Kyllä on lapsia kaksikin kappaletta. Ollaan yhdessä opeteltu syömään, toiselle antoi kiinteä isä ensimmäisen kerran. Toiselle minä. Se yksi peruna ei muuta mitään eikä merkitse mitään vaan se matka, mitä yhdessä kuljetaan. Olen ihan riittämiin saanut tätä kiinteidenkin opetusta tehdä ja se on se oikea etappi eikä mikään "ensimmäinen peruna" nälkäiselle lapselle. Että en todellakaan voi ymmärtää tuollaista sairasta suorittamista, mitä tällä ap:lla on. Mielestäni se on nimenomaan itsekkyyden huipentuma, kun halutaan kontrolloida, kaikkea ja päättää kaikki itse ilman pienintäkään syytä. Ei se ole lapsen etu vaan äidin. Lapsen etu on saada ruokaa ja opetella syömään rauhassa ja ajan kanssa perheen ja läheisten ympäröimänä.

6 kk täysimetystä suositellaan siksi että suuressa osassa maailmaa ei ole puhdasta vettä ja WHO haluaa antaa samat suositukset globaalisti. Länsimaissa suositeltaisiin mieluusti että kiinteän maistelu aloitettaisiin 4 kk iässä. Mutta siitähän tässä tuskin on kysymys. Anoppi on omin päin tehnyt jotain lapsen kanssa jossa sinä et ollut mukana. Voin ymmärtää että se loukkaa. Hän varmaan tahollaan taivastelee että milloin lapsiparka oikein alkaa saada oikeaa ruokaa. Mutta vanhemmat ne saavat noista asioista päättää, eivät isovanhemmat. Joten ihan oikeassa olet, se oli törkeää.

Toisaalta, jäitä hattuun. Lapsesi on tietysti "täysimetetty" (koska se on sinulle tärkeää) myös parista perunalusikallisesta huolimatta. Ja jopa korvikelirauksesta huolimatta. Sillä ei ollut lapselle mitään käytännön merkitystä. Ota takaisin mielenrauhasi, ja sano anopille päättäväisesti että haluat olla päättävänä osapuolena vastaisuudessa kun tehdään muutoksia lapsen hoidossa (kuten kiinteät ruuat.) Anoppi ei ollut aikuinen, ole sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun neuvolakortissani 60-luvulta luki 2 vk kohdalla: "kehotetaan antamaan raasteita ja mehuja." Aika ok ihminen minustakin tuli. Tuskin vauva pysyvästi potaatista tärviölle menee. 

Ei mene ei. Tuo ei ole se pointti vaan se että anoppi toimii lapsen kanssa kuin se oli hänen omansa eikä pojan ja ap:n. Kävelee yli, päättää vanhempien puolesta, vie äidiltä lapsen kehityksessä etapin jonka äitinolisi tietenkin halunnut itse oman lapsensa kanssa kokea.

Se on peruna eikä mitään etappi! Joku roti.

Voi taivas. Onko sulla lapsia? Muistatko esikoisesi kehitysvaiheet? Mulle ainakin oli tosi kiva ja tärkeä vaihe kun esikoisten kanssa maisteltiin ensimmäisen kerran kiinteitä. Muista myös sen kun lapsille laitettin ensimmäistä kertaa kengät jalkaan ja kokelivat tepsutella niillä. Jne jne. Miten voi olla niin älyttömän vaikea asettua toisen asemaan ja ymmärtää että omien lasten etapit (kyllä, etapit!) on tärkeitä joillekin? Ivaaminen ja vähättely näyttää olevan helpompaa kuin empatia, ikävä kyllä. :/

Kyllä on lapsia kaksikin kappaletta. Ollaan yhdessä opeteltu syömään, toiselle antoi kiinteä isä ensimmäisen kerran. Toiselle minä. Se yksi peruna ei muuta mitään eikä merkitse mitään vaan se matka, mitä yhdessä kuljetaan. Olen ihan riittämiin saanut tätä kiinteidenkin opetusta tehdä ja se on se oikea etappi eikä mikään "ensimmäinen peruna" nälkäiselle lapselle. Että en todellakaan voi ymmärtää tuollaista sairasta suorittamista, mitä tällä ap:lla on. Mielestäni se on nimenomaan itsekkyyden huipentuma, kun halutaan kontrolloida, kaikkea ja päättää kaikki itse ilman pienintäkään syytä. Ei se ole lapsen etu vaan äidin. Lapsen etu on saada ruokaa ja opetella syömään rauhassa ja ajan kanssa perheen ja läheisten ympäröimänä.

Teillä sitten on toimittu kuten oikein on; lapsen omat vanhemmat ovat antaneet ne ekat kiinteät. :) Toi viimeinen virke kiteyttää hyvin kaiken ja sen mitä ap olisi toivonut; ruuan saannin ja yhdessä syömään opettelun perheen kanssa. Muiden läheisten kanssa toki myös, mutta tietenkin perhe ensin kuten jokainen ymmärtää. Kyllä se mummokin olisi varmasti myöhemmin saanut lapselle kiinteitä antaa ja ihan luvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Huh kun suututti ap:n puolesta! 6 viikon ikäisen vauvan äitinä ymmärrän kyllä täysin. Minullakin on tavoitteena 6kk täysimetys, ja voin vaan kuvitella, miltä tuntuu, jos on 5 kuukautta siinä jo hyvin onnistunut ja anoppi (tai kuka tahansa) tulee ja pilaa kaiken.

Minun anoppini juuri tuumaili, että kohtahan tälle aletaan antaa muutakin kuin rintamaitoa. Onneksi hänelle jo muutkin tekivät selväksi, että ei todellakaan vielä pitkään aikaan! Muutenkin kiristää hermoja, kun lähes väkisin tyrkytetään ties mitä vauvatavaraa, mikä kaikki "on niin hyvää, ettei teidän tarvitse mitään ostaa", ja todellisuudessa on jotain kamalassa kunnossa ja hajusta päätellen homeessa olevaa krääsää, mitä en todellakaan haluaisi tilaa viemään. Yritä tässä sitten säilyttää hyvät välit! Onneksi siis tämä aloitus, muistanpa ainakin olla antamatta vauvaani hoitoon varmaan ikinä.

Miten niin "anoppi pilaa kaiken"? Eihän tuossa ole lasta tai imetystä pilattu, ainoastaan se oma illuusio täydellisyydestä rikottu. Nämä asiat pitäisi nimenomaan lasten synnyttyä kyetä pistämään tärkeysjärjestykseen, jossa sen vauvan hyvinvointi kulkee edellä ja ne omat pakkomielteet ja fiksaatiot täydellisestä äitiydestä tulevat vasta jossain kaukana takana.

Ja ei, en hyväksy anopin tekoa. Mutta vielä hälyttävämpää on minusta se, että pienestä ihmisestä vastuussa olevalla henkilöllä on prioriteetit noin hukassa, että yhden perunalusikallisen takia kaikki on pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun neuvolakortissani 60-luvulta luki 2 vk kohdalla: "kehotetaan antamaan raasteita ja mehuja." Aika ok ihminen minustakin tuli. Tuskin vauva pysyvästi potaatista tärviölle menee. 

Ei mene ei. Tuo ei ole se pointti vaan se että anoppi toimii lapsen kanssa kuin se oli hänen omansa eikä pojan ja ap:n. Kävelee yli, päättää vanhempien puolesta, vie äidiltä lapsen kehityksessä etapin jonka äitinolisi tietenkin halunnut itse oman lapsensa kanssa kokea.

Se on peruna eikä mitään etappi! Joku roti.

Voi taivas. Onko sulla lapsia? Muistatko esikoisesi kehitysvaiheet? Mulle ainakin oli tosi kiva ja tärkeä vaihe kun esikoisten kanssa maisteltiin ensimmäisen kerran kiinteitä. Muista myös sen kun lapsille laitettin ensimmäistä kertaa kengät jalkaan ja kokelivat tepsutella niillä. Jne jne. Miten voi olla niin älyttömän vaikea asettua toisen asemaan ja ymmärtää että omien lasten etapit (kyllä, etapit!) on tärkeitä joillekin? Ivaaminen ja vähättely näyttää olevan helpompaa kuin empatia, ikävä kyllä. :/

Kyllä on lapsia kaksikin kappaletta. Ollaan yhdessä opeteltu syömään, toiselle antoi kiinteä isä ensimmäisen kerran. Toiselle minä. Se yksi peruna ei muuta mitään eikä merkitse mitään vaan se matka, mitä yhdessä kuljetaan. Olen ihan riittämiin saanut tätä kiinteidenkin opetusta tehdä ja se on se oikea etappi eikä mikään "ensimmäinen peruna" nälkäiselle lapselle. Että en todellakaan voi ymmärtää tuollaista sairasta suorittamista, mitä tällä ap:lla on. Mielestäni se on nimenomaan itsekkyyden huipentuma, kun halutaan kontrolloida, kaikkea ja päättää kaikki itse ilman pienintäkään syytä. Ei se ole lapsen etu vaan äidin. Lapsen etu on saada ruokaa ja opetella syömään rauhassa ja ajan kanssa perheen ja läheisten ympäröimänä.

Teillä sitten on toimittu kuten oikein on; lapsen omat vanhemmat ovat antaneet ne ekat kiinteät. :) Toi viimeinen virke kiteyttää hyvin kaiken ja sen mitä ap olisi toivonut; ruuan saannin ja yhdessä syömään opettelun perheen kanssa. Muiden läheisten kanssa toki myös, mutta tietenkin perhe ensin kuten jokainen ymmärtää. Kyllä se mummokin olisi varmasti myöhemmin saanut lapselle kiinteitä antaa ja ihan luvan kanssa.

Äläpä kuule väännä minun sanomisia oman mielesi mukaisiksi. Mikään ei olisi muuttunut tai ollut millään muotoa eri tavalla jos miehen äiti olisi näin tehnyt (omaani ei enää ole). Eiköhän se ole tärkeintä antaa lapselle ruokaa, kun se sitä tarvitsee eikä ajatella vain äidin haluja? Ap:lla tässä tuntuu olevan pakkomielle nimenomaan tuohon täyimetykseen, koska se kuullostaa hienolta ja lisäksi olla itse paikalla ihan joka asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh kun suututti ap:n puolesta! 6 viikon ikäisen vauvan äitinä ymmärrän kyllä täysin. Minullakin on tavoitteena 6kk täysimetys, ja voin vaan kuvitella, miltä tuntuu, jos on 5 kuukautta siinä jo hyvin onnistunut ja anoppi (tai kuka tahansa) tulee ja pilaa kaiken.

Minun anoppini juuri tuumaili, että kohtahan tälle aletaan antaa muutakin kuin rintamaitoa. Onneksi hänelle jo muutkin tekivät selväksi, että ei todellakaan vielä pitkään aikaan! Muutenkin kiristää hermoja, kun lähes väkisin tyrkytetään ties mitä vauvatavaraa, mikä kaikki "on niin hyvää, ettei teidän tarvitse mitään ostaa", ja todellisuudessa on jotain kamalassa kunnossa ja hajusta päätellen homeessa olevaa krääsää, mitä en todellakaan haluaisi tilaa viemään. Yritä tässä sitten säilyttää hyvät välit! Onneksi siis tämä aloitus, muistanpa ainakin olla antamatta vauvaani hoitoon varmaan ikinä.

Miten niin "anoppi pilaa kaiken"? Eihän tuossa ole lasta tai imetystä pilattu, ainoastaan se oma illuusio täydellisyydestä rikottu. Nämä asiat pitäisi nimenomaan lasten synnyttyä kyetä pistämään tärkeysjärjestykseen, jossa sen vauvan hyvinvointi kulkee edellä ja ne omat pakkomielteet ja fiksaatiot täydellisestä äitiydestä tulevat vasta jossain kaukana takana.

Ja ei, en hyväksy anopin tekoa. Mutta vielä hälyttävämpää on minusta se, että pienestä ihmisestä vastuussa olevalla henkilöllä on prioriteetit noin hukassa, että yhden perunalusikallisen takia kaikki on pilalla.

Tämä oli hyvin sanottu! Mitään muuta ei ole tapahtunut kuin rikottu illuusio "täydellisyydestä" - jonka eteen jotkut äidit pitävät lastaan jopa nälässä, kun eivät halua antaa kiinteitä.

ei alle puolivuotiaan lapsen äidin kuulu lähteä mihkään hummailemaan kolmeksi tunniksi ja olettaa, että anoppi hoitaa vauvaa sillä aikaa ohjeiden mukaan. Joko anoppi hoitaa niin kuin parhaaksi näkee ja hyväksyt sen - tai jos et hyväksy, et pyydä hoitoapuakaan. Helppoa ja selkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh kun suututti ap:n puolesta! 6 viikon ikäisen vauvan äitinä ymmärrän kyllä täysin. Minullakin on tavoitteena 6kk täysimetys, ja voin vaan kuvitella, miltä tuntuu, jos on 5 kuukautta siinä jo hyvin onnistunut ja anoppi (tai kuka tahansa) tulee ja pilaa kaiken.

Minun anoppini juuri tuumaili, että kohtahan tälle aletaan antaa muutakin kuin rintamaitoa. Onneksi hänelle jo muutkin tekivät selväksi, että ei todellakaan vielä pitkään aikaan! Muutenkin kiristää hermoja, kun lähes väkisin tyrkytetään ties mitä vauvatavaraa, mikä kaikki "on niin hyvää, ettei teidän tarvitse mitään ostaa", ja todellisuudessa on jotain kamalassa kunnossa ja hajusta päätellen homeessa olevaa krääsää, mitä en todellakaan haluaisi tilaa viemään. Yritä tässä sitten säilyttää hyvät välit! Onneksi siis tämä aloitus, muistanpa ainakin olla antamatta vauvaani hoitoon varmaan ikinä.

Miten niin "anoppi pilaa kaiken"? Eihän tuossa ole lasta tai imetystä pilattu, ainoastaan se oma illuusio täydellisyydestä rikottu. Nämä asiat pitäisi nimenomaan lasten synnyttyä kyetä pistämään tärkeysjärjestykseen, jossa sen vauvan hyvinvointi kulkee edellä ja ne omat pakkomielteet ja fiksaatiot täydellisestä äitiydestä tulevat vasta jossain kaukana takana.

Ja ei, en hyväksy anopin tekoa. Mutta vielä hälyttävämpää on minusta se, että pienestä ihmisestä vastuussa olevalla henkilöllä on prioriteetit noin hukassa, että yhden perunalusikallisen takia kaikki on pilalla.

Tämä oli hyvin sanottu! Mitään muuta ei ole tapahtunut kuin rikottu illuusio "täydellisyydestä" - jonka eteen jotkut äidit pitävät lastaan jopa nälässä, kun eivät halua antaa kiinteitä.

Jos olis tehny tuon meidän kuopukselle niin olisi saattanut seurata sairaalareissu. Onneksi kokeiltiin itse se eka kiinteä perunalla ja ihan hippusena. Siitäkin tuli raju allergiareaktio. Onneksi oli kotona ja lääkkeet lähellä jne. Jos olisi annettu reippaasti perunaa ekalla kerralla niin ...

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakkosuorittaminen on joku täysimetys? Ja pahimmillaan lapsi on sitten nälissään, että äiti saa taas yhden suoritusmerkin äitiydestä, joka ei tuo iloa yhtään kenellekään toiselle sen äidin lisäksi. Et tule ikinä saamaan tuollaisesta pakkomielteestä keneltäkään kiitosta, et tee mitään hienoa, et mitään "parempaa". Kukaan ei tule sanomaan, kuinka hieno äiti olet. Tuhoat vielä suhteesi anoppiinkin tuolla pakkomielteilyllä - ehkä anoppi halusi antaa perunaa, koska lapsi on vaan niin nälissään. Meillä ei ainakaan kumpikaan lapsi pärjännyt pelkällä maidolla tuossa iässä vaan itkivät nälkää koko ajan. Lähipiirissä on taas yksi erittäin aliravittu lapsi, joka itkee nälkäänsä koki ajan, mutta kun on "pakko täysimettää" että saa sulan hattuun, joka ei ketään kiinnosta....

Toivon todella että katsot nyt kunnolla peiliin ja alat miettimään myös muita kuin itseäsi tässä

Jos se lapsi on normaalisti pärjännyt hyvin silmä maidolla niin ei se yhtäkkiä se lapsi ole niin nälkäinen että pitää perunaa syöttää. Tämä anoppi selkeästi vaan halusi talloa ap:n varpaille. Näitä anoppeja ja äitejä löytyy joka veneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun neuvolakortissani 60-luvulta luki 2 vk kohdalla: "kehotetaan antamaan raasteita ja mehuja." Aika ok ihminen minustakin tuli. Tuskin vauva pysyvästi potaatista tärviölle menee. 

Ei mene ei. Tuo ei ole se pointti vaan se että anoppi toimii lapsen kanssa kuin se oli hänen omansa eikä pojan ja ap:n. Kävelee yli, päättää vanhempien puolesta, vie äidiltä lapsen kehityksessä etapin jonka äitinolisi tietenkin halunnut itse oman lapsensa kanssa kokea.

Se on peruna eikä mitään etappi! Joku roti.

Voi taivas. Onko sulla lapsia? Muistatko esikoisesi kehitysvaiheet? Mulle ainakin oli tosi kiva ja tärkeä vaihe kun esikoisten kanssa maisteltiin ensimmäisen kerran kiinteitä. Muista myös sen kun lapsille laitettin ensimmäistä kertaa kengät jalkaan ja kokelivat tepsutella niillä. Jne jne. Miten voi olla niin älyttömän vaikea asettua toisen asemaan ja ymmärtää että omien lasten etapit (kyllä, etapit!) on tärkeitä joillekin? Ivaaminen ja vähättely näyttää olevan helpompaa kuin empatia, ikävä kyllä. :/

Kyllä on lapsia kaksikin kappaletta. Ollaan yhdessä opeteltu syömään, toiselle antoi kiinteä isä ensimmäisen kerran. Toiselle minä. Se yksi peruna ei muuta mitään eikä merkitse mitään vaan se matka, mitä yhdessä kuljetaan. Olen ihan riittämiin saanut tätä kiinteidenkin opetusta tehdä ja se on se oikea etappi eikä mikään "ensimmäinen peruna" nälkäiselle lapselle. Että en todellakaan voi ymmärtää tuollaista sairasta suorittamista, mitä tällä ap:lla on. Mielestäni se on nimenomaan itsekkyyden huipentuma, kun halutaan kontrolloida, kaikkea ja päättää kaikki itse ilman pienintäkään syytä. Ei se ole lapsen etu vaan äidin. Lapsen etu on saada ruokaa ja opetella syömään rauhassa ja ajan kanssa perheen ja läheisten ympäröimänä.

Aivan. Lapsen etu on saada ruokaa ja opetella syömään rauhassa ja ajan kanssa. Ei niin että mummi kiirehtii kauppaan, keittää hädissään perunaa ja nopeasti tunkee lapsen suuhun ihan vaan että pääsee kävelemään poikansa ja miniän lapsenkasvatuksen yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ymmärrän, miksi päiväkodin täti mietti, että uskaltaako kertoa vai ei. Meidän tyttö on ensimmäiset askeleet ilman tukea päiväkodissa. Siitä ei ole kuvia, enkä minä, eikä mieheni niitä nähnyt. Täti oli miettinyt, että jättää kertomatta, kun aiemmin vastaavasta on pahoitettu mieli. Onneksi oli sen verran jo oppinut tuntemaan mua ja miestä, että tiesi että iloitaan aidosti tytön oppimasta, vaikka ei itse niitä askelia nähtykään. Nähtiin niitä sitten seuraavana aamuna :)

Musta toi oli hoitajalta ihan turhaa ilkeilyä. Te olisitte voinut itse nähdä ne 'ensi askeleet' samana iltana tai seuraavina päivinä.

Tiedän että osa hoitajista tekee tota tahalleen, kun vihaa pienten lasten työssäkäyviä vanhempia. Eka sanakin on heillä aina päiväkodin hoitajan nimi.

Päiväkodissa työskennelleenä voin allekirjoittaa. Kuunnellut vierestä kun taukotilassa naureskellaan pirullisesti sitä vanhempien ilmettä kun lapsen ensiaskeleet otettiin hoidossa.

Näissä tilanteissa neuvoisin lasten vanhempia sanomaan että käveli se jo eilen.

 Minäkin mummona  leikkasin vuoden  vanhalle tyttären tytölle  otsatukan. on katsottu valokuvaa ja muistutettu mummon leikkaamat    hiukset.

Sitten kun haette lastanne kaupungilta/kyliltä  neljan aikaan aamuyöstä vaikka kotiintuloaika oli klo 23 ja sitten kun pelkäätte että hän jää kännissä hankeen nukkumaan tai kun reksi soittaa viidennentoistakerran jotain koulujutusta te ette tosiaankaan muista kuka sille kersalle laittoi lusikan suuhun ekaa kertaa.

En millään jaksa enkä ehdi lukea nyt kaikkia kommentteja, mutta vaikka minusta täysimetys ei nyt pilalla olekaan, niin anoppi on sooloilullaan aiheuttanut ison särön luottamukseen. Omalla anoppikokemuksellani sanon, että tämä on vain alkua. Mun anoppi mm. yritti antaa 4kk ikäiselle suklaata ja aurajuustoa!!! koska lapsen pitää tottua eri makuihin ja hän halusi nähdä vauvan ilmeen. Onneksi ehdin väliin. En tiedä, mitä kaikkea hän on myöhemmin salaa syöttänyt, mutta paljastui ettei noudattanut toisen lapsen maidotonta ja munatonta ruokavaliota - lapsi oli aina oireinen, kun oli ollut siellä hoidossa, joten se loppui sitten. Sai lapset hoitoon vasta isompina, kun allergiat helpotti. Toisen lapsenlapsen (serkku) vakavaa sairautta ei ota huomioon, vaan hoitaa sinne päin "kun ei halua kiusata toista". No, voitte kuvitella miten paljon tämä lapsi on siellä hoidossa...mikään puhe ei tehoa, vaikka huonolla hoidolla ja huolimattomilla ruokavalinnoilla voi olla hengenvaaralliset seuraukset. Heittäytyy vain marttyyriksi ja ihmettelee, miksi lapsi ei tule hoitoon, hän kun tykkäisi niin hoitaa.

Itse en enää jaksa niuhottaa, kun lapset ovat jo yläkouluikäisiä, terveitä lapsia nykyään. Mutta silti sieppaa edelleen mm se, että juuri ennen ruokaa antaa lapsille berliininmunkit tms. Että kyllä tuollaisia kaikista ohjeista piittaamattomia mummoja valitettavasti on!

4 pojan äiti kirjoitti:

Sitten kun haette lastanne kaupungilta/kyliltä  neljan aikaan aamuyöstä vaikka kotiintuloaika oli klo 23 ja sitten kun pelkäätte että hän jää kännissä hankeen nukkumaan tai kun reksi soittaa viidennentoistakerran jotain koulujutusta te ette tosiaankaan muista kuka sille kersalle laittoi lusikan suuhun ekaa kertaa.

En oikein ymmärrä miksi luulet että meidän teini olisi humalassa. Olisi ehkä kannattanut olla se joka sen ensilusikan antoi eikä sysätä pientä hoitoon noilla seurauksilla.

On kyllä älytön mamma tuo aapee.

Vierailija kirjoitti:

 Minäkin mummona  leikkasin vuoden  vanhalle tyttären tytölle  otsatukan. on katsottu valokuvaa ja muistutettu mummon leikkaamat    hiukset.

Niin onneksi on tuollaisia mummoja kuin sinä niin, että olen aikaisemminkin lukenut täältä tuollaisen kommentin ja painottanut molemmille isovanhemmille, ettei lapsen tukkaa leikata ilman lupaa. En aiemmin edes ollut ymmärtänyt, että niin ajattelemattomia ihmisiä voisi olla olemassa.