Miksi työttömäksi jäänyt menettää ammattitaitonsa ja ottensa vuodessa, kun kotiäiti taas "kehittää johtamistaitojaan".

Täällä on paljon näitä 9-12 vuotta kotona olleita, jotka ovat palailemassa työelämään. Yleensä julkiselle sektorille, sairaanhoitajiksi tai opettajiksi (opet tottakai olleet joka vuosi kesällä "töissä").

Heitä kannustetaan, että osaaminenhan on vaan kehittynyt "toimitusjohtajana" paikassa koti ja korostetaan kuinka vaativaa kotiäitiys onkaan ja ei se ammattiosaaminen mihinkään kymmenessä vuodessa katoa ja kyllähän nyt työpaikan pitää kouluttaa. Ja näinhän se pitää ollakin.

Mutta jos olet työtön, olet jo muutaman kuukauden jälkeen menetetty tapaus, parin vuoden jälkeen pitkäaikaistyötön, joka joutaa juuri ja juuri johonkin savipajalle kuntouttavaan työtoimintaan, jossa saadaan rytmi elämään ja päästään takaisin kiinni arkeen. Vaikka alla olisi tutkintoja ja 20 v. vaativissa työtehtävissä aina sinne YT-potkuihin saakka.

Hämmästyin tätä seuraavassa tilanteessa:

Hain työtä jota olen tehnyt aikaisemminkin.

Minut palkattiin siihen aikanaan suoraan kahden vanhempainvapaan putken jälkeen. Olin ollut kotona 3 vuotta ja 4 kuukautta. Kukaan ei ihmetellyt motivaatiotani, osaamistani (vaikka en ollut tehnyt vastaavaa hommaa päivääkään) tai mitään muutakaan. Sain paikan omasta mielestäni aika vajaalla osaamisella ja opin sen homman kyllä todella hyvin siinä työn ohessa, sain paljon kiitosta. Kyseessä ns. ylemmän toimihenkilön hyvin itsenäinen työ. Vaihdoin viiden vuoden jälkeen työpaikkaa ja olin sen jälkeen miehen työn vuoksi kaksi vuotta ulkomailla perheen kanssa.

Palattuani olin sitten työtön. Ulkomailla opiskelin uuden kielen, tein avoimessa etänä kursseja ja pyöritin kotiäitinä taloutta ihan samalla tavalla kuin silloin kymmenen vuotta aikaisemminkin, lapset vaan isompia. Erona että oli vähän enemmän aikaa kehittää osaamistani

Nytkun paluumuutosta on aikaa 4 kk tuo sama paikka oli auki ja pääsin nyt onneksi sentään haastatteluun. Haastattelijalle tuntui olevan ongelma, että olen ollut reilut kaksi vuotta (palkka)työn ulkopuolella. Hallitsenko nykyiset työvälineet (=tietokone ja perusohjelmat, osaan nykyisin esim. taittaa InDesignilla, opin sen ulkomailla) ja tunnenko kentän ollenkaan (käyn jatkuvasti lounailla ja kahvilla tuon työn yhteistyökumppaneiden kanssa, heistä tuli ihan kavereitani silloin muinoin). Osaanko käyttää sosiaalista mediaa?!!!! Tuottaako perheen ohjelman sovittaminen hankaluuksia tämän työn kanssa. "Kun sulla on noita lapsiakin". Oikeasti.

Selvisin siitä kahden vaippaikäisen kanssa miehen ollessa reissutyössä, miksi hitossa en selviäisi siitä kahden teinin kanssa, paremmalla kokemuksella, kielitaidolla ja koulutuksella (olen suorittanut työn ohessa erikoisammattitutkinnon yliopistokoulutukseni päälle sen jälkeen kun tuota työtä tein).
Prosessi on vielä kesken, mutta olenhan nyt oikeasti kymmenen kertaa pätevämpi tuohon työhön kuin silloin aikanaan. Työ liittyy matkailuun ja satun osaamaan sen maan kieltä, jonka toivotaan räjäyttävän Suomen matkailun pankin. Tämä on ehkä askel taakse uralla, mutta tykkäsin tuosta työstä kovasti ja se on näin vanhemmiten rahaa ja statusta tärkeämpää.

Jotenkin vaan niin älytön tuo asenne. Kyllä mulla varmasti vaihtoehtoja on ja on onneksi mies ja perhe ja mahdollisuus lähteä taas pois. Mutta asenne vaan kummastuttaa.