Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillakuilla on tarve uskotella itselleen, että kivoja kuvia Instagramissa jakavien ihmisten elämän täytyy olla oikeasti pelkkää kulissia, jonka tarkoitus on herättää kateutta?
28.05.2017 |
Minusta tuollainen on tosi kyyninen suhtautumistapa. Miksi on vaikea hyväksyä, että jotkut meistä vain haluavat ja osaavat tehdä arjesta kaunista ja mukavaa? Totta kai murheita ja vastoinkäymisiä mahtuu kaikkien elämään, mutta eivät ne mitenkään poista sitä, että elämään mahtuu myös nautinnollisia, kauniita ja merkityksellisiä asoita.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos laitan itsestäni iloisen kuvan festareilta, niin silloin olen festareilla iloisena. Jos laitan kuvan kukkakimpusta keittiön pöydällä, niin silloin keittiössäni on kukkakimppu. Jos laitan kuvan revontulista, niin silloin olen nähnyt revontulia. Jos laitan kuvan häistäni, niin silloin olen mennyt naimisiin. Jos laitan treenikuvan hauiksestani, niin silloin minulla on sellaiset hauikset. Jos laitan kuvan lentokoneen ikkunasta, niin silloin matkustan lentokoneella.
Mikä näistä tekee kulissia? Miten näitä asioita voi edes kyseenalaistaa? Lavastettuja tilanteita? En ymmärrä.
Eiköhän kirjoituksessa tarkoitettu sitä, että et laita kuvaa ns. kaaduttuasi portaissa, ts. saatuasi turpaan jälleen kerran. Tai kuvaa, jossa keittiössäsi on kahden viikon homeiset tiskit ja kissa on oksentanut keskelle lattiaa. Tai kuvaa riippuvasta ahteristasi, jos sinulla sellainen on jne.
Kaikilla on positiivisia ja kivoja asioita, mutta jokaisella on elämässään sellaista, mistä ei halua muille kertoa.
Kuka haluaa nähdä kuvan verisestä polvesta tai homeisesta leivästä? Miksi pitää levittää negatiivisia asioita ympäristöön? Itse kannatan positiivisuuden jakamista. Sellaista mistä tulee hyvä mieli. Elämän huippuhetkiä tms. Jos joku jakaa kuvan rikkinäisestä likaisesta sukasta olohuoneen lattialla, herättää tämä ihmetystä miksi oi miksi se pitää esitellä koko maailmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa on.
Kirjoitan blogia sairaudestani ja mainitsen tapahtumia, jotka minua kiinnostavat. Usein suunnittelen käyntiä jossain tapahtumassa, mutta olen liian heikossa kunnnossa lähtemään.
En välttämättä mainitse kunnostani mitään, vaan kirjoitan uudesta, mielenkiintoisesta tapahtumasta.
Ei blogi ole koskaan koko todellisuus. Tietenkään.
Eli mainostat meneväsi johonkin tapahtumaan, muttet sitten menekään?
No tämä nyt on jo huijausta.
et nyt tainnut ymmärtää
En jos kertoo menevänsä tapahtumaan x ja oikeasti ei menekään ja antaa muiden silti olettavan sinun käyneesi siellä.
Mua lähinnä ärsyttää kaverit jotka ottaa kännykän esiin ihan koko ajan. Safkaa ei saa syödä ennen kuin kuvat on otettu (ja keskustelu menee siinä kun se toinen tuijottaa instaa), puistossa ei saa kävellä vaan pitää pysähtyä se joka toinen minuutti, konserteissa ei saa heilua liikaa että saadaan ihQ ryhmäkuva jne.
Elämää eletään linssien läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos laitan itsestäni iloisen kuvan festareilta, niin silloin olen festareilla iloisena. Jos laitan kuvan kukkakimpusta keittiön pöydällä, niin silloin keittiössäni on kukkakimppu. Jos laitan kuvan revontulista, niin silloin olen nähnyt revontulia. Jos laitan kuvan häistäni, niin silloin olen mennyt naimisiin. Jos laitan treenikuvan hauiksestani, niin silloin minulla on sellaiset hauikset. Jos laitan kuvan lentokoneen ikkunasta, niin silloin matkustan lentokoneella.
Mikä näistä tekee kulissia? Miten näitä asioita voi edes kyseenalaistaa? Lavastettuja tilanteita? En ymmärrä.
Eiköhän kirjoituksessa tarkoitettu sitä, että et laita kuvaa ns. kaaduttuasi portaissa, ts. saatuasi turpaan jälleen kerran. Tai kuvaa, jossa keittiössäsi on kahden viikon homeiset tiskit ja kissa on oksentanut keskelle lattiaa. Tai kuvaa riippuvasta ahteristasi, jos sinulla sellainen on jne.
Kaikilla on positiivisia ja kivoja asioita, mutta jokaisella on elämässään sellaista, mistä ei halua muille kertoa.
Kuka haluaa nähdä kuvan verisestä polvesta tai homeisesta leivästä? Miksi pitää levittää negatiivisia asioita ympäristöön? Itse kannatan positiivisuuden jakamista. Sellaista mistä tulee hyvä mieli. Elämän huippuhetkiä tms. Jos joku jakaa kuvan rikkinäisestä likaisesta sukasta olohuoneen lattialla, herättää tämä ihmetystä miksi oi miksi se pitää esitellä koko maailmalle.
Niin, siksipä juuri blogeista harvemmin näkeekään koko totuutta bloggarin elämästä vaan lähinnä siloitellut "parhaat palat".
Elämäni on sitä mitä jaan Instagramissa. Hyväksykää asia. Pidän yksityisyyteni enkä näe syytä jakaa elämääni 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa on.
Kirjoitan blogia sairaudestani ja mainitsen tapahtumia, jotka minua kiinnostavat. Usein suunnittelen käyntiä jossain tapahtumassa, mutta olen liian heikossa kunnnossa lähtemään.
En välttämättä mainitse kunnostani mitään, vaan kirjoitan uudesta, mielenkiintoisesta tapahtumasta.
Ei blogi ole koskaan koko todellisuus. Tietenkään.
Eli mainostat meneväsi johonkin tapahtumaan, muttet sitten menekään?
No tämä nyt on jo huijausta.
et nyt tainnut ymmärtää
En jos kertoo menevänsä tapahtumaan x ja oikeasti ei menekään ja antaa muiden silti olettavan sinun käyneesi siellä.
Tuota, ei kukaan odota minua kyseisessä tilaisuudessa.
Menen tai en mene paikalle yksin tai jonkun läheiseni kanssa.
Mainitsen kiinnostavista tapahtumista, jotta muutkin tietävät niistä.
t. Sairaudesta kirjoittava
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos laitan itsestäni iloisen kuvan festareilta, niin silloin olen festareilla iloisena. Jos laitan kuvan kukkakimpusta keittiön pöydällä, niin silloin keittiössäni on kukkakimppu. Jos laitan kuvan revontulista, niin silloin olen nähnyt revontulia. Jos laitan kuvan häistäni, niin silloin olen mennyt naimisiin. Jos laitan treenikuvan hauiksestani, niin silloin minulla on sellaiset hauikset. Jos laitan kuvan lentokoneen ikkunasta, niin silloin matkustan lentokoneella.
Mikä näistä tekee kulissia? Miten näitä asioita voi edes kyseenalaistaa? Lavastettuja tilanteita? En ymmärrä.
Eiköhän kirjoituksessa tarkoitettu sitä, että et laita kuvaa ns. kaaduttuasi portaissa, ts. saatuasi turpaan jälleen kerran. Tai kuvaa, jossa keittiössäsi on kahden viikon homeiset tiskit ja kissa on oksentanut keskelle lattiaa. Tai kuvaa riippuvasta ahteristasi, jos sinulla sellainen on jne.
Kaikilla on positiivisia ja kivoja asioita, mutta jokaisella on elämässään sellaista, mistä ei halua muille kertoa.
Kuka haluaa nähdä kuvan verisestä polvesta tai homeisesta leivästä? Miksi pitää levittää negatiivisia asioita ympäristöön? Itse kannatan positiivisuuden jakamista. Sellaista mistä tulee hyvä mieli. Elämän huippuhetkiä tms. Jos joku jakaa kuvan rikkinäisestä likaisesta sukasta olohuoneen lattialla, herättää tämä ihmetystä miksi oi miksi se pitää esitellä koko maailmalle.
Niin, siksipä juuri blogeista harvemmin näkeekään koko totuutta bloggarin elämästä vaan lähinnä siloitellut "parhaat palat".
Luulin, että puhuimme Instagramista. Mutta ihan rehellisesti, jos julkaisen kuvan vessanpöntöstä vauhtiraitoineen, niin ketä tämä hyödyttää? "Hei tiesittekö minullakin olevan joskus ripuli!" Itseäni ei kiinnosta tuollaiset asiat. Tiedän kyllä ihan kertomattakin naisten vuotavan verta säännöllisesti ja ihmisten kaivavan nenää ja kännissä oksennetaan syliin ja pölyä kertyvän jokaisen kotiin. Ymmärrän hyvin miksi itsestäänselvyyksiä ei kirjoiteta nettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa on.
Kirjoitan blogia sairaudestani ja mainitsen tapahtumia, jotka minua kiinnostavat. Usein suunnittelen käyntiä jossain tapahtumassa, mutta olen liian heikossa kunnnossa lähtemään.
En välttämättä mainitse kunnostani mitään, vaan kirjoitan uudesta, mielenkiintoisesta tapahtumasta.
Ei blogi ole koskaan koko todellisuus. Tietenkään.
Eli mainostat meneväsi johonkin tapahtumaan, muttet sitten menekään?
No tämä nyt on jo huijausta.
et nyt tainnut ymmärtää
En jos kertoo menevänsä tapahtumaan x ja oikeasti ei menekään ja antaa muiden silti olettavan sinun käyneesi siellä.
Tuota, ei kukaan odota minua kyseisessä tilaisuudessa.
Menen tai en mene paikalle yksin tai jonkun läheiseni kanssa.
Mainitsen kiinnostavista tapahtumista, jotta muutkin tietävät niistä.
t. Sairaudesta kirjoittava
Mutta lukijat olettavat sinun olleesi siellä jos kerrot meneväsi, mutta oikeasti et ollutkaan. Joku saattaa ihailla väärin perustein kuinka aktiivinen ja paljon nähnyt ihminen olet.
Eniten joskus häiritsee kuinka minun pitää olla kiinnostunut jonkun elämästä. Kiva juttu, oot oikein voileivän tehnyt tai ihan ulos asti päässy kämpästäsi, laitanpa yläpeukun.
Miksi ei voi vain myöntää kuinka aniharvaa kiinnostaa sinun elämäsi pätkän vertaa, minua ei ainakaan kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos laitan itsestäni iloisen kuvan festareilta, niin silloin olen festareilla iloisena. Jos laitan kuvan kukkakimpusta keittiön pöydällä, niin silloin keittiössäni on kukkakimppu. Jos laitan kuvan revontulista, niin silloin olen nähnyt revontulia. Jos laitan kuvan häistäni, niin silloin olen mennyt naimisiin. Jos laitan treenikuvan hauiksestani, niin silloin minulla on sellaiset hauikset. Jos laitan kuvan lentokoneen ikkunasta, niin silloin matkustan lentokoneella.
Mikä näistä tekee kulissia? Miten näitä asioita voi edes kyseenalaistaa? Lavastettuja tilanteita? En ymmärrä.
Eiköhän kirjoituksessa tarkoitettu sitä, että et laita kuvaa ns. kaaduttuasi portaissa, ts. saatuasi turpaan jälleen kerran. Tai kuvaa, jossa keittiössäsi on kahden viikon homeiset tiskit ja kissa on oksentanut keskelle lattiaa. Tai kuvaa riippuvasta ahteristasi, jos sinulla sellainen on jne.
Kaikilla on positiivisia ja kivoja asioita, mutta jokaisella on elämässään sellaista, mistä ei halua muille kertoa.
Kuka haluaa nähdä kuvan verisestä polvesta tai homeisesta leivästä? Miksi pitää levittää negatiivisia asioita ympäristöön? Itse kannatan positiivisuuden jakamista. Sellaista mistä tulee hyvä mieli. Elämän huippuhetkiä tms. Jos joku jakaa kuvan rikkinäisestä likaisesta sukasta olohuoneen lattialla, herättää tämä ihmetystä miksi oi miksi se pitää esitellä koko maailmalle.
Niin, siksipä juuri blogeista harvemmin näkeekään koko totuutta bloggarin elämästä vaan lähinnä siloitellut "parhaat palat".
Luulin, että puhuimme Instagramista. Mutta ihan rehellisesti, jos julkaisen kuvan vessanpöntöstä vauhtiraitoineen, niin ketä tämä hyödyttää? "Hei tiesittekö minullakin olevan joskus ripuli!" Itseäni ei kiinnosta tuollaiset asiat. Tiedän kyllä ihan kertomattakin naisten vuotavan verta säännöllisesti ja ihmisten kaivavan nenää ja kännissä oksennetaan syliin ja pölyä kertyvän jokaisen kotiin. Ymmärrän hyvin miksi itsestäänselvyyksiä ei kirjoiteta nettiin.
Tuskin tuollaisia kuvia kukaan viitsii julkaista tai katsella,mutta ilmeisesti aika monelle tekisi hyvää muistaa että niiden täydellisten instakuvien takana kumminkin eletään myös sitä tavallista elämää, koska tutkimusten mukaan some laskee monien ihmisten onnellisuutta ilmeisesti juuri sen takia että verrataan omaa elämää muiden siloiteltuun some-julkisivuun.
Vierailija kirjoitti:
Öh? Siksi, että joillakuilla on elämässään kokemusta omista ja tuttaviensa kulisseista ja niiden kaatumisesta. Nuorempana tuota kokemusta ei vielä ole ehtinyt kertyä.
Mitä sillä kulissien kaatumisellakin sitten tarkoitetaan? Tietysti myös kauniista asioista somettaville voi tulla avioero, sairautta, mielenterveysongelmia tai taloudellisia vaikeuksia. Ei positiivisten asioiden jakaminen somessa millään tavalla suojele ihmistä elämän varjopuolilta. Ihmisiä täällä kaikki ollaan ja tyhmähän sitä pitää olla jos muuta kuvittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos laitan itsestäni iloisen kuvan festareilta, niin silloin olen festareilla iloisena. Jos laitan kuvan kukkakimpusta keittiön pöydällä, niin silloin keittiössäni on kukkakimppu. Jos laitan kuvan revontulista, niin silloin olen nähnyt revontulia. Jos laitan kuvan häistäni, niin silloin olen mennyt naimisiin. Jos laitan treenikuvan hauiksestani, niin silloin minulla on sellaiset hauikset. Jos laitan kuvan lentokoneen ikkunasta, niin silloin matkustan lentokoneella.
Mikä näistä tekee kulissia? Miten näitä asioita voi edes kyseenalaistaa? Lavastettuja tilanteita? En ymmärrä.
Eiköhän kirjoituksessa tarkoitettu sitä, että et laita kuvaa ns. kaaduttuasi portaissa, ts. saatuasi turpaan jälleen kerran. Tai kuvaa, jossa keittiössäsi on kahden viikon homeiset tiskit ja kissa on oksentanut keskelle lattiaa. Tai kuvaa riippuvasta ahteristasi, jos sinulla sellainen on jne.
Kaikilla on positiivisia ja kivoja asioita, mutta jokaisella on elämässään sellaista, mistä ei halua muille kertoa.
Kuka haluaa nähdä kuvan verisestä polvesta tai homeisesta leivästä? Miksi pitää levittää negatiivisia asioita ympäristöön? Itse kannatan positiivisuuden jakamista. Sellaista mistä tulee hyvä mieli. Elämän huippuhetkiä tms. Jos joku jakaa kuvan rikkinäisestä likaisesta sukasta olohuoneen lattialla, herättää tämä ihmetystä miksi oi miksi se pitää esitellä koko maailmalle.
Niin, siksipä juuri blogeista harvemmin näkeekään koko totuutta bloggarin elämästä vaan lähinnä siloitellut "parhaat palat".
Mun blogissani on kuvia teho-osastolta, luunmurtumista ja jopa siivottomasta tiskipöydästä. Mutta arvaapa mitä? Ne postaukset eivät kiinnosta ketään. Olen tuon aiemman kirjoittajan kanssa aivan samaa mieltä siitä, että somessa jaetaan pääasiassa positiivisia juttuja, koska negatiivisilla ei ole katsojia/lukijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos laitan itsestäni iloisen kuvan festareilta, niin silloin olen festareilla iloisena. Jos laitan kuvan kukkakimpusta keittiön pöydällä, niin silloin keittiössäni on kukkakimppu. Jos laitan kuvan revontulista, niin silloin olen nähnyt revontulia. Jos laitan kuvan häistäni, niin silloin olen mennyt naimisiin. Jos laitan treenikuvan hauiksestani, niin silloin minulla on sellaiset hauikset. Jos laitan kuvan lentokoneen ikkunasta, niin silloin matkustan lentokoneella.
Mikä näistä tekee kulissia? Miten näitä asioita voi edes kyseenalaistaa? Lavastettuja tilanteita? En ymmärrä.
Eiköhän kirjoituksessa tarkoitettu sitä, että et laita kuvaa ns. kaaduttuasi portaissa, ts. saatuasi turpaan jälleen kerran. Tai kuvaa, jossa keittiössäsi on kahden viikon homeiset tiskit ja kissa on oksentanut keskelle lattiaa. Tai kuvaa riippuvasta ahteristasi, jos sinulla sellainen on jne.
Kaikilla on positiivisia ja kivoja asioita, mutta jokaisella on elämässään sellaista, mistä ei halua muille kertoa.
Kuka haluaa nähdä kuvan verisestä polvesta tai homeisesta leivästä? Miksi pitää levittää negatiivisia asioita ympäristöön? Itse kannatan positiivisuuden jakamista. Sellaista mistä tulee hyvä mieli. Elämän huippuhetkiä tms. Jos joku jakaa kuvan rikkinäisestä likaisesta sukasta olohuoneen lattialla, herättää tämä ihmetystä miksi oi miksi se pitää esitellä koko maailmalle.
Tuohon "positiivisuuteen" ei voi samaistua. Siitä yritetään ehkä ottaa mallia ja lannistutaan, kun ei onnistuta. Tullaan kateellisiksi. Some herättää kateutta ja saa ihmiset tuntemaan elämänsä huonommaksi, koska ihmisillä on tapana vertailla itseään muihin ja haluta tuntea kuuluvansa joukkoon ja olevansa normaali. Elämänsä kuvaaminen ihanana ei tuota muille vain hyvää mieltä, koska se vääristää käsitystä normaalin hyvästä elämästä. Somessa julkaisija muodostaa elämästään ja itsestään somessa tietyn kuvan, jonka taakse on vaikea nähdä.
Ihmiset eivät oikein osaa iloita toisten puolesta, jos niillä toisilla menee (näyttää menevän) paljon paremmin kuin itsellä.
Kysymys kuuluukin, että mitä sitten pitäisi julkaista, jotta ei lisäisi pahaa mieltä ja huonouden tunnetta mutta sisältö olisi yhä kiinnostavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos laitan itsestäni iloisen kuvan festareilta, niin silloin olen festareilla iloisena. Jos laitan kuvan kukkakimpusta keittiön pöydällä, niin silloin keittiössäni on kukkakimppu. Jos laitan kuvan revontulista, niin silloin olen nähnyt revontulia. Jos laitan kuvan häistäni, niin silloin olen mennyt naimisiin. Jos laitan treenikuvan hauiksestani, niin silloin minulla on sellaiset hauikset. Jos laitan kuvan lentokoneen ikkunasta, niin silloin matkustan lentokoneella.
Mikä näistä tekee kulissia? Miten näitä asioita voi edes kyseenalaistaa? Lavastettuja tilanteita? En ymmärrä.
Eiköhän kirjoituksessa tarkoitettu sitä, että et laita kuvaa ns. kaaduttuasi portaissa, ts. saatuasi turpaan jälleen kerran. Tai kuvaa, jossa keittiössäsi on kahden viikon homeiset tiskit ja kissa on oksentanut keskelle lattiaa. Tai kuvaa riippuvasta ahteristasi, jos sinulla sellainen on jne.
Kaikilla on positiivisia ja kivoja asioita, mutta jokaisella on elämässään sellaista, mistä ei halua muille kertoa.
Kuka haluaa nähdä kuvan verisestä polvesta tai homeisesta leivästä? Miksi pitää levittää negatiivisia asioita ympäristöön? Itse kannatan positiivisuuden jakamista. Sellaista mistä tulee hyvä mieli. Elämän huippuhetkiä tms. Jos joku jakaa kuvan rikkinäisestä likaisesta sukasta olohuoneen lattialla, herättää tämä ihmetystä miksi oi miksi se pitää esitellä koko maailmalle.
Niin, siksipä juuri blogeista harvemmin näkeekään koko totuutta bloggarin elämästä vaan lähinnä siloitellut "parhaat palat".
Niin, miksi pitäisi? Normaaleilla tervejärkisillä ihmisillä on edes jonkinlainen yksityisyyden tarve ja itsesuojeluvaisto. Jos ihminen jakaa arimmatkin yksityisasiansa täysin estottomasti kenen tahansa kanssa, niin puhutaan sen tason psyykkisistä ongelmista, että olisi ehkä hyväkin jättää ne jutut lukematta. Vähän sama kuin ihminen juoksisi psykoosissa alasti kadulla - ei siinä tarvitse alkaa tissejä ja persettä mittailemaan. Kaikkea ei ole hyvä paljastaa, ja jos ihminen on itse niin sekaisin ettei tätä tajua, niin vastuullinen ihminen katsoo muualle eikä ala mässäilemään psyykkisesti rikkinäisen ihmisen ongelmilla.
Melkeinpä jokaisen elämästä saisi kadehdittavaa, jos osaa esittää asiat niin. Henkilö voi olla työtön, asua vuokrayksiössä lähiössä, köyhä mutta saada silti aikaan kadehdittavan elämän somessa. Vaikka missä lähiössä asuisi niin kesällä joka puolella Suomea ainakin jossakin päin on kaunista. Voi vaikkapa ottaa kuvan lenkkimaisemista ja hehkuttaa, kuinka upeaa on, kun on virtaa ja saa lenkkeillä upeissa misemissa. Tai sitten ottaa kuvan vaikkapa omista jaloista rantahietikolla ja toisessa kädessä kaupasta ostettu jätski.
Muut voivat sitten kadehtia helppoa, leppoisaa ja liikuntäyteistä elämää.
Ei siis tarvitse olla Chaneleita tai kalliita ulkomaanmatkoja, jotta voisi elää sitä "kulissielämää." Vaatii vain hieman mielikuvitusta. Monestihan tällaiset henkilöt, jotka "yleisellä mittarilla" ovat esim. syrjäytyneitä tai muuten muka onnetonta elämää viettäviä, kun ei ole sitä omistuasuntoa tai vakityötä. Niin voivat oikeasti olla onnellisia, koska osaavat iloita niistä asioista, joista voi iloita, ja osaavat luoda itselleen ns. hyvän elämän.
Sitten voi olla näitä somejulkkiksia, jotka oikeasti voivat elää aika tyhjää elämää, kun monet asiat pitää miettiä sen kautta mikä näyttää hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa on.
Kirjoitan blogia sairaudestani ja mainitsen tapahtumia, jotka minua kiinnostavat. Usein suunnittelen käyntiä jossain tapahtumassa, mutta olen liian heikossa kunnnossa lähtemään.
En välttämättä mainitse kunnostani mitään, vaan kirjoitan uudesta, mielenkiintoisesta tapahtumasta.
Ei blogi ole koskaan koko todellisuus. Tietenkään.
Eli mainostat meneväsi johonkin tapahtumaan, muttet sitten menekään?
No tämä nyt on jo huijausta.
et nyt tainnut ymmärtää
En jos kertoo menevänsä tapahtumaan x ja oikeasti ei menekään ja antaa muiden silti olettavan sinun käyneesi siellä.
Tuota, ei kukaan odota minua kyseisessä tilaisuudessa.
Menen tai en mene paikalle yksin tai jonkun läheiseni kanssa.
Mainitsen kiinnostavista tapahtumista, jotta muutkin tietävät niistä.
t. Sairaudesta kirjoittava
Mutta lukijat olettavat sinun olleesi siellä jos kerrot meneväsi, mutta oikeasti et ollutkaan. Joku saattaa ihailla väärin perustein kuinka aktiivinen ja paljon nähnyt ihminen olet.
Totta.
Lisään nyt blogiini, että olen usein niin sairas, etten jaksa lähteä mihinkään.
Toivon, että kyseinen tieto helpottaa joidenkin lukijoiden elämää.
t. Kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos laitan itsestäni iloisen kuvan festareilta, niin silloin olen festareilla iloisena. Jos laitan kuvan kukkakimpusta keittiön pöydällä, niin silloin keittiössäni on kukkakimppu. Jos laitan kuvan revontulista, niin silloin olen nähnyt revontulia. Jos laitan kuvan häistäni, niin silloin olen mennyt naimisiin. Jos laitan treenikuvan hauiksestani, niin silloin minulla on sellaiset hauikset. Jos laitan kuvan lentokoneen ikkunasta, niin silloin matkustan lentokoneella.
Mikä näistä tekee kulissia? Miten näitä asioita voi edes kyseenalaistaa? Lavastettuja tilanteita? En ymmärrä.
Eiköhän kirjoituksessa tarkoitettu sitä, että et laita kuvaa ns. kaaduttuasi portaissa, ts. saatuasi turpaan jälleen kerran. Tai kuvaa, jossa keittiössäsi on kahden viikon homeiset tiskit ja kissa on oksentanut keskelle lattiaa. Tai kuvaa riippuvasta ahteristasi, jos sinulla sellainen on jne.
Kaikilla on positiivisia ja kivoja asioita, mutta jokaisella on elämässään sellaista, mistä ei halua muille kertoa.
Kuka haluaa nähdä kuvan verisestä polvesta tai homeisesta leivästä? Miksi pitää levittää negatiivisia asioita ympäristöön? Itse kannatan positiivisuuden jakamista. Sellaista mistä tulee hyvä mieli. Elämän huippuhetkiä tms. Jos joku jakaa kuvan rikkinäisestä likaisesta sukasta olohuoneen lattialla, herättää tämä ihmetystä miksi oi miksi se pitää esitellä koko maailmalle.
Niin, siksipä juuri blogeista harvemmin näkeekään koko totuutta bloggarin elämästä vaan lähinnä siloitellut "parhaat palat".
Mun blogissani on kuvia teho-osastolta, luunmurtumista ja jopa siivottomasta tiskipöydästä. Mutta arvaapa mitä? Ne postaukset eivät kiinnosta ketään. Olen tuon aiemman kirjoittajan kanssa aivan samaa mieltä siitä, että somessa jaetaan pääasiassa positiivisia juttuja, koska negatiivisilla ei ole katsojia/lukijoita.
Saako teho-osastolla kuvata?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos laitan itsestäni iloisen kuvan festareilta, niin silloin olen festareilla iloisena. Jos laitan kuvan kukkakimpusta keittiön pöydällä, niin silloin keittiössäni on kukkakimppu. Jos laitan kuvan revontulista, niin silloin olen nähnyt revontulia. Jos laitan kuvan häistäni, niin silloin olen mennyt naimisiin. Jos laitan treenikuvan hauiksestani, niin silloin minulla on sellaiset hauikset. Jos laitan kuvan lentokoneen ikkunasta, niin silloin matkustan lentokoneella.
Mikä näistä tekee kulissia? Miten näitä asioita voi edes kyseenalaistaa? Lavastettuja tilanteita? En ymmärrä.
Eiköhän kirjoituksessa tarkoitettu sitä, että et laita kuvaa ns. kaaduttuasi portaissa, ts. saatuasi turpaan jälleen kerran. Tai kuvaa, jossa keittiössäsi on kahden viikon homeiset tiskit ja kissa on oksentanut keskelle lattiaa. Tai kuvaa riippuvasta ahteristasi, jos sinulla sellainen on jne.
Kaikilla on positiivisia ja kivoja asioita, mutta jokaisella on elämässään sellaista, mistä ei halua muille kertoa.
Kuka haluaa nähdä kuvan verisestä polvesta tai homeisesta leivästä? Miksi pitää levittää negatiivisia asioita ympäristöön? Itse kannatan positiivisuuden jakamista. Sellaista mistä tulee hyvä mieli. Elämän huippuhetkiä tms. Jos joku jakaa kuvan rikkinäisestä likaisesta sukasta olohuoneen lattialla, herättää tämä ihmetystä miksi oi miksi se pitää esitellä koko maailmalle.
Niin, siksipä juuri blogeista harvemmin näkeekään koko totuutta bloggarin elämästä vaan lähinnä siloitellut "parhaat palat".
Mun blogissani on kuvia teho-osastolta, luunmurtumista ja jopa siivottomasta tiskipöydästä. Mutta arvaapa mitä? Ne postaukset eivät kiinnosta ketään. Olen tuon aiemman kirjoittajan kanssa aivan samaa mieltä siitä, että somessa jaetaan pääasiassa positiivisia juttuja, koska negatiivisilla ei ole katsojia/lukijoita.
Saako teho-osastolla kuvata?
ohis
Saa. Ihan pyynnöstäni omaiseni ottivat kuvia minusta, kun makasin teholla. Ja kiva, että ottivatkin, koska olin vain hyvin vähän aikaa siitä ajasta tajuissani. Onpahan jotain muistoja edes valokuvina niistäkin päivistä.
Ehkä tämä on asennekysymys. Olen kiinnostunut erilaisista hmisistä ja heidän elämistään. Minua kiinnostaa kaikki kivat jutut, mitä heille tapahtuu, mutta ihan samalla tavalla ne kurjatkin jutut. Siksi minua häiritsee, ettei niitä kurjia juttuja ole. Jos kerta jakaa elämänsä, niin jakaisi sitten rehellisesti myös ne kurjat puolet. Fitnessblogissa voisi kertoa myös siitä kun treenit ei kulje tai dieetti ahdistaa, sisustusblogissa voisi esitellä myös niitä epäonnistuneita sisustusratkaisuja tai hetkellistä sotkua tai matkailublogissa voisi kertoa, että nyt ei päästy matkalle, kun siskonkumminkaimalla on ne v***n kuusikymppiset.
Kuten yllä mainitsin, tämä taitaa kuitenkin olla asennekysymys eikä suurinta osaa ihmisistä kiinnosta nähdä kuin asioiden positiivinen puoli. Pidän itse muutenkin kauniina kaikkea arkista ja tavallista onnea ja iloa ja niitä vaikeita asioita ja vastoinkäymisiä. Ei kuvaan kauniisti aseteltu uusi kukkaruukku ole minulle mitään muuta kuin astia, jonne voi istuttaa kukan. Ei se ole itsessään sellaisena kaunis, vaan sen funktionaalinen merkitys on se olennainen asia.
On myös aika kulunut fraasi, että kaikilla meillä on omat ongelmamme. Ihan tottahan se on, mutta aikuiset ihmiset tietää, että joillakin niitä ongelmia nyt vain on paljon enemmän kuin toisilla. Jotkut voi oikeasti elää somessa jakamansa kuvien kaltaista elämää ilman suurempia sotkuja tai muita juttuja.
et nyt tainnut ymmärtää