Anoppi aloitti kiinteät vauvalleni ilman lupaa :(

Ei se imetys pilalle mene, jos maistaa teelusikallisen perunaa. Tuskinpa edes tykkäsi. Monesti se eka ruuan maistelu ei ole edes niin mielenkiintoista, että kuvaa viitsisi ottaa/saisi oikeaan aikaan otettua.

Vierailija kirjoitti:

Osittain tajuan ap:n närkästyksen. Jos näinkin helposti hahmotettavasta asiasta (vauva imee vain tuttipullosta äidinmaitoa) on anopin yllättävän päähänpiston takia luovuttu, yhteisten pelisääntöjen sopimisesta tulee tosi vaikeaa. Siinä tapauksessa täytyy toivoa, että anoppi on sentään jokseenkin tolkun ihminen ja hänen lastenhoitotaitonsa ovat nykyvaatimusten tasolla. Hän varmaan jatkaa omalla linjallaan miniän mielipiteistä välittämättä tulevaisuudessakin.

Hyvänä puolena on, että lusikallinen perunaa ei ole kovin vaarallista eikä pilaa täysimetystä. Mitä tulee valokuviin, eipä niitä kaikkia ensihetkiä saa muutenkaan aina ikuistettua.

Ja juuri siitä syystä ettei kaikkia saada ikuistettua pitäisi antaa ikuistaa ne hetket kirjan on helppo ikuistaa omilla valinnoilla

Minä ymmärrän oikein hyvin, miksi ap pahoitti mielensä. Niin olisin itsekin pahoittanut. 

Tuli mieleen mun sisko ja kiinteiden aloitus. Hän on sellainen että kaikki luetaan oppaista, eikä maalaisjärkeä ole tippaakaan. Hänelle oli tärkeää 6kk täysimetys, mutta kiinteiden aloittaminen oli ihan kamalan vaikeaa. Lapsi kyllä söi, mutta kun se kiinteiden aloittaminen piti saada viikonlopulle että mies pääsee ottamaan kuvia. (Ei pysty itse syöttämään ja ottamaan kuvia... ) ja kun se 6kk täyttyminen ei osunutkaan viikonlopulle! Piti ehdottomasti saada 6kk täyteen, koska muute olisi ollut epäonnistuminen. Mut koska neuvolassa sanottiin, että viimeistään 6kk pitää kiinteät aloittaa, ei voinut odottaa seuraavaan viikonloppuun, jolloin vauva olis ollut 6kk 3vrk muistaakseni...

Ratkaisuna oli se, että mies otti palkattoman vapaan keskelle viikkoa. Koska kiinteät pitää aloittaa lounaalla, joten työpäivän jälkeen ei käynyt... 

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän oikein hyvin, miksi ap pahoitti mielensä. Niin olisin itsekin pahoittanut. 

Tuli mieleen mun sisko ja kiinteiden aloitus. Hän on sellainen että kaikki luetaan oppaista, eikä maalaisjärkeä ole tippaakaan. Hänelle oli tärkeää 6kk täysimetys, mutta kiinteiden aloittaminen oli ihan kamalan vaikeaa. Lapsi kyllä söi, mutta kun se kiinteiden aloittaminen piti saada viikonlopulle että mies pääsee ottamaan kuvia. (Ei pysty itse syöttämään ja ottamaan kuvia... ) ja kun se 6kk täyttyminen ei osunutkaan viikonlopulle! Piti ehdottomasti saada 6kk täyteen, koska muute olisi ollut epäonnistuminen. Mut koska neuvolassa sanottiin, että viimeistään 6kk pitää kiinteät aloittaa, ei voinut odottaa seuraavaan viikonloppuun, jolloin vauva olis ollut 6kk 3vrk muistaakseni...

Ratkaisuna oli se, että mies otti palkattoman vapaan keskelle viikkoa. Koska kiinteät pitää aloittaa lounaalla, joten työpäivän jälkeen ei käynyt... 

Tästä tuli kyllä päivän naurut. Toisaalta myös aika kuvaavaa, että joillain äitiys todella on tälläistä suorittamista eikä mitään järjenkäyttöä.

No kyllä mäkin olisin ollut tollasesta tosi vihainen. Mutta mun mielestä voit hyvillä mielin jatkaa täysimetystä niin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Anoppihan se mokasi, et sinä. Voit edelleen sanoa, että vauva täysimetyksellä 6kk asti, jos itse vasta silloin alat antaa kiinteitä. Tsemppiä anopin kanssa!

Jaksamista! Olisin itsekin raivostunut tuollaisesta anopin käytöksestä. Toivottavasti miehesi tukee sinua.

Sitä saa mistä maksaa.

Olipa törkeä anoppi! Olisin todellakin vetänyt herneet nenään ja saanut huutokilarit anopille. On tärkeää tehdä erittäin selväksi, ettei vanhempien päätäntävallan ylittäminen tuolla tavoin ole missään määrin ok. En olisi suuttunut valokuvan tai täysimetyksen takia, vaan sen takia, että anoppi ei meillä todellakaan päätä, mitä lapsemme syövät. Jos me päätämme, että lapsi syö vain rintamaitoa, silloin anoppi sen hyväksyy, jos hän haluaa olla perheeni tai lastemme kanssa tekemisissä. Ongelmana ei ole seuraukset vaan periaate. Meidän lapsi, meidän säännöt, ja anoppi on vierailija, joka SAA joskus kunnian hoitaa vauvaa. Piste!

Älä ap ajattele niin, että täysimetys olisi mennyt "pilalle". Jatkatte edelleen täysimetystä niin pitkälle kuin teidän vanhempien mielestä on hyvä jatkaa, ja sitten aloitatte niillä tuotteilla kiinteät joilla haluatte aloittaa.

Anopille teidän pitää sanoa tiukasti, että jos hoito ei onnistu sovitulla tavalla, niin sitten saa hoitaa vasta kun on sen ikäinen ettei hoidollisista erimielisyykstä ole haittaa. Mikä tarkoittaa yleensä aikaa jolloin lapsi käy potalla, syö itse ja puhuu.

Ei ole todellakaan ok toimia noin toisen lapsen kanssa, kun lapsi on noin pieni. Mummolassa on mummolan tavat, mutta se pätee kyllä vasta leikki-ikäisiin lapsiin. En ikinä voisi kuvitella toimivan vanhempien ohjeiden vastaisesti, kun kyseessä on vauva tai taapero.

Anoppisi yritti varmaan näyttää "miniälle paikan". Näytä sinä, että pilkka osuu omaan nilkkaan. Sinä olet äiti ja hän on mummo. Näissä on iso ero, mm. se että ensimmäinen päättää asioista mihin jälkimmäisellä ei ole osaa eikä arpaa. Sen sijaan että kiukuttelet, niin näytä aikuisena ihmisenä, että missä teidän perheen rajat kulkevat, mitä ei ole suotavaa yrittää.

Meilläkin olisi ollut tuollaista, jos en olisi heti laitokselta tultaessa tehnyt selväksi kuka on lapsen äiti. Anoppi kun olisi halunnut passittaa minut kauppareissulle ja hoitaa vastasyntynyttä, kuskata kuukauden ikäistä ystävien luo näytille, huolehtia ensimmäisistä valokuvauksista, vihjailla/manipuloida minulle ajatusta siitä, kuinka pitkään imetän (koska hänelle imetyksen loppu=mahdollisuus saada vauva yökylään, iästä viis). Harmillinen puoli tässä oli, että emme voineet käyttää anopin avunantoa lapsen suhteen, kaikessa nimittäin oli taka-ajatuksia syrjäyttää minut äidin roolista. Mutta onneksi me saamme apua muualtakin. Varmasti näitä tapahtuu äiti-tytär-suhteissa, mutta erityisen tulenarkoja ne ovat anoppi-miniä suhteissa, jossa ei olla sukua ja miniällä on vaikea puhua suoraan ja selvästi miten toivoo toimittavan. Tee sinä tähän tapaan muutos, suorista selkäsi, ja ilmoita miten tulevaisuudessa toimitaan vauvan hoidon suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi, meidän säännöt, ja anoppi on vierailija, joka SAA joskus kunnian hoitaa vauvaa.

Että ihan kunnian :D

 Muista mainita tuo seuraavan kerran, kun tarvitset ilmaista lastenhoitajaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ymmärrän, miksi päiväkodin täti mietti, että uskaltaako kertoa vai ei. Meidän tyttö on ensimmäiset askeleet ilman tukea päiväkodissa. Siitä ei ole kuvia, enkä minä, eikä mieheni niitä nähnyt. Täti oli miettinyt, että jättää kertomatta, kun aiemmin vastaavasta on pahoitettu mieli. Onneksi oli sen verran jo oppinut tuntemaan mua ja miestä, että tiesi että iloitaan aidosti tytön oppimasta, vaikka ei itse niitä askelia nähtykään. Nähtiin niitä sitten seuraavana aamuna :)

Minä en sano, enkä sano siitäkään jos arvelen että lapsii sanoo ensimmäiset sanansa päiväkodissa. Mitä tuota turhaan vanhempien mieltä pahoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi, meidän säännöt, ja anoppi on vierailija, joka SAA joskus kunnian hoitaa vauvaa.

Että ihan kunnian :D

 Muista mainita tuo seuraavan kerran, kun tarvitset ilmaista lastenhoitajaa.

Ohis

Minä ainakin koin kunnia-asiana, että minuun luotettiin niin, että sain hoitaa ystäväni vauvaa.

On myös kunnia saada hoitaa sukulaislapsia, etenkin kun tietää miten tarkkoja heidän vanhemmat ovat juuri esim syömisten kanssa, mutta minuun he luottavat. Haluan olla sen luottamuksen arvoinen, jotta jatkossakin saan kunnian hoitaa heidän elämänsä tärkeimpiä ja arvokkaimpia aarteita, jotka minullekin ovat tärkeitä.

äippä minäkin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei alle puolivuotiaan lapsen äidin kuulu lähteä mihkään hummailemaan kolmeksi tunniksi ja olettaa, että anoppi hoitaa vauvaa sillä aikaa ohjeiden mukaan. Joko anoppi hoitaa niin kuin parhaaksi näkee ja hyväksyt sen - tai jos et hyväksy, et pyydä hoitoapuakaan. Helppoa ja selkeää.

Tässähän tämä kiteytyi. Valtaosa täällä unohtaa että kaikkien teidän mummot ovat teidän tai miehenne äitejä ja paaaaaljon kokeenempia äitejä kuin te vielä tänä päivänä taaperoidenne kanssa. Kannattaisi kunnioittaa sitä kokemusta ja yrittää ottaa siitä oppia itsellekkin. Miksi ihmeessä keskitytte lillukan varsiin lapsen kasvatuksessa ja unohdatte usein ne suurimmat ja merkittävimmät asiat. Ja muistakaa että tekin olette joskus mummoja.. 

Kyllä se menee kuule niin päin, että enemmän elämänkokemusta omaavien mummojen pitäisi muistaa että hekin ovat joskus olleet äitejä. Kahdesta syystä: voi tuntea empatiaa tuoretta äitiä kohtaan, kun hän haluaa itse päättää asioista. Ja sitten voi muistaa, että oma aika meni jo vanhemmuuden suhteen. Mummona ei ole samoja oikeuksia kuin äitinä, mutta eipä onneksi ole velvollisuuksiakaan.

Se joka kantaa vastuun lapsesta, päättää myös hänen hoidon pienimmistäkin asioista tuossa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh kun suututti ap:n puolesta! 6 viikon ikäisen vauvan äitinä ymmärrän kyllä täysin. Minullakin on tavoitteena 6kk täysimetys, ja voin vaan kuvitella, miltä tuntuu, jos on 5 kuukautta siinä jo hyvin onnistunut ja anoppi (tai kuka tahansa) tulee ja pilaa kaiken.

Minun anoppini juuri tuumaili, että kohtahan tälle aletaan antaa muutakin kuin rintamaitoa. Onneksi hänelle jo muutkin tekivät selväksi, että ei todellakaan vielä pitkään aikaan! Muutenkin kiristää hermoja, kun lähes väkisin tyrkytetään ties mitä vauvatavaraa, mikä kaikki "on niin hyvää, ettei teidän tarvitse mitään ostaa", ja todellisuudessa on jotain kamalassa kunnossa ja hajusta päätellen homeessa olevaa krääsää, mitä en todellakaan haluaisi tilaa viemään. Yritä tässä sitten säilyttää hyvät välit! Onneksi siis tämä aloitus, muistanpa ainakin olla antamatta vauvaani hoitoon varmaan ikinä.

Miten niin "anoppi pilaa kaiken"? Eihän tuossa ole lasta tai imetystä pilattu, ainoastaan se oma illuusio täydellisyydestä rikottu. Nämä asiat pitäisi nimenomaan lasten synnyttyä kyetä pistämään tärkeysjärjestykseen, jossa sen vauvan hyvinvointi kulkee edellä ja ne omat pakkomielteet ja fiksaatiot täydellisestä äitiydestä tulevat vasta jossain kaukana takana.

Ja ei, en hyväksy anopin tekoa. Mutta vielä hälyttävämpää on minusta se, että pienestä ihmisestä vastuussa olevalla henkilöllä on prioriteetit noin hukassa, että yhden perunalusikallisen takia kaikki on pilalla.

Tämä oli hyvin sanottu! Mitään muuta ei ole tapahtunut kuin rikottu illuusio "täydellisyydestä" - jonka eteen jotkut äidit pitävät lastaan jopa nälässä, kun eivät halua antaa kiinteitä.

Kyllä tuossa on jotain rikottu: luottamus.

Se on ihan sama onko kyse imetyksestä, kiinteistä, kakkavaipan vaihdosta, nukutustavoista tai muusta "pienestä" seikasta josta ei kertaluontoisesti ole haittaa, mutta lasta hoidetaan hänen vanhempien toivomalla tavalla, aina.

Jos ei voi luottaa noin pienessä ja yhdentekevässä asiassa, niin miten sitten niissä isoissa ja tärkeissäkään? Jos tuo on niin yhdentekevä asia mielestäsi, niin mitä anoppi olisi menettänyt toimimalla äidin toivomalla tavalla? Aivan, ei mitään, ja silti piti toimia toisin. Kertoo paljon ihmisen luonteesta ja moraalista.

Mielenkiintoinen ketju! Suomalainen ihmisrotu on näköjään muuttunut paljon 40 vuodessa, jos nykyään 6 kk ikäinen ei ole tarpeeksi kehittynyt syödäkseen perunasosetta. Kun esikoiseni syntyi 70- luvun loppupuolella oli suosituksena, että 6 viikon ikäisestä aloitetaan totuttautuminen makuihin ja aloitettiin mm. mustikalla, mansikalla kurkulla. N. 3 kuukauden iässä annettiin perunasosetta ja velliä. Ja neuvolassa kuulusteltiin, että varmasti toimittiin ohjeiden mukaan!

Tällaiset täysimetyksestä höyryävät hormonihirviöt saisivat kyllä jättää lapsensa hankkimatta... Mutta provohan tämä varmasti olikin?

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju! Suomalainen ihmisrotu on näköjään muuttunut paljon 40 vuodessa, jos nykyään 6 kk ikäinen ei ole tarpeeksi kehittynyt syödäkseen perunasosetta. Kun esikoiseni syntyi 70- luvun loppupuolella oli suosituksena, että 6 viikon ikäisestä aloitetaan totuttautuminen makuihin ja aloitettiin mm. mustikalla, mansikalla kurkulla. N. 3 kuukauden iässä annettiin perunasosetta ja velliä. Ja neuvolassa kuulusteltiin, että varmasti toimittiin ohjeiden mukaan!

Niin, en tiedä onko siinä varsinaisesti ihmisrodun kehityksestä kyse vai ohjeiden muuttumisesta, ap on itse päättänyt ettei halua antaa ruokaa ennen 6kk, joten näin tulisi myös toimia, ellei neuvolassa olla oltu huolissaan vauvan kasvusta.

Paljon on asiat muuttuneet, kun itse kerrot että 70-luvulla annettiin mansikkaa melkein heti, 80-luvulla äitiäni oli neuvottu ettei mansikkaa saa antaa ennen 1v synttäreitä, nykyään suositellaan aloittamaan maistelut juureksista eikä marjoista ja hedelmistä mutta jos haluaa antaa mansikkaa ensimmäisenä niin ei sitä ole kielletty.

Itse kun odotin 2015 suositeltiin matalaan verenpaineeseen salmiakkia, vuonna 2017 se on vältettävien ruokien listalla, en kuitenkaan usko, että tällä välillä ihminen on muuttunut, on vain tullut uusien tutkimusten tuloksia joiden mukaan on tehty uusia suosituksia.

Jengiltä menee koko asian pointti ohi, siis suurimmalta osalta.

Anoppi ei itsekseen päätä mitä vauvalle syötetään!

Jätetty rintamaitoa ja anoppi menee ostamaan korviketta. Törkeätä.

Meillä jokainen lapsista sai valtavia vatsanväänteitä korvikkeesta ja pulauttelu oli valtaisaa.

Meillä olis tuollainen anoppi lentänyt kaaressa pellolle.

Tärkeintä että tuqqa on hyvin

Oleellisin pointti tässä ei mielestäni ole mitkään täysimetykset ja korvikkeet. Vaan se, että tuollaiseen tolloon anoppiin en kyllä todellakaan luottaisi jatkossa lainkaan. Jos on nimenomaan vauvan ruoat jätetty hoitajalle ja ohjeistettu niitä antamaan ja silti alkaa sooloilla, koska ei voinut vastustaa kiusausta. Jatkossa se kiusaus voi olla sitten ihan mitä tahansa, kun vähän vaan "halusi kokeilla", "halusi hemmotella" tai "kun ennenkin on näin tehty". Annettu jotain lääkettä omin päin,  syötetty allergisoivaa ruokaa kun tuskin se niin kamalan tarkkaa on että yhdestä pähkinästä..., syötetty hillitön määrä herkkuja, viety uimaan ja päästetty liian syvälle tai vaikka ilman kellukkeita "kun se niiiiin halusi", ajeltu mönkkärillä ilman kypärää...

Itse en ainakaan todellakaan jättäisi lasta vauvana enkä pikkulapsiaikanakaan vielä tuollaisen ääliön hoitoon. Ihan siitä syystä, etten voisi yhtään rentoutua kun en tiedä mitä se saa päähänsä seuraavaksi kokeilla. Oma kokemus oli hammaslääkärireissulta kun vauva 6viikkoa ja anopille oli pakko hetkeksi jättää. Kun palasin, oli umpiuninen vauva nukutettu ulkotamineissa upottavan tyynyn päälle vatsalleen ja torkkupeitto vedetty vielä pään yli. Ei ollut vaunuissa herännyt, mutta kun onhan siinä pehmeällä nyt vauvan parempi nukkua kun vaunuissa. Ja kun nimenomaan sanoin, että antakaa vauvan nukkua vaunuissa niin tuskin edes ehtii herätä poissaoloni aikana. Mutta ei, kun piti päästä päsmäröimään miten on ennenkin. No, siihen loppui hoidon kysyminen. Muutenkin saa koko ajan anopin perässä vahtia kun on lasten kanssa (4v., 2v. ja 3kk), vaikka oltaisiin itsekin paikalla. Koko ajan säätämässä jotain vaarallista tai kiellettyä kun silmä välttää.

Ap:lle vielä: olisin myös pahoittanut mieleni siitä, että jäi ensihetket näkemättä kun vauvalle valkeni, että on muutakin ruokaa kun maitoa. Pieni asia monelle, mutta ei kukaan muu voi arvottaa mikä kullekin on tärkeä hetki vanhempana. Minulle on ollut mieleenpainuvia hetkiä juurikin ensikylpy, ekat maistelut, ekat askeleet, ensimmäinen pyöräily, ensimmäinen joulu jne. Ne poikkeavat siitä perus arjesta, joka puuroutuu epämääräiseksi muistoksi vauva-ajasta ja siksi ne pienet erityiset hetket ja tunnelmat jäävätkin niin hyvin mieleen.

Anopin tehtävä on tukea tuoreita vanhempia, ei tehdä päätöksiä omin päin heidän puolestaan!