Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillakuilla on tarve uskotella itselleen, että kivoja kuvia Instagramissa jakavien ihmisten elämän täytyy olla oikeasti pelkkää kulissia, jonka tarkoitus on herättää kateutta?
28.05.2017 |
Minusta tuollainen on tosi kyyninen suhtautumistapa. Miksi on vaikea hyväksyä, että jotkut meistä vain haluavat ja osaavat tehdä arjesta kaunista ja mukavaa? Totta kai murheita ja vastoinkäymisiä mahtuu kaikkien elämään, mutta eivät ne mitenkään poista sitä, että elämään mahtuu myös nautinnollisia, kauniita ja merkityksellisiä asoita.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos laitan itsestäni iloisen kuvan festareilta, niin silloin olen festareilla iloisena. Jos laitan kuvan kukkakimpusta keittiön pöydällä, niin silloin keittiössäni on kukkakimppu. Jos laitan kuvan revontulista, niin silloin olen nähnyt revontulia. Jos laitan kuvan häistäni, niin silloin olen mennyt naimisiin. Jos laitan treenikuvan hauiksestani, niin silloin minulla on sellaiset hauikset. Jos laitan kuvan lentokoneen ikkunasta, niin silloin matkustan lentokoneella.
Mikä näistä tekee kulissia? Miten näitä asioita voi edes kyseenalaistaa? Lavastettuja tilanteita? En ymmärrä.
Eiköhän kirjoituksessa tarkoitettu sitä, että et laita kuvaa ns. kaaduttuasi portaissa, ts. saatuasi turpaan jälleen kerran. Tai kuvaa, jossa keittiössäsi on kahden viikon homeiset tiskit ja kissa on oksentanut keskelle lattiaa. Tai kuvaa riippuvasta ahteristasi, jos sinulla sellainen on jne.
Kaikilla on positiivisia ja kivoja asioita, mutta jokaisella on elämässään sellaista, mistä ei halua muille kertoa.
Kuka haluaa nähdä kuvan verisestä polvesta tai homeisesta leivästä? Miksi pitää levittää negatiivisia asioita ympäristöön? Itse kannatan positiivisuuden jakamista. Sellaista mistä tulee hyvä mieli. Elämän huippuhetkiä tms. Jos joku jakaa kuvan rikkinäisestä likaisesta sukasta olohuoneen lattialla, herättää tämä ihmetystä miksi oi miksi se pitää esitellä koko maailmalle.
Tuohon "positiivisuuteen" ei voi samaistua. Siitä yritetään ehkä ottaa mallia ja lannistutaan, kun ei onnistuta. Tullaan kateellisiksi. Some herättää kateutta ja saa ihmiset tuntemaan elämänsä huonommaksi, koska ihmisillä on tapana vertailla itseään muihin ja haluta tuntea kuuluvansa joukkoon ja olevansa normaali. Elämänsä kuvaaminen ihanana ei tuota muille vain hyvää mieltä, koska se vääristää käsitystä normaalin hyvästä elämästä. Somessa julkaisija muodostaa elämästään ja itsestään somessa tietyn kuvan, jonka taakse on vaikea nähdä.
Ihmiset eivät oikein osaa iloita toisten puolesta, jos niillä toisilla menee (näyttää menevän) paljon paremmin kuin itsellä.
Kysymys kuuluukin, että mitä sitten pitäisi julkaista, jotta ei lisäisi pahaa mieltä ja huonouden tunnetta mutta sisältö olisi yhä kiinnostavaa...
Jos jollekin tulee paha mieli siitä, että mieheni osti minulle kukkakimpun tai kävin lomareissulla ulkomailla ja vartaloni näytti kuvissa treenatulta, NIIN EIKÖS VIKA SILLOIN OLE KATSOJAN ITSETUNNOSSA?
Mene salille, mene töihin, ole hyvä ihminen ja löydät ehkä arvoisesi kumppanin. En minäkään saanut kaikkea heti nyt helpolla, ehei en todellakaan. Raadan töissä ja hiellä tienatuilla rahoilla lennän ulkomaille. Kuinka joku voi tästä pahoittaa mielensä? Tai siitä ettei takapuoleni roiku? Sen eteen on käytetty satoja tunteja liikunnan parissa, kuinka kukaan voi olla kateellinen? Kaupasta saa kukkakimppuja, vaatteita, koruja tai mitä materiaa ikinä kukakin kadehtii. Luonnossa voi vaeltaa ja nähdä auringonlaskuja, ketunpoikasia, revontulia ihan yhtä lailla kuka tahansa. Ymmärtäisin, jos olisin syntynyt rikkaaseen perheeseen tai edes onnelliseen sellaiseen ja saanut kaiken mitä keksin ikinä toivoa. Itse rakensin koko elämäni enkä aio piilotella minun tavallista arkeani vain siksi, että joku saattaa kateuspäissään pahoittaa mielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvitellaan tilanne, että aviomieheni kuolisi. Jakaisin kuvan hautajaiskimpusta ja kuvatekstiksi Rest in peace my love #broken #idontwannalivewithoutyou ja se siitä. Tämäkin vain koska minulla on uskollisia seuraajia ollut vuosia ja Instagram on tiivistetty päiväkirjani. En lähtisi julkaisemaan kuvia turvoksissa olevista silmistäni, sotkuisesta kodistani, likaisista vaatteistani ym joita sen hetkinen elämäntilanne toisi mukanaan. Pitäisin vain sometauon. Jokainen kuvitelkoon mitä kuvittelisi, ei kiinnosta. Jotain yksityisyyttä kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaan tilanne, että aviomieheni kuolisi. Jakaisin kuvan hautajaiskimpusta ja kuvatekstiksi Rest in peace my love #broken #idontwannalivewithoutyou ja se siitä. Tämäkin vain koska minulla on uskollisia seuraajia ollut vuosia ja Instagram on tiivistetty päiväkirjani. En lähtisi julkaisemaan kuvia turvoksissa olevista silmistäni, sotkuisesta kodistani, likaisista vaatteistani ym joita sen hetkinen elämäntilanne toisi mukanaan. Pitäisin vain sometauon. Jokainen kuvitelkoon mitä kuvittelisi, ei kiinnosta. Jotain yksityisyyttä kiitos.
Miksi in English? Oliko husband kotoisin from Another Country?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos laitan itsestäni iloisen kuvan festareilta, niin silloin olen festareilla iloisena. Jos laitan kuvan kukkakimpusta keittiön pöydällä, niin silloin keittiössäni on kukkakimppu. Jos laitan kuvan revontulista, niin silloin olen nähnyt revontulia. Jos laitan kuvan häistäni, niin silloin olen mennyt naimisiin. Jos laitan treenikuvan hauiksestani, niin silloin minulla on sellaiset hauikset. Jos laitan kuvan lentokoneen ikkunasta, niin silloin matkustan lentokoneella.
Mikä näistä tekee kulissia? Miten näitä asioita voi edes kyseenalaistaa? Lavastettuja tilanteita? En ymmärrä.
Eiköhän kirjoituksessa tarkoitettu sitä, että et laita kuvaa ns. kaaduttuasi portaissa, ts. saatuasi turpaan jälleen kerran. Tai kuvaa, jossa keittiössäsi on kahden viikon homeiset tiskit ja kissa on oksentanut keskelle lattiaa. Tai kuvaa riippuvasta ahteristasi, jos sinulla sellainen on jne.
Kaikilla on positiivisia ja kivoja asioita, mutta jokaisella on elämässään sellaista, mistä ei halua muille kertoa.
Kuka haluaa nähdä kuvan verisestä polvesta tai homeisesta leivästä? Miksi pitää levittää negatiivisia asioita ympäristöön? Itse kannatan positiivisuuden jakamista. Sellaista mistä tulee hyvä mieli. Elämän huippuhetkiä tms. Jos joku jakaa kuvan rikkinäisestä likaisesta sukasta olohuoneen lattialla, herättää tämä ihmetystä miksi oi miksi se pitää esitellä koko maailmalle.
Tuohon "positiivisuuteen" ei voi samaistua. Siitä yritetään ehkä ottaa mallia ja lannistutaan, kun ei onnistuta. Tullaan kateellisiksi. Some herättää kateutta ja saa ihmiset tuntemaan elämänsä huonommaksi, koska ihmisillä on tapana vertailla itseään muihin ja haluta tuntea kuuluvansa joukkoon ja olevansa normaali. Elämänsä kuvaaminen ihanana ei tuota muille vain hyvää mieltä, koska se vääristää käsitystä normaalin hyvästä elämästä. Somessa julkaisija muodostaa elämästään ja itsestään somessa tietyn kuvan, jonka taakse on vaikea nähdä.
Ihmiset eivät oikein osaa iloita toisten puolesta, jos niillä toisilla menee (näyttää menevän) paljon paremmin kuin itsellä.
Kysymys kuuluukin, että mitä sitten pitäisi julkaista, jotta ei lisäisi pahaa mieltä ja huonouden tunnetta mutta sisältö olisi yhä kiinnostavaa...
Ihan mitä itse haluaa. Ei julkaisija voi olla vastuussa muiden ihmisten epärealistisista kuvitelmista. Somessa jaettu materiaali on ihmisen itse rakentama julkisivu, jonka taakse ei tarvitsekaan ulkopuolisten nähdä. Tämä on hyvä ymmärtää ja hyväksyä.
En oikein ymmärrä, miksi nettiympäristöön on alettu liittämään tällaisia kaiken paljastamisen vaatimuksia, jotka live-elämässä tulkittaisiin lähinnä absurdeiksi. Kuka hyvänsä normiälyinen tajuaa, ettei sellainen nettikäyttäytyminen ole tervettä, järkevää tai edes turvallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos laitan itsestäni iloisen kuvan festareilta, niin silloin olen festareilla iloisena. Jos laitan kuvan kukkakimpusta keittiön pöydällä, niin silloin keittiössäni on kukkakimppu. Jos laitan kuvan revontulista, niin silloin olen nähnyt revontulia. Jos laitan kuvan häistäni, niin silloin olen mennyt naimisiin. Jos laitan treenikuvan hauiksestani, niin silloin minulla on sellaiset hauikset. Jos laitan kuvan lentokoneen ikkunasta, niin silloin matkustan lentokoneella.
Mikä näistä tekee kulissia? Miten näitä asioita voi edes kyseenalaistaa? Lavastettuja tilanteita? En ymmärrä.
Eiköhän kirjoituksessa tarkoitettu sitä, että et laita kuvaa ns. kaaduttuasi portaissa, ts. saatuasi turpaan jälleen kerran. Tai kuvaa, jossa keittiössäsi on kahden viikon homeiset tiskit ja kissa on oksentanut keskelle lattiaa. Tai kuvaa riippuvasta ahteristasi, jos sinulla sellainen on jne.
Kaikilla on positiivisia ja kivoja asioita, mutta jokaisella on elämässään sellaista, mistä ei halua muille kertoa.
Kuka haluaa nähdä kuvan verisestä polvesta tai homeisesta leivästä? Miksi pitää levittää negatiivisia asioita ympäristöön? Itse kannatan positiivisuuden jakamista. Sellaista mistä tulee hyvä mieli. Elämän huippuhetkiä tms. Jos joku jakaa kuvan rikkinäisestä likaisesta sukasta olohuoneen lattialla, herättää tämä ihmetystä miksi oi miksi se pitää esitellä koko maailmalle.
Tuohon "positiivisuuteen" ei voi samaistua. Siitä yritetään ehkä ottaa mallia ja lannistutaan, kun ei onnistuta. Tullaan kateellisiksi. Some herättää kateutta ja saa ihmiset tuntemaan elämänsä huonommaksi, koska ihmisillä on tapana vertailla itseään muihin ja haluta tuntea kuuluvansa joukkoon ja olevansa normaali. Elämänsä kuvaaminen ihanana ei tuota muille vain hyvää mieltä, koska se vääristää käsitystä normaalin hyvästä elämästä. Somessa julkaisija muodostaa elämästään ja itsestään somessa tietyn kuvan, jonka taakse on vaikea nähdä.
Ihmiset eivät oikein osaa iloita toisten puolesta, jos niillä toisilla menee (näyttää menevän) paljon paremmin kuin itsellä.
Kysymys kuuluukin, että mitä sitten pitäisi julkaista, jotta ei lisäisi pahaa mieltä ja huonouden tunnetta mutta sisältö olisi yhä kiinnostavaa...
Ihmiset eivät kuitenkaan halua samaistua negatiivisuuteen. Paitsi jos se on huumorilla esitetty. Sen vuoksi juuri tuo positiivisuus vetää puoleensa katsojia ja lukijoita. Yksikään arkipäiväisyys ei kiinnosta ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se mitään uskottelua ole vaan ihan totuus. Varmasti instaelämä voi olla sitä oikeaa elämää mutta se on kuitenkin vain osa totuudesta. Jokaisella meistä on kuitenkin omat huolemme ja ongelmamme. Kenenkään elämä ei ole 24/7 iloa ja onnea. Jos taas instassa tuodaan vain tätä iloa ja onnea esille niin onhan se siinä mielessä kulissia, koska se ei ole koko totuus.
Kerro, miten tuot esiin arjen isoja ja pieniä vastoinkäymisiä alustalla, jonka ideana on julkaista kuvia ja kertoa kuvasta lyhyesti. Miten tehdä visuaalista vastoinkäymisistä? Kuva itkun turvottamista kasvoista? Kuva yllätysmenkkojen tahrimasta sohvasta? Hylkäyskirje yliopistosta?
Mielestäni en kommentoinut, että tätä kurjaa puolta pitäisi tuoda esille. Itse olen positiivisuuden kannalla ja mielestäni hienoa, että on inspiroivia ihmisiä ja inspiroivia kuvia. Mutta on sen verran myös kriittisyyttä ymmärtää, että tämä ei ole koko totuus. Siksi mielestäni on turhaa olla kateellinen toisten upeista elämistä, ainakaan negatiivisella tavalla kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaan tilanne, että aviomieheni kuolisi. Jakaisin kuvan hautajaiskimpusta ja kuvatekstiksi Rest in peace my love #broken #idontwannalivewithoutyou ja se siitä. Tämäkin vain koska minulla on uskollisia seuraajia ollut vuosia ja Instagram on tiivistetty päiväkirjani. En lähtisi julkaisemaan kuvia turvoksissa olevista silmistäni, sotkuisesta kodistani, likaisista vaatteistani ym joita sen hetkinen elämäntilanne toisi mukanaan. Pitäisin vain sometauon. Jokainen kuvitelkoon mitä kuvittelisi, ei kiinnosta. Jotain yksityisyyttä kiitos.
Miksi in English? Oliko husband kotoisin from Another Country?
Koska noin yli 70% seuraajistani on ulkomaalaisia. En jaksa kääntää useammalle kielelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan ihan samasta syystä kuin näillä kaikenmaailman tyrkyillä on tarve uskotella, että ketju av:lla on todiste siitä, että on tehnyt jotain merkittävää ja onnistunut elämässään. Etenkin jos ketju ei ylistä kys. ihmistä maasta taivaaseen on kyse ihan aina pelkästä kateudesta.
Kerro, miten tuot esiin arjen isoja ja pieniä vastoinkäymisiä alustalla, jonka ideana on julkaista kuvia ja kertoa kuvasta lyhyesti. Miten tehdä visuaalista vastoinkäymisistä? Kuva itkun turvottamista kasvoista? Kuva yllätysmenkkojen tahrimasta sohvasta? Hylkäyskirje yliopistosta?