Kotiäidin kasvattamat - mitä hyviä ja huonoja puolia?

Oletteko jääneet päiväkoti-ikäisen tasolle vai miten ette ole oppinut rutiineja esim 9 v peruskoulun aikana? :D

Taitaa olla vika ihan muualla kuin päiväkodittomuudessa.

Itse olin päiväkodissa, olen ollut myös päiväkodissa töissä ja omani kasvatan ehdottomasti kotona. Harrastukset ja kerhot opettaa ryhmässä toimimista.

Vierailija kirjoitti:

Huolehtiminen oli omalla kohdallani - niin lapsena kuin äitinä - sitä, että oppi tavallisia kotitöitä ja sai olla niissä mukana. Kuinka moni päiväkotilapsi oppii laittamaan omat vaatteet kaappiin, laittamaan ruokaa ym ? Niin, tiedän kyllä, että ei opi liian huolehtivien kotiäitienkään lapset.

Mmitä? En ihan ymmärrä, miten lapsi ei muka osallistuisi kodin askareihin, jos käy päiväkodissa? Omat vaatteet menee kaappiin, ruokaa oppivat laittamaan (varsinkin kun oli pieni pakko, kun ei aina ollut vanhempia isommalla iällä sitä laittamassa, kun piti olla töissä). Lisäksi leipominen on jotain, mihin en itse jotenkin jaksanut ryhtyä töiden lisäksi kovin usein, niin kaikista lapsista (jopa pojasta) tuli aika aikaisin innokkaita keittön valloittajia.

Pakko on usein paras motivaattori. Kun on työssä käyvät vanhemmat, niin joko jostain tingitään kun ei ole aikaa kaikkeen tai sitten opetellaan tekemään itse. Meillä olisi varmaan vaatteet jääneet lattialle yms. jos kotityöt ei olisi olleet kaikille ihan itsestäänselvyyksiä, eikä mitään erityistä lämmintä kasvatusta jota tehdään jotakin tulevaisuuden tarvetta varten.

Hyviä puolia:

* oli aina joku, jonka kanssa jutella

* aamuisin ei ollut kiire. Naapurin lapset vietiin itkuisina päivähoitoon tosi aikaisin aamulla, ja minä sain nukkua aina vähintään kahdeksaan tai yhdeksään

* tehtiin paljon yhdessä asioita, kun oli aikaa. Syksyisin marjastettiin paljon ja kesällä oltiin monta viikkoa mökillä. Kalastaminen, saunan lämmittäminen ja auton peseminen olivat minun lempipuuhaani

* perjantaisin oli kiva tulla koulusta, koska meillä leivottiin joka pe. Usein koululaista oli odottamassa kouluviikon päätteeksi tuoretta pullaa, mutta joskus myös marjapiirakkaa tai karjalanpiirakoita.

Miinukset:

*meillä oli aina siistiä, turhankin siistiä, ja tavarat paikoillaan. Nyt aikuisena, työssä käyvänä äitinä saan suorituspaineita, kun aika ei riitä siivota koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko jääneet päiväkoti-ikäisen tasolle vai miten ette ole oppinut rutiineja esim 9 v peruskoulun aikana? :D

Taitaa olla vika ihan muualla kuin päiväkodittomuudessa.

Itse olin päiväkodissa, olen ollut myös päiväkodissa töissä ja omani kasvatan ehdottomasti kotona. Harrastukset ja kerhot opettaa ryhmässä toimimista.

Onko kotiäiti ihminen, joka menee töihin kun lapsen koulu alkaa?

Vierailija kirjoitti:

Oletteko jääneet päiväkoti-ikäisen tasolle vai miten ette ole oppinut rutiineja esim 9 v peruskoulun aikana? :D

Taitaa olla vika ihan muualla kuin päiväkodittomuudessa.

Itse olin päiväkodissa, olen ollut myös päiväkodissa töissä ja omani kasvatan ehdottomasti kotona. Harrastukset ja kerhot opettaa ryhmässä toimimista.

Et vissiin minkään pedagogisesti kovin validin koulutuksen kautta sinne päiväkotiin mennyt, jos et ymmärrä miten painava kokonaismerkitys on kehitysvaiheilla ennen kouluikää.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä puolia:

* oli aina joku, jonka kanssa jutella

* aamuisin ei ollut kiire. Naapurin lapset vietiin itkuisina päivähoitoon tosi aikaisin aamulla, ja minä sain nukkua aina vähintään kahdeksaan tai yhdeksään

* tehtiin paljon yhdessä asioita, kun oli aikaa. Syksyisin marjastettiin paljon ja kesällä oltiin monta viikkoa mökillä. Kalastaminen, saunan lämmittäminen ja auton peseminen olivat minun lempipuuhaani
* perjantaisin oli kiva tulla koulusta, koska meillä leivottiin joka pe. Usein koululaista oli odottamassa kouluviikon päätteeksi tuoretta pullaa, mutta joskus myös marjapiirakkaa tai karjalanpiirakoita.

Miinukset:

*meillä oli aina siistiä, turhankin siistiä, ja tavarat paikoillaan. Nyt aikuisena, työssä käyvänä äitinä saan suorituspaineita, kun aika ei riitä siivota koko ajan.

Minua alkoi naurattaa tämä boldattu kohta, koska meillä kotiäitimme ei juuri koskaan leiponut, kun taas kaverieni työssäkäyvät äidit leipoivat joka viikonloppu. Meillä tosin syötiin aina superterveellisestä kotiruokaa, mutta äitimme ei todellakaan ollut mikään pullantuoksuinen kodinhengetär, vaikka olikin kotiäiti.

Meillä oltiin kotona töissä, olin lapsi maatalossa 60 - 70-luvuilla. Maitotila, eli vanhemmat navettatöissä illoin aamuin. Olin joko mukana töillä (oon niitä karsinassa kasvaneita 😜) tai naapurissa isoäidin luona. Muuna aikana olin paljon äidin kanssa, isä oli keväällä, kesällä ja syksyllä pellolla, talvella lisätienestiä hankkimassa metsätöissä, sähkölaitoksella lukemassa mittareita tms.

Opin sen, että työtä pitää tehdä paljon. Toki aikakin oli erilainen: ei ollut kuin pulsaattoripesukone (pyykki oli huuhdeltava ja väännettävä erikseen), kaikki leivottiin kotona leipää myöten, paljon kasvatettiin marjoja, vihanneksia, juureksia jne. ja kerättiin metsästä satoa. Nämä kaikki oli perattava ja säilöttävä. Näihin "tupatöihin" pystyi jo aika pienestä osallistumaan, isompana (eli koululaisena) sitten pellolle mukaan. Kerhoja ei ollut meilläpäin.

Sukuloitiin ja kyläiltiin usein sunnuntaisin. Pyhällä ja arjella oli selvä ero, vaikka töitä tehtiin joka päivä. Äiti mm. vaihtoi tupaan pyhämatot aina lauantaina lattianpesun jälkeen ja laittoi liinan pöytään, kesällä haettiin puutarhasta kukkia. Sunnuntaisin ei tehty kuin pakolliset työt ja isäkin ehti olla meidän kanssa. Maanantaina aamupäivällä, aamunavetan ja ruuan jälkeen vaihdettiin arkimatot ja laitettiin liina kaappiin.

Up

Leikittiin paljon veljeni ja naapureiden lasten kanssa, ei onneksi tarvinnut mennä päivähoitoon. Vaikka oltiin kotona eikä hoidossa, oli meillä silti rutiinit: aamuherätys, ruokailuajat ja nukkumaanmeno, ei siis herätty miten sattui. Käytiin päiväretkillä äidin ja veljen kanssa, koluttiin metsissä (asuttiin maalla), autettiin naapurin maatilalla, tehtiin kotitöitä äidin avuksi. Olin ja oon tyytyväinen, ettei tarvinnut lähteä mihinkään hoitopaikkaan. Kouluaikoina oli kivaa, että äiti oli kotona koulusta päästyä. Oli hassua käydä vähän vanhempana alakoululaisena kavereilla koulun jälkeen, kun ketään vanhempaa ei ollut kotona. Tuntu jotenkin tyhjältä, et jotain puuttuu, kun kukaan ei ollu ottamassa vastaan koulun jälkeen. Ei meistä tosin ikinä äidin kanssa läheisiä tullut, vaikka ihan hyvä äiti olikin. En usko, et kotiäiteydellä oli tekemistä asian kanssa, isän kuolema viilensi koko talon tunnelman vuosiksi. Mut kyllä itse kotona kasvaneena oon ehottomasti enemmän kotikasvatuksen puolella mitä että lapsi heitetään päiväksi hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Plussaa:

- kotona oli aina joku aikuinen, yleensä se äiti

- ei tarvinnut taistella paikastaan isossa ryhmässä, sai oppia pärjäämään ensin pienessä porukassa (2 sisarusta ja minä) ja sitten seurakunnan kerhoryhmässä

- sai syödä vain hyvää ruokaa, äiti ei pakottanut syömään ruokia, joista en pitänyt (ja joille vasta vähän isompana tajusin olleeni allerginen esim. tomaatti, mansikka, pähkinät)

- sai harrastaa paljon jo alle kouluikäisenä, koska muskarin päiväryhmässä oli tilaa, samoin klo 15 tanssiryhmässä tai poniratsastuksessa

- oppi rutiinit, arki oli arki ja juhla juhla

- sai elää omassa rauhassa, oli tilaa mielikusitukselle

- ei tarvinnut kilpailla kenenkään kanssa tavaroista, huomiosta, leikeistä

Miinusta:

- naapurit yrittivät tunkea lapsiaan meille hoitoon koulun jälkeen eli joutui näkemään, miten hyväntahtoisuutta yritettiin käyttää hyväksi - tosin äiti osasi todella napakasti kieltäytyä siinä vaiheessa, kun hänestä tuli oletusarvoisesti iltapäiväkerhon vetäjä

- syntyi kuvitelma siitä, että osaaminen ja oppiminen ovat hyviä asioita - koulussa tajusi,että kaikilla ei ollut samoin

Voi sinua. Tarkoitus oli puhua omasta lapsuudestasi, ei itsestäsi äitinä ja kuvitelmastasi sen hyvyydestä.

Huutista 😂 Tää ei ole oppinut ymmärtämään lukemaansa.

Jaa.. Mun äiti oli aina töissä ja olin aina perhepäivähoitajalla ja kesät puistokerhoissa ja kerhoissa ja tutuilla. No musta tuli ei mitään. Nyt olen itse kotiäiti ja olen hetken lapsiani varten. Aikaa opettaa asioita ja olla rauhassa, keskittyä heidän kouluunsa ja kasvamiseen. Teen toisin kuin äitini ja olen hyvin ylpeä itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

Jaa.. Mun äiti oli aina töissä ja olin aina perhepäivähoitajalla ja kesät puistokerhoissa ja kerhoissa ja tutuilla. No musta tuli ei mitään. Nyt olen itse kotiäiti ja olen hetken lapsiani varten. Aikaa opettaa asioita ja olla rauhassa, keskittyä heidän kouluunsa ja kasvamiseen. Teen toisin kuin äitini ja olen hyvin ylpeä itsestäni.

Tuohon "musta tuli ei mitään "... niin tulihan susta hyvä lapsiasi rakastava äiti. Hienoa,ettet toista samaa vaan uskallat olla erilainen.

Olen myös viidettä vuotta kotona lasten kanssa. Ratkaisua saa välillä selitellä kun oletus on et töissä pitäis jo olla.. mutta että tämä on ihanaa. Toki ymmärrän ettei välttämättä kaikille mahdollista...

Up

Vierailija kirjoitti:

Moni äiti lienee luulevan, että he ovat parasta lapsilleen ja mitä enemmän lapset heistä ajallisesti saavat, sen parempi. Mutta mitäs jos äiti on monella eri tavalla vahingollinen? Kyllä mä mielummin annan lapseni säännöllisesti myös ammattilaisten hoivaan, tasottuupa sitten kulmat omassa kasvatuksessa vähän :)

Tismalleen mitä itsekkin ajattelen. Äitini piti minut kotona eskari-ikään ja siellä minua alettiin kiusaamaan mikä jatkui koko kouluajan. Äitini oli sosiaalisesti kömpelö erakko ja kun hänen esimerkkiään seurasin niin samanlainenhan minusta tuli. Luuli varmaan, että minulla on kotona kivaa leppoisasti kasvella. Mutta väärässä oli. Olisi laittanut vaikka 4 vuotiaana oppimaan olemaan muiden kanssa, niin olisi voinut pelastaa edes jotain.

Äiti oli eskariin asti meidän kanssa kotona.

Olin aika ujo ja arka lapsi, niin välillä mietin, olisiko päiväkodista ollut siihen apua ja olisiko sieltä sitten saanut kavereita ennen koulua tai ennemminkin rohkaistunut ja oppinut sosiaalisia taitoja. Koulun alku oli vaikea ja lopulta päädyttiin koulukiusaamiseen yms.

Vaikka kyllä mua käytettiin jossain kerhossa aina joskus mutta en yllättäen hirveästi siitä tykännyt. Nyhjäsin aina vain kaksoseni kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa.. Mun äiti oli aina töissä ja olin aina perhepäivähoitajalla ja kesät puistokerhoissa ja kerhoissa ja tutuilla. No musta tuli ei mitään. Nyt olen itse kotiäiti ja olen hetken lapsiani varten. Aikaa opettaa asioita ja olla rauhassa, keskittyä heidän kouluunsa ja kasvamiseen. Teen toisin kuin äitini ja olen hyvin ylpeä itsestäni.

Tuohon "musta tuli ei mitään "... niin tulihan susta hyvä lapsiasi rakastava äiti. Hienoa,ettet toista samaa vaan uskallat olla erilainen.

Olen myös viidettä vuotta kotona lasten kanssa. Ratkaisua saa välillä selitellä kun oletus on et töissä pitäis jo olla.. mutta että tämä on ihanaa. Toki ymmärrän ettei välttämättä kaikille mahdollista...

Niin, siis musta ei tullut mitään huippusuoriutujaa koulussa tai työssä tai ystävyyssuhteissa. Ihan perus amis joka tekee kyllä työtä niska limassa, mutta ei yllä työmaallakaan mihinkään huippusuorituksiin.

Muistan vaan sen paikasta toiseen retuuttamisen ja sen, ettei kiireisillä vanhemmilla ollut todellakaan aikaa mulle tai läksyille tai mihinkään.

Nyt haluan olla lasteni elämässä täysillä mukana ja kasvattaa heidät itse ja olla perillä kuulumisista ja kouluasioista.

Oikeassa olet, huonosti artikuloin.

Muistan vain kuinka ekalla luokalla meinasin jäädä ilman kavereita kun muilla oli esikoulusta jo tutut kuviot. Muistan myös hävenneeni kun muut luokkalaiset utelivat missä esikoulussa olin ollut. Kotonahan minä vain.. Tätä ennen en kyllä osannut kaivata muuta.

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli eskariin asti meidän kanssa kotona.

Olin aika ujo ja arka lapsi, niin välillä mietin, olisiko päiväkodista ollut siihen apua ja olisiko sieltä sitten saanut kavereita ennen koulua tai ennemminkin rohkaistunut ja oppinut sosiaalisia taitoja. Koulun alku oli vaikea ja lopulta päädyttiin koulukiusaamiseen yms.

Vaikka kyllä mua käytettiin jossain kerhossa aina joskus mutta en yllättäen hirveästi siitä tykännyt. Nyhjäsin aina vain kaksoseni kanssa

No mä olin, aina jossain ja joo oli jonkin verran kavereita. Silti mua kiusattiin ja en ole mikään laumasielu vieläkään. Eiköhän se ole tuuri ja luonnekysymys.

Mun äiti teki kotona töitä, mutta ei ollut mikään hyysääjä tyyppi. Toki ruuat oli valmiina, vaatteet huollettuna ja huolehti että päivässä on säännöllinen rytmi, mutta en muista, että äidin kanssa varsin olisi mitään touhuttu yhdessä tai että kaikki olisi ollut aina valmiina edessä.

Ole itsenäistynyt aikaisin ja muuttanut kotoa pois heti peruskoulun jälkeen. Jotenkin olen ajatellut aina, että itse on pärjättävä ja omat ongelmat ratkottava. En vieläkään kauhean herkästi osaa apua pyytää, vaan hammasta purren kuljen vaikeiden asioiden ja aikojen läpi. Liekö tämä sitten seurausta siitä, ettei lapsuudessakaan juuri hyysätty?

Omiakin lapsiani patistelen omatoimisuuteen ja omien ratkaisujen tekemiseen, mutta samalla yritän muistaa jonkinlaisen kultaisen keskitien, että ihan kaikkea ei aina tarvitse yksin jaksaa.

Ehdottomasti se, että ei tullut normaalia mallia työssäkäynnistä. Äiti oli aina kotona, aina. Mulle on jäänyt vähän sellainen ajatusmalli, että nainen voi olla vaan kotona ja rahaa tulee. Äidillä tuntuu olevan tämä sama käsitys, ei ymmärrä että on normaalia käydä töissä.